71 §
VAHINGONKORVAUSVAATIMUS NIMEN JULKAISEMISESTA
TERVEYSLAUTAKUNNAN ESITYSLISTALLA
Terke 2011-22
Esityslistan asia TJA/6
TJA Terveyslautakunta päätti, että tämän päätöksen liitteessä
mainitun henkilön (jäljempänä hakija) vahingonkorvausvaatimus nimen
julkaisemisesta terveyslautakunnan esityslistalla ei anna aihetta
enempiin terveyskeskuksen tai terveyslautakunnan toimenpiteisiin.
Perustelut:
Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 1 §:n (jäljempänä
julkisuuslaki) mukaan viranomaisten asiakirjat ovat julkisia, jollei
kyseessä olevassa laissa tai muussa laissa erikseen toisin säädetä.
Julkisuuslain mukaan asiakirja on toisin sanoen salassa pidettävä vain,
jos se sisältää tietoja, jotka on laissa säädetty salassa pidettäväksi.
Julkisuuslain mukaan tiedon saantia ei saa rajoittaa ilman asiallista ja
laissa säädettyä perustetta eikä enempää kuin suojattavan edun vuoksi
on tarpeellista.
Helsingin kaupungin pöytäkirjoja koskevan ohjeistuksen mukaan
pöytäkirja on aina julkinen ja se on julkaistava internetissä. Pöytäkirja
on kirjoitettava siten, että julkaistava pöytäkirjateksti ei sisällä salassa
pidettäviä tietoja. Salassa pidettävät tiedot liitetään pöytäkirjaan
erillisenä, salassa pidettävänä liiteasiakirjana, jota ei julkaista
internetissä.
Hoitavan henkilön/lääkärin nimi ei ole salassa pidettävä tieto, eikä sen
salaamiseen ole julkisuuslain mukaista velvoitetta.
Tämän hakijan nimi ei terveyslautakunnan esityslistalla ole julkisuuslain
perusteella salassa pidettävä. Terveyslautakunnan sihteeri ei olisi
voinut arvata, että terveyslautakunnan pöytäkirjassa ollut lause
”Tuolloin paikalle pyydetty päivystävä lääkäri (tämän hakijan nimi)
lähetti potilaan Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiriin
korvaklinikalle” olisi voitu tulkita jotenkin kielteisesti. Paremminkin
lautakunnan sihteeri oli arvellut voitavan tulkita lauseesta kyseisen
lääkärin toimineen todella hyvin ja vastuullisesti ohjatessaan potilaan
komplikaation ilmaantuessa jatkohoitoon erikoissairaanhoitoon.
Hakijan nimen julkaiseminen ei sinällään kuitenkaan ollut välttämätöntä
päätöksen selvittämiselle/ymmärtämiselle. Terveyslautakunnan sihteeri
on ryhtynyt lausunnossaan todettuihin toimenpiteisiin ja pahoittelee
hakijalle sitä mielipahaa, jota hakija on kokenut nimensä
julkaisemisesta kyseessä olevassa päätöksessä.
Asiasta saadun lausunnon mukaan hakija ei ollut päätöksessä
kyseessä olevan kantelun/korvausvaatimuksen kohteena eikä hänestä
siksi ollut pyydetty lausuntoa asiasta.
Vaatimus päätökseen osallisten terveyslautakunnan jäsenten nimen
kirjoittamisesta näkyviin pöytäkirjaan on tarpeeton, koska nimet ovat
tavanomaisesti näkyvissä pöytäkirjan alussa, mistä ilmenee myös,
mikäli joku läsnä olleista ei olisi osallistunut jonkin päätöksen osalta
päätöksentekoon.
Vahingonkorvauslain 3 luvun 1 §:n mukaan työnantaja on velvollinen
korvaamaan vahingon, jonka työntekijä virheellään tai laiminlyönnillään
työssä aiheuttaa.
Virheellisellä teolla tai laiminlyönnillä ja henkilövahingolla tai
esinevahingolla on oltava syy-yhteys.
Vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:n mukaan sillä, jolle on aiheutettu
ruumiinvamma tai muu henkilövahinko, on oikeus saada korvaus paitsi
muusta myös kivusta ja särystä. Psyykkisen tilan häiriintyminen voi olla
lain tarkoittama muu henkilövahinko. Kivulla ja säryllä taas tarkoitetaan
fyysistä tai psyykkistä, äkillistä tai jatkuvaa vamman aiheuttamaa
tunnetta. Vakiintuneessa oikeuskäytännössä kipuun ja särkyyn on
rinnastettu myös niihin verrattava kärsimys ja tuntemus, jolla kuvataan
juuri psyykkisessä terveydentilassa ilmenevää vahinkoa eli niin
sanottua psyykkistä henkilövahinkoa (KKO 2003:76).
Surun, pelon ja muita normaaliin elämään kuuluvia epämiellyttäviä
tunteita ei kuitenkaan korvata kipuun ja särkyyn rinnastettavana
kärsimyksenä eli psyykkisenä henkilövahinkona. Psyykkisen
henkilövahingon korvattavuus edellyttää, että tällainen vahinko on
lääketieteellisin keinoin toteen näytettävissä (KKO 1998:80).
On erikseen arvioitava toisaalta, onko korvausta maksettava
henkisestä kärsimyksestä vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:n
perusteella
Vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:n mukaan oikeus korvaukseen
loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä on sillä:
1) jonka vapautta, rauhaa, kunniaa tai yksityiselämää on rangaistavaksi
säädetyllä teolla loukattu;
2) jota on rangaistavaksi säädetyllä teolla syrjitty;
3) jonka henkilökohtaista koskemattomuutta on tahallaan tai törkeästä
huolimattomuudesta vakavasti loukattu;
4) jonka ihmisarvoa on tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta
vakavasti loukattu muulla, 1–3 kohdassa tarkoitettuihin loukkauksiin
verrattavalla tavalla.
Korvattavuus ei edellytä, että tällainen vahinko on lääketieteellisin
keinoin toteen näytettävissä tai että rikoksesta olisi tuomittu. Tuomion
epäillystä rikoksesta voi antaa vain käräjäoikeus.
Vahingonkorvausasiaa ratkaistaessa joudutaan kuitenkin tulkitsemaan
täyttyisikö rikostunnusmerkistö
Vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:n mukaan korvaus määrätään sen
kärsimyksen perusteella, jonka loukkaus on omiaan aiheuttamaan
ottaen erityisesti huomioon loukkauksen laatu, loukatun asema,
loukkaajan ja loukatun välinen suhde sekä loukkauksen julkisuus.
Oikeuskirjallisuudessa on kuitenkin katsottu, että kaikenlaiset
negatiiviset tunnereaktiot eivät ole korvattavia, vaikka ne olisivatkin
rinnastettavissa kärsimykseen. Mielipaha, surun, pelon tai vihan tunteet
taikka niitä vastaavat elämään normaalisti kuuluvat epämiellyttävät
tunnetilat eivät ole vahingonkorvauslain tai muidenkaan
korvaussäännösten perusteella korvattavia. Toisaalta kaikki
kärsimystilanteetkaan eivät oikeuta korvaukseen.
Terveyskeskuksen hallinto- ja palvelukeskuksen strategiayksikön
hallintolakimiehen lausuntoon viitaten kantelua koskeva
terveyslautakunnan pöytäkirja on tehty sekä julkisuuslain säädösten
että kaupungin ohjeiden mukaisesti, eikä kyse ole ollut
huolimattomuudesta tai hyvän laadintatavan vastaisesta menettelystä.
Hakija ei ole esittänyt sellaista terveyskeskuksen työntekijän virhettä tai
laiminlyöntiä, josta terveyskeskus olisi vahingonkorvauslain perusteella
korvausvelvollinen.
Kaikkeen edellä todettuun viitaten terveyslautakunta päätti, että
vahingonkorvausvaatimus ei antane aihetta enempiin
terveyskeskuksen tai terveyslautakunnan toimenpiteisiin.
Pöytäkirjanote asianomaiselle oikaisuvaatimusohjein liitteenään
hallintolakimiehen lausunto, hallinto- ja palveluskeskuksen
strategiayksikön hallintolakimiehelle (Moisander) sekä terveysasemille.
Käsittely Pöytäkirjanpitäjä Leena Moisander poistui esteellisenä
kokouksesta tämän asian käsittelyn ajaksi ja hänen sijastaan tämän
asian osalta kokouksessa pöytäkirjanpitäjänä toimi toimitusjohtaja Matti
Toivola.
