HELSINGIN KAUPUNGINHALLITUS

ERÄIDEN HANKKEIDEN RAHOITUS INNOVAATIORAHASTON VAROILLA

Khs 2008-842, 2008-939, 2008-890, 2008-809, 2008-924, 2008-881, 2008-891, 2008-950, 2008-1022, 2008-1124, 2008-883, 2008-898, 2008-1233, 2008-1306

Kj toteaa, että Helsingin kaupungin innovaatiorahasto perustettiin Kvston päätöksellä 19.6.2002 ja sen peruspääomaksi siirrettiin vuoden 2001 tilinpäätöksen hyväksymisen yhteydessä 16 818 792,65 euroa. Rahaston sääntöjen mukaan sen tarkoituksena on Helsingin osaamisperustan vahvistaminen yhteistyössä korkeakoulujen ja elinkeinoelämän kanssa. Varoja käytetään rahaston tarkoituksen mukaisten joko kaupungin toimesta tai yhteistyössä muiden osapuolien kanssa toteutettavien tulevaisuuden elinkeinoperustaa luovien investointihankkeiden ja projektien rahoitukseen.

Innovaatiostrategian toteutukseen liittyen alla on kuvattu ne hankkeet, joille haetaan vuodelle 2008 rahoituksen aloittamista ja vuodelle 2009 jatkorahoitusta innovaatiorahastosta:

Vuonna 2008 käynnistyvät hankkeet

Terveyskeskuksen hankkeet (hankkeet 1-6)

./. Liitteenä 1 on terveyskeskuksen hankehakemus liitteineen. Hakemuksen lähiörahastohankkeet käsitellään erikseen kaupunginhallituksessa.

Verkkoterkkari-hanke (2008-2010)

Terveyskeskus toteaa hankehakemuksessaan mm., että Verkkoterkkari -hankkeen tavoitteena on etsiä keinoja verkossa liikkuvien nuorten ohjaamiseksi terveyspalvelujen piiriin apua tarvitessaan. Toiminta kohdennetaan niihin verkkoympäristöihin, joissa nuoret pääsääntöisesti jo valmiiksi liikkuvat. Tavoitteena on myös saada avun tarpeessa olevat nuoret kiinni kunnalliseen tai muun palvelun tarjoajan palvelujärjestel-mään.

Netari.fi on Helsingin nuorisotoimen alullepanema nuorisotyön verkkomaailmassa toimiva palvelu. Projektin keskeinen toiminta on ollut tarjota nuorelle mahdollisuus tavata aikuinen ja nuorisotyön ammattilainen verkon niissä ympäristöissä, joissa nuori muutenkin aikaansa viettää (Habbo-maailma, Irc-galleria). Toiminnassa ovat mukana Helsingin, Espoon, Vantaan, Kauniaisten, Porvoon, Askolan, Hyvinkään, Oulun, Turun, Tampereen, Lahden, Kotkan ja Jyväskylän nuorisotoimet.

Netari-toiminnan aikana on tullut selkeästi esille tarve sellaiselle erityisosaamiselle, joka ei kuulu nuorisotyön ammattilaisten työsisältöihin. Verkkonuorisotyöntekijät ovat pyrkineet ohjaamaan eteenpäin kunnalliseen palvelujärjestelmään tai muiden tahojen tukitoimiin niitä nuoria, joilla elämäntilanteeseen liittyy erilaisia terveysalan ongelmia. Tämän vuoden alusta on käynnistynyt STM:n hankemäärärahalla Street-hankke, jossa palkattava sosiaali-/terveysalan mielenterveystyön ammattilainen toimii verkkonuorisotalo Netarin työntekijöiden kanssa tiimissä, jolloin nuoren on mahdollista kohdata mielenterveystyön ammattilainen anonyymisti verkossa ja hakea apua ongelmiinsa. Verkkoterkkari-hankkeessa on tarkoitus laajentaa verkkoympäristössä tarjottavaa terveysalan palvelua ja neuvontaa myös muulle kuin mielenterveystyön alueelle. Toiminta olisi sekä verkossa tapahtuvaa reaaliaikaista keskustelua nuorten kanssa että tarvittaessa ohjausta kunnallisiin terveyspalveluihin. Lisäksi palveluun on mahdollista liittää terveysneuvontamateriaalia.

Käytännössä terveysneuvonnan palvelu toimisi siten, että Netarin Habbo-maailmaan luotuun Netari-huoneeseen luodaan uusi terveydenhoitaja-virtuaalihahmo nuorisotyönohjaajien lisäksi ja näistä erottuvaksi. Netari-huoneeseen tuleva nuori ottaa anonyymisti yhteyden terveydenhoitajaan ja heidän välilleen syntyy verkkovälitteinen reaaliajassa toimiva keskusteluyhteys. Verkkoyhteys on tietoturvallinen ja salattu, joten henkilökohtaisen terveystiedon joutuminen ulkopuolisten käyttöön ei ole mahdollista. Vastaavantyyppinen toiminta on tarkoitus laajentaa myös Irc-galleriaan Netari-toiminnan levittyä myös sinne. Neuvontapalvelua tarjottaisiin esimerkiksi kolmena päivänä viikossa klo 16-21 välisenä aikana.

Verkkomaailmassa palvelua on hankala rajoittaa käsittämään vain yhden kunnan asukkaita. Netari-toiminta onkin alusta lähtien ollut valtakunnallinen palvelu, jonka resursseja on vähitellen lisätty eri kuntien tultua toiminnan piiriin. Samaa strategiaa on tarkoitus käyttää myös Verkkoterkkari-hankkeessa. Hanke pyrkii toiminta-aikanaan saamaan aikaiseksi valtakunnallisen yhteistyö- ja toimintamallin terveysalan toimijoille tietoverkossa tehtävälle työlle erityisesti nuorten tavoit-tamisen näkökulmasta. Hankkeessa tehdään asiantuntijayhteistyötä Helsingin kaupungin nuorisotoimen ja sen Netari-hankkeen kanssa sekä Street-hankkeen ohessa myös sosialiviraston kanssa tehokkaiden ja ajanmukaisten toimintamallien löytämiseksi. Netari-toiminnassa työskentele tällä hetkellä kolme kokopäiväistä palkattua nuorisotyöntekijää, joiden työpanos on kehittää verkkonuorisotalotoimintaa ja vastata siitä. Kokonaisuudessaan Netari-hankkeen työntekijämäärä on ollut tarvetta pienempi koko sen toiminnan ajan. Täten Verkkoterkkarihankkeeseen tulee heti varsinaisen palvelun alkaessa resurssoida riittävästi henkilökuntaa.

Hanke on tarkoitus toteuttaa vuosina 2008–2010 kolmessa vaiheessa. Hankkeen kokonaiskustannukset ovat yhteensä 292 000 euroa.

Innovaatiorahastosta vuodelle 2008 haettava rahoitus hankkeen kustannuksiin on 30 000 euroa.

Hankkeen hallinnoija on terveyskeskus.

Kotihoitoon ovihälyttimiä

Terveyskeskus toteaa hankehakemuksessaan mm., että turvapuhelin on kotihoidon tukipalvelu. Avun hälyttäminen on kotona asumisen edellytys. Kotiin asetettavat hälytinlaitteen pidentävät kotona asumisen mahdollisuuksia.

Vuosina 2004–2008 on Itä-Helsingissä ollut kokeilu, jossa kotoa karkaileville muistamattomille asiakkaille on asennettu ns. ovihälytin. Tavoitteena on ollut lisätä muistamattomien asiakkaiden mahdollisuuksia asua pidempään kotona ja samalla myös tutkia käyttökokemuksia.

Ovihälytin on normaaliin turvapuhelimeen kytkettävä lisälaite. Ovihälytin lähettää hälytyksen Esperin päivystäjälle oven avautuessa, jolloin muodostuu puheyhteys asiakkaan ja päivystäjän välillä. Päivystäjä keskustelee asiakkaan kanssa ja lähettää tarvittaessa Esperin turvapuhelinauttajan paikalle.

Jatkossa ovihälytin on osa turvapuhelinpalvelua muistihäiriöisille ”karkaileville” vanhuksille. Se myönnetään tulorajojen puitteissa, mutta vasta sosiaaliviraston ja kotihoidon työntekijöiden yhteistyössä tekemän SAP -arvion perusteella.

Vuodelle 2008 anotaan 15 000 euroa. Asiakasmäärän arvioidaan kolminkertaistuvan nykyisestä. Ovihälyttimien määrä on vuositasolla 50 ja lisälaitteiden 30 kappaletta.

Hankkeen hallinnoija on terveyskeskus.

Terveyskeskuksen materiaalilogistiikan kehittämishanke

Terveyskeskus toteaa hankehakemuksessaan mm., että hankkeen tarkoituksena on kehittää terveyskeskuksen tukipalvelut kilpailukykyisiksi ja samalla löytää keinot, joilla sairaanhoitajien resursseja voidaan palauttaa hoitotyöhön.

Hankkeen tavoitteena on:

– selvittää terveyskeskuksen tavaravirtojen (hoito- ja muut tarvikkeet, lääkkeet, ruoka, pyykki, arkisto, posti, näytteet, jätteet) logistiikkakustannukset

– laatia ehdotus kilpailukykyiseksi toimintamalliksi, joissa sekä toiminnallinen että taloudellinen hyöty kasvavat, kun tukipalvelut tuotetaan mahdollisimman vähän hoitotyöntekijöitä kuormittaen

– toteuttaa toimintamalli asteittain prosessimuutoksina ensin muutamassa yksikössä ja laajentaa se vähitellen koko terveyskeskukseen

– hyödyntää toimintamalli Malmin sairaalan rakennushankkeessa.

Aikaisemmissa terveydenhuoltoa koskevissa tutkimuksissa ja kehittämishankkeissa on keskitytty harvemmin ydintoimintaa tukeviin palveluihin. Tukipalveluiden merkitys on kuitenkin huomattava sairaanhoitajien työssä. Koulutetun hoitohenkilökunnan saatavuuden heikentyessä on tarpeen löytää ratkaisuja, joilla voidaan keskittää hoitajien työpanos suoraan potilaiden hoitamiseen. Henkilöstön ikääntyminen ja rekrytointivaikeudet edellyttävät uudenlaisia palvelujen järjestämistapojen käyttöönottoa.

Helsingin terveyskeskuksen logistiikkakustannukset on arvioitu 25–30 milj. euroksi. Terveydenhuollon materiaalilogistiikassa ongelmiksi on koettu johtamisen ja ohjeistuksen puute.

Terveyskeskus hakee innovaatiorahastosta 120 000 euroa em. kehittämishankkeen toteuttamista varten. Rahoitusta tarvitaan hankkeen vetäjän palkkaamiseen, asiantuntemuksen sekä osaamisen hankintaan ja uuden kehitettävän toimintamallin kokeilua varten.

Tarkempi hankekuvaus tehdään hankkeen ulkopuolisen kehittämisyhteistyökumppanin löydyttyä.

Hankkeen hallinnoija on terveyskeskus.

Kosketusnäytöllisiä tietokoneita potilaiden käyttöön pitkäaikaissairaalaan

Terveyskeskus toteaa hankehakemuksessaan mm., että potilaiden aktivoimiseksi, omatoimisuuden edistämiseksi sekä yhteydenpidon helpottamiseksi omaisiin tarvitaan pitkäaikaissairaalan osastoille yhteisiin tiloihin internet-yhteydellä varustettu laadukas ja riittävän suuritehoinen tietokone lisävarusteineen.

Laitteella tulee voida käyttää eri harjoitusohjelmia (mm. puhe-, toiminta- ja fysioterapia) sekä kuunnella ja katsella CD-levyjä ja DVD-elokuvia. Nettipuhelujen mahdollisuus ja laadukkaat äänentoistolaitteet ovat myös tarpeen. Riittävän suuri näyttö, kosketusnäyttö ja –näppäimistö-ominaisuudet sekä hiiri ovat myös välttämättömiä. Liitäntäkaapelit televisioon tarvitaan, jotta esim. kuvien tai elokuvien katselu olisi mahdollista 42” tauluTV:stäkin yhteisissä tiloissa. Lisäksi tarvitaan väritulostin.

Pitkäaikaissairaalaosastossa on 41 vuodeosastoa, joten tarve olisi aluksi yksi laitepaketti jokaiselle osastolle. Yhden laitteen hinta-arvio on lisävarusteineen n. 5 000 euroa.

Terveyskeskus hakee innovaatiorahastosta 205 000 euroa kosketusnäytöllisten tietokoneiden hankintaa varten.

Hankkeen hallinnoija on terveyskeskus.

Ruista ranteisiin -hanke

Terveyskeskus toteaa hankehakemuksessaan mm., että terveyden edistämisen politiikkaohjelman tavoitteena on väestön terveydentilan parantuminen ja terveyserojen kaventuminen. Painopisteenä kaikessa terveyden edistämisessä on ennaltaehkäisy ja varhainen puuttuminen sekä väestön omien voimavarojen vahvistaminen. Väestöryhmien välisten terveyserojen kaventuminen on myös Terveys 2015- ohjelman keskeisiä tavoitteita. Väestön terveyden edistämisessä tarvitaan julkisen ja kolmannen sektorin sekä alueen kaikkien toimijoiden välistä yhteistyötä pysyvien toimintatapojen rakentamiseksi.

Helsingin terveyskeskus ja Kansanterveyslaitos (KTL) suunnittelevat yhdessä hanketta ”Ruista ranteisiin”, jossa pyritään löytämään ne väestöryhmät, joiden terveyden edistämiseen pitäisi erityisesti vaikuttaa. Tutkimusten mukaan väestöön suuntautuvat interventiot ovat kaikkein vaikuttavimpia silloin, kun ne kohdistetaan sairastumis- tai syrjäytymisriskissä oleviin.

Hankkeeseen kutsutaan mukaan muun muassa Helsingin sydänpiiri, alan oppilaitokset, asukasyhdistykset, eläkeläisjärjestöt ja Filha.

