4

Viher- ja virkistysverkoston kehittämisen periaatteet (a-asia)

HEL 2016-007857 T 10 03 06

Ksv 1521_5

Päätösehdotus

Kaupunkisuunnittelulautakunta päättää hyväksyä seuraavat viher- ja virkistysverkoston kehittämisen periaatteet noudatettaviksi suunnittelun lähtökohtina viher- ja virkistysverkostoon vaikuttavissa hankkeissa:

Kaupungin tiivistyessä Helsingin viher- ja virkistysverkostoa vihersormineen ja merellisine alueineen tulee vahvistaa siten, että se palvelee virkistystä monipuolisesti ja tasapainoisesti kaupungin eri osissa. Verkoston yhteen kytkeytyneisyyttä ja vetovoimaisuutta tulee entisestään parantaa kaupungin identiteettitekijöinä, lähtökohtina alueiden ominaispiirteet ja arvot. Julkisia ulkotiloja tulee kehittää osana kokonaisuuksien suunnittelua niin uusilla rakennettavilla ja täydennettävillä kuin vanhoilla alueilla. Suunnittelussa tulee ottaa huomioon maiseman virkistys-, luonto- ja kulttuuriarvot.

Viher- ja virkistysverkoston kehittämisen pääperiaatteina ovat:

        vihersormien jatkuvuus, saavutettavuus ja vetovoimaisuus osana tiivistyvää kaupunkia

        poikittaisten pääviheryhteyksien eli viherlinjojen parantaminen

        merellisen Helsingin suunnittelu osana viher- ja virkistysverkostoa

        alueellisen viher- ja virkistysverkoston parantaminen täydennysrakentamisen yhteydessä ja julkisten ulkotilojen kunnostaminen

        verkoston ekologisen ja maisemallisen laadun parantaminen, kuten metsä-, niitty- ja siniverkoston kehittäminen ja hulevesien käsittely

        kulttuuriympäristöjen kehittäminen osana virkistyspalveluverkostoa

        viherverkoston seudullisen jatkuvuuden turvaaminen.

Esittelijän perustelut

Helsingin tiivistyessä ja virkistysalueiden käyttäjämäärän lisääntyessä tulee kiinnittää erityistä huomiota viheralueiden ja muiden julkisten ulkotilojen sekä rantojen ja saariston muodostaman kokonaisuuden vetovoimaisuuteen ja toimivuuteen. Viher- ja virkistysverkoston kehittämissuunnitelman (VISTRA II) mukaisesti tätä kokonaisuutta kehitetään verkostoksi, joka palvelee virkistäytymistä monipuolisesti. Lähtökohtina viher- ja virkistysverkoston kehittämisessä ovat kaupunkimaiseman ominaispiirteet sekä kulttuuri- ja luonnonarvot, joita Helsingissä on erityisesti vihersormien alueella, Helsingin niemellä, rannoilla ja saaristossa. Erityispiirteenä on luonnonmaiseman, kuten luonnonkallioiden ja meren sekä korkealaatuisen arkkitehtuurin ja kaupunkielämän yhdistelmä.

Päätavoitteina viher- ja virkistysverkoston kehittämisessä ovat:

        viheralueiden, viheryhteyksien ja merellisten alueiden muodostaman kokonaisuuden yhteen kytkeytyneisyys, helppo saavutettavuus ja vetovoimaisuus

        virkistyspaikkojen tarjonnan tasapuolisuus kaupungin eri osissa

        maiseman kulttuuriperinnön vaaliminen osana kaupungin ja sen asukkaiden identiteettiä sekä

        ekologisen kestävyyden edistäminen, mukaan lukien luonnon monimuotoisuuden huomioiminen sekä sopeutuminen ilmastonmuutokseen.

Tavoitteena on tasapainoinen kaupunki, jossa rakentamisalueita jaksottavat puistot ja muut monikäyttöiset alueet kuten kaupunkimetsät, ja jossa merellisyyden mahdollisuuksia on täysipainoisesti hyödynnetty.

Kehittämissuunnitelmassa viherverkostolle muodostetaan alueiden laajuuden, keskeisyyden ja merkittävyyden mukaisesti selkeä hierarkia, joka helpottaa alueiden hahmottamista seuraavissa suunnitteluvaiheissa samoin kuin investointien määrittämistä.

