löytää ylimääräisiä, kaikille ryhmäläisille sopivia harjoitusaikoja. Musiikkiopinnoissa taas jotkut oppilaat harjoittelevat soittamista lähinnä opetustunneilla. Lisäksi haastateltavat kertoivat urheiluseurojen muuttaneen suhtautumistaan joustamattomammaksi aikataulujen ja poissaolojen suhteen. Äärimmilleen viety ajankäyttö johtaakin rehtoreiden mukaan ajoittain siihen, että oppilaat joustavat taideopinnoissaan. Monen haastateltavan kokemuksena oli, että lapset haluavat nykyään kokeilla useita erilaisia harrastuksia eivätkä aina kovin pitkäkestoisesti. Monelle lapselle riittää, että taidelaji pysyy harrastuksena. Tästä näkökulmasta katsottuna taiteen perusopintojen tavoitteita olisikin tarkistettava ja kehitettävä oppilaslähtöisemmiksi, jotta harrastus säilyisi oppilaan elämässä pitkäkestoisesti. Eräs haastateltava kuvasi nykyistä aikakautta kahden ajattelu- ja toimintatapakulttuurin törmäyksenä. Toisaalta on perinteinen ”kalenterikulttuuri”, jossa asioita voidaan pitää kerralla sovittuina. Toisaalta tyypillistä on ”some-kulttuuri”, johon liittyy viime hetkillä peruminen. Haastateltava pitikin tärkeänä, että taidekasvatuksessa huomioidaan ajanilmiöt ja että niistä keskustellaan oppilaiden kanssa, mutta yhtälailla tärkeää on ylläpitää vanhempia kasvatus- ja työskentelymalleja. Haastateltava korosti, että taidekasvatukseen kuuluu rauhoittuminen, keskittyminen ja pohtiminen sekä se, että oppimisprosessit vievät aika. ”Piipahtamisen kulttuuri” on tästä näkökulmasta ongelmallinen. Haastateltavat korostivat, että oppilaita, jotka ovat valmiita panostamaan merkittävissä määrin taiteen perusopintoihinsa ja viemään ne loppuun saakka, on paljon. Tästä huolimatta murrosikä tuotiin esiin oppilaille haasteellisena aikana, jolloin moni lopettaa. Murrosikään ajoittuu myös yleensä laajan oppimäärän syventäviin opintoihin siirtyminen, mikä on osalle oppilaista vaativa siirtymä edellyttäen oppilaalta enemmän työtä ja ajallista panostusta. Moni oppilas joutuu myös tekemään valintoja eri harrastustensa välillä. Lisäksi osalle oppilaista yläasteelle tai lukioon siirtyminen voi tuottaa aiempaa enemmän työtä ja harrastuksille ei riitä enää aikaa. Joillakin lopahtaa kiinnostus kaikkiin harrastuksiin murrosiässä ja muut asiat elämässä tulevat tärkeämmiksi. 3.3 Opetuksen saavutettavuudesta Oppilaat tulevat taiteen perusopetukseen yleensä oman lähialueensa kouluun. Paikallisuus ja saavutettavuus onkin olennainen lähtökohta opetukseen. Lähellä kotia tapahtuva toiminta on tärkeää erityisesti pienten lasten kohdalla. Paikallisuus on tärkeää lisäksi taiteen tekoprosessin ja osallistuvuuden kannalta. Esimerkiksi kuvataideoppilaiden keskinäisissä keskusteluissa taidetta tehtäessä korostuvat paikallisuuteen liittyvät arkiset teemat. Oppilaitoksen on myös luontevaa osallistua alueensa paikallisiin tilaisuuksiin ja tapahtumiin. Näkemykset siitä, kuinka hyvin taiteen perusopetuksen saavutettavuus tällä hetkellä toteutuu, vaihtelivat. Osa oppilaitoksista koki voivansa tarjota kaikille halukkaille vähintäänkin jotakin korvaavaa opetusta, jos oppilaan ensisijaista hakutoivetta ei ole voitu toteuttaa. Osa oppilaitoksista ei käytännössä kykene ottamaan uusia oppilaita nykyisessä toimintalaajuudessaan, koska ryhmät ovat täynnä ja oppilaiden vaihtuvuus on pientä. Laajeneminen ei ole yksinkertainen kysymys oppilaitoksille, sillä se vaatii riittävää resursointia mm. opetustilojen ja henkilökunnan osalta. Laajeneminen voi tarkoittaa muutoksia myös organisaatiorakenteeseen esimerkiksi silloin, kun toiminta hajaantuu useaan opetuspisteeseen. Oppilaitosten rajatut mahdollisuudet laajentaa omaa toimintaansa koettiinkin epäsuhtana, sillä Helsingissä arvioitiin olevan sekä maantieteellisiä katvealueita että kokonaisia taidealoja, joilla ei ole riittävästi taiteen perusopetuksen tarjontaa tällä hetkellä. Toisaalta kokemusta oli myös siitä, ettei kiinnostuneita oppilaita ole riittävästi joillakin alueilla, vaikka opetustarjontaa olisi. Joissakin kaupunginosissa tietty taiteenala ei välttämättä lähde vetämään hyvistä tiloista ja useammankaan vuoden yrityksestä huolimatta, vaikka saman oppilaitoksen ryhmät saattavat olla ääriään myötä täynnä toisessa kaupunginosassa. Tosin eräs haastateltava koki myös oppilaitoksen tietoisella työllä ja panostamisella olevan merkitystä osallistumisaktiivisuuteen eri alueilla. Haastateltavat arvioivat, että iso osa oppilaista on sellaisia lapsia ja nuoria, joilla on useita harrastuksia ja jotka tekevät vapaa-ajallaan yleisestikin paljon kaikkea. Yksi haastateltava toikin esiin, että aloite ja ohjaus taiteen perusopintoihin voisi tulla muualtakin kuin ”tiedostavilta vanhemmilta”, vaikkapa luokanopettajalta tai nuorisotyöntekijältä. Toinen haastateltu korosti, että tärkeää on huolehtia jatkossa koulutuksen laajuudesta ja demokratiasta sekä toisaalta vaalia uskoa siihen, että oppiminen on mahdollista kaikille. 3.4 Opetuksen tasa-arvonäkökulmat Peruslähtökohdiltaan taiteen perusopetusta pidettiin melko tasa-arvoisena ja humaanina harrastusmuotona erityisesti verrattaessa urheiluun, jossa haastateltavien mukaan tapahtuu yleensä nopeasti jako ”hyviin ja huonoihin”. Usea haastateltava näkikin, Taiteen perusopetuksen laatu ja tasa -arvo Helsingissä 79
TPOselvitys_kupo_kevat_2016
To see the actual publication please follow the link above