220 §
KREMATORIOSÄÄTIÖN YMPÄRISTÖLUPA-ASIA
Ymk 2010-2757
Esityslistan asia Yvp/2
Ympäristölautakunta päätti Krematoriosäätiö rs:n
ympäristölupahakemuksesta seuraavaa:
Hakija Krematoriosäätiö rs, Lönnrotinkatu 3 A, 00120 Helsinki.
Laitos Hietaniemen krematorio, Hietaniemenkatu 27, Helsinki
Lupavelvollisuus ja lupaviranomainen
Krematorio on ympäristölupavelvollinen ympäristönsuojeluasetuksen
1 §:n kohdan 14 d mukaan. Ympäristölautakunta päätti 9.12.2003, §
459, että vuonna 1926 toimintansa aloittanut laitos on voinut jatkaa
toimintaansa ns. olemassa olevana laitoksena ilman ympäristölupaa
toistaiseksi. Samalla lautakunta päätti, että laitoksen on haettava
ympäristölupaa, jos sen toiminta muuttuu olennaisesti. Olennaisena
muutoksena krematorioiden kohdalla on pidetty muun muassa
tuhkausuunien uusimista. Hietaniemen krematorion nykyiset uunit ovat
tulleet käyttöikänsä päähän ja ne uusitaan, mikä on luvanhaun syy.
Ympäristönsuojeluasetuksen 7 §:n mukaan luvan ratkaisee kunnan
ympäristönsuojeluviranomainen.
Sijainti ja kaavoitustilanne
Laitos sijaitsee Etu-Töölön (13) kaupunginosassa korttelin 454 tontilla
1, kiinteistötunnus 91-13-454-1. Sisäasiainministeriö on 23.7.1931
vahvistanut alueen asemakaavan, kaavatunnus 1263. Kaava käsittää
vain krematorion tontin alueen. Toiminta on kaavan mukaista.
Krematorion kaava-aluetta ympäröi kauttaaltaan kaava-alue 2107,
johon kuuluvat lounaassa Hietaniemenkatu ja muissa ilmansuunnissa
Krematoriotie sekä idässä Väinämöisen urheilukenttä ja koillisessa
Hietakannaksen alue. Hietaniemenkatu rajoittuu lounaassa
Hietaniemen hautausmaahan, samoin Krematoriotie luoteessa.
Pohjoisessa se rajoittuu katoliseen hautausmaahan.
Lähimmille ulkoilu- ja virkistysalueille Hietakannaksen suuntaan on
krematoriolta matkaa viitisenkymmentä metriä, Väinämöisen
urheilukentälle 150 metriä ja Hietarantaan 300 metriä. Lähin asutus
sijaitsee 220 metrin päässä Väinämöisenkadulla. Lapinlahteen on
matkaa 250 metriä ja Taivallahteen 300 metriä.
Toimintaa koskevat muut luvat ja päätökset
Uudenmaan ympäristökeskus on merkinnyt krematoriotoiminnan
ilmoituksen mukaisesti valtionhallinnon ympäristönsuojelun
tietojärjestelmään 2002 (YS 133).
Laitoksen toiminta
Tuhkaus
Krematorion tuhkauskapasiteetti sen toimiessa yhdessä vuorossa on
noin 6000 tuhkausta vuodessa. Krematoriossa tuhkataan noin 2000
vainajaa vuosittain. Tuhkausten määrä lisääntyy hitaasti. Suurin osa
tuhkauksista tehdään alkuviikosta. Päivittäinen työaika on 8.00 – 16.00.
Viikonloppuisin tuhkauksia tehdään poikkeustapauksissa
uskonnollisista syistä.
Tuhkaus kestää yhtä vainajaa kohden yhdestä kahteen tuntiin. Ennen
päivän ensimmäistä tuhkausta uuni lämmitetään kaasulla 700 °C:een.
Tuhkauksen kestäessä uunin lämpötila nousee noin 1 000 °C:een.
Tuhkauksen lopuksi tuhka siirretään tuhkankäsittelylaitteeseen, siitä
erotellaan metalliosat, luut jauhetaan ja tuhka siirretään uurnaan.
Ruumishuone, uurnaholvit ja muut tilat
Krematorion toimintaan kuuluu 50 arkulle mitoitettu ruumishuone,
kappelit 12 ja 200 hengelle, toimistotila, uurnien luovutushuone,
pappienhuone, henkilökunnan sosiaalitilat sekä kaksi uurnaholvia.
Niistä toinen, missä on 40 uurnalokeroa, jotka on mitoitettu kukin
kolmelle uurnalle, on kappelirakennuksessa ja toinen erillisenä
kolumbaariorakennuksena. Sen mitoitus on noin 400 uurnalokeroa.
Uurnaholveista vapautuu tilaa harvoin.
Laitoksen saneeraus
Krematoriotoimintaa on tarkoitus jatkaa nykyisessä
krematoriorakennuksessa siten, että nykyiset kaksi tuhkausuunia, jotka
on otettu käyttöön vuonna 1975, korvataan uusilla. Niihin tulee entistä
täydellisemmän palamisen mahdollistava jälkipalotila jälkipolttimineen.
Saneerauksen yhteydessä otetaan käyttöön palokaasujen
aktiivihiilisuodatus ja sen edellyttämä savukaasujen jäähdytys vesi-
glykoliseokseen. Jäähdytyslämpö otetaan talteen 20 000 litran
varaajaan ja käytetään kiinteistön lämmitykseen.
Savukaasujen puhdistamislaitteistojen ja lämmönvaraajan tarvitsemat
lisätilat rakennetaan maanalaisina tiloina nykyisten maanalaisten tilojen
yhteyteen. Uusiin tiloihin tulevat myös henkilökunnan sosiaalitilat.
Ruumishuoneen kaappikohtainen jäähdytysjärjestelmä muutetaan
siten, että ruumishuone kokonaisuudessaan muodostaa kylmätilan,
jonka lämpötila säädetään +4-asteiseksi. Muutostyön yhteydessä
jäähdytykseen nyt käytetyt kloorifluorihiilivetyjä sisältävät R 22-
kylmäaineet korvataan sellaisilla, joista ei aiheudu otsonikatoa.
Poistettavat kylmäaineet otetaan talteen ja toimitetaan asianmukaisesti
hävitettäviksi. Kylmäaineita ei varastoida laitoksessa.
Laitoksessa on vesikiertoinen keskuslämmitys, mitä on lämmitetty
maakaasukattilalla ja sitä ennen öljykattilalla. Saneerauksen
yhteydessä kattila korvataan varaajalla. Samassa yhteydessä
laitoksessa sen kellaritilassa omassa tilassaan oleva vanha öljysäiliö
poistetaan.
Palokaasujen suodatuslaitteiden ja varaajan tarvitsemat lisätilat
rakennetaan maanalaisina tiloina nykyisten maanalaisten tilojen
jatkeeksi.
Tähän asti kylmillään ollut kolumbaariorakennus liitetään
lämpöverkkoon. Rakennuksen taakse tulee lauhdutinhuone, jossa
toiminnasta syntyvä hukkalämpö siirretään ilmaan.
Energiankäyttö, LVI
Tuhkausuunien esilämmityspolttimet ja jälkipolttimet toimivat
maakaasulla. Koko laitoksen kaasunkulutus on ollut noin 55 000 m3
vuodessa. Kaasunkulutus tuhkauksiin kasvaa jälkipolttimien
käyttöönoton myötä.
Sähkönkulutus on ollut noin 61 000 kWh vuodessa. Siitä suurin osa on
kulunut palokaasupuhaltimien käyttöön ja ruumishuoneen
jäähdytykseen. Palokaasusuodattimien ja muun uuden tekniikan
käyttöönotto lisää kulutuksen hakijan arvion mukaan nykyisestä yli
kaksinkertaiseksi, hakijan mukaan noin 125 000 kilowattituntiin
vuodessa.
Laitos on kytketty kunnalliseen vesi- ja viemäriverkostoon.
BAT ja energiatehokkuus
Laitokseen tulee savukaasujen puhdistus, jossa savukaasut
jäähdytetään, hiukkaset erotetaan kuitusuodattimella ja elohopea,
dioksiinit ja pienhiukkaset aktiivihiilisuodattimella. Tämä edustaa
krematorioiden savukaasujen käsittelyn BAT-tasoa.