Väestöryhmien tavoittamiseksi järjestetään tietoiskuja ja mittauksia ostoskeskuksissa ja vierailuja esimerkiksi aikuiskoulutuskeskukseen ja työttömien päivätoimintaan. Eri toimijoiden kanssa on suunnitteilla mittavia yleisötapahtumia ja iltaluentoja alueen asukkaille.

Toimintamallia on tarkoitus pilotoida vuoden 2008 aikana Kannelmäen, Malminkartanon, Vuosaaren ja Kontulan alueilla ja tulosten pohjalta luoda pysyvä terveyden edistämisen toimintamalli koko kaupunkiin.

Terveyskeskus hakee rahoitusta vuodelle 2008 yhteensä 25 000 euroa ilmoituskuluihin, iltatapahtumien tilavuokriin, luennoitsijapalkkioihin ja materiaalihankintoihin (esimerkiksi verensokeriliuskat, ohjelehtiset).

Hankkeen hallinnoija on terveyskeskus.

Varoja sähköisten asiointipalvelujen kehittämiseen

Terveyskeskus toteaa hankehakemuksessaan mm., että hammashuolto-osasto hakee innovaatiorahastosta varoja sähköisten asiointipalveluiden lisäämiseen: digitaaliseen ilmoittautumiseen ja sähköiseen esitietolomakkeeseen. Molemmat palvelut integroidaan hammashuollon potilastietojärjestelmään.

Kustannusarviot ovat seuraavat:

– Digitaalinen ilmoittautuminen: 60 000 euroa (lisenssi) + 15 000 euroa/v (ylläpito)

– Sähköinen esitietolomake: 95 000 euroa (lisenssi) + 23 750 euroa/v (ylläpito)

Molemmista ratkaisuista tulee hankkeen lopputuloksena Effica-tuotteet.

Terveyskeskus hakee innovaatiorahastolta 194 000 euroa sähköisten asiointipalveluiden lisäämiseen.

Hankkeen hallinnoija on terveyskeskus.

Sosiaalilautakunnan hankkeet (hankkeet 7-8)

./. Liitteenä 2 on sosiaalilautakunnan hankehakemus.

Seniorit ja syrjäytyneet atk-aikaan –hanke (2008–2010)

Sosiaalilautakunta toteaa hankehakemuksessaan mm., että Helsingin kaupungin tietotekniikkastrategian (vuosille 2007–2010) mukaisesti kärkihankkeilla vauhditetaan tietotekniikan kehitystä. Kärkihankkeiden yhtenä tavoitteena on kaupunkilaisten mediavalmiuksien parantaminen ja digitaalisen (tietoteknisen) syrjäytymisen ehkäiseminen. Erityisenä kohderyhmänä ovat ikääntyvät kaupunkilaiset.

Helsingin kaupungin vanhusten palvelu- ja virkistyskeskuksissa on vuosittain asiakkaana noin 9000 helsinkiläistä ikäihmistä. Valtaosalla ikäihmisistä ei ole kotonaan käytössä tietokonetta. Palvelukeskukset ovat pyrkineet järjestämään mahdollisuuksia tietokoneen käyttöön ja käytön opetusta. Sekä tarjolla olevien laitteiden että käyttöopetuksen määrä on kuitenkin riittämätön tarpeeseen nähden.

Myöskään syrjäytyneillä ei ole kotonaan usein käytössä tietokonetta. Sosiaaliasemien ja asunnottomien sosiaalipalvelujen (Asso) asiakastiloissa asioidessa heillä olisi mahdollisuus käyttää laitteita jos niissä olisi ko. varustus.

Tietotekniikan käyttömahdollisuuksien lisääminen edellyttää palvelukeskusten asiakkaiden käytössä olevan laitteiston ja verkkoyhteyksien lisäämistä ja uusimista sekä käytön opetusta ja vieritukea. Laitteiston ylläpito- ja huoltokysymys tulee myös ratkaista.

Hankkeessa ajanmukaistetaan ja laajennetaan vanhusten palvelukeskusten, sosiaaliasemien ja asunnottomien sosiaalikeskuksen (Asson) asiakastilojen atk-laitteisto ja verkkoyhteydet sekä ratkaistaan niiden ylläpitokysymys.

Ikäihmisten ja syrjäytymisvaarassa olevien digitaalisen syrjäytymisen ehkäisemiseksi toteutetaan atk-osaamisen lisäämiseksi laaja koulutus-, tutor- ja vertaistukiohjelma.

Hankkeessa selvitetään myös mahdollisuutta tukea dementoiviin sairauksiin sairastuneita ja heidän omaisiaan tietotekniikan keinoin.

Samanaikaisesti toteutetaan nykyisten, pahvisten palvelukeskuskorttien korvaaminen nykyaikaisella sähköiseen tunnistamiseen perustuvalla järjestelmällä.

Hankkeessa päävastuullisena on sosiaaliviraston vanhusten palvelujen vastuualueen sosiaaliasemat ja Asso. Helsingin Yliopiston Palmenia -yksikön kanssa on sovittu atk-opetuksen järjestämisestä, mikäli hankkeelle saadaan EU:n Grundtvig -ohjelmasta haettua rahoitusta. Muita yhteistyötahoja kaupungin organisaatiossa ovat työväenopisto, Arbis ja kaupunginkirjasto.

Kolmannen sektorin toimijoista mahdollisia yhteistyötahoja ovat Kalliolan vapaaopisto ja Enter ry (Ikäihmisten atk-tutorhanke) ja erilaiset eläkeläisjärjestöt.

Seniorit ja syrjäytyneet atk-aikaan –hanke toteutetaan vuosina 2008–2010 ja hankkeen arvioidut kokonaiskustannukset ovat 221 050 euroa, josta vuoden 2008 kustannukset ovat 173 800 euroa.

Hankkeen hallinnoija on sosiaalivirasto.

Ihmeelliset vuodet -ryhmähoitomallin juurruttaminen Helsingin perheneuvolaan (2008–2009)

Sosiaalilautakunta toteaa hankehakemuksessaan mm, että Ihmeelliset vuodet -ryhmähoitomalli on tarkoitettu 2–10-vuotiaiden lasten vanhemmille, joiden lapsilla on käytöshäiriöitä. Ryhmän tavoitteena on auttaa vanhempia vanhemmuustaitojen oppimisessa ja lapsen kanssa hyvän vuorovaikutussuhteen luomisessa. Vanhemmilla on mahdollisuus myös saada tukea vertaisiltaan. Ryhmä soveltuu myös hyvin eri kulttuuritaustaisille perheille.

Ihmeelliset vuodet -ryhmä perustuu Washingtonin yliopiston Vanhemmuusklinikalla tehtyyn tutkimustyöhön. Kansainvälisissä tutkimustuloksissa on todettu, että 70 %:lla kursseille osallistuneista lapsista käytöshäiriöt ovat olennaisesti vähentyneet.

Perheneuvolan työskentelyssä keskeinen painopistealue on varhainen tuki ja oikea-aikainen apu perheille. Valtakunnallisessa Kaste-ohjelmassa 2008–2011 korostetaan uusien työmenetelmien ja vaikuttavampien toimintatapojen kehittämistä, jotta mm. lapsen sijoittamisen tarve kodin ulkopuolelle vähenisi. Käytöshäiriön kehittyminen on riski lapselle ja se voi johtaa lapsen sijoitukseen.

Hankkeen tarkoituksena on ottaa käyttöön ja juurruttaa em. ryhmähoitomalli osaksi perheneuvolapalveluja 1.6.2008 alkaen. Valtakunnalliset linjaukset, sosiaaliviraston strategia, perheneuvolan uusi perustehtävä ja kansainväliset tutkimustulokset mallin vaikuttavuudesta sekä soveltuvuus maahanmuuttajatyöhön puoltavat Ihmeelliset vuodet -ryhmähoito -työskentelymallia. Työskentelymalli tulisi saada osaksi perheneuvolapalveluja yhteistyössä päivähoidon ja terveyskeskuksen kanssa.

Hanke toteutetaan vuosina 2008–2009 ja hankkeen arvioidut kokonaiskustannukset ovat 86 929 euroa, josta vuoden 2008 kustannukset ovat 40 000 euroa.

Hankkeen hallinnoija on sosiaalivirasto.

Muut hankkeet

edu.parvi – avoin parvimainen oppiminen ammattikorkeakoulun yhteistyöverkostoissa (2008–2009)

Metropolia ammattikorkeakoulu toteaa hakemuksessaan mm., että oppimateriaalin jakaminen verkossa on yleistynyt viime vuosina. Jakaminen on tapa helpottaa opiskelua, mutta myös keino edistää oppilaitosten markkinointia. Mediateknologia mahdollistaisi oppilaitoksille kuitenkin pelkkää jakamista huomattavasti monipuolisemman ja rikastavamman toimintamallin. Suunniteltu pilottiprojekti edu.parvi pyrkii mallintamaan, kokeilemaan ja kehittämään tällaista usean eri toimijan avointa parvimaista tutkimus- ja oppimistoimintamallia. Toimintamallia kokeillaan Metropolian VIDEOS-tutkimus- ja kehityshankkeen (hanke alkanut Stadiassa 2007) ympärillä siten, että kehitystoiminnan yhteydessä järjestetään kaikille kiinnostuneille avoin, laajempi wikipohjainen kevyen mediatuotannon kurssi. Hankkeen tutkimustyötä ja kurssin opiskeluprojekteja seuraa, ohjaa ja kommentoi erilaiset tutkimus-, opetus-, teknologia-, yritys- ja nuorisotyötoimijat, joista osa on mukana ”virallisesti” ja osa vapaaehtoisesti.

Hanke toteutetaan yhdessä Nuorisoasiainkeskuksen nuorten mediakeskus Hattutehtaan, internetin välityksellä syntyneen avoimen Tutkimusparven ja VIDEOS-hankkeen yhteistyökumppanien (esim. YLE, VTT, m-cult ja Elisa) kanssa.

Hankkeen tuloksena syntyy ohjeistus parvimaisen oppimismallin parhaista käytännöistä, selvitys monimuotoyhteistyömallista ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehityshankkeissa, kaikille avoin kevyen mediatuotannon itseopiskelumateriaalipankki. Lisäksi projektissa odotetaan syntyvän uusia, pysyviä horisontaalisia yhteistyöverkostoja, joten hanke vahvistaa mediaopetuksen osaamisklusteria pääkaupunkiseudulla. Projekti lisää myös sosiaalisen median opetuskäyttöä ja mahdollistaa laajempien pitkäkestoisten kansainvälisten yhteistoimintaverkostojen syntymisen

./. Liitteenä 3 on Metropolia ammattikorkeakoulun hankehakemus.

edu.parvi – avoin parvimainen oppiminen ammattikorkeakoulun yhteistyöverkostoissa –hanke ajoittuu vuosille 2008–2009. Innovaatiorahastosta haetaan rahoitusta hankkeen 49 000 euron kokonaiskustannuksille. Vuodelle 2008 haetaan 25 000 euron rahoitusta.

Hankkeen hallinnoija on Metropolia ammattikorkeakoulu

Urbaani luovuus

Urbaani luovuus on Stadian ja Metropolian luovan toimialan vuosina 2007–2010 toteutettava aluekehityshanke, jonka tarkoituksena on tutkia ja edistää kulttuuriosaamisen merkitystä suurten kaupunkiseutujen vetovoimaisuudelle. Nyt haettavan osaprojektin tavoitteena on kehittää koko itäisen kantakaupungin luovia toimialoja ja erityisesti Arabianrantaa uudenlaisena matkailukohteena ideoimalla, kehittämällä ja pilotoimalla digitaalisen paikallisportaaliin käyttöympäristöjä.

Arabianrantaan on jo alueen rakentamisen alkuvaiheessa suunniteltu alueellinen, paikallisverkkona toteutettu tietopalvelumalli. Sen teknisestä toteuttamisesta on vastannut Arabianrannan kehittämisyhtiö ADC Helsinki Oy. Aluetta nykyistä paremmin palvelevien sisältökonseptien suunnittelu, testaus ja toteutus ovat nyt nousseet avainasemaan rakennetun infrastruktuurin jatkokehittelyssä. Verkkomedian viimeaikaiset tekniset innovaatiot mahdollistavat täysin uudenlaisia aktivoivia, yhteisöllisiä toimintatapoja, joilla on suuri potentiaali myös alueen matkailuelinkeinon edistämisessä.

Hankkeen tavoitteena on, että alueen erilaiset toimijat asukkaista oppilaitoksiin ja pienyrityksiin alkaisivat itse kehittää alueen tietoinfrastruktuurille uusia käyttötapoja ja sisältöjä. Paikallisportaalin modernien, yhteisöllisten sisältöjen avulla luodaan alueelle digitaalinen käyttöympäristö, joka lisää alueen vetovoimaa taiteen, kulttuuriperinnön, matkailun, asukastoiminnan ja luovan alan yritysten rajapinnassa.

Kokemukset hankkeessa pilotoiduista paikallisportaalin käyttöympäristöistä ovat hyödynnettävissä, kun Helsingin kaupungin uusille asuinalueille (esimerkiksi Kalasatama ja Jätkäsaari) suunnitellaan Arabianrannan kaltaisia alueellisia tietopalvelumalleja. Digitaalisia ympäristöjä suunniteltaessa on nykyään yhä selvemmin huomattu, kuinka tärkeä on rakentaa toiminnalliset, käyttäjänäkökulman alusta alkaen huomioivat ratkaisut osaksi teknistä toteutusta. Teknologia ei automaattisesti tuota parempaa asukas- ja toimijanäkökulmaa, ellei niiden yhteyteen luoda käyttäjäläheisiä sisältöjä systemaattisen kehittelytyön avulla.

