52 §

Lausunnon antaminen liikennevirastolle luonnoksesta tienvarsimainontaa koskevaksi määräykseksi

HEL 2016-006017 T 03 00 00

Päätös

Kaupunkisuunnittelu- ja kiinteistötointa viransijaisena johtava apulaiskaupunginjohtaja päätti antaa liikennevirastolle seuraavan sisältöisen lausunnon:

Määräysluonnos koskee tienvarsimainontaa ja -ilmoittelua teillä, jotka kuuluvat maantielain soveltamisalaan, siten määräysluonnos ei koske kaupungin katuja ja yleisiä alueita. On kuitenkin oletettavissa, että tienvarsimainontaa koskevien säännösten muuttaminen saattaa aiheuttaa myös vastaavanlaisen synkronointitarpeen katualueita koskevien säännösten osalta. Suurin osa Helsingin mainonnasta tapahtuu kadunvarsilla. Tienvarsimainontaa ja -ilmoittelua koskevaa sääntelyä on ehdotettu muutettavaksi vireillä olevan hallituksen esityksen (HE 49/2016) mukaisesti siten, että voimassaolevaan lakiin sisältyvä lähtökohtainen ulkomainosten asettamisen kielto poistettaisiin laista ja mainosten ja ilmoitusten asettamisessa siirryttäisiin ilmoitusmenettelyyn. Ilmoitusmenettelyssä ei enää voimassa olevan säännöksen edellyttämällä tavalla arvioitaisi mainoksen tarpeellisuutta liikenteen ja matkailun kannalta, vaan ilmoituksen ja mainoksen asettamisen rajoitukset perustuisivat yksinomaan liikenneturvallisuusnäkökohtiin. Tilapäisten mainosten ja ilmoitusten kohdalla on aiemmin esiintynyt epäselvyyttä vaadittavista luvista ja ilmoituksista.

Voimassaolevan lain mukainen yleinen kielto tienvarsimainosten ja -ilmoitusten asettamiselle on katsottu rajoittavan tarpeettomasti erityisesti harvaan asutun maaseudun yrittäjien mahdollisuutta mainostaa tuotteitaan tai palveluitaan. Näin lain muutos on hallituksen esityksen perusteluissa koettu tarpeelliseksi erityisesti harvaan asutun maaseudun yrittäjien mainostamismahdollisuuksien parantamiseksi.

Määräysluonnoksen 1 luvun vaatimus sijoittamisilmoitukseen liitettävästä maanomistajan tai -haltijan suostumuksesta mainoksen tai ilmoituksen sijoittamiseen on erityisen tärkeä. Mikäli mainoksen sijoittamisilmoitukseen ei ole liitetty edellä mainittua suostumusta, tulisi tienpitoviranomaisen kieltää mainoksen asettaminen. Mikäli tienpitoviranomainen ei reagoi ilmoitukseen 30 päivän kuluessa ilmoituksen antamisesta, saattaisi ilmoittajalle muodostua erheellinen kuva siitä, että hän voisi asettaa mainoksen tehdyn ilmoituksen mukaisesti, vaikka maanomistajan tai -haltijan suostumusta ei olisi hankittu.

Määräysluonnoksen 2 luvussa on asetettu varsin tarkat MTL 52 §:ssä tarkoitettujen ilmoitusmenettelyn piiriin kuuluvien tienvarsimainoksien sijaintivaatimukset sekä sisältö ja tekniset vaatimukset. Ottaen huomion esitetyt vaatimukset voidaan arvioida, että Helsingin alueella mahdollisuudet asettaa tienvarteen ilmoitusvelvollisuuden piiriin kuuluvia mainoksia ovat erittäin rajalliset. Kaupungin arvion mukaan määräysluonnoksessa esitetyt vaatimukset täyttävät mainokset eivät aiheuttane kohtuutonta haittaa teiden ylläpidolle.

Hallituksen esityksen mukaan MTL 52 a §:ssä säädettäisiin poikkeuksesta ilmoitusvelvollisuuteen. Ilmoitusvelvollisuuden piiriin eivät kuuluisi voimassa olevan 52 §:n 2 momentin mukainen mainonta ja ilmoittelu, jota tähänkään asti ei ole koskenut voimassa olevan 52 §:n mukainen lupavelvoite. Tilapäiseen tapahtumailmoitteluun tai vaaleja tai kansanäänestystä koskevaan ilmoitteluun ei vaadittaisi erillistä ilmoitusta.

