kehittämis- ja kouluttamistoimintaa ei voida ylläpitää, opintosuunnitelmassa esitetyn opetuslaajuuden ylläpitäminen vaarantuu sekä osallistuminen uusiin projekteihin ja toimintamuotoihin rajoittuu. Osalla oppilaitoksista oli projekti- ja sponsorirahoitusta tai yritysyhteistyötä, mutta tämänkin kaltainen toiminta vaatii työtä toteutuakseen eikä välttämättä tarjoa taloudellisilta vaikutuksiltaan pitkäkestoisia ratkaisuja. 4.2 Taidealojen tulevaisuusnäkymät Kuvataiteen puolella taidekasvatuksen koettiin olevan hyvällä tolalla Helsingissä ja tiivis osa pääkaupunkiseudun kulttuuriverkostoa. Oppilaita riittää ja toiminta itsessään sekä sen tuottamien hyötyjen koettiin olevan näkyviä. Myös tanssin osalta tulevaisuuden näkymät koettiin erinomaisina. Suunnitteilla olevan Tanssin talon ja lisääntyvän kilpailun arveltiin luovan myönteisiä toimintaedellytyksiä kaikille alan toimijoille. Sirkusalan kasvu ja ammattimaistuminen nähtiin hyvänä kehityssuuntana, lajilla on positiivinen ”imu” tällä hetkellä. Sirkusta kuvailtiin lajiksi, jossa ei lähtökohtaisesti kilpailla vaan toiminta edellyttää yhteistyön oppimista. Sirkuksen koettiin myös tarjoavan harrastusmahdollisuuksia yksilöille, joille perinteisemmät joukkuelajit eivät sovellu. Teatterin saralla koettiin, että niin kysyntää ja tarvetta kuin innokkuuttakin järjestää opetusta löytyy, mutta taloudelliset resurssit rajoittavat alan todellisia kehittymismahdollisuuksia Helsingissä. Teatteritaiteen perusopetuksen nähtiinkin olevan Helsingin osalta epätasa-arvoisessa asemassa Suomen muihin isoihin kaupunkeihin nähden, joissa toimintaedellytykset arvioitiin suotuisammiksi. Musiikkioppilaitosten kohdalla näkemykset taiteenalan toimintaedellytyksistä vaihtelivat. Osa piti alan näkymiä erinomaisina sekä taiteen perusopetusjärjestelmää toimivana ja hyviä tuloksia tuottavana. Osan mielestä kehitys riippuu ensisijaisesti Opetushallituksen toimista ja suunnitteilla olevasta opetussuunnitelmien perusteiden uudistamisesta. Pahimmillaan kehityksen pelätään johtavan eriarvoiseen järjestelmään, jossa vain joillakin oppilaista on varaa opetukseen. Keskustelu linkittyi myös kahden oppimäärän järjestelmään sekä kysymykseen siitä, mitä yleisen oppimäärän pitäisi sisältää. Musiikkioppilaitokset korostivat, että ryhmämuotoinen opetus onnistuu musiikissa vasta sitten, kun musiikin perusteet ovat riittävän hyvässä hallinnassa. Pienryhmäopetusta oli kuitenkin lisätty useassa oppilaitoksessa ja tästä oli hyviä kokemuksia. Lisäksi esiin tuotiin tarve opettajien ryhmäpedagogiikan opinnoille sekä opiskeluaikaisen työharjoittelun tärkeys. 4.3 Taidekasvatuksen tulevaisuusnäkymät Tulevaisuuden haasteina mainittiin haastatteluissa taidekasvatuksen ydinasioihin – lapseen ja kasvuprosessiin – keskittyminen sekä vakauden säilyttäminen. Kysyttiin myös säilyttääkö taidekasvatus ja -opinnot perustelunsa ja kilpailukykynsä myös jatkossa sekä kuinka kiinnostuksen säilymistä voidaan edesauttaa. Taiteen perusopetusjärjestelmällä nähtiin olevan myös paljon uusia kehittymismahdollisuuksia, sillä verkkopohjainen opetuksen ja etäopetuksen edellyttämä tekniikka kehittyy koko ajan. Virtuaalinen yhteisöllisyys ja yksilölliset oppimisympäristöt luovat uusia mahdollisuuksia opetukseen ja saavutettavuuteen lähitulevaisuudessa, esimerkiksi maantieteellisten sijaintien merkitys vähenee. Yhteistyö ja sen lisääminen oppilaitosten välillä sekä muiden tahojen kanssa nähtiin entistä tärkeämmäksi tulevaisuudessa. Eräällä musiikkioppilaitoksella on useiden vuosien kokemus yhteistyöstä viereisen peruskoulun kanssa ja musiikkisoittotunnit ovat osa oppilaiden koulupäivää. Useampi oppilaitos on toteuttanut myös erilaisia kerho- ja iltapäivätoimintoja koululaisille. Vapaamuotoisempaa yhteistyötä tehdään myös, kuten yhdessä oppilaitoksessa, johon oppilaat voivat iltapäivisin tulla koulusta suoraan oppilaitoksen tiloihin odottamaan tuntien alkua ja tekemään läksyjä. Haastateltavista moni toivoikin, että lasten ja nuorten arkiviikosta muodostettaisiin kokonaisuus, jossa koulun ulkopuolinen aika voitaisiin käyttää koordinoidusti lasta kiinnostaviin asioihin. Tämä avaisi mahdollisuudet panostaa laajemmin taideaineisiin peruskoulu- sekä päiväkoti-ikäisten osalta. Kehityssuunta nähtiin tärkeänä lasten ja nuorten hyvinvoinnin, mutta myös taiteen perusopetuksen saavutettavuuden kannalta. Esimerkkeinä ideoitiin ”matalan kynnyksen taidekasvatusta”, jossa koululaisille tarjottaisiin iltapäiväisin maksutonta taidekasvatusta koulun tiloissa. Myöhemmin illalla oppilaitokset voisivat jatkaa toimintaa omarahoitteisemmin niiden oppilaiden kanssa, jotka haluaisivat enemmän opetusta. 4.4. Opetustarjonta Kyselyssä oppilaitoksilta kysyttiin mielipideväittämillä näkemyksiä lasten ja nuorten taiteen opetuksesta Helsingissä. Vastaajista valtaosa arvioi taiteen perusopetuksen olevan monipuolista (96 %) ja ajantasaista (89 %). Useimmat näkivät taiteen perusopetuksen myös kiinnostavana harrastuksena molemmille sukupuolille (85 %) ja relevanttina harrastuksena myös tulevaisuudessa (94 %). Taiteen perusopetuksen tulevaisuus ja kehittämistar peet Helsingissä 83
TPOselvitys_kupo_kevat_2016
To see the actual publication please follow the link above