Hankkeen yhteydet Arabianrannan matkailullisen vetovoiman edistämiseen

Arabianranta on kansainvälisestikin arvostettu kulttuuriperinnön ja taiteen keskittymä. Alueella on keskeinen merkitys Helsingin synnyn ja teollistumisen historiassa, Arabian tehtailla vierailee vuosittain satojatuhansia turisteja ja uudisrakentamisen yhteydessä alueelle valmistuu noin tuhat taideteosta. Alueella toimivat korkeakoulut tuottavat ympäristöönsä kulttuuritapahtumia ja produktioita luontevana osana opiskelijoiden oppimista. Uusimpana kehittämishankkeena on suunnitelma arkeologisesta puistosta, jossa esitellään Vanhankaupungin arkeologisia kohteita ja alueen muita historiallisia kerrostumia.

Urbaani luovuus -hankkeessa kulttuuriosaamista hyödynnetään luovan liiketoiminnan edistämisessä, kehittyvän kaupunginosan elinvoiman lisäämisessä sekä yritysten ja asukkaiden vuorovaikutuksen parantamisessa. Alueelle räätälöidään sosiaaliseen mediaan perustuvia erikoispalveluja, ja Helsinki Living Lab -toimintamallin mukaisesti paikalliset toimijat ovat alusta alkaen mukana menetelmäkehitystyössä palvelujen kehittämiseksi myös käyttäjä- ja asiakaslähtöisestä näkökulmasta.

Yhteistyökumppanit ja käytännön toimenpiteet

Arabianrannan paikallisportaalin käyttöympäristöjen kehitystyö perustuu tulevan Metropolia Ammattikorkeakoulun monialaiseen kulttuurisosaamiseen. Metropoliassa on Suomen suurin ja monipuolisin kulttuuriala, jonka perustana on Stadiassa ja EVTEKissä kymmenen vuoden aikana syntynyt luovan toimialan osaaminen ja hankekokemus. Metropolian kulttuurialoilla on vahva osaaminen sisällön tuotannossa, sosiaalisessa mediassa, taidelähtöisissä aktivoivissa menetelmissä, uusien jakelukonseptien kehittämisessä, muotoilussa, graafisessa suunnittelussa ja 3D-mallinnuksessa. Lisäksi kulttuurialalla on sisäänrakennettuna kulttuurin liiketoiminnan arvoketjun hallinta.

Loppuvuodesta 2007 Stadia solmi ADC Helsinki Oy:n kanssa pysyvän yhteistyösopimuksen, joka sisältää erityisesti yhteisöviestinnän ja yhteisökulttuurin kehittämistyötä. Yhteistyö toteutetaan sekä virtuaalisesti että fyysisesti Arabianrannan alueella. Uudenlainen yhteistoiminnan konsepti konkretisoituu ensimmäisessä vaiheessa parhaillaan uudistustyön alla olevaan Arabianrannan paikallisverkon sisällölliseen kehittämiseen.

Yhteistyö Helsingin kaupunginmuseon ja Helsingin elinkeinopalvelun matkailu- ja kongressitoimiston kanssa mahdollistaa Arabianrannan matkailullisen vetovoiman lisäämisen sekä jo olemassa olevaa taide- ja kulttuuritarjontaa hyödyntämällä että arkeologista puistoa toteuttamalla. Yhdessä kehitetään uusia digitaalisia ja elämyksellisiä tapoja dramatisoida, esittää ja elävöittää alueen historiaa. Innovatiiviset toiminnalliset ja aktivoivat konseptit lisäävät kaupunkihistoriallisen puiston matkailullista vetovoimaa ja tuottavat lisäarvoa alueen luovien toimialojen keskittymälle.

Hankkeen toteuttavat Helsingin ammattikorkeakoulu Stadia (1.8.2008 alkaen Metropolia Ammattikorkeakoulu), Helsingin kaupunginmuseo ja Helsingin elinkeinopalvelun matkailu- ja kongressitoimisto yhteistyössä Arabianrannan kehittämisyhtiö ADC Helsinki Oy:n kanssa

./. Liitteenä 4 on Helsingin ammattikorkeakoulu Stadian hanke-esitys

Innovaatiorahastosta vuodelle 2008 haettava rahoitus hankkeen kustannuksiin on 58 000 euroa.

Hankkeen hallinnoija on Helsingin ammattikorkeakoulu Stadia (1.8.2008 alkaen Metropolia Ammattikorkeakoulu).

Liikenneinfokeskuksen kehittäminen

Liikennelaitos toteaa esityksessään mm., että nykyisen liikenneneuvonnan toimenkuvan laajennus on tarkoitus toteuttaa vuoden 2008 aikana niin, että liikenneinfokeskus aloittaisi toimintansa vuoden 2009 alussa. Liikenne- ja viestintäministeriö on selvittänyt valtakunnallisen liikkumisen palvelukeskuksen ja siihen liittyvien seudullisten palvelukeskusten perustamista Suomeen ja pääkaupunkiseudun liikenneinfokeskus toimisi tällaisena seudullisena liikkumisen palvelukeskuksena.

HKL:n Liikenneneuvonnan toimenkuvaa ollaan yhdessä YTV:n kanssa laajentamassa liikenneinfokeskukseksi. Infokeskuksen tehtäviin kuuluvat mm. reitti- ja aikatauluneuvonta, Poikkeusinfo-palvelun kautta levitettävien joukkoliikenteen poikkeustilanteiden tiedotteiden tekeminen, matkakorttineuvonta (+ kadonneet matkakortit), sisältäen myös muun lippuneuvonnan (esim. työsuhdelippu ja suoraveloituslippu) ja palautteiden käsittely. Toimenkuvaa on tarkoitus laajentaa myös muiden ympäristöystävällisten liikkumismuotojen neuvontaan (liityntäpysäköinti, kaupunkipyörät, kevyt liikenne, yhteiskäyttöautoilu). Infokeskuksen toimenkuvan kehittäminen edellyttää nykyaikaisten laitteiden hankintaa. Työpisteisiin tulisi hankkia nykyistä isommat 20-tuumaiset TFT-näytöt. Isommat näytöt helpottavat neuvojien työtä, kun esim. joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen karttoja voidaan tarkastella isommassa koossa laajemmalta alueelta.

Liikenneinfokeskuksen toimintaa olisi tarkoituksenmukaista laajentaa myös kutsujoukkoliikenteen kutsunvälitystoimintaan. Tällä hetkellä kutsunvälitystä on vain muutamilla linjoilla ja toiminta ostetaan ulkoisena palveluna. On kuitenkin huomattu merkittäviä laatuongelmia, kun kutsunvälityksen asiakaspalvelua tekee henkilöstö, joka ei tunne Helsingin joukkoliikennettä. Asiakaspalvelun kehittämiseksi kutsunvälitys olisi järkevää ottaa osaksi Liikennelaitoksen omaa toimintaa. Tämä edellyttää investointia tarvittaviin ohjelmistoihin, ohjelmistokehitystä ja henkilöstön kouluttamista.

Hankkeen kustannukset ovat yhteensä 48 400 euroa. Liikennelaitos vastaa omalla kustannuksellaan koulutuksesta ja perehdyttämisestä.

./. Liitteenä 5 on liikennelaitoksen esitys liikenneinfokeskus –hankkeen rahoittamiseksi.

Liikennelaitos esittää, että innovaatiorahaston tukea myönnettäisiin hankkeelle yhteensä 48 400 euroa.

Hankkeen hallinnoija on liikennelaitos.

Kulttuuriraitiovaunu

Liikennelaitoksen hanke-esityksessä todetaan mm., että kulttuuriraitiovaunu on osa elävää inspiroivaa Helsinkiä, jossa on mukava asua ja viihtyisää vierailla. Kulttuuriraitiovaunun on tarkoitus aloittaa liikennöinti syksyllä 2009.

Raitiovaunu on keskeinen osa Helsingin katukuvaa. Helsinki ilman raitiovaunuja olisi kuin koski ilman vettä – pysähtynyt ja tyhjä. Helsinki on pyrkinyt ansiokkaasti viime vuosina profiloitumaan kulttuuritarjonnaltaan houkuttelevaksi kaupungiksi, jonne Pohjolaan ja Itämeren alueelle matkustavien turistien kannattaa poiketa. Heille raitiovaunu on luonteva tapa liikkua. Ennen kaikkea raitiovaunu kuitenkin tarjoaa mukavan helsinkiläisen tavan liikkua kaupungissa ja kokea sen eri puolia – kenelle tahansa.

Kulttuuriraitiovaunu (kulttuurispåra / taideratikka), on konsepti, jonka Liikennelaitos haluaa toteuttaa piristämään Helsingin katukuvaa. Ulkoisesti vaunu on taideteos. Taideteos toteutetaan yliteippauksella, eikä vaunussa ole näkyvää ulkomainontaa. Vaunu poikkeaa siten selvästi muista raitiovaunuista.

Kulttuuriraitiovaunussa yhdistyy mahdollisuus piristää joukkoliikennekäyttäjien arkea, edistää helsinkiläisten kulttuurilaitosten tunnettuutta sekä tarjota tunnetuille ja tuntemattomammillekin taiteilijoille foorumi saada teoksiaan ihmisten tietoisuuteen.

Kulttuuriratikka on normaalissa matkustajaliikenteessä, mutta se erottuu ulkoasultaan ja sisätiloiltaan tavallisista vaunuista. Kulttuuriratikassa matkustaessaan voi unohtaa hetkeksi tavallisen hektisen arjen ja seurata mm. vaunun sähköisiltä informaationäytöiltä millaisia kulttuuritapahtumia Helsingissä on juuri nyt tarjolla. Neljä kertaa vuodessa vaunussa järjestetään jokin noin viikon mittainen tapahtuma, jolloin vaunu poikkeaa sisätilansa osalta tavallistakin enemmän muista vaunuista. Tapahtumia voivat olla esimerkiksi Helsingin juhlaviikkojen yhteydessä järjestettävät performanssit tai vaikkapa Helsinki-aiheisten runojen pohjalta järjestetty runonlausuntatapahtuma. Tapahtumien järjestämisessä ja sisällöntuotannossa tehdään yhteistyötä kulttuuriasiainkeskuksen kanssa.

Taiteellisten ja kulttuuristen arvojen lisäksi kulttuuriratikassa on mahdollisuus testata sellaisia mm. matkustajainformaation kehittämiseen liittyviä teknisiä ratkaisuja, joiden vieminen todelliseen kenttäkokeeseen olisi muutoin hankalaa. Näin kulttuuriratikalla on suora yhteys Helsingin joukkoliikenteen peruspalvelujen kehittämiseen.

HKL on alkanut varustaa raitiovaunuja ja busseja satelliittipaikannuslaitteilla ja langattomalla laajakaistayhteydellä. Kulttuuriraitiovaunukonseptissa näitä mahdollisuuksia voidaan hyödyntää ennakkoluulottomasti. Uusin tekniikka mahdollistaa kulttuuriraitiovaunussa erilaisia palveluja, kuten mm, kaupungin merkittävien kulttuurikohteiden esittelyä näytöillä paikaan sidotusti aina silloin, kun vaunu on kyseisen kohteen kohdalla.

Kulttuuriraitiovaunun toteutusedellytysten luomiseksi rahoituksen hankkiminen on välttämätöntä. Liikennelaitos maksaa raitiovaunun varustelukulut ja visuaalisen ilmeen toteutuksen etupainotteisesti. Kulttuuriraitiovaunun ylläpito sekä vaunussa toteutettavat tapahtumat on tarkoitus rahoittaa pääosin yritysyhteistyön (sponsorointi) avulla. Kulttuuriraitiovaunun sponsorointisopimus tehdään viisivuotiseksi.

Myöntämällä innovaatiorahaston tukea kulttuuriraitiovaunukonseptin toteutukseen kaupunginhallitus edistää samalla kaupungin johdon tärkeäksi linjaamia tavoitteita, kuten elävän kaupunkikuvan kehittämistä, kaupungin myönteistä imagoa, ympäristöystävällisten liikennemuotojen houkuttelevuutta ja ylipäänsä joukkoliikenteen positiivista näkyvyyttä.

Kulttuuriraitiovaunu –hankkeen aloituskulut ovat yhteensä 133 950 euroa, josta 90 000 euroa rahoitettaisiin innovaatiorahastosta. Liikennelaitoksen raitioliikenneyksikkö ja viestintä maksavat etupainotteisesti aloituskulujen loppuosuuden n. 44 000 euroa sekä yritysyhteistyökonseptin luomisesta ja siihen liittyvien tarvittavien asiakirjojen teettämisestä aiheutuvat konsulttikulut n. 30 000 euroa. Liikennelaitoksen omaa henkilötyöaikaa ei ole otettu edellä esitettyyn laskelmaan mukaan.

Kulttuuriraitiovaunun vuosittaiset ylläpitokustannukset sisältäen neljän vuosittaisen tapahtuman järjestämiskulut sekä normaalista mainosmyynnistä menetettävät tulot on arvioitu olevan n. 120 000 euroa. Tämä osuus katetaan vaunulle hankittavalla sponsorituella.

./. Liitteenä 6 on liikennelaitoksen esitys kulttuuriraitiovaunu –hankkeen toteuttamiseksi.

Liikennelaitos esittää, että innovaatiorahastosta myönnettäisiin 90 000 euroa (alv 0 %) kulttuuriraitiovaunukonseptin toteuttamiseen.

Hankkeen hallinnoija on liikennelaitos.

Innovatiivinen kaupunki® -ohjelma (2008–2010)

Innovatiivinen kaupunki® -ohjelman esityksessä todetaan mm., että Helsingin kaupungin ja Teknillisen korkeakoulun (TKK) vuonna 2001 käynnistämä Innovatiivinen kaupunki® -ohjelma edistää pääkaupunkiseudun kansainvälistä kilpailukykyä ja kestävää urbaania kehitystä t&k yhteistyön keinoin. Ohjelma katalysoi julkisen ja yksityisen sektorin välistä t&k -yhteistyötä lähtökohtanaan Helsingin kaupungin tietotaito ja TKK:n tutkimuspotentiaali. Yhteistyön päätavoitteena on tuottaa Helsingin kaupungin käyttöön uusia kestävää urbaania kehitystä edistäviä toimintamalleja ja teknologioita, joista parhaimmillaan syntyy alueelle myös uutta liiketoimintaa.

