213 §
VAHINGONKORVAUSVAATIMUS
Terke 2009-2289
Esityslistan asia TJA/16
PÄÄTÖS Terveyslautakunta päätti, että tämän päätöksen liitteessä
mainittujen henkilöiden (jäljempänä hakija/hakijat ja hakijan puoliso)
vahingonkorvausvaatimus ei anna aihetta enempiin terveyskeskuksen
tai terveyslautakunnan toimenpiteisiin.
Perustelut:
Vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n mukaan vahingon aiheuttaja eli siis
se, joka tahallisesti tai tuottamuksesta aiheuttaa toiselle vahingon, on
velvollinen korvaamaan sen, jollei siitä, mitä tässä laissa säädetään,
muuta johdu.
Vahingonkorvauslain 3 luvun 1 §:n mukaan työnantaja on velvollinen
korvaamaan vahingon, jonka työntekijä virheellään tai laiminlyönnillään
työssä aiheuttaa.
Virheellisellä teolla tai laiminlyönnillä ja henkilövahingolla tai
esinevahingolla on oltava syy-yhteys.
Vahingonkorvauslain 5 luvun 1 §:n mukaan vahingonkorvaus käsittää
hyvityksen henkilö- ja esinevahingosta sekä 4 a ja 6 §:ssä säädetyin
edellytyksin kärsimyksestä. Milloin vahinko on aiheutettu rangaistavaksi
säädetyllä teolla tai julkista valtaa käytettäessä taikka milloin muissa
tapauksissa on erittäin painavia syitä, käsittää vahingonkorvaus
hyvityksen myös sellaisesta taloudellisesta vahingosta, joka ei ole
yhteydessä henkilö- tai esinevahinkoon.
Vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:n mukaan sillä, jolle on aiheutettu
ruumiinvamma tai muu henkilövahinko, on oikeus saada korvaus:
1) tarpeellisista sairaanhoitokustannuksista ja muista tarpeellisista
kuluista;
2) ansionmenetyksestä;
3) kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta;
4) pysyvästä haitasta.
Psyykkisen tilan häiriintyminen voi olla lain tarkoittama muu
henkilövahinko. Kivulla ja säryllä taas tarkoitetaan fyysistä tai
psyykkistä, äkillistä tai jatkuvaa vamman aiheuttamaa tunnetta.
Vakiintuneessa oikeuskäytännössä kipuun ja särkyyn on rinnastettu
myös niihin verrattava kärsimys ja tuntemus, jolla kuvataan juuri
psyykkisessä terveydentilassa ilmenevää vahinkoa eli niin sanottua
psyykkistä henkilövahinkoa (KKO 2003:76).
Vahingonkorvauslain 5 luvun 2 a §:n mukaan ansionmenetyksestä
määrätään korvaus ottamalla lähtökohdaksi arvio ansiotulosta, jonka
vahinkoa kärsinyt olisi ilman vahinkotapahtumaa saanut. Tästä
vähennetään ansiotulo, jonka vahinkoa kärsinyt vahinkotapahtumasta
huolimatta on saanut tai olisi voinut saada taikka jonka hänen
arvioidaan vastaisuudessa saavan ottaen huomioon hänen työkykynsä,
koulutuksensa, aikaisempi toimintansa, mahdollisuutensa uudelleen
kouluttautumiseen, ikänsä, asumisolosuhteensa ja näihin verrattavat
muut seikat.
Vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:n mukaan oikeus korvaukseen
loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä on sillä:
1) jonka vapautta, rauhaa, kunniaa tai yksityiselämää on rangaistavaksi
säädetyllä teolla loukattu;
2) jota on rangaistavaksi säädetyllä teolla syrjitty;
3) jonka henkilökohtaista koskemattomuutta on tahallaan tai törkeästä
huolimattomuudesta vakavasti loukattu;
4) jonka ihmisarvoa on tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta
vakavasti loukattu muulla, 1–3 kohdassa tarkoitettuihin loukkauksiin
verrattavalla tavalla.
Terveyskeskuksen tietohallintolääkäri teki hakijan pyynnöstä
lokitietoselvitykset terveyskeskuksen sairaaloissa, poliklinikoilla ja
terveysasemilla käytettävästä Pegasos-potilastietojärjestelmästä.