Savukaasujen jäähdytyksestä vapautuva lämpö johdetaan laitoksen
keskuslämmitykseen joko suoraan tai varaajan kautta. Lämmöntarpeen
ollessa vähäinen jäähdytyslämpö johdetaan ilmaan. Uusien
tuhkauslinjastojen käyttöönotto lisää hakijan mukaan laitoksen sähkön-
ja kaasunkulutusta merkittävästi. Lämmön talteenotto tulee
vähentämään krematoriorakennuksen lämmitysenergian tarvetta.
Arkkujen ja arkutuksen BAT
Keskeinen krematoriopäästöjen vähentämismenetelmä on hallita
arkkumateriaaleja ja arkutusta siten, että haitallisia päästöjä ehkäistään
ennakolta mahdollisimman tehokkaasti. PVC-muovien käytön
estäminen arkkujen alusmuoveissa ja huolehtiminen siitä, että
haitallisia päästöjä aiheuttavia esineitä ei laiteta arkkuun, ovat
keskeinen keino päästöjen vähentämiseksi. EU-tasolla ollaan
laatimassa arkkustandardia, jossa hakijan mukaan mahdollisesti
säädettäisiin arkkumateriaaleista BAT-periaatteella.
Ympäristökuormitus ja sen rajoittaminen
Päästöt ilmaan
Uunien uusimisen jälkeen laitoksen päästöt ovat pääosin hiilidioksidia
ja typen oksideja. Mahdollisissa suodattimien ohitustilanteissa ilmaan
pääsee myös hiukkasia. Dioksiineja syntyy tuhkausuunissa muovien ja
rasvan palaessa alhaisessa lämpötilassa. Muoveja käytetään arkuissa
muun muassa pohjaverhouksessa vuotojen estämiseksi.
Tuhkausuunissa osa palamisesta tapahtuu väistämättä alhaisessa
lämpötilassa, koska arkku otetaan polttoon jäähdytetystä tilasta.
Ilmapäästöjä rajoitetaan jälkipolttimilla, jotka polttavat palokaasuista
hiilimonoksidin ja dioksiinit.
Hakijan mukaan jälkipolttimien käytöllä saavutetaan palokaasujen
hiilimonoksiditaso 0,1 milligrammaa normikuutiometrissä kuivaa
palokaasua laskettuna nollan celciusasteen lämpötilassa, 101.3
kilopascalin paineessa ja 11-15 %:n happipitoisuudessa, mikä on
HELCOM-suosituksen mukainen hiilimonoksidin raja-arvo
krematorioille.
Hammasamalgaamista vapautuva elohopea erotetaan aktiivihiileen,
joka annostellaan tuhkauksittain palokaasun joukkoon
kipinänsammutuksen ja jäähdytyksen jälkeen ennen tekstiilisuodatinta.
Hakijan mukaan laitokseen asennettavalla savukaasujen
aktiivihiilisuodatuksella saavutetaan päästötaso 0,1 milligrammaa
normikuutiometrissä, mikä on HELCOM-suosituksen 29/1 mukainen
elohopean raja-arvo krematorioille.
Jätteet, niiden käsittely ja hyödyntäminen
Toiminnasta syntyy sekajätettä noin 12 tonnia vuodessa. Se koostuu
pääosin muistokukista, joissa on sidonnassa käytettyjä rautoja ja
muoveja, mitkä hakijan mukaan estävät jätteen kompostoinnin.
Vuodessa kertyy käytettyä aktiivihiiltä sisältävää lentotuhkaa noin 1000
kiloa. Nämä jätteet luovutetaan jätelain tarkoittamalle, jäterekisteriin
merkitylle vastaanottajalle.
Tuhkauksista kertyvä metallijäte, noin 1000 kiloa vuodessa, kerätään
metallinkeräysastioihin, jotka tyhjennetään vuosittain. Metallijäte
toimitetaan sulatettavaksi ja käytettäväksi uudelleen raaka-aineena.
Päästöt maaperään, pohjaveteen ja vesistöihin, melupäästö
Laitos on kytketty kunnalliseen vesi- ja viemäriverkostoon. Laitoksesta
ei synny päästöjä maaperään, pohjaveteen eikä vesistöihin. Laitoksen
toiminnasta ei aiheudu melua ympäristöön.
Toiminta poikkeuksellisissa tilanteissa
Sydämentahdistinlaitteiden ja muiden arkkuun joutuneiden
vierasesineiden akut aiheuttavat räjähdysvaaran ja voivat johtaa
kerrallaan yhden tuhkauksen aikaisiin kontrolloimattomiin päästöihin.
Näissä ja muissa poikkeuksellisissa tilanteissa, kun aktiivihiilisuodatin
joudutaan esimerkiksi sen syttymisen vuoksi ohittamaan, ohjataan
palokaasut automatiikan avulla suoraan savuhormiin. Kumpikin uuni
puhdistinlaitteineen on itsenäinen yksikkö, joten häiriö toisessa
uunilinjastossa ei keskeytä laitoksen toimintaa.
Sähkökatkoksiin on varauduttu siten, että laitokseen tulee
varavoimakone, jonka avulla häiriön alkaessa kesken olevat tuhkaukset
voidaan viedä normaaliin päätökseen. Samoin ohjausautomatiikan
toiminta varmistetaan sähkökatkosten varalta UPS-järjestelmällä.
Toiminnan vaikutukset ihmisen terveyteen ja ympäristöön
Pääkaupunkiseudulla on selvitetty elohopeakertymiä krematorioiden
ympäristöissä ja todettu, että elohopealaskeuma on näillä alueilla
suurempaa kuin taustanäytealueilla ja se on samaa tasoa kuin
kaupunkiympäristössä ja teollisuusalueilla keskimäärin (Niskanen, I ja
Witick, A. 1991. Sammalpallojen elohopeakertymät krematorioiden
ympäristössä. Pääkaupunkiseudun julkaisusarja C 1999:1.
Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta).
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on arvioinut Helsingissä sijaitsevien
krematorioiden elohopeapäästöjen vaikutuksia terveyteen seuraavasti:
Elohopeapäästö päätyy ilmaan ja leviää ilmavirtausten mukana laajalle,
myös maan rajojen ulkopuolelle. Siten mikään yksittäinen alue
pääkaupunkiseudulla tai sen ulkopuolella ei ole suuremman vaaran tai
riskin vyöhykkeessä, vaan krematorion elohopea leviää yleiseksi
valtakunnalliseksi elohopealaskeumaksi.
Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) mukaan ei ole osoitettavissa
helsinkiläisen krematorion elohopeapäästöjen aiheuttaneen
merkittävää maaperän tai muun ympäristön saastumista, mikä
poikkeaisi yleisestä kaupunkiseudun tasosta. SYKE:n mukaan
krematorion nykyisellä päästömäärällä ei ole välitöntä ympäristön
pilaantumisen vaaraa.
Laitoksen toiminnan ja sen vaikutusten tarkkailu
Uunit toimivat ohjelmoidusti. Jokaisen tuhkauksen tiedot kerätään sekä
krematorion että laitetoimittajan tietojärjestelmään. Prosessin kulkua
kuvataan myös ulkoisella näytöllä. Jälkipolttimen lämpötilaa ja
palokaasujen happi- ja häkäpitoisuutta seurataan jatkuvatoimisesti.
Jätteistä pidetään jätelajikohtaista kirjanpitoa. Laitoksen vaikutuksia
ympäristöön ei tarkkailla.
Lupahakemuksen käsittely
Ympäristölupahakemus jätettiin ympäristölautakunnalle 31.12.2010 ja
sitä täydennettiin 25.2.2011. Hakemusta koskeva tarkastus, jossa
käsiteltiin hakemuksen kertoelmaosaa, pidettiin 20.5.2011. Sen
johdosta lupahakemusta täydennettiin edelleen sekajätemäärän osalta
9.5.2011, metallijätteen kierrätyksen osalta 23.5.2011, EU:n
arkkustandardin osalta 27.5.2011 ja käytössä olevien kylmäaineiden
osalta 31.5.2011 sähköpostitse.