Ohjelman painopisteenä on vuodesta 2006 ollut hankeyhteistyön kehittäminen, eli teemakohtaisten useista synergisistä t&k –projekteista koostuvien hankekokonaisuuksien tuottaminen. Hankeyhteistyön myötä on kehitetty toimintamalli, joka kytkee yhteen projektit ja niiden osapuolet, lisää projektien välistä tiedonvaihtoa ja toimii aktiivisesti tulosten käyttöönoton ja hyödyntämisen edistäjänä.

Vuonna 2006 käynnistettiin ensimmäinen pilottihanke ja vuonna 2007 kolme uutta hankekokonaisuutta. Hankkeiden yhteisesti valitut teemat ovat Ikääntyvät kaupunkilaiset 2020, Kestävä rakentaminen, Tulevaisuuden joukkoliikenne ja Vetovoimainen urbaani asuminen. Hakemuksen liitteessä 1 on esitetty lyhyet kuvaukset käynnistyneistä ja valmisteilla olevista projekteista.

Hankeyhteistyön myötä kehitetyn toimintamallin mukaisesti toteutettiin marraskuussa 2007 projekti-ideahaku. Tavoitteena oli löytää neljään hanketeemaan yhteensä 3-6 uutta projekti-ideaa, joissa tuli etsiä tutkimuksen avulla uutta tietoa, teknologioita tai toimintamalleja kestävän urbaanin kehityksen edistämiseksi. Arviointikriteereinä olivat idean uutuusarvo, tulosten hyödynnettävyys, poikkitieteellisyys ja
–sektoraalisuus sekä rahoitusmahdollisuudet.

Innovatiivinen kaupunki® -ohjelma esittää, että Helsingin kaupungin ja TKK:n yhdessä valmistelemille kahdelle uudelle projektille 1) HOTR: Houkutteleva ja ohjelmallinen täydennysrakentaminen – kaupunkituottamisen menetelmäosaamista ja 2) Tulevaisuuden esteetön raideliikenne – saavutettavuus ja käytettävyys terminaalialueilla myönnetään osarahoitus Helsingin kaupungin innovaatiorahastosta. Projektikohtaiset rahoitussuunnitelmat, Helsingin kaupungin rahoitusosuudet ja niiden vuosittaiset jakaumat on esitetty hakemuksen liitteessä 2.

Projektien yhteenlasketut kokonaiskustannukset vuosille 2008–2010 ovat 1 700 000 euroa, josta Houkutteleva ja ohjelmallinen täydennysrakentaminen –hankkeen kustannukset ovat 1 milj. euroa ja Tulevaisuuden esteetön raideliikenne –hankkeen 0,7 milj. euroa. Innovaatiorahastolta haettava osuus vuosille 2008–2010 on yhteensä 120 000 euroa. Vuodelle 2008 haetaan yhteensä 20 000 euroa, josta täydennysrakentamishankkeen osuus on 5 000 euroa ja raideliikenne –hankkeen osuus 15 000 euroa.

./. Liitteenä 7 on Innovatiivinen kaupunki® -ohjelman esitys uusien projektien rahoittamiseksi projektisuunnitelmineen.

Hankkeen hallinnoija on Teknillinen korkeakoulu.

Palvelumuotoilu tutuksi

Taustaa

Palveluja voi muotoilla kuten tuotteita. Palvelumuotoilu on uusi ajattelutapa ja menetelmä, joka muotoilun keinoin auttaa palveluyrityksiä ja –organisaatioita uusien innovatiivisten palvelukonseptien löytämisessä.

Palvelumuotoilua voidaan soveltaa mille tahansa sektorille tai toimialalle ja mihin tahansa palveluprosessiin. Palvelumuotoilun avulla syntynyt palveluinnovaatio on asiakkaalle hyödyllisempi, käytettävämpi, merkityksellisempi, tarkoituksenmukaisempi ja haluttavampi. Samanaikaisesti muotoiltu palvelu on sitä tuottavalle organisaatiolle kannattava ja toiminnallisesti järkevä.

Tulokset

Palvelumuotoilu tutuksi -projektin myötä virastot ja laitokset, joilla on omaa palvelutuotantoa, ymmärtävät palvelumuotoilun mahdollisuudet ja voivat soveltaa uutta menetelmää, palvelumuotoilua, palvelujen laadulliseksi parantamiseksi. Kaupungin oman palveluhenkilöstön näkökulmasta palvelumuotoilu lisää asiakastyön mielekkyyttä ja parantaa työssä jaksamista. Lisäksi palvelumuotoilua pidetään yhtenä ratkaisuna innovatiivisten julkisten hankintojen toteuttamiseksi.

Projektin tuotokset tukevat Living Lab toiminnan, matkailun ja osaamisintensiivisten liike-elämän palvelujen (KIBS) kehittymistä. Palvelumuotoilu itsessään on luova toimiala. Lisäksi käynnistyvät palvelumuotoilun hankkeet synnyttävät aitoa public-private-partnership toimintaa. Edellä mainitut asiat liittyvät keskeisesti kaupungin elinkeinopoliittisiin strategisiin linjauksiin.

Palvelumuotoilu tutuksi -projektin toimenpidekokonaisuudet

Projektin aikana palvelumuoto-sanalle rakennetaan osallistujien kesken yhteinen todellisuuskäsitys. Määrittelyn pohjalta tuotetaan verkko-oppimisratkaisu, jotta palvelumuotoilun hyötyjä ja käytäntöjä voidaan kustannustehokkaasti välittää mahdollisimman monelle. Verkko-oppimisohjelman käyttöönottoa tuetaan laitoksille ja virastoille kohdistettavalla kampanjalla. Seminaarit ja verkko-oppimisratkaisu auttavat yhteisen ymmärryksen luomisessa ja nopeuttavat palvelumuotoilu projektien käynnistymistä.

Palvelumuotoilu-sanan määrittely ja materiaalin tuottaminen

Toimenpide: Palvelumuotoilu-sanan määrittely ja verkko-oppiratkaisun tuottaminen.

Toteutus: Toteutus kuvattuna projektisuunnitelmassa

Vastuuyksikkö: Helsingin kaupungin talous- ja suunnittelukeskuksen elinkeinopalvelu ja Culminatum Ltd Oy.

Rahoitus: Määrittelytyölle ja Palvelumuotoilu tutuksi verkko-oppimisratkaisun tuottamiselle haetaan rahoitusta 45 000 euroa + alv.

Palvelumuotoilu tutuksi -kampanja kaupungin virastoille ja laitoksille

Toimenpide: Seminaarien (8-10 kpl) järjestäminen virastoille ja laitoksille, joilla on omaa palvelutuotantoa.

Toteutus: Kohderyhmät ja seminaarien sisältö määritetään aluksi. Seminaareissa on tarkoitus esitellä palvelumuotoilun konseptia sekä lanseerata verkko-oppimisratkaisu. Seminaarien päätavoitteena on keskustella osallistujien kannalta mahdollisista kehittämiskohteista, joita voisi lähteä kehittämään palvelumuotoilun avulla. Seminaarien jälkeen kehitysohjelmiin osallistuvat voivat käyttää Palvelumuotoilu tutuksi verkko-oppimisohjelmaa virastoissa ja laitoksissa varsinaisten kehitysohjelmien tukena.

Vastuuyksikkö: Helsingin kaupungin talous- ja suunnittelukeskuksen elinkeinopalvelu ja Culminatum Ltd Oy

Muut osapuolet: Vastuu virastot ja palvelumuotoiluyritykset.

Rahoitus: Palvelumuotoilu tutuksi -kampanjalle haetaan rahoitusta 20 000 euroa+ alv.

./. Liitteenä 8 on Palvelumuotoilu tutuksi -rahoitushakemus

Hakemuksen mukaan edellä mainittujen toimenpiteiden kokonaisrahoitustarve on 65 000 euroa + alv, mikä sisältää hankehallinnon ja koordinoinnin.

Hankkeen hallinnoija on Culminatum Ltd Oy.

Asuinympäristön uudet aatteet -hanke (2008–2011)

Culminatum Ltd Oy toteaa hankehakemuksessaan mm., että Culminatumilla on tarkoitus yhteistyössä eri hankkeiden osatoteuttajien kanssa toteuttaa Etelä-Suomen EAKR-ohjelmassa hanke, jonka tavoitteena on kehittää asumiseen uusia, yhteisöllisiä ja asukaslähtöisiä malleja sekä itsenäistä asumista edistäviä palveluja ja ratkaisuja, jotka liittyvät muun muassa korjausrakentamiseen ja asunnonmuutostöihin. Tavoitteena on selkiyttää julkisien ja yksityisten palvelujen välistä työnjakoa. Lisäksi tavoitteena on ottaa käyttöön uusi innovaatioympäristö, täysmittakaavalaboratorio tuotekehitystyön ja tuotetestauksen käyttöön ja tuotteistaa sen toimintamalli.

Taustaa

Asuinympäristön toimivuus ja tarjolla olevat palvelut vaikuttavat siihen, voiko ihminen asua omassa kodissaan kohdatessaan elämäntilanteen tai toimintakyvyn muutoksia. Tilanne on sama, olivatpa kysymyksessä ikääntymisen tai vammautumisen aiheuttamat muutokset. Väestön ikääntyessä kuntien sosiaali- ja terveysmenot uhkaavat kasvaa hallitsemattomasti. Jotta näin ei tapahtuisi, täytyy panostaa uusien palveluiden ja asumisen ratkaisujen kehittämiseen ja käyttöönottoon sekä tukea ennaltaehkäisevää työtä ja asukkaista nousevia aloitteita. Tarvitaan uusia asumisen malleja ja konsepteja.

Sisältö ja osatoteuttajat

Teknillinen korkeakoulun (Sotera-instituutti) Korjausrakentamisella asumisen uusia ratkaisuja – KORU -osahankkeessa kehitetään asunnonmuutos- ja peruskunnostustyön konseptointia valituissa pilottikohteissa. Työ suoritetaan yhteistyössä käyttäjien, kehittäjien, suunnittelijoiden, rakentajien, palveluiden tuottajien ja tutkijoiden kanssa. Täysmittakaavalaboratoriossa tutkitaan miten peruskunnostuksen ja korjausrakentamisen yhteydessä tehtävien ratkaisujen avulla helpotetaan itsenäistä kotona selviytymistä sekä kotihoidon työtä. Käyttäjätutkimusten avulla testataan lisäksi, kuinka asunnon kalusteita, varusteita ja valaistusta voidaan kehittää vastaamaan nykyistä paremmin eri ryhmien tarpeita.

Laurea-ammattikorkeakoulun One-to-One-osahankkeessa kehitetään täysmittakaavalaboratoriota tutkimus- ja testausympäristönä eri asiakasryhmille. Kehitysympäristö tuotteistetaan ja siihen liittyvä palvelukonsepti osaksi hyvinvoinnin ja asumisen klustereiden living lab -tyyppistä toimintaympäristöä. Lisäksi osahankkeessa tutkitaan, kehitetään ja testataan asumiseen liittyviä ratkaisuja yhdessä asiakkaiden kanssa ja asiakasvetoisesti. Asiakasryhmänä ovat erityistä hoitoa tarvitsevat lapset ja nuoret sekä heidän perheensä. Osahanke tuottaa osaltaan asumisen muutostöihin liittyvää asiakasvetoista ja muunneltavaa mallia sekä siihen liittyvää tutkittua tietoa ja osaamista.

Kuluttajatutkimuskeskuksen Bostonista itään -osahankkeen tavoitteena on luoda uudenlainen koordinoitu palvelujen tarjontamalli laadunvarmistusjärjestelmineen. Uusi palvelujen tarjontamalli mahdollistaa asiakkaalle sekä julkisen sektorin rahoittamien että palveluverkoston tarjoamien ja itse maksettavien palvelujen hankkimisen samasta paikasta. Uudenlaisen palvelumallin tavoitteena on parantaa ikääntyvien henkilöiden elämänlaatua sekä kotona asumisen edellytyksiä, kuten myös tukea ikääntyvien omatoimisuutta hoitaa itsenäisesti asioitaan. Kokeilukohteena toimii Espoon Tapiolassa sijaitsevia taloyhtiöitä. Bostonin mallia soveltaen uudessa palvelujen tarjontamallissa hyödynnetään tilaaja-tuottaja-ajattelua, yhdistetään ennakkoluulottomasti julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin toimintoja sekä verkotetaan palvelujen tarjoajia palvelujen toteuttamiseksi yhteisesti määriteltyjen laatu- ja volyymitavoitteiden pohjalta asiakaslähtöisellä, kustannustehokkaalla ja tarkoituksenmukaisella tavalla.

IADE Suomen taideyliopistojen koulutus- ja kehittämisinstituutti on jättänyt hankekokonaisuuteen kuuluvasta osahanke oman, erillisen hakemuksensa, joka esitellään hankkeena 16.

Hankekokonaisuuteen kuuluu myös Turun ammattikorkeakoulun hanke ”Koti, paras paikka asua”, johon innovaatiorahastosta ei haeta rahoitusta.

Tulokset

Hankekokonaisuuden tuloksena syntyy uusia, yhteisöllisiä ja asukaslähtöisiä asumisen malleja sekä asumista tukevia toimintamalleja ja palveluita, jotka lähtevät asukkaiden todellisista tarpeista ja luovat mahdollisuuksia uudelle liiketoiminnalle. Lisäksi hankkeessa otetaan käyttöön ja tuotteistetaan uusi tutkimus- ja kehitysympäristö, täysmittakaavalaboratorio.