Periaatteet viher- ja virkistysverkoston rungon osalta

Viherverkoston rungon muodostavat säteittäiset, mereltä metsiin ulottuvat laajat vihervyöhykkeet eli Vihersormet, merellisen Helsingin saaristo, rannat ja vesialueet eli Sinikämmen sekä poikittaiset viheryhteydet eli Viherlinjat. Näiden muodostaman kokonaisuuden toimivuutta, saavutettavuutta ja hahmotettavuutta tuetaan parantamalla kävelyn ja pyöräilyn reittejä, tasaisin välimatkoin tarjolla olevilla virkistyspalveluilla sekä selkiyttämällä opastusta ja tekemällä alueita tunnetuksi. Alueiden tulee olla sopivan kokoisia ja mahdollisimman yhtenäisiä. Vihersormien tehtävä ekologisen verkoston ydinalueina pyritään säilyttämään, ja parantamaan niiden liittymistä merelliseen Sinikämmeneen. Alueiden moninaisten kulttuuri-, luonto-, virkistys- ja maisemallisten arvojen säilyminen turvataan suunnittelemalla alueita kokonaisuutena huomioiden nämä näkökulmat mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja sovittaen ne yhteen muun maankäytön suunnittelun kanssa. Alueiden välisillä yhteyksillä on tärkeä merkitys virkistykselle myös seudullisesta näkökulmasta.

Periaatteet vihersormien osalta

Vihersormet muodostavat kokonaisuuden, jossa kullakin on oma profiilinsa. Vihersormia kehitetään luonteensa mukaisesti korostaen maisemallisia ominaispiirteitä ja monipuolistaen virkistyskäytön mahdollisuuksia:

        Länsipuistosta suunnitellaan Mätäjoen vartta ja Seurasaarenlahden rantoja seuraileva, helposti hahmotettavien reittien yhdistämä huippukohtien kokonaisuus.

        Keskuspuisto Helsingin metsäisenä, kivikaupungista korpeen ulottuvana selkärankana ja Helsinkipuisto katsauksena Helsingin monimuotoisiin syntymaisemiin sulautuvat saumattomasti toisiinsa muodostaen Helsingin sisäisen sini-viherkehän. Keskuspuiston eteläosassa pyritään vähentämään radan estevaikutusta ja vaalimaan vehreää silhuettia. Pohjoisosassa korostetaan alueen asemaa monipuolisen virkistyksen kaupunkimetsänä. Helsinkipuiston mantereisen ja mereisen osan saumakohdasta Vanhankaupungin Kuninkaankartanonsaarella kehitetään alueen porttiaihe opastuksineen ja palveluineen. Merellisen osan liittämistä muuhun kokonaisuuteen eheytetään parantamalla vesiliikennettä.

        Viikki-Kivikko-vihersormen suunnittelun lähtökohtana on sen maisemallinen vaikuttavuus peltomaiseman ja kallioisen selänteen saumakohdassa. Reittejä ja virkistyspalveluita parannetaan.

        Itä-Helsingin kulttuuripuistosta kehitetään helposti saavutettava kartanoiden ja merenlahtien kierros yhdistämällä alueita siltojen avulla.

        Vuosaaren ulkoilupuistossa monipuolistetaan ulkoilu- ja virkistysmahdollisuuksia, ottaen huomioon maisemalliset erityispiirteet viljelymaiseman ja vaikuttavien maastonmuotojen yhdistelmänä, ja se liittyy tulevaisuudessa luontevasti Östersundomin viher- ja ranta-alueiden verkostoon.

Periaatteet merellisen sinikämmenen osalta

Helsingin merialueet eri vyöhykkeineen sisälahdista avomerelle, rannat ja saaristo muodostavat kokonaisuuden, jonka tulee liittyä luontevasti muuhun viher- ja virkistysverkostoon. Tärkeimpinä periaatteina ovat yhtenäisen, kaikille avoimen rantareitin toteuttaminen kattavasti, mukaan lukien merenlahtia kiertävät reitit, nykyistä useampien saarten avaaminen virkistyskäyttöön, vesiliikenteen kehittäminen palvelemaan myös liikkumista saarilta toisille ja virkistyspalveluiden tarjoaminen tasaisin välimatkoin. 