Selvityksen mukaan saman työntekijän käyttäjätunnuksilla on avattu
yhteensä kahtenatoista eri päivänä ajanjaksolla 1.3.2006 -18.8.2009
hakijan Pegasos-sairauskertomus. Hakijan puolison kertomus on
avattu kerran 26.8.2008 ja hakijan pojan kertomus kahdesti 26.8. ja
13.10.2008. Toisen lapsen kertomusta ei ole avattu kertaakaan.
Työntekijä on ilman työtehtäviin liittyvää hoidollista yhteyttä luvatta
lukenut hakijan sairaskertomusta. Terveyskeskus on asian johdosta
ryhtynyt kurinpidollisiin toimenpiteisiin. Työntekijän esimiehenä toimiva
ylihoitaja on kuullut työntekijän selvityksen tapahtuneesta ja antanut
työntekijälle kirjallisen varoituksen.
Vahingonkorvausvaatimuksessaan hakijat vetoavat esityslistan tämän
asian liitteenä oleviin lausuntoihin. Lausunnoissaan he toteavat, että
hakijalla on lapsuusaikaisen traumatisoitumisen seurauksena
huomattava alttius psykiatriseen reagoivuuteen. Hänellä on ollut
aiempia psykiatrisia sairaalajaksoja sekä aiempi hoitokontakti
psykiatrian poliklinikalla. Hänellä mainitaan olleen muun muassa
toistuva vakava-asteinen masennustila, tunne-elämältään epävakaa
persoonallisuus, aikuisiän aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö
(ADHD) sekä lieväoireinen Touretten oireyhtymä. Psykoterapiaa hän
on saanut 1990-luvulla noin viiden vuoden ajan. He katsovat, että
epäilty tietosuojarikkomus on aktivoinut traumamuistoja aiheuttaen
muun muassa ahdistuneisuutta, kiihtymystä, jännittyneisyyttä,
hermostuneisuutta sekä dissosiatiiviisia tiloja. Psykoterapiatarpeen
arvioidaan eri lausunnoissa olevan 2-3 vuotta, mahdollisesti jopa neljä
vuotta.
Akuuttivaiheen hoitona hakija on saanut kriisiterapiaa sekä normaalia
psykiatrian poliklinikan hoitoa. Psykoterapia kerran viikossa 90
minuuttia kerrallaan ostopalveluna on toteutettu noin vuoden ajan.
Psykoterapeutin käsityksen mukaan hakijan impulssien
kontrollikyvyssä on tapahtunut edistymistä.
Vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:n mukaisen psyykkisen
henkilövahingon korvattavuus edellyttää, että tällainen vahinko on
lääketieteellisin keinoin toteen näytettävissä (KKO 1998:80). Tässä
suhteessa psyykkinen henkilövahinko eroaa esimerkiksi
vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:ssä tarkoitetusta kärsimyksestä, joka
on korvattavissa vain laissa erikseen lueteltujen rikosten yhteydessä.
Surun, pelon ja muita normaaliin elämään kuuluvia epämiellyttäviä
tunteita ei korvata kipuun ja särkyyn rinnastettavana kärsimyksenä eli
psyykkisenä henkilövahinkona.
Kipuun ja särkyyn rinnastettavasta kärsimyksestä suoritettavan
korvauksen määrää harkittaessa on ensisijaisesti otettava huomioon
psyykkisen henkilövahingon laatu sekä ilmenneiden häiriöiden
vaikeusaste ja oireiden kesto.
Korkeimman oikeuden ennakkopäätöksessä (KKO 2004:23 II) korkein
oikeus piti traumaperäistä stressireaktiota vahingonkorvauslain 5 luvun
2 §:ssä tarkoitettuna psyykkisenä henkilövahinkona, jonka
aiheutuminen on ollut tapaturmaan liittyneeseen hengenvaaraan
nähden ennalta arvattavissa. Ennakkopäätöksessä (KKO 2004:23 II)
todettiin seuraavaa: ”traumaperäinen stressireaktio on seurannut
hengenvaarallisesta työtapaturmasta ja määritelty vaikea-asteiseksi.