Lupahakemuksen vireilläolosta on tiedotettu Helsingin kaupungin
ilmoitustaululla 16.3.-15.4.2011 olleella kuulutuksella ja kirjeellä tai
sähköpostilla asianosaisille ja asukasyhdistyksille 16.3.2011.
Hakemuksen johdosta ei ole jätetty muistutuksia tai esitetty mielipiteitä.
Pyydetyt lausunnot
Ympäristökeskus pyysi 1.2.2010 ympäristönsuojeluasetuksen 32 §:n
mukaisilta asiantuntijalaitoksilta Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL)
ja Suomen ympäristökeskus (SYKE) lausuntoa siitä, voidaanko
arvioida Malmin krematorion nykyisten elohopeapäästöjen aiheuttavan
terveyshaittaa tai ympäristön pilaantumisen vaaraa ja mikäli voidaan,
missä haitan ja vaaran riski on suurin. Lisäksi ympäristökeskus kysyi,
mikä on ympäristön kannalta parhaan käytännön periaate, mikäli
Malmin ja Hietaniemen krematorioiden elohopeapäästöjä tulee
rajoittaa. Lausuntopyynnön ensimmäinen osa kohdistettiin Malmin
krematorion päästöjen vaikutuksiin, koska sen päästöjä oli vastikään
mitattu. Malmin ja Hietaniemen krematorioissa on saman verran
tuhkauksia, minkä vuoksi niiden ympäristölupien tulee olla toisiaan
vastaavia.
THL totesi lausuntonaan asiasta seuraavaa (THL/212/4.00.00/2010):
”THL arvioi asiassa asiantuntemuksensa mukaisesti ihmisten
altistumista elohopealle ja siitä mahdollisesti aiheutuvaa terveysriskiä.
THL ei arvioi elohopeapäästöjen ekotoksikologisia vaikutuksia ja
suoraa vaikutusta ympäristöön, koska sen arvion tekemiseen on
maassa oma asiantuntemuksensa.
Kysymys 1.
Voidaanko perustellusti arvioida Malmin krematorion nykyisten
elohopeapäästöjen aiheuttavan terveyshaittaa tai ympäristön
pilaantumisen vaaraa ja mikäli voidaan, missä haitan ja vaaran riski on
suurin.
THL:n näkemyksen mukaan Malmin krematorion nykyisistä
elohopeapäästöistä ei aiheudu terveysriskiä paikalliselle väestölle, ei
väestölle laajemminkaan pääkaupunkiseudulla eikä koko Suomessa.
Tuhkaukset eivät nosta ulkoilman elohopeapitoisuutta merkittävästi, ja
tasolle, jolla voidaan olettaa aiheutuvan terveysriskiä, ei ulkoilmaa
suoraan hengitettynä, eikä epäsuorasti elohopealaskeumana
ympäristöön. Turvamarginaalia haitalliseksi tiedettyyn altistumistasoon
jää riittävästi. Piipusta päätyvä elohopea metallisena elohopeana jää
pääasiassa ilmaan, leviää ilmavirtausten mukana kauaksi ja laajalle
laimentuen samalla, mutta lisää kylläkin hieman ulkoilman yleistä
elohopeakuormaa Suomessa. Osa elohopeasta (hapetuttuaan ilmassa
epäorgaaniseksi elohopeaksi) päätyy laskeumana, pääasiassa sateen
mukana maahan ja vesistöihin, metyloituu vedessä metyylielohopeaksi,
kertyy petokaloihin (mm. hauki) ja päätyy kalaa syötäessä ihmisiin.
Krematorioiden elohopeapäästöjen osuutta tässä ketjussa on vaikea
arvioida. Se on pieni osa muista lähteistä tulevassa laskeumassa ja
päästöissä.
Lausuntopyynnössä kysytään myös Malmin krematorion nykyisten
elohopeapäästöjen aiheuttamaa ympäristön pilaantumisen vaaraa ja
missä haitan ja vaaran riski on suurin.
Kuten edellä on todettu, elohopeapäästö päätyy ilmaan ja leviää
ilmavirtausten mukana laajalle, myös maan rajojen ulkopuolelle. Päästö
samalla laimenee. Vanhan krematorion pohjois-luoteispuolen
ympäristöstä (vallitsevien tuulien alapuolelta) on mitattu hieman koholla
olevia elohopeapitoisuuksia maasta ja ilmasta, mutta pitoisuudet
edustavat kuitenkin laajempaa taustatasoa. Siten mikään yksittäinen
alue pääkaupunkiseudulla tai sen ulkopuolella ei ole suuremman
vaaran tai riskin vyöhykkeessä, vaan krematorion elohopea leviää
yleiseksi valtakunnalliseksi elohopealaskeumaksi.
Arvio ja johtopäätökset perustuvat Liitteessä 1 oleviin
yksityiskohtaisempiin tietoihin ja havaintoihin.
Kysymys 2.
Lisäksi ympäristökeskus tiedustelee, mikä on ympäristön kannalta
parhaan käytännön periaate, mikäli Malmin ja Hietaniemen
krematorioiden elohopeapäästöjä tulee rajoittaa.
Elohopeapäästöt ilmaan Malmin krematoriosta on syksyn 2009
päästömittauksesta laskettu olevan n. 1 kg/v (lausuntopyyntö).
Laskennallisesti 1500 ihmisen tuhkaus tuottaa n. 3.8 kg
elohopeapäästön vuodessa (keskiarvolla 2.54 g amalgaamipaikoista/
vainaja, Murtomaa 2007) ja 5000 vainajan tuhkaus pääkaupunkiseudun
4 krematoriossa yhteensä 12.7 kg/v. Pääkaupunkiseudulla Hanasaaren
ja ja Salmisaaren voimalaitosten laskennalliseksi elohopeapäästöksi on
arvioitu yhteensä 9.61 kg v. 2008 (lausuntopyyntö) eli samaa tasoa.
Elohopeapäästöt ilmaan koko Suomessa ovat ilmeisesti n. 1-2 tn/v,
päälähteenä energiantuotanto (YTV 1996). Siten krematorioiden
elohopeapäästöt muodostavat vain pienen osan Suomen
kokonaispäästöstä, mutta vuosien saatossa kokonaispäästö on satoja
kilogrammoja. Koska elohopeapäästöjä ympäristöön pyritään
rajoittamaan kaikista mahdollisista lähteistä (esim.
amalgaamipaikkajäämien keräys hammashoitoloissa,
energialamppujen keräys ongelmajätteeksi jne.), olisi perusteltua estää
elohopeapäästöt näin selkeästä pistelähteestä, vaikka välitöntä
terveysriskiä ei olisi olemassa. Lopullista päätöstä harkittaessa on
huomioitava myös arvio ympäristöön suoraan kohdistuvasta haitasta.
Krematorioita koskeva HELCOM-suositus (HELCOM 2008) on
suunnattu vähentämään elohopeapäästöjä ja vähentämään elohopean
aiheuttamia ympäristöongelmia Itämeren alueella. Suosituksen mukaan
1.1.2015 alkaen kaikissa krematorioissa tulisi olla menetelmä
savukaasujen puhdistamiseksi elohopeasta (päästötavoitearvo alle 0.1
mg/m3n, kolme eri mittausta/tuhkausta). Käytettäessä tätä raja-arvoa
päästöjen arviointiin on syytä tiedostaa, että elohopeapäästö/vainaja
voi vaihdella paljon (esim. syyskuun 2009 mittauksessa 0.41, 0.02 ja
0.003 mg/m3n, todennäköisesti amalgaamipaikkojen lukumäärän
mukaan). Siten pelkästään kolmeen tuhkaukseen perustuva
päästöarvio on pitkälle sattumaa. Päätöstä savukaasujen
puhdistamisesta ei tulisi perustaa kyseisiin suppeisiin mittauksiin
(vaikka muodollisesti raja-arvo saattaa mittauskerralla alittua), vaan
käsitellä laajempana periaatteellisena asiana.