Hankkeen merkitys Helsingin kaupungin toiminnalle

Vuosina 2003–2006 testiympäristön kehittämishankkeen aikana kartoitettiin Teknillisessä korkeakoulussa tarvetta täysmittakaavalaboratoriolle pääkaupunkiseudulle. Kartoituksen tuloksena ilmeni ajatus laboratorion liittymisestä Helsingin kaupungin Toimivan kodin toimintaan ja toiminnan laajentamisesta kehittämishankkeisiin. Laboratoriolle on nyt olemassa tilat Laurea-ammattikorkeakoulun yhteydessä Tapiolassa. Testiympäristön toiminnan käynnistämiseksi etsitään parhaillaan kehityshankkeita ja toimijaverkostoa. Tämän hankkeen aikana voidaan määritellä, millainen toimintamalli hyödyttää Helsingin kaupunkia. Hankkeen kautta Helsingin kaupungilla on mahdollisuus suunnata Laboratorion toimintaa omien tarpeidensa mukaiseksi.

Osahankkeiden tulokset ovat osapuolien hyödynnettävissä. Hankkeessa syntyviä toimintamalleja esimerkiksi liittyen asukkaiden aktiivisuuden tukemiseen ja alueellisiin palveluihin voidaan soveltaa myös Helsingissä.

Hankkeen kokonaisrahoitus on 1 511 293 euroa. Toteutukselle haetaan myös valtion ja EU:n rahoitusta Etelä-Suomen EAKR-ohjelmasta.

./. Liitteenä 9 on Asuinympäristön uudet aatteet -hankkeen rahoitushakemus

Innovaatiorahastolta haetaan 100 000 euron osarahoitusta vuosille 2008–2011 hankkeen koordinointiin sekä Bostonista itään, One-to-One lab ja korjausrakentamisella asumisen uusia ratkaisuja –hankkeille. Em. hankkeiden kokonaiskustannukset ovat yhteensä 704 372 euroa.

Vuodelle 2008 haetaan 20 000 euroa rahoitusta.

Hankkeen hallinnoija on Culminatum Ltd Oy.

Julkisten hyvinvointipalveluiden kehittäminen palvelumuotoilun avulla (2008–2009)

Taustaa

Palveluiden kehittäminen on jatkuva haaste hyvinvointisektorin nopeimmin kasvavalle kohderyhmälle eli ikääntyville ihmisille. Väestön ikääntyessä palvelutarve lisääntyy ja samalla osaavasta henkilöstöstä on pulaa. Niukat resurssit on käytettävä tehokkaasti. On tehtävä oikeita asioita eli palveluiden on vastattava asiakkaiden tarpeita. Julkishallinto ulkoistaa palvelutuotantoaan yhä enemmän yrityksille ja järjestöille. Vastuu palveluiden laadusta ja siitä, että ne kohtaavat kaupunkilaisten tarpeet, on viime kädessä kaupungilla.

Palvelumuotoilu on melko uutta Suomessa, mutta esim. Britanniassa on jo useita esimerkkejä sen käytöstä julkishallinnossa. Palvelumuotoilu on innovatiiviseksi luokiteltavissa oleva uusi ala tietointensiivisten liike-elämän palveluiden (KIBS) toimialalla. KIBS-toimialan kehittäminen on yksi Helsingin elinkeinostrategian kolmesta kehittämiskohteeksi nostetusta toimialasta. Hanke liittyy Culminatumin KIBS-ohjelman kehittämistoimenpiteisiin.

Palvelumuotoilulla tarkoitetaan palvelujen innovointia, kehittämistä ja suunnittelua asiakaslähtöisesti muotoilun menetelmin. Sen avulla selvitetään miten asiakas kohtaa palvelun, miten palvelu koetaan tai miten sitä käytetään. Muotoilun määritelmä laajenee siten kokonaisvaltaisten kokemusten, prosessien ja systeemien suunnitteluksi.

Sisältö

Ohjelmassa luodaan innovatiivinen palvelukehityskonsepti, jossa sekä julkinen sektori, palvelumuotoilun ammattilaiset että yksityiset hyvinvointipalveluiden tuottajat hyötyvät toistensa osaamisesta. Ohjelmassa kehitetään julkisen sektorin palvelukokemus käyttäjälähtöisesti niin, että palvelu vastaa sekä asiakkaiden tarpeita että palvelun tarjoajan strategisia ja taloudellisia tavoitteita sekä lakisääteisiä velvoitteita. Palvelukehityskonsepti tuotteistetaan, jotta se on jalkautettavissa myös muille julkisen sektorin toimialueille.

Konseptia pilotoidaan käytännössä Helsingin kaupungin sosiaaliviraston kohteissa. Alustavasti pilottikohteiksi on sovittu Kinaporin vanhuspalveluyksikön sekä Mellunmäen ostoskeskuksen avopäivätoiminnan palveluiden kehittäminen.

Tulokset

Ohjelman tuloksena julkisten palvelujen asiakastyytyväisyys paranee ja palvelujen tuottaminen tehostuu uusien innovatiivisten työkalujen ja metodien kautta. Ymmärrys palvelumuotoilun mahdollisuuksista ja työkaluista kasvaa, jolloin aikaansaadaan todellista palvelukehitystä. Julkisen sektorin avainhenkilöiden osaaminen ja motivaatio lisääntyy ja ymmärrys tulevaisuuden palvelumuotoiluprojektien tarpeesta ja innovatiivisista hankinnoista kasvaa.

Ohjelma tukee uutta yritystoimintaa ja yritystoiminnan kasvua. Muotoiluyritysten osaaminen ja tarjooma kasvaa, ja syntyy uusia palvelumuotoiluyrityksiä. Palvelumuotoilun ammattilaisten verkosto kasvaa ja toimijat saadaan koottua yhteen. Myös hyvinvointipalveluita tarjoavien toimijoiden tarjooma julkiselle sektorille kehittyy ja oma palvelutuotanto tehostuu. Yritykset ymmärtävät paremmin julkishallinnon tarpeita, verkottuvat keskenään ja oppivat tekemään laajoja, innovatiivisia tarjouksia julkiselle sektorille.

Osapuolet

Helsingin kaupunki, Sosiaalivirasto:

Helsingin kaupunki, Talous- ja suunnittelukeskus, elinkeinopalvelu:

Culminatum Ltd Oy:

IADE Suomen taideyliopistojen koulutus- ja kehittämiskeskus:

Hakija

IADE Suomen taideyliopistojen koulutus- ja kehittämiskeskus on Taideteollisen korkeakoulun ja Teatterikorkeakoulun yhteinen erillisyksikkö. Instituutti on kokenut ja laajat verkostot omaava valtakunnallinen luovien alojen osaamisen kehittäjä sekä alan yrittäjähenkisyyden ja yritystoiminnan vahvistaja. IADE käynnistää palvelumuotoilun koulutusohjelman huhtikuussa.

./. Liitteenä 10 on Julkisten hyvinvointipalveluiden kehittäminen palvelumuotoilun avulla -rahoitushakemus

Ohjelman kokonaisrahoitus on vajaa 180 000 euroa vuosina 2008–2009 ohjelman budjetin mukaan. Hankkeelle haetaan innovaatiorahastosta yhteen 45 000 euroa, josta vuoden 2008 osuus on 11 250 euroa

Toteutukselle haetaan myös valtion ja EU:n rahoitusta mm. ESR- että EAKR -ohjelmista. Innovaatiorahaston mahdollinen tuki olisi näissä ohjelmissa tarvittavaa kuntarahoituksen osuutta. EAKR -ohjelman rahoituksen toteutuessa hanke on osa laajempaa Culminatumin asumisen osaamiskeskuksen koordinoimaa Asuinympäristön uudet aatteet -hankekokonaisuutta. Lisäksi ohjelmalle haetaan yksityistä rahoitusta yritysten osallistumismaksujen muodossa.

Hankkeen hallinnoija on IADE Suomen taideyliopistojen koulutus- ja kehittämiskeskus.

InnoSchool-hanke (2008–2009)

InnoSchool-hanke –esityksessä todetaan mm., että Helsingin kaupungin opetusvirasto osallistuu InnoSchool-tutkimushankkeen toisen osan rahoitukseen aikavälillä 1.7.2008–31.12.2009 Tekesille ilmoittamansa sitoumuksen mukaisesti yhteissummalla 50 000 € (+ alv 22 %).

InnoSchool-konsortiohanke tutkii ja kehittää kouluja tavoitteenaan kehittää tulevaisuuden koulukonsepti. Hanke on jaettu kahteen vaiheeseen (1.1.2007–30.6.2008 ja 1.7.2008–31.12.2009), joihin haetaan rahoitus erikseen. Ensimmäinen vaihe on tuottanut teoreettiset perusteet ja empiirisen tutkimustiedon, joiden pohjalta toisessa vaiheessa kehitetään tulevaisuuden koulu -konseptia ja testataan sitä esimerkkikouluissa.

Hankkeessa luodaan edellytyksiä kehittää kouluja, jotka vastaavat tulevaisuuden haasteisiin kuten kykyyn oppia nopeasti muuttuvan työelämän tarpeisiin ja yhteiskunnan edellyttämiä taitoja. Suomalaisen koulujärjestelmän menestystekijänä on ollut vahvojen perusvalmiuksien tuottaminen kaikille tasa-arvoisesti. Tulevaisuuden koulussa korostuvat tämän lisäksi myös toisentyyppiset valmiudet kuten vuorovaikutustaidot, oppimaan oppiminen sekä tietotekniikan ja virtuaalisten toimintaympäristöjen hyödyntäminen. Näiden taitojen omaksuminen edellyttää oppimiskulttuuria, jossa oppijalla on aktiivinen rooli kysymysten asettamisessa, tiedon hankinnassa, valitsemisessa, työstämisessä ja tulosten esittämisessä yhteistyössä toisten oppijoiden, opettajien ja oppimisen ohjaajien kanssa. Tilat, erilaiset resurssit ja teknologia tukevat oppimisprosesseja, joissa oppijat työskentelevät aktiivisesti uuden tiedon tuottamiseksi yhteisöllisessä prosessissa. Teknologian aktiivinen hyödyntäminen opetuksessa ja opiskelussa asettaa haasteita opettajien osaamiselle, perinteiselle opetussuunnitelmalle, käytettävälle oppimateriaalille sekä tilojen suunnittelulle ja kalustamiselle siten, että joustava, yhteisöllinen oppiminen on mahdollista. Tulevaisuuden oppimisympäristön suunnittelun tulisi lähteä oppijan tarpeisiin vastaamisesta, jolloin on mietittävä mm. koulun yhteistyötä muiden toimijoiden kuten lähialueen sosiaalitoimen ja kolmannen sektorin kanssa. Koulua tutkitaan InnoSchool konsortiossa moniulotteisena fyysisten ja virtuaalisten oppimisympäristöjen yhdistelmänä, jota innovatiivinen tieto- ja viestintätekniikka vahvistaa ja jonka tavoitteena on tukea ympäristönsä asukkaiden elämänmittaista ja elämänlaajuista oppimista.

Konsortiohanke koostuu neljästä projektista: InnoArch, InnoPlay, InnoEdu ja InnoServe. Ne tutkivat kouluja kukin omista tieteellisistä näkökulmistaan: -InnoArch: arkkitehtuuri ja yhdyskuntasuunnittelu - tilojen ja alueen merkitys ja suunnittelu oppimisen kannalta -InnoEdu: kasvatustiede - opetuksen, opiskelun, oppimisen ja viestinnän prosessit tulevaisuuden koulussa -InnoPlay: mediakasvatus - leikillisten oppimisympäristöjen tutkimus -InnoServe: liiketaloustiede – palveluinnovaatioiden tutkimus, koulu ja opetus palveluna.

Projektien välinen synergia saavutetaan tieteellisen vuoropuhelun ja erityisesti samoissa esimerkkikouluissa tehtävän empiirisen tutkimuksen kautta. Hanke yhdistää tutkimuksen, käytännön toiminnan ja yritysten kanssa tapahtuvan kehittämisyhteistyön. Projekteja yhdistää myös yhteinen viitekehys koulujen toiminnan tutkimuksessa: formaali-informaali, fyysinen-virtuaalinen, globaali-paikallinen, keskitetty-hajautettu.

InnoSchool näkee tulevaisuuden koulun kehittyvän koulu- ja luokkahuonekeskeisestä koulusta laajemmin koko ympäröivää lähiyhteisöä palvelevaksi oppimisympäristöksi, joka verkottuu myös kansainväliseen, globaaliin oppimisen yhteisöön. Koulu nähdään siten oppimisen mahdollistavana tilana ja paikkana, jossa fyysinen, virtuaalinen, sosiaalinen sekä psykologinen ulottuvuus kohtaavat.

Hankkeen ensimmäinen, 18 kuukautta kestävä vaihe sai Tekesiltä 783 000 € rahoituksen, Helsingin ja Espoon kaupungeilta kummaltakin 50 000 € ja Rovaniemen kaupungilta 15 000 €. Lisäksi yritys- ja tiedonlevityskumppanit panostavat hankkeeseen yhteensä 81 500 €. Tekesin rahoitusosuus oli 80 %, ja kaupunkien ja muiden osapuolien osuus oli yhteensä 20 % hankkeen ensimmäisen vaiheen kokonaiskustannuksista.

Hankkeen toisen vaiheen kustannukset ovat yhteensä 1 296 080 euroa. Hankkeen toiselle vaiheelle haetaan rahoitusta Tekesin Tila-ohjelmasta yhteensä 879 900 €. Helsingin ja Espoon kaupungit osallistuvat hankkeen rahoitukseen kumpikin 50 000 € osuudella. Rovaniemen kaupungin rahoitusosuudeksi on suunniteltu 30 000 €. Lisäksi muut yhteistyökumppaneiden on suunniteltu rahoittavan hanketta 164 000 €, ja TKK:n oma rahoitusosuus tulee olemaan 112 180 €. Tekesin rahoitusosuudeksi tulee siten yhteensä n. 2/3 ja yhteistyökumppaneiden ja TKK:n osuudeksi n. 1/3 hankkeen toisen vaiheen kokonaiskustannuksista. Kumppanien rahoitus jakautuu vuosille 2008 ja 2009 niiden kanssa tehtävien rahoitussopimusten mukaisesti. Hankkeen 2. vaiheessa Helsingin kaupungin rahoitus jatkuu samantasoisena kuin 1. vaiheessa.