Se on vaatinut psykiatrista sairaala- ja avohoitoa sekä pitkäaikaista
psyykenlääkitystä. Stressireaktioon liittyneiden psyykkisten oireiden
takia vammautumisen aiheuttama työkyvyttömyys on pitkittynyt
runsaan vuoden mittaiseksi...”
Psykiatrian yhteisten palveluiden ylilääkäri on lausunnossaan todennut,
että pitää osoitettuna, että tietosuojarikkomus on aiheuttanut hakijalle
psyykkisen henkilövahingon ja on hän on oikeutettu saamaan tällä
perusteella vahingonkorvausta.
Psyykkinen henkilövahinko on kuitenkin juridinen käsite. Vaikka
psykiatrian yhteisten palveluiden ylilääkäri on lausunnossaan todennut,
että pitää osoitettuna, että tietosuojarikkomus on aiheuttanut hakijalle
psyykkisen henkilövahingon, niin se ei tarkoita, että olisi tapahtunut
vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:n mukainen psyykkinen
henkilövahinko tai että vahinko olisi vahingonkorvauslain perusteella
korvattava. Oikeuskirjallisuudessa on nimittäin todettu, että kynnys
sille, että psyykkisen tilan häiriintymisestä on kyse henkilövahingosta,
on korkea. Lisäksi kokonaisuudessaan on arvioitava, että
tietosuojarikkomusepäily on aktivoinut hakijan aikaisempaa, vuosia
kestänyttä psykiatrista problematiikkaa. Kyse on siis aikaisemman
oireilun aktivoitumisesta, ei neurologisen potilaan psyykkisestä
sairastumisesta. Kyseessä ei ole korkeimman oikeuden
ennakkopäätökseen verrattava niin vakava vahinko, se ei ole
aiheutunut niin vakavasta tilanteesta (KKO:n ennakkopäätöksessä oli
kyse hengenvaarallisesta työtapaturmasta) ja lisäksi vahinko ei ole ollut
ennalta arvattavissa. Hakijan esittämistä lausunnoista on lisäksi
pääteltävissä, että niitä tehtäessä lausujilla ei ole ollut tiedossa kaikkea
tosiasiaseikastoa (= yksityiskohtaista tietoa siitä, että mitä
todellisuudessa on tapahtunut).
Oikeuskirjallisuudessa ja oikeuskäytännössä esitettyjen kannanottojen
ja kokonaisharkinnan perusteella on katsottava, että hakijalle
aiheutunut vahinko ei ole vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:n perusteella
korvattava psyykkinen henkilövahinko.
Hakija on ilmoittanut jääneensä sairaslomalle 21.5.2008 ja saanut
tiedon epäillystä tietosuojarikkomuksesta elo-syyskuussa 2009 ja
väittää, että tietosuojarikkomus on pidentänyt hakijan työhön paluuta
vähintään vuodella. Vaatimansa ansiomenetyskorvauksen määrää
(1000 euroa/kk, yhteensä 12 000 euroa) hakija ei ole miltään
perustellut. Hakija ei ole esittänyt näyttöä, että olisi tapahtunut sellainen
vahingonkorvauslain 5 luvun 1 ja 2 §:n mukainen henkilövahinko, jonka
perusteella hakijalla olisi vahingonkorvauslain 5 luvun 2 a §:n
mukaisesti oikeus saada korvausta ansionmenetyksestä.
Erikseen on harkittava, että tulisiko aiheutuneet vahingot korvata
vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:n perusteella.
Korvattavuus ei edellytä, että tällainen vahinko on lääketieteellisin
keinoin toteen näytettävissä tai että rikoksesta olisi tuomittu. Tuomion
epäillystä rikoksesta voi antaa vain käräjäoikeus.
Vahingonkorvausasiaa ratkaistaessa joudutaan kuitenkin tulkitsemaan
täyttyisikö rikostunnusmerkistö. Lopullisen ratkaisun tässäkin asiassa
antaa käräjäoikeus, kun asianomainen asian sinne saattaa
rikosprosessin yhteydessä tai siitä erikseen.
Vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:n mukaan korvaus määrätään sen
kärsimyksen perusteella, jonka loukkaus on omiaan aiheuttamaan
ottaen erityisesti huomioon loukkauksen laatu, loukatun asema,
loukkaajan ja loukatun välinen suhde sekä loukkauksen julkisuus.
Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että kaikenlaiset negatiiviset
tunnereaktiot eivät ole korvattavia, vaikka ne olisivatkin rinnastettavissa
kärsimykseen. Mielipaha, surun, pelon tai vihan tunteet taikka niitä
vastaavat elämään normaalisti kuuluvat epämiellyttävät tunnetilat eivät
ole vahingonkorvauslain tai muidenkaan korvaussäännösten
perusteella korvattavia. Toisaalta kaikki kärsimystilanteetkaan eivät
oikeuta korvaukseen.
Vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:n 1-kohdan mukaan henkilöllä, jonka
vapautta, rauhaa, kunniaa tai yksityiselämää on rangaistavaksi
säädetyllä teolla loukattu, on oikeus korvaukseen loukkauksen
aiheuttamasta kärsimyksestä. Korvausvelvollisuus voi seurata
esimerkiksi erilaisista vapaudenriistoista, pakottamisrikoksista,
ryöstöstä ja kiristyksestä. Rauhaa koskevilla rikoksilla tarkoitetaan
lähinnä kotirauhan tai julkisen rauhan sekä lähestymiskiellon
rikkomisesta. Tyypillisiä kunniaan kohdistuvia loukkauksia ovat
kunnianloukkausrikokset ja väärä ilmianto. Tyypillisiä yksityiselämän
loukkauksia ovat salakuuntelu ja salakatselu sekä yksityiselämää
loukkaavan tiedon levittäminen.
Vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:n 3-kohdan mukaan sillä, jonka
henkilökohtaista koskemattomuutta on tahallaan tai törkeästä
huolimattomuudesta loukattu, on oikeus korvaukseen kärsimyksestä.
Säännöksessä tarkoitettu loukkaus voi tapahtua pahoinpitelyllä, mutta
myös häirinnällä tai kiusaamisella. Korvauksen edellytyksenä on
tahallisuus tai törkeä tuottamus. Suhteellisen pienet teot eivät oikeuta
korvaukseen, vaan loukkauksen tulee olla vakava. Mitä enemmän teko
loukkaa henkilön ihmisarvoa, sitä helpommin sitä voidaan pitää
säännöksessä tarkoitetulla tavalla vakavana. Esimerkiksi törkeä
pahoinpitely on yleensä vakava henkilökohtaisen koskemattomuuden
loukkaus.
Vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:n 4-kohdan mukaan kärsimys voi tulla
korvattavaksi myös, jos ihmisarvoa on tahallaan tai törkeällä
tuottamuksella vakavasti loukattu momentin 1-3-kohdissa verrattavalla
tavalla. Säännöksen soveltamisala on tarkoitettu suppeaksi. Vakavan
loukkauksen on kohdistuttava nimenomaan ihmisarvoon.
Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että kunnianloukkausrikoksien
perusteella voisi saada korvausta kärsimyksestä. On täten harkittava
onko esitetty sellaista näyttöä, että rikostunnusmerkistö täyttyisi.
Rikoslain 24 luvun 9 §:n mukaan joka 1) esittää toisesta valheellisen
tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa
tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa,
taikka 2) muuten kuin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla halventaa toista,
on tuomittava kunnianloukkauksesta. Rangaistusvastuun edellytyksenä
on tahallisuus.
Kuulemistilaisuudessa esitetyn selvityksen mukaan työntekijä oli
huolestunut naapuristaan ja naapurin lapsista ja epäillyt vuonna 2006
naapurin pojan itkun johtuvan pahoinpitelystä. Työntekijä oli vuonna
2008 tilanteessa, jossa hän tapasi hakijan ja tämän tyttären, ja tässä
tilanteessa työntekijä kertoi hakijan kohdelleen tytärtään
kovakouraisesti. Tilanne huolestutti jo vuonna 2006 työntekijää niin
suuresti, että hän katsoi työpaikalla potilastiedoista hakijan sairauteen
liittyviä tietoja. Vuonna 2008 hän tarkisti myös pojan ja miehen tiedot.
Työntekijä kantoi huolta naapurin lasten turvallisuudesta, mutta
toisaalta myös omien lastensa turvallisuudesta.