Paras, ja ilmeisesti ainoa mahdollinen tapa pienentää elohopeapäästöä
ilmaan on asentaa krematorioihin savukaasunpuhdistusmenetelmä,
jolla elohopea kerätään talteen savukaasusta. Amalgaamipaikkojen
poisto vainajien suusta ennen tuhkausta ei tule useasta syystä
kyseeseen (myös Heikki Murtomaan lausunto 11.1.2007). THL:llä ei ole
asiantuntemusta suositella, mitä menetelmää elohopean poistamiseksi
savukaasusta tulisi käyttää, mutta menetelmiä on esitelty mm.
HELCOM-suosituksen liitteenä.
Liite 1. Malmin krematorion elohopeapäästöt ja niihin liittyvä
terveysriskin arvio
Päästöt
Krematorioiden savukaasupäästöissä elohopea on täysin haihtuneena,
metallisena elohopeana (Hg0) suurimmaksi osaksi vapaana (ei
hiukkasiin sitoutuneena yli 95 %), joka jää ilmaan (viipymä 0.4-3 vuotta,
WHO 2000) ja leviää tuulien ja ilmavirtausten mukana satoja – tuhansia
kilometrejä. Suomen elohopealaskeumasta suurin osa (yli 80 %) tulee
Suomen rajojen ulkopuolelta kaukokulkeumana ja Suomen omista
ilmapäästöistä n. 87 % arvioidaan kulkeutuvan Suomen rajojen
ulkopuolelle (YTV 1996). Elohopealaskeumaa ympäristöön syntyy
pääasiassa sateen mukana, kun pieni osa metallisesta elohopeasta
hapettuu pilvessä/ilmassa epäorgaaniseksi elohopeaksi, joka
huuhtoutuu alas. Tämä selittää sen, että krematorioiden ympäristössä
(maaperässä) ei ole merkittävästi kohonneita elohopeapitoisuuksia eikä
myöskään
ulkoilman elohopeapitoisuudet krematorion ympäristössä ole
merkittävästi koholla. Krematorioiden piipuista tuleva elohopea leviää ja
laimenee ulkoilman yleiseen elohopeakuormaan, jonka merkittävin
lähde koko Suomessa on fossiilisiin polttoaineisiin perustuva
energiantuotanto.
Lausuntopyyntö koskee Malmin uuden krematorion päästöjä, joista ei
ole kuitenkaan muuta mittaustietoa kuin lausuntopyynnön mukana tullut
raportti elohopeapitoisuuksista piippupäästössä. Malmilla toimineesta
vanhasta krematoriosta on kuitenkin erilaista mittaustietoa, jota voidaan
käyttää arvioon, koska krematoriot ovat samantyyppisiä (ei
savukaasunpoistoa, piippukorkeudet lähes samat; vanhassa 9.5 m,
uudessa 8 m, Olavi Lylyn sähköpostiviesti 3.3.2010, Helsingin
kaupunki, Ympäristökeskus ja tuhkausmäärät samaa luokkaa).
Vanhassa krematoriossa on tuhkattu vuosittain 1500-1600 vainajaa
(Ympäristölupa Malmin krematoriolle 2006). Tuhkausten lukumäärän
ennustetaan kasvavan hieman jatkossa (v. 2020 2000 kpl), mutta tämä
ei vaikuta ratkaisevasti elohopeapäästöihin eikä niistä aiheutuviin
terveysriskeihin, koska amalgaamipaikkojen määrä hampaissa
toisaalta vähenee.
Elohopeapäästöistä maaperään on tutkimustietoa 1990- ja 2000-
luvuilta. Malmin krematorion ympäristön (700 m saakka) maaperässä ei
ole todettu merkittävästi kohonneita elohopeapitoisuuksia
(Insinööritoimisto Paavo Ristola OY 2006). Maaperä ei ole pilaantunut
elohopealla myöskään Valtioneuvoston asetuksen 214/2007 (asetus
maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista)
kriteerein; pitoisuudet ovat elohopean kynnysarvon 0.5 mg/kg
alapuolella. Vallitsevien tuulten alapuolella (krematorion pohjois-
koillispuolella) on maaperässä todettu hieman suurempia pitoisuuksia
elohopeaa (suurin todettu pitoisuus 0.30 mg/kg) kuin viereisillä alueilla,
mutta pitoisuudet ovat samaa tasoa kuin elohopean yleinen taustataso
Helsingissä (luonnonmaat 0.31 mg/kg, Ranta 1999; puistot 0.42 mg/kg,
Salla 1999) ja kaupunkiympäristössä yleensä. Pääkaupunkiseudun
kehyskunnissa humusmaassa on todettu elohopeaa keskimäärin 0.203
mg/kg (maksimi 0.374 mg/kg, Tarvainen ym. 2006). Myöskään
krematorion ympäristöstä otetuissa pinta- ja pohjavesinäytteissä ei ole
todettu koholla olevia elohopeapitoisuuksia (Insinööritoimisto Paavo
Ristola OY 2006), mikä on sopusoinnussa maaperäanalyysien kanssa.
Tutkittaessa pääkaupunkiseudun krematorioiden (Hietaniemi,
Honkanummi, Espoo ja Malmi) elohopeapäästöjä ilmaan/ympäristöön
ns. sammalpallomenetelmällä (keräysjakso 5.10.1998-13.1.1999)
krematorioiden ympäristössä ei havaittu yleisestä kaupunkitaustasta
poikkeavia elohopeapitoisuuksia (YTV 1999). Malmin vanhan
krematorion ympäristössä havaittiin sama trendi kuin myöhemmin
maaperä-tutkimuksessa: pitoisuudet vallitsevien tuulten alapuolella (50-
150 m etäisyydellä krematorion pohjois-koillispuolella) olivat hieman
korkeampia kuin muilla suunnilla.
Yhteenvetona Malmin krematorion ympäristöstä tehdyistä tutkimuksista
(maaperä, ilma, vesi) voidaan todeta, että krematoriosta ei ole päätynyt
sen välittömään ympäristöön merkittävää elohopealaskeumaa vanhan
krematorion toiminnan aikana. Päästöt maaperässä edustavat yli 40
000 vainajan tuhkausta n. 40 toimivuodelta (Helsingin
seurakuntayhtymän vastine ympäristöluvassa pyydettyihin selvityksiin
29.1.2007). Siten on todennäköistä myös jatkossa, että uusi
krematorio, toiminnan kuvatussa laajuudessa, ei aiheuta merkittävää
laskeumaa krematorion ympäristöön.
Toksisuus ja altistuminen
Elohopean eri olomuodot ovat toksisuudeltaan hyvin erilaisia.
Metallinen elohopea, jota krematorion savukaasussa on yli 95 %,
imeytyy sinänsä hyvin keuhkoista (n. 80 %) ja on keskushermostoon
haitallista (neurotoksista). Maaperään päätyvä epäorgaaninen
elohopea on vähemmän toksista. Se ei imeydy ihon läpi ja suun kautta
saatuna vain muutamia prosentteja. Isoilla annoksilla epäorgaaninen
elohopea on munuaistoksista. Metyylielohopea on hyvin neurotoksista,
erityisesti kehittyvälle sikiölle ja lapsille. Elohopeayhdisteet eivät ole
mutageenisia eivätkä karsinogeenisia (eivät aiheuta syöpää).
Terveysriskin kannalta olennaista on, missä määrin ihmiset altistuvat
krematorion elohopeapäästöille. Altistuminen ilmaa hengittämällä on
tärkein reitti, muut suorat altistumisreitit ovat tässä yhteydessä
merkityksettömiä. Epäorgaaninen elohopea sitoutuu maahan ja
ihmisten altistuminen sille on vähäistä. Krematorioiden
elohopeapäästöjen osuutta kalojen metyylielohopeapitoisuuksiin ei ole
mahdollista yksityiskohtaisesti arvioida. Muut päästölähteet ovat
todennäköisesti paikallisesti merkittävämpiä. Lisäkuormaa
krematorioiden elohopea jossakin määrin aiheuttaa.
Terveysriskinarvio
Ulkoilman elohopeapitoisuudelle ei ole Suomessa tai EU:ssa
enimmäispitoisuusohje- tai raja-arvoa. WHO on arvioinut elohopean
ilman epäpuhtautena terveysperusteisesti ja päätynyt ohje/raja-arvoon
1 μg/m3 (WHO 2000). Arvo perustuu elohopean neurotoksisiin
vaikutuksiin. Ohjearvo ei ota huomioon elohopealaskeuman epäsuoraa
vaikutusta metyylielohopean muodossa (ihmisten altistuminen kalaa
syömällä, joka kuten edellä on todettu, ei ratkaisevasti lisänne riskiä).
