4

Kiinteistölautakunnan lausunto kaupunkisuunnittelulautakunnalle Helsingin yleiskaavaluonnoksesta

HEL 2012-012586 T 10 03 02 00

Lausuntoehdotus

Kiinteistölautakunta antaa kaupunkisuunnittelulautakunnalle Helsingin yleiskaavaluonnoksesta seuraavan lausunnon:

Tiivistelmä

Uudelle yleiskaavalle asetetut tavoitteet ovat sekä kunnianhimoisia että kannatettavia. Yleiskaavan tavoitteiden toteuttamiseen liittyy kuitenkin monia haasteita ja riskejä sillä yleinen taloussuhdanne ja myös kaupungin taloudellinen tilanne säilynevät heikkoina ainakin lähivuosina.  Tällöin vaarana on uuden yleiskaavan edellyttämien investointien viivästyminen, joka voi heikentää mahdollisuuksia saavuttaa seuraavan 5 - 15 vuoden asuntotuotantotavoitteet, jotka säilynevät korkealla tasolla tai jopa nousevat. Yleiskaavan jatkosuunnittelussa tulisikin selvittää kattavasti yleiskaavan maankäyttöratkaisujen toteuttamisesta aiheutuvat kaupungin investointitarpeet, jotta asuntotuotantomahdollisuuksien realistisuutta voidaan arvioida ja rajallisia investointiresursseja kohdentaa ja ajoittaa oikein.  

Valmisteilla oleva yleiskaava mahdollistaa Helsingin kehittämisen nykyistä merkittävästi urbaanimmaksi metropolialueen keskukseksi. Yleiskaavaluonnos osoittaa uutta asuntorakentamista yhdessä valmisteilla olevan Östersundomin yhteisen yleiskaavan kanssa noin 9 milj. k-m² (noin 260 000 asukkaalle). Lisäksi luonnoksessa esitetään merkittävästi uusia rakentamismahdollisuuksia liike- ja toimitiloille sekä kaupalle. Muutos voimassa olevaan yleiskaavaan on huomattava ja uudelle yleiskaavalle asetettu tavoite on sekä kunnianhimoinen että kannatettava. Yleiskaavan valmistelussa on myös onnistuneesti lähdetty siitä, että uusi yleiskaava toimisi voimassa olevaan yleiskaavaan nähden huomattavasti strategisempana ja yleispiirteisempänä maankäytön ohjausvälineenä. Omaksuttu lähestymistapa antaakin voimassa olevaan yleiskaavaan nähden enemmän tilaa asemakaavatasoiselle suunnittelulle, jota voidaan pitää perusteltuna.  

Yleiskaavaluonnoksessa omaksutut kunnianhimoiset tavoitteet tuottavat myös haasteita tulevien vuosien asemakaavoitukselle, tontinluovutukselle, tonttien rakentamiselle sekä kaupungin taloudelle.

Kiinteistölautakunta toteaa jäljempänä esitetyin huomion, että yleiskaavaluonnos antaa hyvät lähtökohdat yleiskaavan jatkosuunnittelulle.

Asuntorakentamisen mahdollistaminen

Kaupunkibulevardit ja asuntotuotanto

Nyt puheena olevassa yleiskaavaluonnoksessa suuri osa esitetystä asuntorakentamispotentiaalista perustuu moottoritiemäisten kaupunkibulevardien rakentamiseen.  Lautakunta pitää po. ratkaisumallia kannatettavana, mutta kaupunkibulevardien toteutumiseen sisältynee kuitenkin merkittäviä teknistaloudellisia haasteita ja riskejä, joiden johdosta näiden alueiden toteutuminen saattaa pitkittyä.

Lähtökohtaisesti nykylainsäädännön ja -määräysten mukaan asuinrakennukset on rakennettava kokonaisuutena siten, että ihmisten oleskeluvyöhykkeellä saavutetaan tavanomaisissa sääolosuhteissa ja käyttötilanteissa terveellinen, turvallinen ja viihtyisä sisäilmasto. Ilmanlaadulle asetetut raja- ja ohjearvot eivät saa ylittyä myöskään bulevardityyppisillä kaduilla, joihin on suunniteltu jalkakäytäviä tai pyöräteitä. Asuinrakentamisen sekä välittömästi tähän liittyvän oleskelualueen tulee siis muodostaa elinympäristö, jossa ilman epäpuhtaudet eivät kuormita asukkaita.