Hankkeen ensimmäinen vaihe (18 kk) on tuottanut teoreettisia perusteita ja empiiristä tutkimustietoa, joiden pohjalta toisessa vaiheessa (18 kk) kehitetään tulevaisuuden koulu -konseptia ja testataan sitä esimerkkikouluissa. Hankkeessa tuotetaan tulevaisuuden koulukonsepteja, jotka liittyvät leikillisiin oppimisympäristöihin, koulujen arkkitehtuuriin, opetukseen ja opetuspalveluihin. Yhdessä nämä muodostavat kokonaisnäkemyksen tulevaisuuden koulusta. Hankkeen ensimmäisessä vaiheessa eri suomalaista kouluista kerätyn empiirisen tiedon ja kansainvälisen tutkimuksen sekä hankkeen toisessa vaiheessa tehtävän jatkotutkimuksen perusteella InnoSchool-konsortio kehittää tieteiden väliset rajat ylittäviä tulevaisuuden koulukonsepteja.

InnoSchool-hankkeen toisessa vaiheessa tehtävällä tutkimuksella on soveltava painotus, ja tutkimuksen tavoitteena on tuottaa tulevaisuuden koulukonsepteja, malleja, käytäntöjä ja suunnitteluperiaatteita. Hankkeen toisessa vaiheessa tutkimus keskittyy seuraaviin teemoihin: 1) koulut palveluiden ja hyvinvoinnin alustoina yhteisössään, 2) koulut monitahoisina oppimisympäristöinä, 3) koulut oppimisen resurssien ja verkostojen integraattoreina sekä 4) koulut elämänlaajuisen ja elinikäisen oppimisen alustoina. Nämä teemat integroivat konsortiohankkeessa ja sen osaprojekteissa tehtävää monitieteistä tutkimusta kohti tieteenalojen rajat ylittäviä tulevaisuuden koulukonsepteja.

InnoSchool-hankkeessa tehdään tutkimusta pilottikouluissa, jotka sijaitsevat yhteistyökunnissa Helsingissä, Espoossa ja Rovaniemellä sekä kansainvälisissä yhteistyökouluissa mm. Hollannissa ja USA:ssa. Hankkeessa kouluja tarkastellaan monitieteisesti neljän InnoSchool-projektin näkökulmista. Projektienvälinen yhteistyö piloteissa mahdollistaa monitieteisen analyysin ja vertailututkimukset. Lisäksi se tarjoaa ainutlaatuisen mahdollisuuden fasilitoida toimintatutkimuksen avulla pilottikoulujen suoraa kansainvälistä ja kansallista yhteistyötä koulujen ja opetusprosessien kehittämisessä.

./. Liitteenä 11 on InnoSchool-hanke –esitys.

Innovaatiorahastosta haetaan rahoitusta InnoSchool-hanketta varten yhteensä 50 000 euroa (+ alv 22 %). Rahoitus kattaa Helsingin opetusviraston hankkeeseen osallistumisesta aiheutuvat kustannukset 1.7.2008–31.12.2009.

Vuodelle 2008 haetaan 15 000 euroa (+ alv 22 %).

Hankkeen hallinnoija on Teknillinen korkeakoulu.

kohtaamispaikka@lasipalatsi (2009–2010)

Kaupunginkirjasto toteaa mm., että kirjasto on saanut vuodeksi 2008 innovaatiorahastosta 305 000 euron määrärahan kohtaamispaikka@lasipalatsin toimintaan. Kohtaamispaikan vuokrasopimus umpeutuu 31.12.2008, joten toiminnan jatkamisesta on saatava varmuus ennen innovaatiorahaston syksyn hakukierrosta.

Kaupunginkirjasto katsoo, että toiminta tulisi kerralla varmistaa vuosiksi 2009–2010, koska kohtaamispaikka on yksi kaupungin tietotekniikkastrategian 2008–2010 kärkihankkeista. Sen tehtävänä on kaupunkilaisten mediavalmiuksien parantaminen ja digitaalisen syrjäytymisen ehkäiseminen.

Yhteistyökumppaneina kohtaamispaikka@lasipalatsissa toimivat Helsingin kaupungin virastojen lisäksi yritykset. Tärkeitä yhteistyökumppaneita ovat myös kaupungin henkilöstökeskuksen Helsinkirekry sekä Helsingin työvoimatoimiston Työnhakukeskus, jotka ovat ilmaisseet halunsa jatkaa yhteistyökumppanuutta myös vuoden 2008 jälkeen. Myös yhteistyökumppanit odottavat päätöstä toiminnan jatkuvuudesta.

Nyt anottavalla määrärahalla jatketaan vuoden 2008 tasoista toimintaa. Kohtaamispaikka@lasipalatsi on Kirjasto 10:n ohella myös kokeiluympäristö, jossa pienemmässä mittakaavassa testataan keskustakirjastoon kehitettäviä uusia palveluita sekä etsitään yhteistyökumppaneita. Joistakin tällaisista kehittämishankkeista saattaa kehittyä laajempia, joihin kaupunginkirjasto tarvittaessa hakee erillistä määrärahaa innovaatiorahastosta.

Toiminnan kehittämiseksi ja yhteistyön parantamiseksi kaupunginkirjasto kokoaa vuoden 2008 aikana Kohtaamispaikan ohjausryhmän, johon keskeisiä yhteiskumppaneita pyydetään nimeämään edustaja.

./. Liitteenä 12 kohtaamispaikka@lasipalatsi –rahoitushakemus sekä vuosien 2009–2010 toimintasuunnitelma.

Kaupunginkirjasto esittää, että kaupungin innovaatiorahastosta varataan vuosiksi 2009–2010 kohtaamispaikan toiminnan hoitamiseksi vuositasolla 350 000 euron suuruinen määräraha, yhteensä 700 000 euroa.

Jatkorahoitushanke:

Tukkutorille kilpailukykyä uudella logistisella järjestelmällä hanke

Kaupunginhallitus myönsi 14.1.2008 (41 §) Tukkutorille 30 000 euron rahoituksen esiselvityksen (vaihe 1) tekemistä varten Tukkutorin alueen kuljetuspalveluiden kehittämisestä. Hanke oli tarkoitus toteuttaa kahdessa vaiheessa ja toisen vaiheen toteuttamiseen varauduttiin innovaatiorahaston varoilla vuonna 2009.

Tukkutorin logistiikan kehittämishankkeen eteneminen on sujunut suunnitellusti ja toiseen vaiheeseen eteneminen on nyt ajankohtaista. Anomme, että alkuperäisen suunnitelman ja anomuksen mukainen toinen erä 25 000 € voitaisiin myöntää käyttöömme, jotta hanketta saadaan vietyä eteenpäin ilman katkoksia. Rahoituksen ensimmäinen erä (30 000 €) käytetään loppuun kesäkuun 2008 aikana ja hanke jatkuu tämän jälkeen katkeamatta vuoden loppuun asti.

Toisen vaiheen rahoituksen edellytyksenä on yrittäjien omarahoituksen onnistuminen hankesuunnitelman mukaisesti. Tämän ns. pilotointivaiheen jälkeen hankkeen rahoittamisen vastuu siirtyy kokonaan yrityksille, joten vuonna 2009 ei anota tähän hankkeeseen enää lisärahoitusta.

./. Liitteenä 13 on Tukkutorin rahoitushakemus.

Hankkeen hallinnoija on Helsingin kaupungin tukkutori.

Innovaatiorahastosta haettava jatkorahoitus vuodelle 2008 on 25 000 euroa.

Päiväkotien kuva- ja videopäiväkirja –projekti

Sosiaalivirasto toteaa mm., että Forum Virium Helsinki on yhteistyökumppaneineen kehittänyt päiväkodeille uuden kuva- ja videopäiväkirjapalvelun. Palvelussa päiväkodit kuvaavat päiväkotipäivän tapahtumia ja jakavat ne lasten vanhempien nähtäviksi. Palvelu on ollut kokeilukäytössä Helsingissä kolmessa päiväkodissa.

Palvelu on saanut erittäin positiivisen vastaanoton sekä päiväkodeissa että lasten vanhempien keskuudessa. Palvelu toimii siten, että päiväkodeille on jaettu kamerapuhelimia, joilla päiväkodin henkilökunta ottaa kuvia ja videoita päivän tapahtumista. Otetut kuvat siirtyvät automaattisesti kyseisen laitteen tilille internetiin, ConnectedDay palveluun, josta kuvia voidaan edelleen jakaa esim. vanhemmille. Kullekin päiväkodille on avattu salasanoilla suojatut kuvakansiot ja jokaisella vanhemmalla on palveluun omat käyttäjätunnukset. Kuvien ja videoiden automaattinen siirtyminen kamerakännyköistä päiväkodin sähköiseen kansioon on yksi keskeinen ominaisuus palvelussa. Mediajakopalvelusta ConnectedDay tulee kehittämään ja laajentamaan palvelua mm. yhteisöpalveluiden suuntaan lisäämällä päiväkotien ja vanhempien vuorovaikutusmahdollisuuksia.

Kaupunki ja sosiaalivirasto pyrkivät kehittämään sähköistä asiointia, johon tämän palvelun laajennus sopii yhdeksi kokeiluksi. Palvelua on tarkoitus laajentaa n. 40 päiväkotiin syksyllä 2008 ja tästä aiheutuvat kustannukset ovat 250 000 euroa kahden vuoden ajalta.

./. Liitteenä 14 on sosiaaliviraston rahoitushakemus.

Hankkeen hallinnoija on sosiaalivirasto.

Sosiaalivirasto esittää 250 000 euron rahoitusta hankkeen toteuttamiseen vuosina 2008-2010.

Kj toteaa, että Khs on myöntänyt vuosina 2006–2008 innovaatiorahastosta eri hankkeille yhteensä 10 640 630 euroa. Samalla on sidottu innovaatiorahaston varoja näiden hankkeiden vuosien 2008–2010 rahoitukseen yhteensä 3 636 920 euroa. Rahastossa on käytettävissä yhteensä 2 741 242,65 euroa, kun otetaan huomioon, ettei terveyskeskus tule käyttämään Internetpohjaisen puhelinpalvelujärjestelmän kokeiluun myönnettyä (Khs 14.1.2008, 41 §) 200 000 euron rahoitusta.

Koska rahaston sääntöjen mukaan varoja käytetään joko kaupungin toimesta tai yhteistyössä muiden osapuolien kanssa, hankkeen hallinnoijana voi toimia rekisteröity yhdistys, osakeyhtiö, säätiö tai muut vastaava. Hallinnoijana voi toimia myös jokin kaupungin hallintokunta. Rahaston hallinnollinen ja kirjanpidollinen käsittely riippuu siitä onko hankkeen hallinnoija kaupungin ulkopuolinen organisaatio vai hallintokunta.

Innovaatiorahasto toimii itsenäisenä taseyksikkönä, jolloin rahastoa eivät koske budjettivuoden rajoitukset. Rahastosta voidaan sitoa varoja useammalle vuodelle. Kj:n mielestä on edelleen tarkoituksenmukaisinta myöntää hankkeen/projektin hallinnoijalle vuosittain hankkeen ao. vuoden osuus hankkeen Helsingin kokonaisrahoitusosuudesta. Vuosittain hankkeen hallinnoijan tulee lähettää selvitys varojen käytöstä.

Talous- ja suunnittelukeskuksen taloushallintopalvelu on antanut yksityiskohtaiset ohjeet hallintokuntien hallinnoimien hankkeiden kirjanpitokäytännöstä.

Hankkeen/projektin päätyttyä on hallinnoijan lähetettävä kaupunginhallitukselle selvitys hankkeen toteutumisesta tuloksineen sekä tilinpäätös. Mikäli hanke ei ole toteutunut, tulee hallinnoijan palauttaa hankkeelle myönnetyt varat.

Lisäksi Kj toteaa, että kaupunginkirjastolle tulisi poikkeuksellisesti jo vuonna 2008 varata kohtaamispaikka@lasipalatsin vuosien 2009–2010 toimintaan yhteensä 700 000 euron määräraha, jotta 31.12.2008 päättyvää vuokrasopimusta voidaan jatkaa. Kj katsoo, että sosiaaliviraston Päiväkotien kuva- ja videopäiväkirja –projektille olisi tarkoituksenmukaista myöntää nyt 250 000 euron kokonaisrahoitus, vaikka hanke jatkuu vielä vuonna 2010.

Samalla Kj toteaa, että Asuinympäristön uudet aatteet ja Julkisten hyvinvointipalveluiden kehittäminen palvelumuotoilun avulla –hankkeiden rahoitus tulisi maksaa sen jälkeen, kun päätökset EU-rahoituksen toteutumisesta on saatu.

Edelleen Kj toteaa, että Helsingin Ammattikorkeakoulun hankkeen, Urbaani luovuus, hallinnointi on tarkoituksenmukaista siirtää 1.8.2008 lukien Metropolia Ammattikorkeakoulu Oy:lle.

Vielä Kj toteaa, että päätösehdotuksessa mainitut hankkeet vastaavat innovaatiorahaston sääntöjen tarkoituksen mukaista toimintaa ja hankkeen toteutusta varten voitaisiin myöntää rahoitus innovaatiorahastosta päätösehdotuksen mukaisesti.

Kj toteaa edelleen, että tämän innovaatiorahastopäätöksen jälkeen ja sidotut varat huomioon ottaen innovaatiorahastoon ei jää varoja käytettäväksi uusien hankkeiden tukemiseen.

