37 §
OIKAISUVAATIMUS VAHINGONKORVAUSPÄÄTÖKSESTÄ
Terke 2010-2315
Esityslistan asia TJA/37
TJA Terveyslautakunta päätti hylätä tämän päätöksen liitteessä
mainitun henkilön (jäljempänä potilas) muutosvaatimuksen
kehittämisjohtajan päätöksestä 22.9.2010, 283 §, vahingonkorvausta
koskevassa asiassa.
Perustelut:
Vahingonkorvauslain 3 luvun 1 §:n mukaan työnantaja on velvollinen
korvaamaan vahingon, jonka työntekijä virheellään tai laiminlyönnillään
työssä aiheuttaa.
Virheellisellä teolla tai laiminlyönnillä ja henkilövahingolla tai
esinevahingolla on kuitenkin oltava syy-yhteys.
Pääsääntöisesti potilas on, kuten kotonaankin, itse vastuussa
irtaimesta omaisuudesta, joka hänellä on mukanaan ja jota ei ole
annettu kuittia vastaan säilytettäväksi sairaalaan. Kaupungin varoista
on kuitenkin kohtuusyistä suoritettu korvaus siinä tapauksessa, että
potilas on ollut siinä kunnossa, ettei hän ole pystynyt huolehtimaan
mukanaan olevasta omaisuudesta ja omaisuus on ollut sellaista, että
potilas on tarvinnut sitä koko ajan, esimerkiksi hammasproteesit ja
silmälasit.
Korvausta ei kuitenkaan ole suoritettu siinä tapauksessa, että potilas
on todennäköisesti itse hukannut omaisuuttaan.
Vahingonkorvausvaatimuksesta saadussa Laakson sairaalan
lausunnossa on pääteltävissä, että potilas oli siinä kunnossa, että ei
itse pystynyt valvomaan irtainta omaisuuttaan. Potilas otti kuitenkin
usein alahammasproteesin pois, koska proteesi tuntui potilaan mielestä
pahalta. Proteesia ei etsinnöistä huolimatta ole löydetty.
Oikaisuvaatimuksesta saadussa uudessa lausunnossa
kuntoutusyksikön ylilääkäri toteaa, että on mahdollista, että potilas on
voinut itse kadottaa hammasproteesinsa. Potilas otti nimittäin usein
hammasproteesinsa pois suusta kertoen hammasproteesin tuntuvan
pahalta. Hoitajan mukaan hammasproteesi oli löysä. Potilas oli lisäksi
kadottanut hammasproteesinsa aiemmin. Hampaat löytyivät hoitajien
mukaan ainakin kerran karamellipussista ja ruokalautaselta sekä
joskus käsipaperiin tai ruokaliinaan kääritystä paketista. Lausunnon
mukaan potilas söi aamupalan usein omassa huoneessaan
pyörätuolissa istuen ja muina ateria-aikoina päiväsalissa pyörätuolissa
istuen muiden potilaiden kanssa. Useimmiten potilas söi yksin ja
laitoshuoltajat korjasivat tarjottimet. Tarjottimia korjatessaan huoltajat
heittivät roskat roskienkeräysvälineisiin, mutta pyrkivät tarkistamaan,
onko papereissa jotain sisällä. Hammasproteesia kysyttiin lisäksi
keskuspesulasta, josta vaatteisiin sekaantuneet tavarat usein löytyvät,
mutta kyseistä proteesia ei löytynyt sieltä eikä myöskään
ravintokeskuksesta.
Koska henkilökunta oli tietoinen potilaan muistamattomuudesta ja
tuohuilusta, potilaan toimia valvottiin. Lausunnon mukaan vahinkoa ei
olisi henkilökunnan toiminnalla voitu välttää.
Kokonaisuus huomioon ottaen ei ole osoitettu, että hammasproteesi
olisi kadonnut terveyskeskuksen työntekijän virheen tai laiminlyönnin
seurauksena. Vahinkoa ei olisi voinut estää henkilökunnan
toimenpitein. Terveyskeskus ei tämän takia ole vahingonkorvauslain
perusteella korvausvelvollinen. On lisäksi mahdollista, että
hammasproteesi on kadonnut potilaan oman toiminnan seurauksena.
Edellä mainitun syyn takia vahinkoa ei täten tule korvata edes
kohtuusyistä.
Pöytäkirjanote asianomaisen asiamiehelle kunnallisvalitusosoituksin,
kaupunginsairaalalle sekä Laakson sairaalan kuntoutukselle.
Päätösehdotus Terveyslautakunta päättänee hylätä potilaan
muutosvaatimuksen kehittämisjohtajan päätöksestä 22.9.2010, 283 §,
vahingonkorvausta koskevassa asiassa.
Perustelut:
Vahingonkorvauslain 3 luvun 1 §:n mukaan työnantaja on velvollinen
korvaamaan vahingon, jonka työntekijä virheellään tai laiminlyönnillään
työssä aiheuttaa.