Työntekijä painottaa, että ei ole koskaan puhunut kenellekään
Pegasos-potilastietojärjestelmästä tietoonsa saamista asioista ja siltä
osin on sisäistänyt vaitiolovelvollisuutensa. Hän ei ole katsonut tietoja
naapuriensa vahingoittamiseksi, vaan motiivina on ollut lasten
turvallisuudesta huolehtiminen.
Hakijat eivät ole esittäneet näyttöä, että työntekijä olisi kertonut
esimiehelleen hakijoiden potilastietoja. Hakijat eivät ole esittäneet
näyttöä, että työntekijä olisi esittänyt valheellisia tai herjaavia väitteitä.
Asiassa ei ole esitetty näyttöä, että hakijoiden kunniaa olisi loukattu
rikoslaissa tarkoitetulla tavalla tai että työntekijä olisi tehnyt perättömän
ilmiannon.
Oikeuskäytännössä on kuitenkin aikaisemmin voimassa olleen
vahingonkorvauslain nojalla tuomittu korvausta muun muassa
salassapitovelvollisuuden rikkomisesta (KKO 1985 II 57). Näin on myös
voimassa olevan vahingonkorvauslain mukaan.
Epäillyllä tietosuojalain rikkomisella tarkoitettaneen rikoslain 38 luvun 1
§:n mukaista salassapitorikosta tai 38 luvun 2 §:n mukaista
salassapitorikkomusta.
Joka laissa tai asetuksessa säädetyn taikka viranomaisen lain nojalla
erikseen määräämän salassapitovelvollisuuden vastaisesti 1) paljastaa
salassa pidettävän seikan, josta hän on asemassaan, toimessaan tai
tehtävää suorittaessaan saanut tiedon... on tuomittava, jollei teko ole
rangaistava 40 luvun 5 §:n mukaan, salassapitorikoksesta.
Jos salassapitorikos, huomioon ottaen teon merkitys yksityisyyden tai
luottamuksellisuuden suojan kannalta taikka muut rikokseen liittyvät
seikat, on kokonaisuutena arvostellen vähäinen, rikoksentekijä on
tuomittava salassapitorikkomuksesta.
Asiassa ei ole esitetty näyttöä, että työntekijä olisi rikkonut
salassapitovelvollisuuttaan. Lisäksi hakijat eivät ole esittäneet näyttöä
ylipäätänsä siitä, että hakijoiden vapautta, rauhaa, kunniaa tai
yksityiselämää olisi rangaistavaksi säädetyllä teolla loukattu.
Vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:n muidenkaan kohtien mukaisista
teoista ei ole esitetty mitään näyttöä.
Kaikkeen edellä todettuun viitaten ei siis ole tapahtunut sellaista
vahinkoa, joka olisi korvattava vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:n
mukaisena loukkauksen aiheuttamana kärsimyksenä.
Hakijat väittävät, että terveyskeskus on toiminut pysyväisyysohjeen
”Potilasasiakirjojen tietosuoja” P221 vastaisesti, kun ei ole saattanut
asiaa poliisin tutkittavaksi ja näin edesauttanut asian selvitystä.
Ko. pysyväisyysohjeessa todetaan seuraavaa: ”Jos rikkomus on niin
merkityksellinen, ettei työntekijälle tai viranhaltijalle annettua
työnantajan kurinpitomenettelyä (suullinen huomautus, kirjallinen
varoitus tai palvelussuhteen irtisanominen tai purkaminen) voida pitää
riittävänä, työnantaja voi omalta osaltaan saattaa asian poliisin
tutkittavaksi. Tällöin asiassa tulee olla yhteydessä ensiksi kaupungin
hallintokeskuksen oikeuspalveluihin, missä tutkintapyyntö tehdään.
Esim. laajamittaisesta naapurien tietojen katselusta on tehty
tutkintapyyntö. Samoin esim. omassa toiminnassa paljastuneesta
omien tietojen muuttamisesta hyötymistarkoituksessa voidaan tehdä
tutkintapyyntö poliisille.”