KJ Kaupunginhallitus päättänee myöntää innovaatiorahastosta yhteensä 1 430 450 euroa käytettäväksi seuraavien hankkeiden vuoden 2008 rahoitukseen:

	Hanke/projekti	euroa

1	Verkkoterkkari-hanke (2008–2010)	30 000
	- hallinnoija: Terveyskeskus
2	Kotihoitoon ovihälyttimiä	15 000
	- hallinnoija: Terveyskeskus
3	Terveyskeskuksen materiaalilogistiikan kehittämishanke	120 000
	- hallinnoija: Terveyskeskus
4	Kosketusnäytöllisiä tietokoneita potilaiden käyttöön pitkäaikaissairaalaan	205 000
	- hallinnoija: Terveyskeskus
5	Ruista ranteisiin -hanke	25 000
	- hallinnoija: Terveyskeskus
6	Varoja sähköisten asiointipalvelujen kehittämiseen	194 000
	- hallinnoija: Terveyskeskus
7	Seniorit ja syrjäytyneet atk-aikaan –hanke (2008–2010)	173 800
	- hallinnoija: Sosiaalivirasto
8	Ihmeelliset vuodet -ryhmähoitomallin juurruttaminen Helsingin perheneuvolaan (2008–2009)	40 000
	- hallinnoija: Sosiaalivirasto
9	edu.parvi – avoin parvimainen oppiminen ammattikorkeakoulun yhteistyöverkostoissa (2008–2009)	25 000
	- hallinnoija: Metropolia ammattikorkeakoulu Oy
10	Urbaani luovuus	58 000
	- hallinnoija: Helsingin ammattikorkeakoulu
11	Liikenneinfokeskuksen kehittäminen	48 400
	- hallinnoija: liikennelaitos
12	Kulttuuriraitiovaunu	90 000
	- hallinnoija: liikennelaitos
13	Innovatiivinen kaupunki® –ohjelma 2008–2010	20 000
	- HOTR: Houkutteleva ja ohjelmallinen täydennysrakentaminen -hanke	5 000
	- Tulevaisuuden esteetön raideliikenne -hanke	15 000
	- hallinnoija: Teknillinen korkeakoulu
14	Palvelumuotoilu tutuksi	65 000 (+ alv 22 %)
	- hallinnoija: Culminatum Ltd Oy
15	Asuinympäristön uudet aatteet –hanke (2008–2011)	20 000
	- hallinnoija: Culminatum Ltd Oy

16	Julkisten hyvinvointipalveluiden kehittäminen palvelumuotoilun avulla (2008–2009)	11 250
	- hallinnoija: IADE Suomen taideyliopistojen koulutus- ja kehittämiskeskus
17	InnoSchool-hanke (2008–2009)	15 000 (+ alv 22 %)
	- hallinnoija: Teknillinen korkeakoulu
19	Tukkutorin alueen kuljetuspalveluiden kehittämishanke (jatkorahoitus)	25 000
	- hallinnoija:Tukkutori
20	Päiväkotien kuva- ja videopäiväkirja –projekti, kokonaisrahoitus (2008-2010)	250 000
	- hallinnoija: Sosiaalivirasto

Lisäksi kaupunginhallitus päättänee, että kohtaamispaikka@lasipalatsi –hankkeelle (2009-2010) sidotaan innovaatiorahastosta 700 000 euron rahoitus vuosille 2009-2010.

Kaupungin ulkopuolisen organisaation hankkeen vuosiosuus maksetaan kaksi kertaa vuodessa, kesäkuussa ja syyskuussa. Asuinympäristön uudet aatteet ja Julkisten hyvinvointipalveluiden kehittäminen palvelumuotoilun avulla –hankkeille myönnetty rahoitus maksetaan sen jälkeen, kun hankkeiden hallinnoijat ovat toimittaneet talous- ja suunnittelukeskukselle päätökset EU-rahoituksen toteutumisesta.

Vielä kaupunginhallitus päättänee, että Helsingin Ammattikorkeakoulun hankkeen, Urbaani luovuus, hallinnointi siirretään 1.8.2008 lukien Metropolia Ammattikorkeakoulu Oy:lle ja rahoituksen toinen erä maksetaan Metropolia Ammattikorkeakoulu Oy:lle syyskuussa.

Tilannekatsaus hankkeen toteutumisesta, toiminnan tuloksellisuudesta ja vuoden 2008 varojen käytöstä sekä mahdollinen jatkorahoitushakemus kustannusarvioineen vuodelle 2009 on lähetettävä kaupunginhallitukselle 31.10.2008 mennessä.

Hankkeen päätyttyä toimijoiden on lähetettävä kaupunginhallitukselle hankkeen/projektin loppuraportti sekä tilinpäätös.

Pöytäkirjanote terveyskeskukselle, sosiaalivirastolle, Metropolia ammattikorkeakoulu Oy:lle, Helsingin ammattikorkeakoululle, liikennelaitokselle, Teknilliselle korkeakoululle ja sen Sosiaali- ja terveydenhuollon tekniikan ja rakentamisen instituutille (Irma Verhe), Arkkitehtuurin laitokselle (Trevor Harris) sekä SimLabille (Riitta Smeds), Culminatum Ltd Oy:lle (Jussi Sorsimo, Sasu Hälikkä), IADE Suomen taideyliopistojen koulutus- ja kehittämiskeskukselle (Eeva Mäkinen), kaupunginkirjastolle, tukkutorille, talous- ja suunnittelukeskukselle ja sen taloussuunnitteluosastolle, taloushallintopalvelulle ja elinkeinopalvelulle sekä tarkastusvirastolle.

Lisätiedot:
Forsblom Kaija, erityissuunnittelija, puhelin 310 36281
Korhonen Tapio, rahoitusjohtaja, puhelin 310 36050

LIITTEET	Liite 1	Terveyskeskuksen lähiörahaston sekä innovaatiorahaston käyttöä koskeva esitys liitteineen
	Liite 2	Sosiaalilautakunnan esitys kaupungin innovaatiorahaston rahoituksesta kahdelle sosiaaliviraston hankkeelle
	Liite 3	Metropolia ammattikorkeakoulun hankehakemus
	Liite 4	Helsingin ammattikorkeakoulu Stadian hanke-esitys
	Liite 5	Liikennelaitoksen esitys liikenneinfokeskus -hankkeen rahoittamiseksi
	Liite 6	Liikennelaitoksen esitys kulttuuriraitiovaunu -hankkeen toteuttamiseksi
	Liite 7	Innovatiivinen kaupunki® -ohjelman esitys uusien projektien rahoittamiseksi projektisuunnitelmineen
	Liite 8	Palvelumuotoilu tutuksi -rahoitushakemus
	Liite 9	Asuinympäristön uudet aatteet -hankkeen rahoitushakemus
	Liite 10	Julkisten hyvinvointipalveluiden kehittäminen palvelumuotoilun avulla -rahoitushakemus
	Liite 11	InnoSchool-hankkeen rahoitushakemus vuosille 2008-2009
	Liite 12	Kaupunginkirjaston kohtaamispaikka@lasipalatsi -rahoitushakemus sekä vuosien 2009-2010 toimintasuunnitelma
	Liite 13	Tukkutorin jatkorahoitushakemus
	Liite 14	Hakemus kuva- ja videopäiväkirjapalvelun pilotoinnin laajentamiseksi

LAUSUNTO RATAHALLINTOKESKUKSELLE MELUNTORJUNNAN TOIMINTASUUNNITELMAN LUONNOKSESTA

Khs 2008-1034

Ratahallintokeskus pyytää (lausuntopyyntö saapunut 15.4.2008) lausuntoa meluntorjunnan toimintasuunnitelmaluonnoksesta. Ratahallintokeskus pyytää lausuntoa 5.5.2008 mennessä.

Ryj toteaa, että lausunnon antamiselle on myönnetty lisäaikaa 2.6.2008 saakka.

./. Lausuntopyyntö sekä luonnos 3/2008 Meluntorjunnan toimintasuunnitelma rataverkon vilkkaimmin liikennöidyille osuuksille ovat tämän asian liitteinä. Meluntorjunnan toimintasuunnitelmaluonnos liitteineen on kokonaisuudessaan luettavissa Ratahallintokeskuksen meluselvitystä esittelevällä sivustolla www.rhk.fi/meluselvitys (Ratahallintokeskus (RHK) > Ympäristö ja turvallisuus > Ympäristö > Melun ja tärinän torjunta > Rautateiden meluselvitys 2007-2008 > Kommentoi meluntorjunnan toimintasuunnitelman luonnosta > Meluntorjunnan toimintasuunnitelma, pdf-tiedosto). Karttaliitteet ovat nähtävinä em. sivuilla.

Rautateiden meluselvitys 2007

Ratahallintokeskuksen (RHK) hallinnoimalle rataverkolle laadittiin vuonna 2007 EU:n ympäristömeludirektiivin ja ympäristönsuojelulain edellyttämä ympäristömeluselvitys. Selvitys koski rataosia Helsingistä Espooseen, Vantaankoskelle sekä Riihimäelle, joiden kokonaispituus on noin 96 km. RHK:n selvitys laadittiin yhtäaikaisesti Helsingin kaupungin, Tiehallinnon ja Ilmailulaitos Finavian meluselvitysten kanssa. Meluselvitykset tehtiin Helsingin kaupungista, vilkkaimmin liikennöidyistä maanteistä ja rautateistä sekä Helsinki-Vantaan ja Helsinki-Malmin lentoasemista.

Meluntorjunnan toimintasuunnitelma -luonnos

Ratahallintokeskus on laatinut valtioneuvoston asetuksessa (N:o 801/2004) kuvatun, ympäristömeludirektiivin (2002/49/EY) mukaisen ja vuonna 2007 tehtyyn rautateiden meluselvitykseen pohjautuvan luonnoksen meluntorjunnan toimintasuunnitelmaksi. Se koskee vilkkaimmin liikennöityjä rataosuuksia Helsinki-Riihimäki, Pasila-Huopalahti-Espoo ja Huopalahti-Vantaankoski.

Meluntorjunnan toimintasuunnitelman tulee olla valmiina 18.7.2008. Meluselvitykset ja meluntorjunnan toimintasuunnitelmat tarkistetaan viiden vuoden välein. Raportissa esitetään toimintasuunnitelma meluntorjuntaratkaisuista seuraavalle 5 vuodelle sekä pitkän aikavälin suunnitelma (vuoteen 2020) melun aiheuttamien haittojen vähentämiseksi.

Meluntorjunnan toimintasuunnitelma laaditaan vuorovaikutteisesti siten, että henkilöillä, joiden asumiseen, työntekoon tai muihin oloihin toimintasuunnitelma saattaa vaikuttaa, on tilaisuus lausua mielipiteensä asiasta. RHK pyytää toimintasuunnitelmaluonnoksesta lausunnot kunnilta ja muilta ympäristönsuojelulain edellyttämiltä tahoilta.

Toimintasuunnitelman luonnoksessa yksilöidään tärkeimmät toimenpiteitä vaativat kohteet ja niiden melusuojaus, arvioidaan suojauksen vaikutus melulle altistuvien henkilöiden määrään ja laaditaan pitkän ajan suunnitelma haittojen vähentämiseksi.

Rautateiden meluselvitys 2007 tulosten perusteella yksilöitiin meluisimmat asuinalueet ratajaksoilla, yhteensä 35 kappaletta. Eri melutason meluvyöhykkeiden asukasmäärien ja kohteen pituuden perusteella valittiin kohteet, jotka esiteltiin kunnille ja Uudenmaan liitolle järjestetyssä työpajassa.

RHK valitsi työpajan jälkeen toimintasuunnitelmassa tarkasteltavat 10 kohdetta

- Viertola, Hyvinkään kaupunki, radan länsipuoli

- Saunakallio, Järvenpään kaupunki, radan länsipuoli

- Loutti, Järvenpään kaupunki, radan länsipuoli

- Järvenpään Keskus, radan länsipuoli

- Kinnari, Järvenpään kaupunki, radan itäpuoli

- Kyrölä, Järvenpään kaupunki, radan itäpuoli

- Kurkela, Keravan kaupunki, radan länsipuoli

- Lapila, Keravan kaupunki, radan itäpuoli

- Leppäkorpi, Vantaan kaupunki, radan itäpuoli

- Hiekkaharju, Vantaan kaupunki, radan länsipuoli

Melusuojaus päädyttiin suunnittelemaan kohteille Viertola, Saunakallio, Loutti, Järvenpään Keskus, Kinnari, ja Kyrölä. Kohteille Kurkela, Lapila, Leppäkorpi ja Hiekkaharju päädyttiin olla ehdottamatta uutta melusuojausta. Ehdotetulla melusuojauksella vähennetään kyseisissä kohteissa melulle altistuvien asukkaiden määrää noin 1650:llä, noin 70 %:lla keskimäärin.

Torjuntatoimenpiteiden rahoitukseen osallistuvat sekä RHK että kunnat ja osallistuvat tahot sopivat kunkin kohteen kustannusjaosta tapauskohtaisesti. Meluntorjunnan toimintasuunnitelman kohteet ovat osa koko rataverkon kiireellisesti toteutettavia kohteita. Valtakunnallinen priorisointi on esitetty Tie- ja rautatieliikenteen meluntorjunnan teemapaketti 2008-2012 -julkaisussa.

Torjuntatoimien suunnittelun aloittaminen edellyttää kuntien ja RHK:n välistä sopimusta meluntorjunnan ja rahoituksen periaatteista.

Ympäristölautakunta päätti (13.5.2008) antaa seuraavan lausunnon:

Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta (YTV), seudun kunnat ja Ratahallintokeskus julkaisivat vuonna 2001 ensimmäisen yhteisen koko seudun kattavan rautatieliikenteen meluntorjuntaohjelman. RHK ja Helsingin kaupunki ovat toteuttaneet yhteistyössä kaikki meluntorjuntaohjelman kohteet Helsingissä (9 kohdetta). Meluntorjuntaohjelmaan kirjattu tehostettu kiskojen hionta on myös pääosin toteutunut suunnitellusti. Tie- ja raideliikenteen meluntorjunnan teemapaketissa 2008–2012 todetaan, että Ratahallintokeskuksen meluntorjuntatoimien painopiste on ollut tähän asti pääkaupunkiseudulla. Samalla linjataan, että tulevaisuudessa keskitytään pääkaupunkiseudun ulkopuolella sijaitsevien vilkkaimpien rataosuuksien ja rautatiepaikkakuntien meluntorjuntaan.