Katubulevardin yhteydessä toteutettava asuntotuotanto on suunniteltava sekä pienhiukkasia, että liikennemelua vastaan siten, että rakentaminen täyttää asetetut määräykset ja raja-arvot. Korttelien, rakennusten ja niiden pihojen tulee olla toimivia, turvallisia ja terveelliseksi todettuja ilmanlaadun kannalta sekä määräystenmukaisesti suojattuja myös liikennemelun kannalta. Tämä asettaa erityisiä vaatimuksia eri toimintojen sekä kaavoitusvaiheen suunnittelulle että myös asuinkortteleiden ja asuntojen rakennussuunnittelulle. On syytä huomata, että esimerkiksi melun torjunnan kannalta parhaat suunnitteluratkaisut voivat olla ongelmallisia pienhiukkasten torjunnan kannalta ja päinvastoin. Yksittäisten rakennushankkeiden ja koko korttelirakenteen tuleekin todennäköisesti olla hyvin pitkälti suunniteltu jo asemakaavavaiheessa.

Melu- ja ilmanlaatuongelmien torjuminen saattaa edellyttää katuun tai sen läheisyyteen rajoittuvilla tonteilla alimpien kerrosten toteuttamista liike-/toimitilana ja ylempien kerrosten asuntojen toteuttamista läpitalon huoneistoina. Tällaiset vaatimukset heikentävät tonttien taloudellisia toteutusedellytyksiä merkittävästi, joka saattaa puolestaan heijastua kokonaisten kortteleiden rakentumiseen, mikäli katuun rajoittuvien tonttien on tarkoitus toimia meluesteenä piha-alueille ja muille tonteille/kortteleille.

Lisäksi bulevardisoinnin myötä mahdollisesti tapahtuva ruuhkautumisen siirtymä alemmalle katuverkolle voi kohdistaa ilmanlaatuongelmia myös laajemmalle alueelle. Yleiskaavan laadinnan yhteydessä tulisikin laajemmin selvittää nykyisen lainsäädännön ja rakentamisen nykymääräysten soveltuvuus bulevardisoinnista johtuvaan korttelirakenteeseen, sekä tästä muodostuvaan asuntotypologiaan.

Teknisten haasteiden lisäksi lautakunta pitää tärkeänä, että kaupunkibulevardien kustannukset arvioidaan niiden todellisen toteutuskelpoisuuden arvioimiseksi.

Muut asuntotuotantoon osoitetutut alueet

Yleiskaavaluonnoksessa on osoitettu runsaasti hyvin tehokasta rakentamista esikaupunkialueiden olemassa olevaan kaupunkirakenteeseen. Vaikka tätä voidaan pitää lähtökohtaisesti kannatettavana, on syytä huomata, että korkeat tehokkuustavoitteet johtavat todennäköisesti hyvin kalliisiin rakenteellisiin pysäköintiratkaisuihin, joka puolestaan nostaa rakentamiskustannuksia merkittävästi, varsinkin, jos hankkeiden toteuttaminen edellyttää uudishankkeen autopaikkojen lisäksi jo olemassa olevien maantasoisten autopaikkojen siirtämistä laitoksiin.

Useilla esikaupunkialueilla asuntojen markkinahinnat ovat kuitenkin ainakin nykyisellään melko maltillisia, joten korkeat tehokkuustavoitteet ja sen myötä varsin korkeaksi muodostuvat rakentamiskustannukset vaikeuttavat vuokra- ja erityisesti omistusasuntotuotannon toteuttamista näillä alueilla. Voidaankin pitää todennäköisenä, että näiden alueiden toteutuminen tulee ainakin lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä olemaan hidasta, joka puolestaan vaikeuttaa merkittävästi asuntotuotantotavoitteiden saavuttamista seuraavan 5 - 15 vuoden aikana.

Asuntorakentamisen mahdollisuuksien selvittäminen eräillä alueilla

Kaupunkibulevardialueiden ja esikaupunkialueiden olemassa olevaan kaupunkirakenteeseen on edellä mainitulla tavalla osoitettu runsaasti lisärakentamista. Näiden alueiden toteutumiseen liittyy nykyinen rakentamista ohjaava lainsäädäntö, kaupungin taloudellinen tilanne ja asuntojen paikalliset markkinat huomioiden riskejä, jotka hidastavat näiden rakentumista merkittävästi. Vaarana onkin, että uusi yleiskaava ei tarjoa lähivuosille riittävästi uusia asuntorakentamisen mahdollisuuksia, ja asuntotuotanto tämän johdosta vähenee.