Malmin krematorion ympäristön ilman elohopeapitoisuuksista ei ole
julkaistua tietoa, mutta mittaukset lähistöllä ja laajemmin
pääkaupunkiseudulla ovat osoittaneet, että pitoisuudet ovat tasoa 1-4
ng/m3 (YTV 1996, Kyllönen ja Paatero, 2009). Nämä pitoisuudet ovat
samaa tasoa (1-5 ng/ m3) kuin ilmassa on yleensä elohopeaa ilman
spesifisiä paikallisia lähteitä (yleinen asutun ympäristön taustataso,
WHO 2000). Teollisuusalueella EU:ssa pitoisuustaso on 0.5- 20 ng/m3
(WHO 2000). Verrattaessa keskimääräistä ilman elohopeapitoisuutta 3
ng/m3:n ohjearvoon, turvamarginaali on n. 330-kertainen.
USEPA (http://www.epa.gov/IRIS/subst/0370.htm) on arvioinut ilman
elohopeapitoisuuden terveysriskiä ja päätynyt RfC (Reference
Concentration for Chronic Inhalation Exposure)-arvoon 0.3 μg/m3.
RfC-pitoisuus on määritelty pitoisuudeksi, jolle elinikäinen altistuminen
ei todennäköisesti aiheuta terveyshaittaa. Tähän arvioon on sisällytty
myös lapset ja raskaana olevat naiset. Ilman elohopeapitoisuudella 3
ng/m3 turvamarginaali EPA:n RfC-arvoon on 100-kertainen. RfC-
pitoisuus sinänsä sisältää 30-kertaisen turvamarginaalin.
Elohopealle työperäisestä altistumisesta tiedetään, että työntekijöille
lieviä oireita (muistin ja huomiokyvyn heikkeneminen, vaikutus
psykomotorisiin toimintoihin) alkaa ilmetä, jos työpaikan ilman
elohopeapitoisuus ylittää 20 μg/m3 (CICAD 2003). Turvamarginaali
tähän pitoisuuteen tasolla 3 ng/m3 on n. 6600-kertainen.
Malmin uuden krematorion päästömittauksissa v. 2009 on todettu iso
variaatio elohopeapäästössä kolmen vainajan tuhkauksessa (0.41,
0.02 ja 0.003 mg/m3n). Elohopeapäästö vaihtelee, koska se riippuu
vainajan hampaiden amalgaamipaikkojen määrästä ja koosta. Vertailu
WHO:n ohjearvoon ja EPA:n refererenssipitoisuuteen osoittaa, että
ilman elohopeapitoisuus voi vaihdella hetkellisesti huomattavasti (jopa
yli 10-kertaisesti) ilman että siitä todennäköisesti aiheutuu krematorion
ympäristössä terveysriskiä.
Maahan päätyvä elohopea on pääasiassa epäorgaanista elohopeaa.
Sille periaatteessa altistutaan maata kosketeltaessa (lapset
leikkiessään) ja pikkulapset maata syödessään (kuten lyijylle). Samoin
syötäville kasveille ja marjoille tulee laskeumaa. Koska
elohopealaskeuma ei maaperämittausten perusteella näytä
merkittävästi kohonneen ympäristössä, krematorion elohopeapäästöt
eivät lisää terveysriskiä tässä muodossa. Maaperää ei luokitella
myöskään pilaantuneeksi pilaantuneita maita koskevan asetuksen
mukaan (Valtioneuvoston asetus 214/2007).
Krematorioista leviävästä elohopeasta osa päätyy lopulta vesistöihin.
Vesiympäristössä epäorgaaninen elohopea metyloituu edelleen
metyylielohopeaksi, joka kertyy erityisesti petokaloihin (hauki, ahven,
kuha). Kala on metyylielohopean pääasiallinen lähde. Potentiaalisesti
tämä on tärkein krematorioiden elohopeapäästöistä aiheutuva
lisäaltistuslähde ihmiselle, mutta kokonaispäästö- ja laskeumatietojen
perusteella krematorioiden ilmapäästöjen osuus on vain pieni osa siitä.
Elohopean leviämisen vuoksi vaikutus ei kohdistu vain tietylle alueelle
tai tiettyyn vesistöön, vaan laajemmin väestöön.
VIITTEET
CICAD 2003. Concise International Chemical assessment Document
50. Elemental mercury and inorganic mercury compounds: Human
health aspects. WHO. http://www.inchem.org/documents/cicads/cicads/
cicad50.htm
HELCOM 2008. HELCOM Recommendation 29/1. Reduction of
emissions from creamatoria. Adopted 5 March 2008.
Helsingin seurakuntayhtymä 2007. Vastaus Malmin hautausmaan
uuden krematorion ympäristöluvassa pyydettyihin selvityksiin (päivätty
29.1.2007).
Insinööritoimisto Paavo Ristola. 2006. 20713. Helsingin
seurakuntayhtymä Malmin hautausmaan krematorion vaikutusalueen
maaperä- ja vesitutkimus. Tutkimimusraportti 2.10.2006.
Kyllönen K., Paatero J. 2009. Screening of mercury sources in Finland.
Ilmatieteenlaitos. Kokousabstrakti.
Murtomaa H. Lausunto 11.1.2007 Helsingin seurakuntayhtymälle.
Amalgaamipaikat ja krematorioiden elohopeapäästöjen vähentäminen.
Ranta, E.-L. 1999. Helsingin viljelyspalsta-alueiden
raskasmetallipitoisuudet. Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen
julkaisuja 15/1999.
Salla A. 1999. Maaperän haitta-aineiden taustapitoisuudet Helsingissä.
Eräiden alkuaineiden ja orgaanisten yhdisteryhmien luontaisten ja
ilmaperäisten pitoisuuksien summat Helsingin maaperän
pintakerroksissa. Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen julkaisuja
15/1999.
Tarvainen T. (toim.), Eklund M., Haavisto-Hyvärinen M., Hatakka T,
Jarva J., Karttunen V., Kuusisto E., Ojalainen J, Teräsvuori E.
Alkuaineiden taustapitoisuudet pääkaupunkiseudun kehyskuntien
maaperässä. Geologian Tutkimuskeskus. Tutkimusraportti 163. 2006.
USEPA. Mercury, elemental (CASRN 7439-97-6) . http://www.epa.gov/
IRIS/subst/0370.htm
Valtioneuvoston asetus (214/2007) maaperän pilaantuneisuuden ja
puhditustarpeen arvioinnista.
WHO 2000. WHO Air Quality Guidelines for Europe, 2nd edition.
Chapter 6.9. Mercury.
Ympäristölupa Malmin krematoriolle. 2006.
YTV 1996. Maria Myllynen. Elohopeapäästöistä, - pitoisuuksista ja –
tutkimuksista pääkaupunkiseudulla. Pääkaupunkiseudun
yhteistyövaltuuskunta (YTV), Ympäristötoimisto, Muistio 29.7.1996.
YTV 1999. Ilkka Niskanen & Allan Witick. Sammalpallojen
elohopeakertymät krematorioiden ympäristössä. Pääkaupunkiseudun
julkaisusarja C 1999:1”
Suomen ympäristökeskus (SYKE) esitti lausuntonaan asiasta seuraavan (SYKE-
2010-S-1):
”Suomen ympäristökeskus (SYKE) on ollut lausunnon valmistelussa
yhteydessä Terveyden ja hyvinvoinnin laitokseen (THL). THL on
lausunnossaan ja sen liitteessä käynyt yksityiskohtaisesti läpi Malmin
alueelta tehtyjä tutkimuksia ja toteaa, ettei nykyisen päästömäärän ja
ympäristötutkimusten perusteella aiheudu terveysriskiä paikalliselle
väestölle eikä laajemmin. Suomen ympäristökeskus viittaa THL:n
lausunnossa esiin tuotuihin tutkimustuloksiin. Niiden perusteella ei ole
osoitettavissa erityisesti Malmin hautausmaan krematorion
elohopeapäästöjen aiheuttaneen merkittävää maaperän tai muun
ympäristön saastumista, mikä poikkeaisi yleisestä kaupunkiseudun
tasosta. Lausuntopyynnössä esitetyllä nykyisellä päästömäärällä ei ole
välitöntä ympäristön pilaantumisen vaaraa.