Määräysluonnoksen 3 luvussa on esitetty annettavaksi kielto sijoittaa tilapäisiä ilmoituksia moottori- tai moottoriliikenneteiden varteen sekä pääkaupunkiseudun kehäteille (Kehä I, II ja III) sekä Hämeenlinnanväylälle (valtatie 3) ja Hakamäentielle (maantie 100). Kaupunki pitää tätä kieltoa sinänsä perusteltuna ottaen huomioon kyseisten teiden liikennemäärät ja liikenneturvallisuusnäkökohdat. Olisi kuitenkin hyvä määräyksen soveltajia ajatellen kirjata esim. perustelumuistioon se, millä perusteella juuri Hämeenlinnanväylä on erikseen mainittu tässä kohdassa. Muita lähes vastaavakaltaisia väyliä Helsingin alueella ovat Länsiväylä (maantie 51), Turunväylä (valtatie 1), Vihdintie (maantie 120), Tuusulanväylä (maantie 45), Lahdenväylä (valtatie 4), Porvoonväylä (valtatie 7) ja Itäväylälle (maantie 170), joiden tienvarsista suurin osa kuuluu kiellon piirin moottori- tai moottoriliikenneteinä mutta joiden tietyt osuudet eivät kuulu tähän kategoriaan esim. Vihdintiellä ja Itäväylällä. Tässä kaupunki toivoo vielä täsmennystä tai tulkintaohjetta niin, että määräys olisi riittävän selkeä ja yhdenmukainen sekä mainostajille että määräystä soveltaville viranomaisille. Elinkeinopoliittisesta näkökulmasta tärkeää on, että mainonnalle asetetaan ainoastaan liikenneturvallisuuden kannalta tai muusta hyvin perustellusta syystä välttämättömiä rajoituksia.

Määräysluonnoksen 4 luku koskee hallituksen esityksen MTL 52 a §:n poikkeusta ilmoitusvelvollisuudesta, joka koskisi myös rakennuksessa tai sen läheisyydessä tapahtuvaa ilmoittelua ja mainontaa, joka koskee paikalla harjoitettavaa toimintaa tai siellä myytäviä tuotteita. Jos tällaisella mainospaikalla mainostetaan kuitenkin muuta kuin lainkohdassa mainittuja paikalla harjoitettavaan toimintaan liittyviä asioita, tulisi mainos 52 §:n mukaisen ilmoitusvelvollisuuden piiriin.

Kaupunki katsoo, että määräysluonnoksen 4 luvussa voisi selvyyden vuoksi käsitellä tarkemmin tuota rajaa, milloin kyse on ilmoitusvelvollisuuden piirin kuuluvasta mainoksesta. Toisin sanoen mikä katsotaan paikalla harjoitettavaan toimintaan liittyväksi ja millä etäisyydellä tiestä tämä lain soveltamisen piiriin kuuluva mainos voi sijaita.

Lopuksi kaupunki kiinnittää huomiota säännöksen kohtaan, jonka mukaan kiinteäsisältöisen mainoksen sijoittamisilmoitukseen vaaditaan värillinen kuva, josta selviää mainoksen sisältö. Ilmeisesti kuvan avulla arvioidaan muun muassa sitä, voiko kuva kiinnittää tienkäyttäjän huomion liian pitkäksi aikaa (2 luvun 7 §). Tämän tapainen arviointi saattaa kuitenkin aiheuttaa ristiriitaa Suomen perustuslaissa turvattujen perusoikeuksien kanssa, joten kuvan edellyttämisen peruste on syytä mainita.

Samoin, vaikka Helsingissä ei juuri ole valaisemattomia tieosuuksia, jää ilmaan kysymys, miksi juuri valaisemattomalle tieosuudelle ei luonnoksen mukaan saa sijoittaa valaistua tai itsevalaisevaa mainosta (2 luvun 1 §). Valaistu mainos saattaisi pikemminkin edistää tien käyttäjän turvallisuutta huonosti valaistuilla tieosuuksilla.

Kokonaisuutena tarkastellen määräysehdotus hyvän perustan mainosten sijoittamisen liikenneturvallisuuden arvioinnille ja antaa asianmukaisen perustan tienpitoviranomaisen harkinnalle. Määräysluonnoksen perusteella kansalainen saa asianmukaisen tiedon liikenneturvallisuuden kannalta hyväksyttävistä mainoksista ja ilmoituksista sekä hyväksyttävistä sijoittamispaikoista.

Päätöksen perustelut

Liikennevirasto on pyytänyt kaupungin lausuntoa tienvarsimainontaa koskevaksi määräykseksi. Lausunnolle on saatu lisäaikaa 23.6.2016. Asiasta on saatu rakennusviraston ja rakennusvalvontaviraston lausunnot, kaupunkisuunnitteluvirasto ja kiinteistövirasto ilmoittivat, ettei niillä ole lausuttavaa.

Lisätiedot

Tanja Sippola-Alho, kaupunginsihteeri, puhelin: 310 36024

tanja.sippola-alho(a)hel.fi

Liitteet

Muutoksenhaku

Otteet

Tiedoksi

Rakennusvirasto

Rakennusvalvontavirasto

Kaupunkisunnitteluvirasto

Kiinteistövirasto

Kaupunginkanslia