Pysyväisyysohjeessa todetaan myös, että ”Potilastietojen käsittelyä
koskevien säännösten ja terveyskeskuksen ohjeiden vastaisesta
tahallisesta käytöstä seuraa yleensä kirjallinen varoitus, jonka antaa
toimitusjohtaja tai muu alempi työntekijän palvelukseen ottanut
henkilö.” Työnantaja on tässä tapauksessa antanut tälle työntekijälle
kirjallisen varoituksen ja sitä on siis pidetty riittävänä työnantajan
kurinpidollisena toimenpiteenä.
Terveyskeskuksella ei ole ollut oikeutta ilmoittaa rikosepäilystä
poliisille, koska kyse ei liene niin vakavasta rikostunnusmerkistön
mukaisesta rikoksesta, josta poliisille voisi suoraan ilmoittaa.
Salassapitovelvollisuuden estämättä saa nimittäin ilmoittaa vain
rikoksesta tai rikoksen yrityksestä tai osallisuudesta rikokseen, josta
säädetty ankarin rangaistus on vähintään 6 vuotta vankeutta.
Hakijoille on puhelimitse lukuisia kertoja (jopa monta kertaa saman
päivän aikana) vuosien 2009–2011 aikana ilmoitettu, mitkä ovat heidän
juridiset oikeutensa ja miten he voivat asiassa edetä.
Kaikkeen edellä todettuun viitaten, asiassa on menetelty
terveyskeskuksen pysyväisyysohjeen mukaisesti.
Lastensuojelulain 25 §:n mukaan kaikki terveydenhuollon
ammattihenkilöt ovat velvollisia salassapitosäännösten estämättä
viipymättä ilmoittamaan kunnan sosiaalihuollosta vastaavalle
toimielimelle, jos he ovat tehtävässään saaneet tietää lapsesta, jonka
hoidon ja huolenpidon tarve, kehitystä vaarantavat olosuhteet tai oma
käyttäytyminen edellyttää lastensuojelun tarpeen selvittämistä.
Terveyslautakunta ei ole toimivaltainen päättämään, että olisiko
asiassa tullut tehdä lastensuojelulain 25 §:n mukainen ilmoitus. Ko. lain
mukainen ilmoitus olisi toisaalta tehty, jos siihen olisi katsottu olevan
ko. lain mukaisia perusteita.
Asiassa ei ole esitetty mitään näyttöä siitä, että työntekijän
kuulemistilaisuudessa ilmaisema tekojen motiivi on voinut tai voi estää
hakijaa myöhemmin hakeutumasta terveyskeskuksen palvelukseen.
Kuulemistilaisuudesta tehty muistio on salassa pidettävä JulkL:n 24 §:n
1 momentin 25 kohdan perusteella ja edellä mainituilla asioilla ei ole
merkitystä, eikä niitä lainsäädännön mukaan saa ottaa, eikä
terveyskeskus ota niitä huomioon henkilökuntaa rekrytoitaessa.
Terveyskeskuksen pysyväisyysohjeeseen ”Potilasasiakirjojen
tietosuoja” P221 ja tietohallintolääkärin lausuntoon viitaten on
katsottava, että terveyskeskus on toiminut myös henkilötietolain
mukaisesti (henkilörekisterilaki on kumottu) mukaisesti valvoessaan
Pegasos –potilastietojärjestelmän käyttöä terveyskeskuksessa.
Hakijat eivät ole esittäneet näyttöä, että terveyskeskus olisi suhtautunut
epäiltyyn tietosuojarikkomukseen piittaamattomasti. Asiassa on toimittu
ilman aiheetonta viivytystä. Kaikki asiat on selvitetty, terveyskeskus on
ryhtynyt työnantajana kurinpidollisiin toimenpiteisiin ja hakijoita on
neuvottu samassa asiassa kymmeniä kertoja.
Kaikkeen edellä todettuun viitaten terveyskeskus ei ole velvollinen
korvaamaan tietosuojarikkomuksesta aiheutuneeksi väitetyn
hoidontarpeen rahoitusta. Lisäksi terveyskeskus ei ole velvollinen
korvaamaan asian selvittämisestä aiheutuneita kuluja. Ko. välilliset
vahingot eivät ole vahingonkorvauslain perusteella korvattavia, eikä
asian selvittämisestä aiheutuneista kustannuksista ole esitetty mitään
kirjallista näyttöä.