Rantareitit suunnitellaan vetovoimaisiksi maisemaan sovittaen siten, että pääreitin lisäksi on myös rauhallisempia reittejä. Rannoilla on julkisia ulkotiloja ja myös puistorantoja. Luonnonrantoja vaalitaan ja kehitetään sopeutumisvyöhykkeiksi ilmastonmuutokseen varautumisessa. Näkymiin ja kauniiseen rantajulkisivuun kiinnitetään erityistä huomiota kehitettäessä merenranta-alueita. Toimintoja suunnitellaan vesialueiden suojaisuuden ja rantojen luonteen mukaan lisäämällä omaehtoisen vesillä liikkumisen palveluita. Venesatamat ja veneiden talvisäilytysalueet rakennetaan laadukkaasti, sovittaen rantojen virkistyskäyttöön. Saariston rakennusperintöä säilytetään toimivana osana virkistys- ja matkailupalveluverkkoa. Näiden alueiden suunnittelua jatketaan mm. merellisen Helsingin yleissuunnitelmassa osaltaan näiden lähtökohtien pohjalta.

Periaatteet viherlinjojen osalta

Viherlinjat eli kaupunkitason poikittaiset viheryhteydet liittävät vihersormet ja alueellisen viherverkoston toisiinsa koko kaupungin kattavaksi kokonaisuudeksi, joka jatkuu naapurikaupunkeihin ja vähentää eroja eri kaupunginosien viheraluepalveluiden tarjonnassa. Keskustan ja kantakaupungin viherlinjat muodostuvat historiallisten puistojen, puistoakselien ja katujen muodostamasta ketjusta. Esikaupunkialueella viherlinjat sisältävät paikoin laajoja kulttuuriympäristöjä, metsiä ja paikallisia puistoja.

Viherlinjojen osalta tärkeimpinä periaatteina on yhteyksien varmistaminen laajempiin vihersormiin sekä selkeän ja helposti löydettävän ja seurattavan, laadukkaiden viheryhteyksien ja -alueiden muodostaman ketjun aikaansaaminen.

Periaatteet alueellisen viherverkoston osalta

Alueellinen viherverkosto on vihersormien välinen, asuinalueita palveleva viher- ja virkistysverkosto kaupunginosapuistoineen, lähipuistoineen ja reitteineen. Sen osalta tärkeimpiä periaatteita ovat kaupunginosapuistoverkoston toimivuuden ja vetovoimaisuuden kehittäminen ja viheryhteyksien varmistaminen tiivistyvässä kaupunkirakenteessa sekä täydentyvien alueiden julkisen ulkotilan parantaminen.

Viheralueet vahvistavat kaupunginosien omaa identiteettiä ja säilyttävät arvoympäristöjä osana kaupunkirakennetta. Tulee kehittää helposti saavutettavista viher- ja virkistyspaikoista ja hyvin opastetuista reiteistä koostuva verkosto, joka sisältää niin luonnonympäristöä, puistoja kuin toimintapaikkoja.

Julkisten ulkotilojen kehittämiseen tulee varautua niin uusilla rakennettavilla ja täydennettävillä kuin vanhoillakin alueilla. Kaikilla alueilla tulee varmistaa virkistystoimintojen monipuolisuus sekä viheryhteyksien jatkuvuus ja kunnostaa julkisia ulkotiloja, kuten kaupunginosapuistoja ja keskeisiä aukioita. Kantakaupungissa otetaan huomioon matkailun tarpeet ja keskustan vetovoimaisuus koko seudun näkökulmasta. Kehittämistä ohjaavat lisäksi erityiset kulttuuriarvot, sillä historialliset puistot, aukiot, katuympäristöt ja rannat ovat olennainen osa kaupunkirakennetta.

Koko viher- ja virkistysverkostoa koskevia periaatteita

Viher-siniverkoston eheydestä huolehtiminen ja vetovoimaisuuden kehittäminen, samoin kuin sen ominaispiirteiden ja arvojen huomioon ottaminen ovat tärkeä osa kaikkien maankäytön muutosalueiden suunnittelun prosesseja. Tiivistyvä kaupunki asettaa viherverkostolle erityisiä vaatimuksia.

Uuden kaupunkirakenteen tai uusien teknisten ratkaisujen ja erityisten maisema-, luonto- tai kulttuuriarvojen kohtaamispaikat edellyttävät huolellista jatkosuunnittelua. Liikennejärjestelmän ja täydennysrakentamisen suunnittelun yhteydessä tulee huomioida erityisesti kohdat, joissa kokonaisuudelle tärkeä viherverkoston osa, kuten vihersormi, kohtaa huomattavan maankäytön muutoksen alueen. Nämä alueet tulee suunnitella kokonaisuutena siten, että arvot otetaan lähtökohtina huomioon ja pyritään muodostamaan uuden rakennuskannan ja toimivan liikenteen sekä maiseman kulttuuri- ja luontoarvojen ja virkistyksen kannalta tasapainoisia kokonaisuuksia. Tavoitteena on julkisten ulkotilojen huomioiminen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa osana maankäytön suunnittelua ja myös toteuttaminen yhtaikaisesti muun rakentamisen kanssa.

