Einar Böök

Einar Böök
Einar Böök 1874–1957

Sosiaaliministeriön osastopäällikkö, sosiaaliministeri

Einar Böök syntyi perheen kuopuksena Böökien suomenmieliseen kulttuurikotiin, joten hän sai jo kouluvuosinaan tutustua polttavaan kielikysymykseen ja Helsingin seuraelämään. Einar Böökin isä, professori Emil Böök oli tunnettu kasvatustieteilijä, joka oli "Böökin lyseona" tunnetun Helsingfors lyceumin rehtori 1869–1891. Einar Böök pantiin suomenkieliseen kouluun, jota kautta hän löysi poliittisen kotinsa nuorsuomalaisesta puolueesta. Hän opiskeli sekä filosofian että lakitieteen kandidaatiksi.

Opiskeluaikoina Einar Böök oli perustamassa ylioppilaiden suurta kansanvalistuskomiteaa. Huhtikuussa 1900 hän matkusti Saksaan opiskelemaan kansantaloustiedettä ja saksalaista yksityisoikeutta. Saksassa hän alkoi kiinnostua aivan uudella tavalla sosiaalipoliittisista kysymyksistä. Hänestä tuli yksi keskeisistä wrightiläisen työväenliikkeen aktivisteista. Böök uskoi, että sosiaalisen yhdenvertaisuuden kannalta parhaaseen tulokseen päästäisiin kehittämällä olemassa olevaa yhteiskuntajärjestystä tukemalla ammatillista järjestäytymistä ja panostamalla kansansivistystyöhön.

Uraansa Einar Böök sai mahtumaan valtavan määrän erilaisia töitä ja luottamustehtäviä. Ensimmäisen sosiaalipoliittisen tehtävän hän sai vuonna 1907, kun hänet nimitettiin Helsingin kaupungin työväenasiain lautakunnan sihteeriksi. Böökin sihteerikaudella yksi merkittävimpiä tehtäviä oli hänen sydäntään lähellä olevan työväenopetuksen järjestäminen. Selvityksessään hän kirjoitti muun muassa työväenopetuksen sivistävästä tehtävästä: ”Tämä työala palvelee osaltaan myös yhteiskunnallisia tarkoitusperiä, se voi sivistyksellisenä tekijänä voimakkaasti edistää työväestön ja keskisäädyn kohoamista henkisesti ja tietopuolisesti korkeammille asteille ja vähentää näin yhteiskuntaluokkien ei tasojen eroavaisuutta”. Työväenopetuksesta oli Einarin Böökin mielestä yhteiskunnalle myös taloudellista etua maailmanmarkkinoiden kilpailussa, sillä valtio, jolla oli hyvin koulutettu työvoima, oli suhteellisesti muita paremmassa asemassa.

Vuonna 1913 Helsingin kaupunginvaltuusto päätti Böökin suunnitelman pohjalta perustaa kunnallisen työväenopiston, joka jakaantui suomen- ja ruotsinkieliseen osastoon. Kun toiminta käynnistyi seuraavana vuonna, Einar Böök valittiin suomenkielisen osaston johtokuntaan ja sittemmin sen puheenjohtajaksi, jona hän toimi vuoteen 1934 asti. Seuraava suuri ponnistus oli oman rakennuksen saaminen suomenkieliselle työväenopistolle. Pitkäaikainen toive toteutui lokakuussa 1927, jolloin Helsinginkadun opistorakennus vihittiin käyttöön. Böök piti itse yleisluentoja Helsingin työväenopistossa.

Valokuva: Museovirasto

Paluu >>

JAA