Työväenopiston historiaa


Sata vuotta oppia ja luovuutta

Helsingin työväenopiston perusti vuonna 1914 suuriruhtinaskunnan pääkaupungin liberaali porvaristo. Ensimmäisten vuosien opiskelijoista osa oli saanut perusopetusta kansakoulussa, osa oli täysin kouluja käymättömiä. Opiston johtaja Zachris Castrén oli ainoa vakinainen opettaja ja opetus koostui muutamista luentosarjoista ja opintopiireistä.

Sivistysvaikuttajat valokuvanäyttely

Henkilöitä, jotka ovat vieneet suurin harppauksin eteenpäin vapaata sivistystyötä. Kuvat: Joonas Berlin.
Sivistysvaikuttajat valokuvanäyttely oli esillä Ilo Oppia! - Kul på kurs! Helsingin työväenopisto 100 vuotta näyttelyssä Kaupungintalon Virka Galleriassa.

Zachris-Castren
Zachris Castrén
Santeri Alkio
Santeri Alkio
Einar Böök
Einar Böök
Mikko Erich
Mikko Erich
Urpo Harva
Urpo Harva
Kosti Huuhka
Kosti Huuhka
Arvo Inkilä
Arvo Inkilä
Yrjö Kallinen
Yrjö Kallinen

Raili Kilpi
Toivo Oskari Kivimäki
Toivo O.Kivimäki
Viola Levin
Viola Levin
Niilo Liakka
Niilo Liakka
Reino Oittinen
Reino Oittinen
Yrjö Ruutu
Yrjö Ruutu
Johannes Qvist
Johannes Qvist
Erkki Salomaa
Erkki Salomaa
Sigfrid Sirenius
Sigfrid Sirenius
Märta Tikkanen
Märta Tikkanen
Väinö Voionmaa
Väinö Voionmaa
Toivo Ilmari Wuorenrinne
Toivo I. Wuorenrinne

Opiston kehittyminen

Teollinen vallankumous ja kansallisvaltioiden syntyminen ravisuttelivat yhteiskuntia 1800-luvun Euroopassa. Suomessa vapaalla sivistystyöllä lähdettiin 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa synnyttämään uutta sivistynyttä kansalaisuutta – ja työväenopistoissa myös uutta kaupunkilaisuutta. Suomalaisen yhteiskunnan demokratisoituminen ja traumaattinen sisällissota korostivat entisestään sivistystyön merkitystä kansalaisuuden kehittämisessä.

Mielenkiintoinen seikka opiston alkuvuosilta kertoo miten kurssitarjonta silloin ja koko sadan vuoden ajan on heijastellut yhteiskunnan ilmapiiriä ja tapahtumia: Opiston ensi vuosina venäjän kielen opintopiirit olivat täynnä, mutta muutaman vuoden päästä – sisällissodan jälkeen – venäjää ei löydy opinto-ohjelmasta lainkaan.

Helsingissä työväenopisto on toiminut koko sadan vuoden ajan suomalaisittain poikkeuksellisessa ympäristössä. Pääkaupungissa on koko toiminnan ajan ollut saatavilla asiantuntijoita ja ammattiopettajia lähes mistä tahansa aineesta tai aiheesta. Samalla suurkaupungin monipuolinen väestöpohja ja alueellinen laajuus ovat vaatineet jatkuvia ponnisteluja erilaisten intressien tyydyttämiseksi.

Mahdollisuuksien opisto
Opetustarjonta, opetussuunnittelu ja alueellinen toiminta ovat nostattaneet suuria tunteita – ja ajoittain myös riitoja – koko sadan vuoden ajan. Tämä kaikki kertoo siitä, että työväenopiston toiminta ei ole ollut yhdentekevää. Niin opettajat kuin opiskelijatkin ovat suhtautuneet omiin oppiaineisiinsa ja kiinnostuksen kohteisiinsa suurella intohimolla.

Se, että johtokunta on saanut vuosikymmenestä toiseen jopa yksittäisiä kursseja, opetuspaikkoja tai oppiaineita koskevia yksityisten ja järjestöjen yhteydenottoja sekä erilaisia adresseja ja nimilistoja, kertoo ennen kaikkea siitä, miten tärkeäksi työväenopiston toiminta on koettu.

Ajatus sivistyksestä yksilön mahdollisuutena itsensä toteuttamiseen ja kehittämiseen yhdessä muiden ihmisten kanssa on kantanut työväenopiston toimintaa koko vuosisadan läpi. Halu kehittää tai toteuttaa itseään on saanut helsinkiläiset hakeutumaan opistolle – joku on tullut oppimaan kieliä, toinen laulamaan Helsinkikuorossa ja kolmas oppimaan uusimpien trendien mukaista ruoanlaittoa. Työväenopisto on alusta alkaen ollut mahdollisuuksien opisto.

Lähde: SAMU NYSTRÖM: Oodi sivistykselle - Helsingin työväenopisto 100 vuotta.

Lisätietoja juhlakirjasta täällä.

Lue lisää opiston opiston 100-vuotisjuhlavuoden tapahtumista täältä.

JAA