Lyhyen ja keskipitkän aikavälin asuntorakentamisen mahdollisuuksien turvaamiseksi tulisi yleiskaavan laadinnan yhteydessä avoimesti ja rohkeasti tarkastella myös sellaisia alueita, joiden toteutuminen olisi halvempaa, helpompaa ja nopeampaa. Tällaiset alueet voitaisiin merkitä yleiskaavassa vähintään selvitysalueiksi, mikäli ratkaisuja alueiden osoittamiseksi rakentamiseen ei pystytä tekemään yleiskaavan voimaan saattamiseksi asetetun määräajan puitteissa.

Mainittuun perustuen esimerkiksi Kivinokan ja Tuomarinkylän Tuusulantiehen rajoittuvat alueet tulisi yleiskaavassa merkitä ainakin selvitysalueeksi. Näitä alueita voitaisiin kiinteistötoimen näkemyksen mukaan kehittää aidosti alueina, jossa yhdistyisivät asetetut asuntotuotannon määrälliset, laadulliset ja toiminnalliset tavoitteet kuin myös kulttuuriympäristölliset- ja virkistykselliset arvot. Lisäksi kaavaluonnoksessa esitetty saaristoraitiotieyhteys perustelee sitä, että Meri-Rastilan Länsiosan rakentamismahdollisuuksien lisäämistä tarkastellaan uudelleen joko yleiskaavan laadinnan yhteydessä tai sen jälkeen erillisselvityksin. Edelleen Taivalsaareen ja Hevossalmeen voitaisiin sijoittaa merellistä asumista.

Pysäköintiä koskevat kaavamääräykset

Yleiskaavaluonnokseen on sisällytetty keskusta-alueiden tulevaa asemakaavoitusta ohjaavana määräys, jonka mukaan näillä alueilla pysäköinti tulee ensisijaisesti sijoittaa laitoksiin ja kadun varsiin. Määräys on kaupunkirakenteen tiivistämistavoitteen kannalta ymmärrettävä, mutta se saattaa, ainakin tiukasti tulkittuna, vaikeuttaa näiden alueiden asemakaavoitusta ja heikentää talonrakentamishankkeiden toteutusedellytyksiä.

Kiinteistötoimen näkemyksen mukaan tonttien pysäköintiratkaisu tulisi ratkaista vasta asemakaavoitusvaiheessa kunkin alueen ja tontin tekniset- ja taloudelliset realiteetit huomioiden. Lisäksi kadunvarsille tulee jättää riittävästi autopaikkoja lyhytaikaista asiointipysäköintiä varten varsinkin alueilla, joille toivotaan runsaasti kivijalkaliiketilaa.

Kaavaluonnoksen jatkosuunnittelussa voitaisiinkin harkita mainitun määräyksen väljentämistä tai jopa poistamista, koska jo alueille asetetut maankäytön tehokkuustavoitteet johtavat todennäköisesti siihen, että asemakaavoituksen yhteydessä ensisijaisena vaihtoehtona tutkitaan mahdollisuudet laitospysäköintiin. Yleiskaava ei kuitenkaan saisi pakottaa laitospysäköintiratkaisuihin, mikäli niiden toteuttamiseen ei ole taloudellisia tai muita mahdollisuuksia. Tällä tavoin vältetään kaavamaiset ja ylikalliit ratkaisut ja parannetaan asemakaavojen taloudellista toteutuskelpoisuutta.

Yleiskaavan jatkosuunnittelun yhteydessä voitaisiin lisäksi tutkia mahdollisuutta ottaa yleiskaavaan määräyksiä, jotka mahdollistaisivat vähäautoisten ja/tai autottomien hankkeiden kaavoittamisen ja toteuttamisen alueilla, joilla joukkoliikenteen palvelutaso on tavanomaista korkeampi (esim. asemanseudut). Tämä voisi edistää asemanseutujen asemakaavoitusta ja täydennysrakentamista merkittävästi varsinkin, kun maankäytön tehostaminen näillä alueilla johtaa lähes poikkeuksetta kalliisiin maanalaisiin tai maanpäällisiin pysäköintilaitosratkaisuihin. Vastaavan määräyksen ottamista voitaisiin harkita laajemminkin kantakaupungiksi osoitetuilla alueilla.