Kulttuuriympäristöt ovat tärkeä osa viher- ja virkistysverkostoa, ja niitä tulee säilyttää osana tiivistyvää kaupunkia. Periaatteena on viher- ja virkistysverkoston kannalta keskeisesti sijaitsevien, kaupungin omistamien arvokiinteistöjen ja niihin liittyvien ympäristöjen erityinen huomioiminen. Rakennusten ja ympäristöjen kunnostaminen ja kunnossapito tulee järjestää kestävällä tavalla siten, että niihin liittyvät kulttuurihistorialliset, maisemalliset ja virkistykselliset arvot säilyvät jälkipolville osana yhteistä kulttuuriperintöä. Hallintokuntien välisenä yhteistyönä tulee laatia yhteinen linjaus näiden rakennusten ja niiden ympäristöjen julkisen virkistyskäytön edistämiseksi ja kunnossapidon mahdollistamiseksi.

Kaupunkiluonnon ydinalueet, metsäverkosto, niittyverkosto sekä siniverkosto ja ekologiset yhteydet ovat osa virkistys- ja viherverkostoa. Rakennettavien alueiden sekä viher- ja virkistysalueiden suunnittelussa otetaan huomioon arvokkaat luontokohteet sekä ekosysteemipalvelujen ja ekologisen laadun kehittäminen. Helsingin erityisiä ominaispiirteitä, kuten luonnonkallioita tulee vaalia. Ekologisen laadun kehittämisessä osana kaupunki- ja maisemasuunnittelua tulee ottaa huomioon säilytettävät luonnonarvot ja hyödyntää uusien biotooppien aikaansaamisen keinoja luonnon monimuotoisuuden turvaamisessa.

Kestävään kaupunkiin kuuluu olennaisena osana avoimen hulevesijärjestelmän edistäminen, joka on myös Helsingin hulevesistrategian tavoite. Hulevesien valuma-aluelähtöistä tarkastelua tulee jatkaa ja hulevesien käsittelyn suunnittelu sitoa alueiden suunnitteluun mahdollisimman varhaisessa kaavoitusvaiheessa, sekä sitoutua siihen jatkosuunnittelussa. Virtavedet, kuten purot, joet ja lähteet tulee ottaa suunnittelussa huomioon voimavarana, samoin kuin merenrantojen ja jokilaaksojen resilienssi ilmastonmuutokseen sopeutumisessa.

Katupuuston merkitys tulee kaupunkibulevardien ja viheryhteyksien kehittämisen myötä lisääntymään ja osa maanvaraisista viheralueista korvautumaan viherkatoilla ja kansirakentamisella. Tämä tulee ottaa alueiden suunnittelussa enenevässä määrin huomioon rakennuskustannuksiin, mutta myös pitkän aikavälin asumisviihtyvyyteen ja asuinalueiden vetovoimaisuuteen vaikuttavana tekijänä. Ympäristön laadun arviointiin ja edistämiseen tulee hyödyntää viherkertoimen kaltaisia uusia välineitä. Alueiden vetovoimaisuus ja saavutettavuus tulee tarvittaessa varmistaa vaiheittaisella toteutuksella, esim. väliaikaisten ratkaisujen avulla. Asukasyhteistyötä tulee hyödyntää entistä monipuolisemmin.

Viher- ja virkistysverkoston kehittämissuunnitelma ja periaatteet on tarkoitettu lähtökohdiksi maankäytön ja liikenteen suunnittelussa eri kaavoitusvaiheissa, sekä viher- ja virkistysverkoston jatkosuunnittelussa, hyödyntäen tiiviitä yhteistyömuotoja Kaupunkiympäristön toimialalla. Viher- ja virkistysverkoston kehittämistoimenpiteet kytketään osaksi yleiskaavan toteuttamisohjelmaa, jotta mahdollistetaan tämän verkoston oikea-aikainen kehittäminen ja resursointi uusia rakentamisalueita suunniteltaessa ja toteutettaessa sekä tiivistyviä alueita parannettaessa.

Esittelijä

asemakaavapäällikkö

Olavi Veltheim

Lisätiedot

Maria Jaakkola, toimistopäällikkö, puhelin: 310 37244

maria.jaakkola(a)hel.fi

Liitteet

Muutoksenhaku

.