Vahingonkorvausvaatimuksessa ei ole esitetty lääketieteellistä näyttöä,
että epäilty tietosuojarikkomus olisi aiheuttanut hakijan puolisolle tai
pojalle psyykkisen henkilövahingon.
Kokonaisuus huomioon ottaen ei ole osoitettu, että hakijalle, hakijan
puolisolle tai pojalle olisi aiheutunut sellaista henkilövahinkoa, jonka
terveyskeskus olisi vahingonkorvauslain perusteella velvollinen
korvaamaan.
Terveyskeskus kuitenkin pahoittelee tapahtunutta. Terveyskeskus on
suhtautunut tapahtuneeseen erittäin vakavasti ja vaikka perusteet
vahingonkorvauslain mukaiseen korvauksen myöntämiselle eivät ole
olleet olemassa, hakijalle on osin kohtuusyistä myönnetty hoidollista
psykoterapiaa 17.5.2010 lähtien 80 kertaa ja jatkopäätöksellä 104
kertaa, jotka johtajapsykiatrin päätöksillä on myönnetty ilman
omavastuuosuutta. Psykoterapiapäätökset ovat
kustannusvaikutuksiltaan 11 960 euroa, joka sisältyy hakijoiden
laskelmaan hoidon aiheuttamista kuluista. Lisäksi hakijalle on
kehittämisjohtajan päätöksellä 2.9.2010, 253 §, korvattu osin
kohtuusyistä psykoterapia-arviointikäyntien kustannukset
matkakuluineen yhteensä 564 euroa, jotka myös sisältyvät edellä
mainittuun laskelmaan. Vaikka hakijalle ei olekaan aiheutunut
vahingonkorvauslain perusteella korvattavaa vahinkoa, niin hakijalle
aiheutuneita vahinkoja on kuitenkin korvattu osin kohtuusyistä jo
12 524 eurolla, joka realisoituu kokonaisuudessaan
psykoterapiakäyntien toteutuessa sovitun mukaisesti.
Pöytäkirjanote asianomaisille oikaisuvaatimusohjein, psykiatrialle sekä
psykiatrian yhteisten palveluiden ylilääkärille.
Käsittely Kokouksessa esittelijä korjasi päätösehdotuksensa
poistamalla perusteluista sen viimeisen lauseen, joka kuului:” Mikäli
psykoterapian tarve tulee jatkumaan yhteensä neljän vuoden ajan ja
jos hakijan omavastuuosuuksista päätetään edelleen luopua, reaalinen
korvaustaso nousee noin 25 000 euroon.”
Päätösehdotus Terveyslautakunta päättänee, että hakijoiden
vahingonkorvausvaatimus ei anna aihetta enempiin terveyskeskuksen
tai terveyslautakunnan toimenpiteisiin.
Perustelut:
Edeltä päätöksestä ilmenevät perustelut.
Esittelijä Päätöshistoria ilmenee esityslistan tämän asian liitteenä numero 1
olevasta hallintolakimiehen päätöksestä 10.2.2011 nro 4016/2011.
Tiedoksianto on lähetetty hakijalle 17.2.2011. Hakija on tehnyt
maksupäätökseen esityslistan tämän asian liitteenä numero 2 olevan
muutosvaatimuksen. Muutosvaatimus on saapunut määräajassa
3.3.2011.
Helsingin kaupungin taloushallintopalvelusta toimitettu lisäselvitys
11.1.2011 on esityslistan tämän asian liitteenä numero 3.
Terveyslautakunnan päätöksellä 2.12.2008 (§ 250) terveyskeskuksen
osalta pysyvästi tai pitkäaikaisesti laitoshoidossa olevien henkilöiden
hoitomaksun määräämisestä, alentamisesta tai perimättä jättämisestä
päättää hallintolakimies. Hallintolakimiehen päätökseen pitkäaikaisen
laitoshoidon tulosidonnaisesta asiakasmaksusta haetaan muutosta
asiakasmaksulain 15 §:n mukaan terveyslautakunnalta.
Lisätiedot:
Komulainen Joni, hallintolakimies, puhelin 310 69068
|
LIITE
|
Salassa pidettävä liite JulkL 24.1 § 25 kohta
|