Palvelutilaverkko kaavoituksessa

Uusien alueiden kaavoituksessa ja olemassa olevien alueiden tiivistämisessä voidaan hyödyntämällä olemassa olevia palvelutiloja niitä kehittämällä, laajentamalla sekä niistä luopumalla, tai olemassa olevat palvelutilat huomioivalla uuden palvelutilaverkon mitoittamisella ja suunnitellulla tehostaa kaupungin olemassa olevaa sekä laajenevaa palvelutilaverkkoa yhtenä kokonaisuutena.

Viimeistään asemakaavoituksen käynnistyessä tulisi poikkihallinnollisessa yhteistyössä selvittää mahdollisuudet olemassa olevan palvelutilaverkon ja infrastruktuurin hyödyntämiseen uusien alueiden suunnittelussa ja täydennysrakentamisessa kokonaistaloudellisen ratkaisun varmistamiseksi kaupungin investointi- ja käyttötaloudessa.

Yritysalueet

Yleistä yritysalueista

Yleiskaavaluonnos säilyttää pääosin nykyiset yritysalueet. Uusia alueita ei ole kuitenkaan Heikinlaaksoa lukuun ottamatta juuri osoitettu. Tuotantotilojen kysyntä on yllättävän vilkasta, joten nykyisten yritysalueiden laajentaminen olisi niin kaupungin strategian kuin elinkeinopolitiikankin näkökulmasta perusteltua. Viime vuonna toimitilatonteista noin 26 000 k-m² muutettiin asuinkäyttöön.

Toimistoalueet

Viime aikoina on korostunut, että toimistotyöpaikat syntyvät parhaiten raskaan raideliikenteen asemien läheisyyteen, mutta saavutettavuus myös henkilöautolla ja autopaikkojen riittävyys on edelleen tärkeää. Kaupungilla on varsin rajallinen määrä toimistotonttitarjontaa riittävän lähellä raideliikenneasemia. Länsimetro, Kehärata ja Raidejokeri lisäävät tonttikysyntää asemien tuntumassa sekä Helsingin että Espoon puolella.

Helsingin nykyinen yritystonttivaranto ei sijainniltaan ja laadultaan vastaa kaikilta osin käyttäjien ja sijoittajien kysyntään. Helsingin kilpailukyvyn säilyttämisen kannalta olisi tärkeää mahdollistaa yritysten sujuva toiminta kaupungissa. Helsinki on strategiansa mukaisesti vuonna 2016 Suomen yritysmyönteisin kaupunki, minkä tulee heijastua myös yritystonttitarjontaan.

Lautakunta pitää hyvänä, että yleiskaavaluonnoksessa osoitetaan lisärakentamismahdollisuuksia muun muassa Käpylän aseman lähelle.

Liike- ja palvelukeskusten alueella muutoksia toimitiloista asumiseen ei pääsääntöisesti sallita. Pääkaupunkiseudulla on kuitenkin tällä hetkellä yli miljoona neliömetriä tyhjää toimistotilaa. Epäkurantin  ja vanhentuneen toimistotilan muuttaminen asuinkäyttöön edesauttaa uusien tarkoitustenmukaisten ja sijainniltaan kiinnostavien toimistotalojen rakentamista Helsingin kaupungin alueella ja edistää kaupungin tiivistämistä ja kehittymistä elävämmäksi.

Kivikon yritysalueen laajentaminen jatko pohjoiseen

Yleiskaavaluonnoksessa ei ole osoitettu uusia alueita teollisuus- ja palveluyritysten tarpeisiin. Näiden kysyntä on kuitenkin edelleen vilkasta. Kivikon yritysalueen liikenneyhteydet parantuvat merkittävästi Kehä 1:sen uuden liittymän valmistuessa. Lautakunta esittää Kivikon yritysalueen laajentamista pohjoiseen Porvoonväylän vartta Maratontielle asti, jonne voisi jatkossa suunnitella uuden liittymän.

Latokartanonkaaren toimitila-alue

Latokartanonkaaren pohjoispuolelle on voimassa olevissa asemakaavoissa merkitty toimitilatontteja. Yleiskaavaluonnoksessa alue on kuitenkin merkitty asuntovaltaiseksi alueeksi A3. Kivikon uusi liittymä parantaa alueen liikenneyhteyksiä merkittävästi, joten toimitilakysyntäkin saattaa piristyä. Lautakunta ehdottaa, että alueen kaavamerkintä mahdollistaisi myös toimitilarakentamisen (A1).