Päätösehdotus Terveyslautakunta päättänee, että hakijan
vahingonkorvausvaatimus nimen julkaisemisesta terveyslautakunnan
esityslistalla ei anna aihetta enempiin terveyskeskuksen tai
terveyslautakunnan toimenpiteisiin.
Perustelut:
Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 1 §:n (jäljempänä
julkisuuslaki) mukaan viranomaisten asiakirjat ovat julkisia, jollei
kyseessä olevassa laissa tai muussa laissa erikseen toisin säädetä.
Julkisuuslain mukaan asiakirja on toisin sanoen salassa pidettävä vain,
jos se sisältää tietoja, jotka on laissa säädetty salassa pidettäväksi.
Julkisuuslain mukaan tiedon saantia ei saa rajoittaa ilman asiallista ja
laissa säädettyä perustetta eikä enempää kuin suojattavan edun vuoksi
on tarpeellista.
Helsingin kaupungin pöytäkirjoja koskevan ohjeistuksen mukaan
pöytäkirja on aina julkinen ja se on julkaistava internetissä. Pöytäkirja
on kirjoitettava siten, että julkaistava pöytäkirjateksti ei sisällä salassa
pidettäviä tietoja. Salassa pidettävät tiedot liitetään pöytäkirjaan
erillisenä, salassa pidettävänä liiteasiakirjana, jota ei julkaista
internetissä.
Hoitavan henkilön/lääkärin nimi ei ole salassa pidettävä tieto, eikä sen
salaamiseen ole julkisuuslain mukaista velvoitetta.
Tämän hakijan nimi ei terveyslautakunnan esityslistalla ole julkisuuslain
perusteella salassa pidettävä. Terveyslautakunnan sihteeri ei olisi
voinut arvata, että terveyslautakunnan pöytäkirjassa ollut lause
”Tuolloin paikalle pyydetty päivystävä lääkäri (tämän hakijan nimi)
lähetti potilaan Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiriin
korvaklinikalle” olisi voitu tulkita jotenkin kielteisesti. Paremminkin
lautakunnan sihteeri oli arvellut voitavan tulkita lauseesta kyseisen
lääkärin toimineen todella hyvin ja vastuullisesti ohjatessaan potilaan
komplikaation ilmaantuessa jatkohoitoon erikoissairaanhoitoon.
Hakijan nimen julkaiseminen ei sinällään kuitenkaan ollut välttämätöntä
päätöksen selvittämiselle/ymmärtämiselle. Terveyslautakunnan sihteeri
on ryhtynyt lausunnossaan todettuihin toimenpiteisiin ja pahoittelee
hakijalle sitä mielipahaa, jota hakija on kokenut nimensä
julkaisemisesta kyseessä olevassa päätöksessä.
Asiasta saadun lausunnon mukaan hakija ei ollut päätöksessä
kyseessä olevan kantelun/korvausvaatimuksen kohteena eikä hänestä
siksi ollut pyydetty lausuntoa asiasta.
Vaatimus päätökseen osallisten terveyslautakunnan jäsenten nimen
kirjoittamisesta näkyviin pöytäkirjaan on tarpeeton, koska nimet ovat
tavanomaisesti näkyvissä pöytäkirjan alussa, mistä ilmenee myös,
mikäli joku läsnä olleista ei olisi osallistunut jonkin päätöksen osalta
päätöksentekoon.
Vahingonkorvauslain 3 luvun 1 §:n mukaan työnantaja on velvollinen
korvaamaan vahingon, jonka työntekijä virheellään tai laiminlyönnillään
työssä aiheuttaa.
Virheellisellä teolla tai laiminlyönnillä ja henkilövahingolla tai
esinevahingolla on oltava syy-yhteys.
Vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:n mukaan sillä, jolle on aiheutettu
ruumiinvamma tai muu henkilövahinko, on oikeus saada korvaus paitsi
muusta myös kivusta ja särystä. Psyykkisen tilan häiriintyminen voi olla
lain tarkoittama muu henkilövahinko. Kivulla ja säryllä taas tarkoitetaan
fyysistä tai psyykkistä, äkillistä tai jatkuvaa vamman aiheuttamaa
tunnetta. Vakiintuneessa oikeuskäytännössä kipuun ja särkyyn on
rinnastettu myös niihin verrattava kärsimys ja tuntemus, jolla kuvataan
juuri psyykkisessä terveydentilassa ilmenevää vahinkoa eli niin
sanottua psyykkistä henkilövahinkoa (KKO 2003:76).