Malmin krematorioon päästöt ylittävät kuitenkin selvästi OSPAR- ja
HELCOM-suosituksen ja niitä, kuten krematorioiden elohopeapäästöjä
yleisemminkin, tulee tarkastella osana laajempaa ympäristön
pilaantumista ja sitä ehkäisevää toimintaa. Elohopea on tiedostettu
yhdeksi maapalloa eniten pilaavista yhdisteistä, jonka käyttöä ja
päästöjä on pyritty vähentämään voimakkaasti myös Euroopassa.
Vuonna 2005 EY hyväksyi elohopeaa koskevan yhteisön strategian
(KOM 2005), jonka tavoitteena on vähentää ympäristössä olevia
elohopeapitoisuuksia ja ihmisen altistumista elohopealle. Strategia
nimeää yhteensä 20 suositusta, joilla pyritään vähentämään
ympäristön ja ihmisten altistumista elohopealle.
Elohopeastrategiassa krematoriot tunnistetaan yhdeksi merkittäväksi
elohopean päästölähteeksi. Krematoriot eivät kuitenkaan kuulu
yhteisön lainsäädännön piiriin. Krematorioiden osalta
elohopeastrategiassa viitataan OSPAR-suositukseen. Myöhempi
HELCOM-suositus (29/1), joka koskee kaikkia Itämeren maita, on
asiallisesti sama. Suositus koskee kaikkia krematorioita, joiden
kapasiteetti on yli 500 tuhkausta vuodessa. Suosituksessa vaaditaan
parhaan käytettävissä olevan tekniikan periaatteen (BAT) soveltamista,
jolloin elohopeapäästöjen oletetaan vähentyvän yli 90 %. Suosituksen
mukaisia päästövähennyksiä edellytetään välittömästi kaikilta 1.1. 2010
toiminnan aloittavilta laitoksilta ja vanhoilta laitoksilta 1.1. 2015 alkaen.
Jos merkittäviä uusia muutoksia tehdään on suositus pantava
täytäntöön välittömästi toimenpiteiden yhteydessä. SYKEn käsityksen
mukaan Suomessa tulee toimia HELCOM-suosituksen mukaisesti.
V. 2007 tehdyn selvityksen mukaan useimmat OSPAR-maat ovat
toimineet suosituksen mukaisesti (Kingbom ja Munthe 2007). Muista
pohjoismaista Norja on asettanut puhdistusvaatimuksia uusille
laitoksille vuodesta 2003 lähtien ja vanhoille laitoksille v. 2007 alusta
lähtien. Ruotsissa toimivista 66 krematoriosta 41:llä oli v. 2010 alussa
tehokas savukaasujen puhdistus (Wängberg 2010).
Suomen ympäristökeskuksen arvion mukaan Suomen krematorioista
aiheutuva elohopeakuormitus ilmakehään on noin 36 kg vuodessa.
Tämä perustuu keskimääräiseen hampaiden amalgaamin
elohopeamäärään 2 g tuhkattavaa vainajaa kohti. Suomen muut
elohopeapäästöt olivat v. 2008 noin 800 kg (pääosin
energiantuotannosta), joten krematoriot yhteensä edustavat n. 4,6
prosentin osuutta kokonaispäästöistä. Suomi ei ole aiemmin raportoinut
krematorioiden päästöjä UNECE:n sopimuksen mukaisessa
raportoinnissa, mutta toteuttaa arvion seuraavassa raportoinnissa.
Ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumista koskevan UNECE:n
yleissopimukseen on liitetty raskasmetalleja koskeva pöytäkirja ja
päästöjen vähennysvaatimus. Sopimuksen puitteissa EMEP arvioi
määräajoin eri sopimusosapuolten osuuksia päästöissä ja
laskeumassa. Viimeisin arvio on vuodelta 2006 (Ilyin ym. 2008). Sen
mukaan Suomen alueelle kaikista sopimusmaista (50 maata) peräisin
oleva elohopealaskeuma oli 355 kg, josta Suomen omien päästöjen
osuus oli 36 % (127 kg). Vaikka muiden maiden päästöistä peräisin
oleva elohopeakuorma on kotimaista suurempi, on omien päästöjen
osuus laskeumassa huomattava. Toisaalta pääosa Suomen päästöistä
kulkeutuu maan rajojen ulkopuolelle. Lisäksi osa Suomen maaperään
kohdistuvasta elohopealaskeumasta on luontaista taustakuormitusta,
osa muista kuin sopimusmaiden päästöistä tullutta (mm. Yhdysvallat,
Kiina) ja osa johtuu vanhojen päästöjen (jätealueet, vesistöt, maaperä)
uudelleen haihtumisesta.
Ilmaan päästetystä elohopeasta osa päätyy lopulta vesistöihin ja osa
metyloituu orgaaniseksi metyylielohopeaksi ja kertyy vesieliöihin,
erityisesti petokaloihin. Tärkeimpänä syynä pohjoismaiden sisävesien
kalojen korkeisiin elohopeapitoisuuksiin pidetäänkin alueelle
kaukokulkeutumana tullutta elohopeaa (esim. Munthe ym. 2007).
Elohopea leviää ilmakehässä laajalle, eikä ongelmaa voida hallita
yksittäisin paikallisin toimenpitein. Tämä on pääsyy kansainvälisten
sopimusten aikaansaamiselle. Parhaillaan on valmisteilla UNECE:n
alueellista sopimusta kattavampi elohopeasopimus YK:n
ympäristöjärjestön UNEP:in puitteissa. On huomattava, että kaikissa
sopimusvalmisteluissa tähdennetään päästöjen mahdollisimman
tehokasta eliminointia kaikista tunnetuista lähteistä mukaanlukien
krematoriot.
Lausuntopyynnössä kysytään myös ympäristön kannalta parhaan
käytännön periaatetta, mikäli krematorioiden elohopeapäästöjä
rajoitetaan. Suomen ympäristökeskus viittaa HELCOM-suosituksen
liitteeseen 1, jossa on yleisellä tasolla esitetty eri menetelmiä, joilla
päästään suosituksen mukaiseen päästötasoon 0,1 mg/m3 (n).
SYKE:llä ei ole asiantuntemusta ottaa eri menetelmiin kantaa
tarkemmin. Menetelmien vertailun osalta SYKE viittaa tuoreeseen
raporttiin, jossa on lähemmin tarkasteltu Ruotsissa toteutettujen
krematoriokaasujen puhdistusmenetelmien toimivuutta (Wängberg
2010).”
Viitattu kirjallisuus:
Ilyin, I., Rozovskaya, O. Travnikov, :, Aas; W, Hettelingh, J.P., Reinds,
G.J. 2008. Heavy Metals: Transboundary Pollution of the Environment.
EMEP Status Report 2/2008
Kingbom, K., Munthe, J. 2007. Product-related emissions of Mercury to
Air in the European Union. Paper prepared for technical document
(UNECE- LRTAP). Gothenburg, 22 May, 2007.
KOM 2005. Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan
parlamentille. Elohopeaa koskeva yhteisön strategia. KOM (2005) 20
lopullinen, Bryssel 28.1.2005.
Munthe, J., Wängberg, I., Rognerud, S., Fjeld, E., Verta, M., Porvari, P.
and Meili, M. 2007. Mercury in Nordic ecosystems. IVL Report B1761.
Wängberg, I. 2010. Utredning av kunskapsläget angående rening av
rökgaser vid krematorier. IVL Rapport B1883.
Ympäristölautakunnan päätös
Ympäristölautakunta päättää myöntää Krematoriosäätiö rs:lle
ympäristönsuojelulain 28 §:n mukaisen ympäristöluvan Hietaniemen
krematorion toiminnalle hakijan antamien selvitysten mukaisesti ja
seuraavin lupamääräyksin.