Pitäjänmäen yritysalue

Lautakunta pitää hyvänä, että Pitäjänmäen yritysalueen toiminta on pääosin turvattu yleiskaavassa. Pitäjänmäen aseman eteläpuoli on merkitty yleiskaavassa liike- ja palvelukeskustaksi. Alueella toimii myös merkittäviä teollisuusyrityksiä, joiden toiminta on kaupungin elinkeinopolitiikan kannalta merkittävää.

Rastilan leirintäalueen siirto Vuosaaren sataman läheisyyteen

Rastilan leirintäalue sijaitsee aivan metroaseman vieressä ja alueen pinta-ala on noin 16 hehtaaria. Leirintäalue koostuu 165 sähköistetystä matkailuajoneuvopaikasta, 80 telttapaikasta, 22 mökistä, viidestä erikokoisesta saunasta, neljästä huoltorakennuksesta ja vastaanottorakennuksesta. Tutkimuksen mukaan tyypillinen leirintäalueen asiakas on saksalainen tai suomalainen karavaanari tai venäläinen mökkiasiakas.

Rastilan leirintäalueelle olisi kuitenkin mahdollisuus kaavoittaa merkittävää asuntorakentamista, koska leirintäalue olisi siirrettävissä Vuosaarenlahden rannalle, joka ei sataman läheisyydestä johtuen sovellu asuntorakentamiseen. Korttelin 54325 tontit on kaavassa varattu yleisten rakennusten korttelialueeksi (Y-1/sk), jolla huvilaympäristön ominaispiirteet on säilytettävä. Alue on varattu kaupungin tarpeisiin. Alueelle saa sijoittaa yleiseen virkistyskäyttöön, matkailuun sekä kulttuuripalveluihin liittyviä toimintoja.

Leirintämatkailun kehittämismahdollisuudet olisivat suuren pinta-alan ansioista siellä jopa nykyistä laajemmat. Yleiskaavaluonnoksessa on osoitettu metroasema Vuosaaren satamaan, joka olisi hyvin saavutettavissa uudelta leirintäalueelta. Leirintäalue palvelisi myös entistä paremmin Vuosaareen sataman kautta molempiin suuntiin kulkevaa matkailuajoneuvoliikennettä.

Päivittäistavarakaupan mitoitus

Yleiskaavaluonnoksen määräysten mukaan kaikilla keskusta-alueilla päivittäistavarakaupan suuryksiköiden mitoituksen lähtökohtana on pääosin oltava alueen paikallinen kysyntä. Monipuolisen valikoiman päivittäistavarakauppa tarvitsee kuitenkin kannattavaan toimintaan riittävän asiakaspohjan. Kaupungissa on joitakin väljästi asuttuja alueita joiden väestöpohja ei mahdollista kannattavaa laajemman valikoiman supermarkettia. Kysyntä päivittäistavarakaupan suuryksikölle (yli 2 000 m²) riittäisi kuitenkin esimerkiksi Pukinmäessä hyvien kulkuyhteyksien vuoksi, jolloin alue olisi perusteltua suunnitella keskustatoimintojen alueeksi.

Pääkaupunkiseudun linnoitteet

Helsingissä muun muassa ensimmäisen maailmansodan aikaiset linnoituslaitteet rajoittavat yhdyskuntarakenteen tiivistämistä varsin monissa paikoissa. Linnoituslaitteet ovat useimmiten huonossa kunnossa ja vaarallisia ulkoilijoille. Lautakunta ehdottaa, että Helsinkiin tehtäisiin muutamia laajempia museoalueita, joissa linnoituslaitteet olisi kunnostettu yleisölle turvalliseen kuntoon ja alueella voisi olla infotauluja ja opastusta linnoituslaitteiden historiaan.

Muilta osin linnoituslaitteiden alueita voisi huolellisen harkinnan ja dokumentoinnin jälkeen suunnitella myös muuhun käyttötarkoitukseen.

Täytöt

Kaivumaiden kehittämisohjelmaa 2014 - 2017 laadittaessa on tarkasteltu ylijäämämaiden hallinnan nykytilannetta ja määritetty vaihtoehtoisia toimintaperiaatteita tulevaisuuden tavoitteiksi. Ylijäämämaiden määrää vähentämällä ja järkevästi hyödyntämällä Helsingin kaupungin lasketaan voivan saavuttaa merkittäviä säästöjä rakentamisen kustannuksista. Suurimmat säästöt lasketaan saatavan hyödyntämällä kehittämisohjelman mukaisesti rakentamisessa syntyviä kaivumaita pehmeikköalueiden esirakentamisessa. Toimenpiteiden tavoitteena on myös maanrakennuskustannusten ja maa-ainesten kuljetusmatkojen puolittaminen vuoden 2010 tasosta. Mietinnön toimenpide-ehdotukset eivät edellytä lisäresurssien osoittamista toimintaan, vaan ainoastaan normaaliin toimintaan liittyvien toimintatapojen kehittämistä ja koordinointia ehdotusten mukaisesti.