Surun, pelon ja muita normaaliin elämään kuuluvia epämiellyttäviä
tunteita ei kuitenkaan korvata kipuun ja särkyyn rinnastettavana
kärsimyksenä eli psyykkisenä henkilövahinkona. Psyykkisen
henkilövahingon korvattavuus edellyttää, että tällainen vahinko on
lääketieteellisin keinoin toteen näytettävissä (KKO 1998:80).
On erikseen arvioitava toisaalta, onko korvausta maksettava
henkisestä kärsimyksestä vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:n
perusteella
Vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:n mukaan oikeus korvaukseen
loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä on sillä:
1) jonka vapautta, rauhaa, kunniaa tai yksityiselämää on rangaistavaksi
säädetyllä teolla loukattu;
2) jota on rangaistavaksi säädetyllä teolla syrjitty;
3) jonka henkilökohtaista koskemattomuutta on tahallaan tai törkeästä
huolimattomuudesta vakavasti loukattu;
4) jonka ihmisarvoa on tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta
vakavasti loukattu muulla, 1–3 kohdassa tarkoitettuihin loukkauksiin
verrattavalla tavalla.
Korvattavuus ei edellytä, että tällainen vahinko on lääketieteellisin
keinoin toteen näytettävissä tai että rikoksesta olisi tuomittu. Tuomion
epäillystä rikoksesta voi antaa vain käräjäoikeus.
Vahingonkorvausasiaa ratkaistaessa joudutaan kuitenkin tulkitsemaan
täyttyisikö rikostunnusmerkistö
Vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:n mukaan korvaus määrätään sen
kärsimyksen perusteella, jonka loukkaus on omiaan aiheuttamaan
ottaen erityisesti huomioon loukkauksen laatu, loukatun asema,
loukkaajan ja loukatun välinen suhde sekä loukkauksen julkisuus.
Oikeuskirjallisuudessa on kuitenkin katsottu, että kaikenlaiset
negatiiviset tunnereaktiot eivät ole korvattavia, vaikka ne olisivatkin
rinnastettavissa kärsimykseen. Mielipaha, surun, pelon tai vihan tunteet
taikka niitä vastaavat elämään normaalisti kuuluvat epämiellyttävät
tunnetilat eivät ole vahingonkorvauslain tai muidenkaan
korvaussäännösten perusteella korvattavia. Toisaalta kaikki
kärsimystilanteetkaan eivät oikeuta korvaukseen.
Terveyskeskuksen hallinto- ja palvelukeskuksen strategiayksikön
hallintolakimiehen lausuntoon viitaten kantelua koskeva
terveyslautakunnan pöytäkirja on tehty sekä julkisuuslain säädösten
että kaupungin ohjeiden mukaisesti, eikä kyse ole ollut
huolimattomuudesta tai hyvän laadintatavan vastaisesta menettelystä.
Hakija ei ole esittänyt sellaista terveyskeskuksen työntekijän virhettä tai
laiminlyöntiä, josta terveyskeskus olisi vahingonkorvauslain perusteella
korvausvelvollinen.
Kaikkeen edellä todettuun viitaten terveyslautakunta päättänee, että
vahingonkorvausvaatimus ei antane aihetta enempiin
terveyskeskuksen tai terveyslautakunnan toimenpiteisiin.
Esittelijä Hakija on tehnyt esityslistan tämän asian liitteenä numero
1 olevan vaatimuksen 10.1.2011.
Terveyskeskuksen hallinto- ja palvelukeskuksen strategiayksikön
hallintolakimies on antanut esityslistan tämän asian liitteenä numero 2
olevan lausunnon.
Terveyslautakunnan päätöksen 16.12.2003, 258 §, mukaan
vahingonkorvauksen myöntämisestä päättää terveyslautakunta silloin,
kun kaupunki on terveyskeskusta koskevissa asioissa
korvausvelvollinen tai vahingon korvaaminen katsotaan kohtuulliseksi
ja korvattavaksi vaadittu vahinko on yli 2000 euroa.
Lisätiedot:
Komulainen Joni, hallintolakimies, puhelin 310 69068
|
LIITE
|
Salassa pidettävä liite JulkL 24.1 § 32 kohta
|