Tuhkattava materiaali
1 Toiminnanharjoittajan on huolehdittava siitä, että
tuhkaukseen tulevien arkkujen materiaalit ovat polttoon
soveliaita. Arkut eivät saa sisältää PVC-muoveja tai muita
saastuttavia materiaaleja eikä arkkujen sisällä saa olla
saastuttavia materiaaleja sisältäviä, tuhkausta haittaavia
esineitä.
Toiminnanharjoittajan on ennen uusien tuhkausuunien
käyttöönottoa esitettävä ohjelma niistä toimenpiteistä
aikatauluineen, millä toiminnanharjoittaja tulee
vaikuttamaan siihen, että arkkujen materiaalit ovat
tuhkaukseen parhaiten sopivia ja siihen, että arkuissa ei
ole tuhkausta haittaavia vierasesineitä. (YSL 5 §)
Polttoaineet, ilmansuojelu
2 Tuhkausuunien esilämmitykseen, lämmitykseen
tuhkausten aikana ja savukaasujen jälkipolttoon tulee
polttoaineena käyttää maakaasua.
Uunin lämpötilan tulee olla vähintään 750 °C ja
jälkipoltinkammion 800 °C ennen kunkin tuhkauksen
aloittamista, eikä jälkipoltinkammion lämpötila saa
tuhkauksen aikana laskea alle 800 °C:een.
Savukaasujen happipitoisuuden on oltava 6 – 12 %
vähintään 45 minuutin ajan kunkin tuhkauksen alkamisesta
lukien ja lopputuhkausajan vähintään 4 %.
Palokaasujen on saavutettava seuraavat päästöraja-arvot
(milligrammaa normikuutiometrissä)
Hg 0,1
Hiukkaset 10
CO 50 – (500)*
*(500 mg CO/nm3 sallitaan kahden minuutin ajan)
Mittaukset on tehtävä CEN-standardin mukaisesti
Happianalysaattori on kalibroitava säännöllisesti ja
happitunnistin ja hapen imuputki pidettävä jatkuvasti
toimintakuntoisina.
Krematorion toiminnassa nyt käytössä olevat kylmäaineet
on otettava talteen ja poistettava käytöstä valtioneuvoston
asetuksessa (452/2009) säädetyn mukaisesti. (YSL 43 §,
EY 2037/2000, EY 842/2006, VNA 452/2009)
Jätteiden käsittely ja hyödyntäminen
3 Hyötykäyttökelpoiset jätteet on toimitettava
asianmukaiseen käsittelyyn hyödynnettäväksi. Vain
hyötykäyttöön kelpaamattomat jätteet voidaan kerätä
sekajätteenä. Sekajätteen syntyä on vältettävä ja
toiminnasta syntyvä kompostointikelpoinen kasvijäte on
lajiteltava biojätteeseen.
Käytettyä aktiivihiiltä sisältävä lentotuhka ja muut
ongelmajätteet on pidettävä erillään toisistaan ja merkittävä
ominaisuuksiensa mukaan. Ongelmajätteiden pääsy
maaperään, pohja- tai pintavesiin ja sadevesiviemäriin
sekä yleiseen viemäriin on estettävä.
Ongelmajätteet on toimitettava käsiteltäväksi laitokseen,
jonka ympäristönsuojelulain mukaisessa luvassa tai sitä
vastaavassa päätöksessä tällaisen jätteen vastaanotto on
hyväksytty.
Toiminnanharjoittajan on varmistettava, että kunkin jätelajin
vastaanottajalla on siihen tarvittavat luvat. Ongelmajätettä
luovutettaessa on jätteiden siirrosta laadittava
siirtoasiakirja, josta ilmenee valtioneuvoston päätöksen
(659/1996) mukaiset tiedot ongelmajätteistä. (YSL 43 ja 45
§, JL 3, 4, 6, 9, 15, 51 ja 52 §, JA 3, 3 a, 5 ja 6 §, VNP 659/
1996, YMA 1129/2001)
Jätteiden varastointi
4 Jätteet on varastoitava ja käsiteltävä laitosalueella niin,
ettei niistä aiheudu epäsiisteyttä, roskaantumista,
pölyämistä, hajuhaittaa tai pilaantumisen vaaraa
maaperälle tai pinta- tai pohjavedelle eikä muutakaan
haittaa ympäristölle. (YSL 7, 8 ja 43 §, JL 6 ja 19 §, NaapL
17 §)
Melu ja tärinä
5 Laitoksen toiminnasta aiheutuva melu melulle eniten
alttiina olevissa häiriytyvissä kohteissa ei saa ylittää
päivällä kello 7 - 22 keskiäänitasoa LAeq 55 dB eikä yöllä
kello 22 - 7 keskiäänitasoa LAeq 50 dB. (YSL 43 §, NaapL
17 §)
Poikkeuksellisia tilanteita koskevat määräykset:
6 Toiminnanharjoittajan tulee ilmoittaa välittömästi Helsingin
kaupungin ympäristökeskukselle, jos onnettomuudesta,
toimintahäiriöstä tai muusta niihin rinnastettavasta syystä
aiheutuu päästöjä tai syntyy jätettä siten, että siitä voi
aiheutua välitöntä ja ilmeistä ympäristön pilaantumisen
Toiminnan ja päästöjen raportointi, tarkkailu ja valvonta
7 Jälkipolttimen lämpötilaa samoin kuin palokaasujen happi-
ja häkäpitoisuutta on mitattava ja tarkkailtava
jatkuvatoimisesti ja niistä on pidettävä kirjaa
tuhkauskohtaisesti.
Toiminnanharjoittajan on vuosittain helmikuun loppuun
mennessä toimitettava Helsingin kaupungin
ympäristönsuojeluviranomaiselle edellistä vuotta koskeva
raportti, josta käyvät ilmi muun muassa seuraavat tiedot:
· polttoaineen kulutustiedot
· tuhkausten lukumäärä
· vuotuiset mitatut ja/tai laskennalliset
elohopeapäästöt
Ensimmäisen raportin tulee kattaa luvan tarkoittaman
toiminnan ensimmäinen täysi kalenterivuosi. Raportointi on
soveltuvin osin tehtävä suoraan valtion ympäristöhallinnon
sähköiseen tietojärjestelmään.
Ensimmäiseen raporttiin tulee liittää kaikkien jätelajikkeiden
luovuttamista koskevat asiakirjat ja yhteenveto
jätemääristä.
Toiminnanharjoittajan on lisäksi pidettävä
ympäristökirjanpitoa, josta käyvät ilmi muun muassa
seuraavat tiedot:
· tuhkausuunin ja jälkipoltinkammion lämpötila kunkin
tuhkauksen alkaessa
· kunkin tuhkauksen aikaiset palokaasujen happi- ja
hiilimonoksidipitoisuudet
Kirjanpidossa on lisäksi esitettävä tiedot suoritetuista
huoltotoimenpiteistä ja ympäristönsuojelun kannalta
merkittävistä häiriötilanteista ja onnettomuuksista (syy,
kestoaika, arvio päästöistä ilmaan, vesiin tai maaperään
sekä niiden ympäristövaikutuksista ja suoritetut
toimenpiteet).
Kirjanpidossa on lisäksi seurattava vuositasolla jätteen
syntyä jätelajikkeittain.
Kirjanpito on pyydettäessä esitettävä
valvontaviranomaiselle. (YSL 46 ja 83 §)
Toiminnan ympäristövaikutusten ja niiden estämisen selvittäminen
8 Toiminnanharjoittajan on mitattava kolmen kuukauden
kuluessa uusien krematoriouunien käyttöönotosta
kummastakin uunista erikseen kolmen yksittäisen
tuhkauksen keston aikaiset hiukkas-, hiilimonoksidi- ja
elohopeapäästöt. Mittaukset, näytteenotto ja analysointi on
suoritettava standardien (CEN, ISO, OECD, SFS tai
vastaavan tasoinen kansallinen tai kansainvälinen yleisesti
käytössä oleva standardi) mukaisesti. (YSL 43 §)
Toiminnan muuttamista tai lopettamista koskevat määräykset:
9 Toiminnan olennaisesta muuttamisesta, pitkäaikaisesta
keskeyttämisestä tai toiminnanharjoittajan vaihtumisesta
on viipymättä ilmoitettava Helsingin kaupungin
ympäristölautakunnalle.