Virheellisellä teolla tai laiminlyönnillä ja henkilövahingolla tai
esinevahingolla on kuitenkin oltava syy-yhteys.
Pääsääntöisesti potilas on, kuten kotonaankin, itse vastuussa
irtaimesta omaisuudesta, joka hänellä on mukanaan ja jota ei ole
annettu kuittia vastaan säilytettäväksi sairaalaan. Kaupungin varoista
on kuitenkin kohtuusyistä suoritettu korvaus siinä tapauksessa, että
potilas on ollut siinä kunnossa, ettei hän ole pystynyt huolehtimaan
mukanaan olevasta omaisuudesta ja omaisuus on ollut sellaista, että
potilas on tarvinnut sitä koko ajan, esimerkiksi hammasproteesit ja
silmälasit.
Korvausta ei kuitenkaan ole suoritettu siinä tapauksessa, että potilas
on todennäköisesti itse hukannut omaisuuttaan.
Vahingonkorvausvaatimuksesta saadussa Laakson sairaalan
lausunnossa on pääteltävissä, että potilas oli siinä kunnossa, että ei
itse pystynyt valvomaan irtainta omaisuuttaan. Potilas otti kuitenkin
usein alahammasproteesin pois, koska proteesi tuntui potilaan mielestä
pahalta. Proteesia ei etsinnöistä huolimatta ole löydetty.
Oikaisuvaatimuksesta saadussa uudessa lausunnossa
kuntoutusyksikön ylilääkäri toteaa, että on mahdollista, että potilas on
voinut itse kadottaa hammasproteesinsa. Potilas otti nimittäin usein
hammasproteesinsa pois suusta kertoen hammasproteesin tuntuvan
pahalta. Hoitajan mukaan hammasproteesi oli löysä. Potilas oli lisäksi
kadottanut hammasproteesinsa aiemmin. Hampaat löytyivät hoitajien
mukaan ainakin kerran karamellipussista ja ruokalautaselta sekä
joskus käsipaperiin tai ruokaliinaan kääritystä paketista. Lausunnon
mukaan potilas söi aamupalan usein omassa huoneessaan
pyörätuolissa istuen ja muina ateria-aikoina päiväsalissa pyörätuolissa
istuen muiden potilaiden kanssa. Useimmiten potilas söi yksin ja
laitoshuoltajat korjasivat tarjottimet. Tarjottimia korjatessaan huoltajat
heittivät roskat roskienkeräysvälineisiin, mutta pyrkivät tarkistamaan,
onko papereissa jotain sisällä. Hammasproteesia kysyttiin lisäksi
keskuspesulasta, josta vaatteisiin sekaantuneet tavarat usein löytyvät,
mutta kyseistä proteesia ei löytynyt sieltä eikä myöskään
ravintokeskuksesta.
Koska henkilökunta oli tietoinen potilaan muistamattomuudesta ja
tuohuilusta, potilaan toimia valvottiin. Lausunnon mukaan vahinkoa ei
olisi henkilökunnan toiminnalla voitu välttää.
Kokonaisuus huomioon ottaen ei ole osoitettu, että hammasproteesi
olisi kadonnut terveyskeskuksen työntekijän virheen tai laiminlyönnin
seurauksena. Vahinkoa ei olisi voinut estää henkilökunnan
toimenpitein. Terveyskeskus ei tämän takia ole vahingonkorvauslain
perusteella korvausvelvollinen. On lisäksi mahdollista, että
hammasproteesi on kadonnut potilaan oman toiminnan seurauksena.
Edellä mainitun syyn takia vahinkoa ei täten tule korvata edes
kohtuusyistä.
Esittelijä Asian päätöshistoria ilmenee esityslistan tämän asian
liitteenä numero 1 olevasta kehittämisjohtajan päätöksestä 22.9.2010,
283 §.
Kehittämisjohtaja päätti, että potilaan vaatimus saada Laakson
sairaalan osastolla K12 24.8.2010 kadonnut alahammasproteesi
korvatuksi ei anna aihetta toimenpiteisiin.
Potilas haki kehittämisjohtajan päätökseen oikaisua 14.10.2010
terveyskeskukseen saapuneella vaatimuksella, joka on esityslistan
tämän asian liitteenä numero 2.
Kaupunginsairaalan kuntoutuksen ylilääkäri antoi oikaisuvaatimuksesta
lausunnon 3.12.2010, joka on esityslistan tämän asian liitteenä numero
3.
Toimitusjohtajan kannanotot
Oikaisuvaatimus on saapunut määräajassa 14.10.2010.
Toimitusjohtaja katsoo, että kehittämisjohtajan päätöksen sekä edellä
esitettyjen perustelujen nojalla oikaisuvaatimus tulee hylätä.
Lisätiedot:
Komulainen Joni, hallintolakimies, puhelin 310 69068
|
LIITE
|
Salassa pidettävä liite JulkL 24.1 § 25 kohta
|