Nyt valmistelussa oleva yleiskaava on keskeinen työkalu taloudelliseen massojen ohjaukseen. Kiinteistölautakunnan mielestä kaikki tiedossa olevat alueet, joissa tullaan tarvitsemaan maamassoja, tulisi osoittaa yleiskaavassa alueiksi, joissa voidaan tehdä täyttötöitä ilman asemakaavaa. Esimerkkeinä tällaisista alueista ovat bulevardeiksi kaavailtujen väylien läheisyyteen vapautuvat tonttialueet, kuten Länsiväylän kupeessa olevat merelliset kohteet. Erityisesti Lapinlahden alueeseen liittyvät Iso-Pässin ja Morsiamen niemekkeet sekä Lemislahti, jossa täyttöalue tulisi osoittaa yleiskaavaluonnosta laajempana.

Merkintä voisi olla vastaava kuin Östersundomin yhteisen yleiskaavan merkintä et3 (Esirakentamisalue).

Aluerakentamisen taloudellinen onnistuminen riippuu ratkaisevasti maamassojen tuotannon (louhe ym.) ja toisaalta täyttötarpeiden kohtaamisesta. Koska tuotantoa ja tarvetta ei voida aina synkronisoida optimaalisesti, niin tuotantoylijäämä tulisi jatkossa pystyä ohjaamaan tuleville kohdealueille ennen voimassa olevaa asemakaavaa. Kiinteistölautakunta korostaa, että yleiskaavaan tulee merkitä ennakkoluulottomasti kaikki mahdolliset alueet, joilla puhtaita maamassoja saatetaan tarvita. Tämä mahdollistaisi jatkossa taloudellisen toiminnan asunto- ja toimitilarakentamisen sujuvoittamisessa. Vesi- ym. ympäristöluvat varmistavat sen, ettei yleiskaavan täyttöaluemerkintöjä voitaisi käyttää hallitsemattomaan ylijäämämassojen sijoittamiseen.

Edellä olevaan viitaten kiinteistölautakunta esittää yleiskaavaan lisättäväksi merkintää alueista, joissa puhtaita maamassoja saatetaan tarvita seuraavien 10 - 20 vuoden aikajänteellä.

Meriläjitysalueet

Väylien ja satamien ylläpidon sekä uusien asuinalueiden rakentamisen vuoksi tarvitaan myös meriläjityskapasiteettia ruoppausten toteuttamiseksi. Yleiskaavassa tulisi esittää aluevaraukset meriläjitystoimintaan soveltuvista alueista.

Esittelijän mielestä lautakunnan tulisi antaa kaupunkisuunnittelulautakunnalle ehdotuksen mukainen lausunto.

Esittelijän perustelut

Lausuntopyyntö

Kaupunkisuunnitteluvirasto on pyytänyt kiinteistölautakunnan lausuntoa 28.2.2015 mennessä.

Esittelijä

virastopäällikkö

Jaakko Stauffer

Lisätiedot

Sami Haapanen, toimistopäällikkö, puhelin: 310 36437

sami.haapanen(a)hel.fi

Ilkka Vähäaho, osastopäällikkö, puhelin: 310 37811

ilkka.vahaaho(a)hel.fi

Pasi Lehtiö, toimistopäällikkö, puhelin: 310 36448

pasi.lehtio(a)hel.fi

Peter Haaparinne, toimistopäällikkö, puhelin: 310 31864

peter.haaparinne(a)hel.fi

Ilkka Aaltonen, johtava tonttiasiamies, puhelin: 310 36441

ilkka.aaltonen(a)hel.fi

Pekka Saarinen, johtava tonttiasiamies, puhelin: 310 64182

pekka.t.saarinen(a)hel.fi

Satu Järvinen, johtava ympäristöasiantuntija, puhelin: 09 310 39225

satu.jarvinen(a)hel.fi

Liitteet

Oheismateriaali

Muutoksenhaku

Otteet

.