Toiminnan harjoittajan on hyvissä ajoin, viimeistään kuusi
kuukautta ennen toiminnan lopettamista, esitettävä
yksityiskohtainen suunnitelma vesiensuojelua,
ilmansuojelua, maaperänsuojelua ja jätehuoltoa koskevista
toiminnan lopettamiseen liittyvistä toimista. (YSL 43, 46, 57
ja 90 §, YSA 30 §, JL 6 §, NaapL 17 §)
Perustelut
Yleisperustelut
Hietaniemen krematorion sijoittaminen lupahakemuksessa annettujen
selvitysten sekä lupamääräysten mukaisesti täyttää toiminnan
ympäristönsuojelulain mukaiset edellytykset.
Pyydetyt lausunnot on otettu huomioon siten, että lupaehdot ovat
5.3.2008 annetun HELCOM-suosituksen 29/1, Reduction of Emissions
from Crematoria, mukaisia.
Lupamääräysten perustelut
1 Haitallisten materiaalien käytön estäminen arkuissa ja
joutumista tuhkaukseen on HELCOM-suosituksen 29/1
mukaista.
2 Palamisen on oltava mahdollisimman hallittua ja vähän
päästöjä aiheuttavaa.
Mittaustulosten luotettavuus edellyttää
happianalysaattorien kalibrointia ja tunnistimien uusimista
tarpeen mukaan.
3 Jätelain 6 §:n mukaan jäte on hyödynnettävä, jos se on
teknisesti mahdollista ja jos siitä ei aiheudu kohtuuttomia
lisäkustannuksia. Ensisijaisesti on pyrittävä hyödyntämään
jätteen sisältämä aine ja toissijaisesti sen sisältämä
energia. Laitoksen toiminnasta muodostuvien jätteiden
lajittelu ja varastointi jätejakeittain mahdollistaa jätteen
sisältämän aineen hyötykäytön.
Jätelain 4 §:n ja 6 §:n mukaan jätehuolto on järjestettävä
siten, ettei jätteistä tai jätehuollosta aiheudu vaaraa tai
haittaa terveydelle tai ympäristölle. Erilaatuisia
ongelmajätteitä ei saa sekoittaa keskenään eikä muihin
jätteisiin tai aineisiin paitsi, jos se on jätteiden
hyödyntämisen tai käsittelyn kannalta välttämätöntä ja se
voidaan tehdä aiheuttamatta terveydelle tai ympäristölle
vaaraa tai haittaa.
4 Jätteiden joutuminen maaperään tai vesistöön saattaa
aiheuttaa maaperän pilaantumista ja veden laadun
heikkenemistä niin, että sen käyttö aiheuttaa terveydellistä
haittaa ja vaaraa sekä haittaa ympäristölle.
5 Melusta aiheutuvien viihtyisyys- ja terveyshaittojen
ehkäisemiseksi määräyksessä on laitoksen toiminnasta
aiheutuva melu rajoitettu valtioneuvoston päätöksen (993/
1992) ohjeiden mukaiselle tasolle.
6 Poikkeuksellisiin tilanteisiin varautumalla voidaan ehkäistä
ja vähentää onnettomuuksista aiheutuvia haitallisia
terveys- ja ympäristövaikutuksia ja ympäristön
pilaantumisen vaaraa. Poikkeuksellisista tilanteista
ilmoittaminen on tarpeen mahdollisten ympäristö- ja
terveysriskien arvioimiseksi sekä tarvittavien
toimenpiteiden määrittelemiseksi.
7 – 9 Toiminnanharjoittajan on oltava selvillä toimintansa
ympäristöriskeistä ja valvovan viranomaisen on saatava
valvonnan mahdollistavat tiedot. Tiedot laitoksen
toiminnassa tapahtuvista muutoksista ja
toiminnanharjoittajan vaihtumisesta ovat tarpeen
valvonnan kannalta.
Luvan voimassaolo ja lupamääräysten tarkistaminen
Päätös annetaan julkipanon jälkeen 6.7.2011. Päätös on voimassa
toistaiseksi.
Jos asetuksella annetaan lupaan sisältyviä määräyksiä ankarampia
säännöksiä tai luvasta poikkeavia säännöksiä luvan voimassaolosta tai
tarkistamisesta, on asetusta luvan estämättä noudatettava. (YSL 56 §)
Ympäristölautakunta voi muuttaa lupapäätöstä, jos toiminnasta
aiheutuva vaara poikkeaa olennaisesti ennalta arvioidusta tai jos
toiminnasta aiheutuu ympäristönsuojelulaissa tarkoitettu kielletty
seuraus tai jos parhaan käyttökelpoisen tekniikan kehittymisen vuoksi
päästöjä voidaan vähentää olennaisesti enemmän ilman kohtuuttomia
kustannuksia tai jos olosuhteet ovat luvan myöntämisen jälkeen
olennaisesti muuttuneet tai jos se on tarpeen Suomea sitovan
kansainvälisen velvoitteen täytäntöön panemiseksi annettujen
säädösten noudattamiseksi. (YSL 58 §)
Ympäristölautakunta voi peruuttaa luvan, jos hakija on antanut
virheellisiä tietoja, jotka ovat olennaisesti vaikuttaneet luvan
myöntämisen edellytyksiin tai jos lupamääräyksiä rikotaan toistuvasti
valvontaviranomaisen kirjallisesta huomautuksesta huolimatta siten,
että toiminnasta aiheutuu ympäristön pilaantumisen vaaraa tai jos
toiminnan jatkamisen edellytyksiä ei saada täytetyksi lupaa
muuttamalla. (YSL 59 §)
Päätöksen täytäntöönpano
Tämä päätös on lainvoimainen 31. päivänä päätöksen antamisesta
antamispäivää lukuun ottamatta, mikäli päätöksestä ei valiteta.
Sovelletut säännökset
Ympäristönsuojelulaki 1, 3, 5, 7, 8, 28, 41 – 43, 46, 56 – 59, 83, 90,
100 ja 105 §
Ympäristönsuojeluasetus 1, 7 ja 30 §
Laki eräistä naapuruussuhteista 17 §
Jätelaki 3, 4, 6, 9, 15, 19, 51 ja 52 §
Jäteasetus 3, 3 a, 5, 6 ja 22 §
Valtioneuvoston päätös (659/1996) ongelmajätteistä annettavista
tiedoista sekä ongelmajätteiden pakkaamisesta ja merkitsemisestä
Ympäristöministeriön asetus (1129/2001) yleisimpien jätteiden ja
ongelmajätteiden luettelosta
Valtioneuvoston päätös (262/1998) otsonikerrosta heikentävistä
aineista
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) 2037/2000)
otsonikerrosta heikentävistä aineista
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY 842/2006) tietyistä
fluoratuista kasvihuonekaasuista
Käsittelymaksu ja sen määräytyminen
Ympäristölautakunnan 25.5.2010 hyväksymän taksan mukainen
ympäristölupamaksu on 3740,00 euroa.
Lupapäätöksestä tiedottaminen
Päätöksestä kuulutetaan julkisesti Helsingin kaupungin ilmoitustaululla.
Muutoksenhaku
Päätökseen saa hakea muutosta Vaasan hallinto-oikeudelta.
Valitusaika päättyy 5.8.2011. Valitusosoitus on liitteenä
(ympäristönsuojelulaki).
Pöytäkirjanote Krematoriosäätiö rs:lle (Lönnrotinkatu 3 A, 00120
Helsinki), lasku toimitetaan erikseen Helsingin kaupungin talous- ja
suunnittelukeskuksen taloushallintopalvelusta. Pöytäkirjanote
Uudenmaan ELY-keskukselle (PL 36, 00521 Helsinki),
kaupunkisuunnitteluvirastolle (PL 2100), rakennusvalvontavirastolle (PL
2300), pelastuslaitokselle (PL 112), HSY Vedelle (PL 100, 00066 HSY)
ja ympäristövalvontayksikölle.
Julkipanolista asianosaisille.
Lisätiedot:
Lyly Olavi, ympäristötarkastaja, puhelin (09) 310 31994
|
LIITE
|
Krematoriosäätiön ympäristölupahakemus
|