taideopettajien antama opetus siirtynyt yhä vahvemmin koulusta vapaa-ajalle (Vira 2010). Kouluajan ulkopuolella tapahtuvaan taideopetukseen hakeutuu kuitenkin vain osa lapsista ja nuorista, mikä johtaa taidekasvatuksen eriarvoistumiseen (Oikarinen-Jabai 2010). Erityisesti sosioekonomisesti heikommilla alueilla taideaineiden vähyys ja epätasainen tarjonta yleissivistävässä koulussa sekä vapaa-ajalla tapahtuvan taideharrastuksen kalleus voivat muodostaa esteen lasten kulttuuriharrastamiselle (Rantanen 2010). Helsingissä taideopetuksen eriarvoistuminen näkyy, sillä käsillä olevan selvityksen mukaan arviolta 84 % 0–19-vuotiaista lapsista ja nuorista ei osallistu tällä hetkellä taiteen perusopetukseen. Osallistumattomuus näyttää myös keskittyvän tiettyihin kaupunginosiin. Tämä on kehityssuunta, jota tulisi pyrkiä muuttamaan, sillä taidekasvatus- ja ilmaisu kasvattavat hyvinvointia myös ennaltaehkäisevästä näkökulmasta. Selvityksen perusteella voidaan myös kysyä vastaako taiteen perusopetus kaikilta osin tämän päivän tarpeisiin Helsingissä ja onko yksittäisellä oppilaitoksella mahdollisuuksia havaita muutostarpeita oman toimintansa puitteissa. Jos taiteen perusopetuksen osallistuvien määrää pyritään kasvattamaan kaupunkitasolla – ja erityisesti niillä alueilla, joilla osallistumisaste jää alle kaupungin keskiarvon – sekä lisäämään oppilaiden heterogeenisyyttä, on tarpeellista kysyä minkälaisia muutoksia edellytetään esimerkiksi pedagogialta, opetussisällöiltä, oppilasarvioinnilta, työtavoilta, tavoitteilta ja arvoilta. Westerlund ja Väkevä (2010) näkevät toimintamallin, jossa ammattisuuntautuneisuus asetetaan kunnallisen, taidekasvatuksen lähtökohdaksi demokratian kannalta ongelmalliseksi. Opetustarjonnassa tulisi kiinnittää huomiota nykyistä laajemman ryhmän tarpeisiin ja erityisesti niiden osalta, jotka jäävät tällä hetkellä opintojen ulkopuolelle. Maailman muuttuminen asettaa uusia vaatimuksia myös taiteen perusopetukselle. Myös Koulutuksen arviointineuvoston selvityksen mukaan olisi tarpeellista tarkistaa opetussuunnitelmien perusteiden tavoitteita ja sisältöjä, selkiyttää perusopetuksen rakennetta, vahvistaa opettajien ammatillista osaamista, lisätä oppilaslähtöisyyttä, vahvistaa yhteisöllistä toimintakulttuuria sekä valmiutta vastata kulttuurin, arvojen ja asenteiden muutoksiin (Tiainen ym. 2012). Taiteen perusopetukseen liittyvässä keskustelussa vaikuttaa törmäävän kaksi erilaista taiteen perusopetukselle asetettua tehtävää: korkeatasoiseen, ammattimaiseen taiteelliseen osaamiseen tähtäävän opetuksen turvaaminen sekä tavoitteellisen, hyvän ja voimauttavan taidekasvatusharrastuksen tarjoaminen mahdollisimman monelle lapselle ja nuorelle. Näiden kahden näkökulman – ajoittain hyvinkin vastakkaisina esitettyinä – keskinäisen ymmärryksen lisääminen ja todellisen vuoropuheluyhteyden olisi ensiarvoisen tärkeää, jotta kenttä voisi toimia ”yhteisenä rintamana” ja saavutettaisiin yhteinen kehittämistahto. Useimmat toimijat tuntuvat kuitenkin jakavan käsityksen, että opetusta tulisi myös jatkossa olla tarjolla sekä ns. lahjakkuuksille että kaikille halukkaille. Selvityksessä käytettyjen aineistojen perusteella on oppilaitosten osaamisen tukeminen suhteessa taiteen perusopetuksen kehittämistarpeisiin sekä toimintaympäristön muutoksiin entistä tärkeämpää tulevaisuudessa. Kaupunki voisi olla fasilitoimassa alueellaan taidealat ja oppimäärät kokoavaa keskustelua. Yhteistyökumppanien kanssa voitaisiin järjestää laajempia työpajoja ja seminaareja vaikkapa opetukseen, osaamisen kehittämistarpeisiin sekä toimintaympäristön muutoksiin liittyen. Lisäksi oppilaitoksilla on käytössään hyväksi koettuja toimintamalleja ja kehittämistyökaluja mm. pedagogisten teemojen käsittelyyn. Oppilaitokset voisivatkin tukea toisiaan välittämällä tietoa näistä hyvistä käytännöistä. Avointa dialogia ja keskustelua kehittämistarpeista ja mahdollisista muutospaineista toivottiin myös kentällä. Osittain eriävistä näkökulmistaan huolimatta, näkivät kyselyyn vastanneet oppilaitokset yhteistyön ja sen lisäämisen entistä tärkeämmäksi tulevaisuudessa. Lisäksi osa haastatelluista rehtoreista toivoi, että lasten ja nuorten arkiviikosta muodostettaisiin kokonaisuus, jossa koulun ulkopuolinen aika voitaisiin käyttää koordinoidusti lasta kiinnostaviin asioihin. Tämä avaisi mahdollisuudet panostaa laajemmin taideaineisiin peruskoulu- sekä päiväkoti-ikäisten osalta. Kehityssuunta nähtiin tärkeänä lasten ja nuorten hyvinvoinnin, mutta myös taiteen perusopetuksen saavutettavuuden kannalta. Helsingin kulttuuristrategiassa 2012–2017 esitetään alle kouluikäisten lähikulttuuripalvelujen lisäämistä erityisesti vähäisen saatavuuden alueilla sekä 7–12-vuotiaiden osallistumismahdollisuuksien kasvattaminen kouluajalla tapahtuvaan kulttuuri ja liikuntatoimintaan. Taiteen perusopetuksen yhtymäkohtia koululaisten iltapäivätoimintaan, kerhotoimintoihin sekä varhaiskasvatukseen olisikin tutkittava ja yhteistyömahdollisuuksia lisättävä. Useampi taiteen perusopetusta järjestävä oppilaitos on jo nyt toteuttanut erilaisia kerho- ja iltapäivätoimintoja koululaisille. Eräällä musiikkioppilaitoksella on vuosien kokemus yhteistyöstä viereisen peruskoulun kanssa ja musiikkioppitunnit ovat osa oppilaiden koulupäivää. Musiikkitoiminnan tuomisesta päiväkotiin on saatu hyviä kokemuksia esimerkiksi 30 Taiteen perusopetuksen tila ja kehittämistar peet
TPOselvitys_kupo_kevat_2016
To see the actual publication please follow the link above