Vuonna 2007 valmistuneen ympäristömeludirektiivin mukaisen meluselvityksen mukaan rautatieliikenteen meluvyöhykkeillä, joiden vuorokausimelutaso L_denon yli 55 dB, asuu noin 40 300 henkilöä ja yömelutason L_yö yli 50 dB meluvyöhykkeillä asuu noin 22 700 henkilöä. Ympäristölautakunta korostaa, että näistä altistujista kuitenkin noin 40 % on helsinkiläisiä.

Vuoden 2001 meluntorjuntaohjelmaa laadittaessa arvioitiin, että Helsingissä noin 6 500 ihmistä asui alueilla, joilla ylittyi päiväajan ohjearvotaso 55 dB (L_Aeq
7-22). Vuonna 2007 tehdyssä meluselvityksessä vastaavan altistujamäärän arvioitiin kasvaneen 9 200 asukkaaseen, vaikka meluntorjuntaohjelmassa esitetyt meluesteet oli toteutettu. Altistujamäärän kasvun syyt eivät ole yksiselitteisiä, mutta kasvu kertoo siitä, että Helsingissäkään rautatieliikenteen meluntorjuntaongelmaa ei voida pitää ratkaistuna. Melu- ja etenkin tärinäongelmaan helpotusta tuonee kuitenkin raskaan tavaraliikenteen loppuminen pääradalta Vuosaaren sataman käyttöönoton jälkeen.

Ympäristölautakunta pitää hyvänä sitä, että toimintasuunnitelmassa on nostettu esiin meluesteiden lisäksi myös muita meluntorjuntakeinoja. Paras keino meluhaittojen vähentämiseen on ennaltaehkäisy maankäytön suunnittelun keinoin. Meluntorjunta on tehokkainta, kun vaikutetaan itse melulähteeseen ja syntyvään melupäästöön. Nämä seikat korostuvat myös toimintasuunnitelmaluonnoksessa.

Kaavoitusyhteistyön lisääminen ja toimintatapojen vakiinnuttaminen on erityisen tärkeää Helsingissä. Pyrkimys yhdyskuntarakenteen tiivistämiseen, virkistysalueiden säästämiseen ja asuinalueiden kaavoittamiseen hyvien julkisten liikenneyhteyksien, erityisesti raideliikenteen varrelle aiheuttaa paineita melualueille rakentamiseen. Toisaalta suunnitteilla on myös uusia raideliikenneyhteyksiä. Esimerkiksi Helsinki-Pietari-ratayhteyden esiselvityksen yhteydessä tarkastellut Tapanilan kautta johdettavat vaihtoehtoiset linjaukset ovat maankäytöllisesti ja ympäristönäkökulmasta ongelmallisia.

Pitkän ajan suunnitelmassa esitetyille toimenpiteille ei ole esitetty mm. tarkkaa toteutusaikataulua tai konkreettisia kohteita (esim. kiskojen hionta). Melulähteeseen ja – päästöön vaikuttaminen ovat kuitenkin ensisijaisia meluntorjuntakeinoja Helsingissä.

Luonnoksessa esitetään käytettäviksi myös kiinteistökohtaisia meluntorjuntakeinoja. Ikkunoiden ääneneristävyyden parantaminen on Helsingin kaupungin meluntorjunnan toimintasuunnitelman luonnoksessa esitetty yhtenä strategisesti tärkeänä toimenpiteenä ja toimenpide sopii hyvin yhteistyökohteeksi radan varsien asuinrakennusten melutilanteen parantamisessa. Kiinteistöjen mahdollisuutta saada taloudellista tukea rakennusten ulkovaipanääneneristävyyden parantamiseen tähtäävien toimenpiteiden toteuttamiseen tulee selvittää.

Ympäristölautakunta toteaa, että on tärkeää toimintasuunnitelman hyväksymisen jälkeen alkaa aktiivisesti toteuttaa esitettyjä toimenpiteitä yhteistyössä kaupunkien ja Tiehallinnon kanssa. Toteutus vaatii riittäviä henkilö- ja talousresursseja. Myös toimintasuunnitelman toteutumisen seurantaan tulee panostaa.

Yhtenä toimenpiteenä esitetään meluntorjunnan painoarvon lisäämistä valtakunnallisessa sekä kunnallisessa päätöksenteossa ja budjetoinnissa. Tätä voidaan pitää yleisesti tärkeänä. Erityisesti valtion väylälaitosten meluntorjuntatyöhön osoitettuja resursseja voidaan pitää riittämättöminä.

Kiinteistölautakunta toteaa (13.5.2008), että yksikään toimintasuunnitelmassa tarkasteltavaksi valittu kohde ei sijaitse Helsingin kaupungissa.

Koska lausuntoa pyydetään myös mm. ympäristölautakunnalta ja kaupunkisuunnittelulautakunnalta, nämä lautakunnat ottanevat tarvittaessa kantaa siihen, onko Helsingin kaupungissa sellaisia kohteita, jotka tulisi ottaa mukaan tarkasteluun.

Kiinteistölautakunnalla ei ole kiinteistötoimen kannalta huomauttamista ratahallintokeskuksen meluntorjunnan toimintasuunnitelman luonnoksesta.

Kaupunkisuunnittelulautakunta toteaa (15.5.2008), että meluntorjunnan toimintasuunnitelmassa ei ole esitetty lyhyen aikatähtäimen meluntorjuntatoimenpiteitä Helsingin alueelle, mikä johtuu siitä, että ratojen meluesteet on Helsingissä jo toteutettu. Rantaradan esteet rakennettiin Leppävaaran kaupunkiradan toteuttamisen yhteydessä vuonna 2001. Pääradan meluesteet rakennettiin erillishankkeena vuosina 2004-2005.

Rakennetuista meluesteistä huolimatta rautateiden vuonna 2007 tehdyn meluntorjuntaselvityksen mukaan Helsingissä on yli 55 dB (L_den) ratamelulle altistuvia asukkaita noin 16 600. Melualueella on selvityksen mukaan noin 1000 asuinrakennusta. Suuri altistujien määrä johtuu pääosin ympäristömeludirektiivin edellyttämästä laskentatavasta, jossa laskentakorkeutena on neljä metriä Suomessa aiemmin käytetyn kahden metrin sijasta. Lisäksi pääradan ja rantaradan meluesteinä on käytetty kiskon pinnasta mitattuna 1,2 - 1,4 metrin korkuisia melukaiteita ja 2 - 2,5 metriä korkeita meluaitoja, jotka yleensä suojaavat vain oleskelupihoja ja asuinrakennusten alimpia kerroksia.

Lausuntomenettelyn kehittäminen siten, että RHK voisi antaa alustavia lausuntoja jo kaavan OAS- tai luonnosvaiheessa ei ole tarpeellista. Nykyinen kaavoitukseen liittyvä neuvottelu- ja lausuntomenettely tarjoaa viranomaisille riittävät mahdollisuudet näkökantojensa esille tuomiseen kaavahankkeisiin liittyvissä meluasioissa.

Toimintasuunnitelmassa esitetyillä pitkän tähtäimen toimenpiteillä, kuten kiskojen hionnalla ja kiskonvaimentimien käytöllä voidaan vaikuttaa rautatieliikenteen melutasoihin myös Helsingissä. Ratamelu syntyy pääasiassa pyörien ja kiskon kosketuspinnassa, minkä vuoksi kiskojen tehostettu hionta on tehokas keino alentaa melutasoja. Kiskojen hionnalla ja kiskonvaimentimilla voidaan vaikuttaa myös rakennusten ylempien kerrosten parveke- ja sisämelutasoihin, mihin tavanomaiset matalat meluesteet eivät tehoa. Edellä mainittuja toimenpiteitä tulee käyttää tehostetusti Helsingin alueella, missä altistujiakin on paljon.

Meluntorjuntaan liittyvän tutkimus- ja kehittämistoiminnan edistäminen on kannatettava ajatus. Esimerkiksi Suomen olosuhteisiin soveltuvan raiteen viereen asennettavan matalan meluesteen kehitystyö tulee käynnistää. Tämän tyyppisiä ratameluesteitä on jo käytössä muissa maissa.

Joukkoliikennelautakunta toteaa (15.5.2008) mm. seuraavaa:

Ratahallintokeskuksen meluntorjuntasuunnitelmassa priorisoidut 10 kohdetta, joille selvitetään meluntorjuntaratkaisuja viiden vuoden tähtäyksellä, sijaitsevat muualla kuin Helsingissä. Suunnitelmaan sisältyy myös pitkän ajan suunnitelma, jossa käsitellään meluesteitä täydentäviä tai korvaavia toimia, esimerkiksi melulähteeseen ja melupäästöön vaikuttamista.

Joukkoliikennelautakunta toteaa, että meluntorjunta on erittäin tärkeää ja melu heikentää kaupunkilaisten viihtyisyyttä. Melulla on myös haitallisia terveysvaikutuksia. Rautatieliikenteen aiheuttamalle melulle altistuu selvityksen mukaan Helsingissä 16 600 asukasta (Ratahallintokeskuksen teettämän rautateiden meluselvityksen osana on tehty Helsingin alueen junaliikenteen meluselvitys). Helsingin alueella pääradalla kulkee vuorokaudessa 102 kauko- ja 15 tavarajunaa ja rantaradalla 36 kaukojunaa. Lisäksi paikallisliikenne pääradalla, Martinlaakson radalla ja rantaradalla on vilkasta. Arkivuorokauden aikana pääradalla kulkee 343, rantaradalla 291 ja Vantaankosken radalla 212 paikallisjunavuoroa.

Koska junaliikenne on vilkasta ja Helsingin alueella on paljon rautatiemelulle altistuvia asukkaita, pitäisi joukkoliikennelautakunnan mielestä selvittää myös lyhyellä aikatähtäyksellä vaikuttavia melun vähentämisen mahdollisuuksia ja keinoja Helsingin alueen osalta. Erityisen tärkeää on kiinnittää kaiken aikaa huomiota rautatiemelua ennaltaehkäiseviin ja melupäästöjä vähentäviin toimiin.

Ryj viittaa saatuihin lausuntoihin.

RYJ Kaupunginhallitus päättänee lähettää Ratahallintokeskukselle meluntorjunnan toimintasuunnitelmaluonnoksesta seuraavan lausunnon:

Vuoden 2001 meluntorjuntaohjelmaa laadittaessa arvioitiin, että Helsingissä noin 6 500 ihmistä asui alueilla, joilla ylittyi päiväajan ohjearvotaso 55 dB (L_Aeq
7-22). Vuonna 2007 tehdyssä meluselvityksessä vastaavan altistujamäärän arvioitiin kasvaneen 9 200 asukkaaseen, vaikka meluntorjuntaohjelmassa esitetyt meluesteet oli vuosina 2001 ja 2004-2005 toteutettu. Kaupunginhallitus katsookin, että rautatieliikenteen meluntorjuntaongelmaa Helsingissä ei voida pitää ratkaistuna.

Meluntorjunta on tehokkainta, kun vaikutetaan itse melulähteeseen ja syntyvään melupäästöön. Toimintasuunnitelmassa on nostettu esiin meluesteiden lisäksi myös muita meluntorjuntakeinoja, kuten kiskojen hionta ja kiskonvaimentimien käyttö. Kaupunginhallitus katsoo, että edellä mainittuja toimenpiteitä tulee käyttää tehostetusti Helsingin alueella, missä altistujiakin on paljon.

Luonnoksessa esitetään käytettäviksi myös kiinteistökohtaisia meluntorjuntakeinoja. Ikkunoiden ääneneristävyyden parantaminen on Helsingin kaupungin meluntorjunnan toimintasuunnitelman luonnoksessa esitetty yhtenä strategisesti tärkeänä toimenpiteenä ja toimenpide sopii hyvin yhteistyökohteeksi radan varsien asuinrakennusten melutilanteen parantamisessa. Kaupunginhallitus toteaa, että kiinteistöjen mahdollisuutta saada taloudellista tukea rakennusten ulkovaipanääneneristävyyden parantamiseen tähtäävien toimenpiteiden toteuttamiseen tulisi selvittää.

Myös meluntorjunnan toimintasuunnitelman luonnoksessa esitettyä meluntorjuntaan liittyvää tutkimus- ja kehittämistoimintaa tulisi edistää. Esimerkiksi Suomen olosuhteisiin soveltuvan raiteen viereen asennettavan matalan meluesteen kehitystyö tulisi käynnistää.

Paras keino meluhaittojen vähentämiseen on ennaltaehkäisy maankäytön suunnittelun keinoin. Kaavoitusyhteistyön ja toimintatapojen vakiinnuttaminen onkin tärkeää erityisesti Helsingissä. Kaupunginhallitus katsoo, että Helsingin kaupungin nykyinen kaavoitukseen liittyvä neuvottelu- ja lausuntomenettely tarjoaa viranomaisille hyvät mahdollisuudet näkökantojensa esille tuomiseen kaavahankkeisiin liittyvissä meluasioissa.

Kaupunginhallitus pitää tärkeänä, että toimintasuunnitelman hyväksymisen jälkeen aletaan aktiivisesti toteuttaa esitettyjä toimenpiteitä yhteistyössä kaupunkien ja Tiehallinnon kanssa. Toteutus vaatii riittäviä henkilö- ja talousresursseja sekä valtakunnallisessa että kunnallisessa päätöksenteossa ja budjetoinnissa. Kaupunginhallitus katsoo lopuksi, että myös toimintasuunnitelman toteutumisen seurantaan tulee panostaa.

Kirje Ratahallintokeskukselle ja pöytäkirjanote ympäristölautakunnalle, kiinteistölautakunnalle, kaupunkisuunnittelulautakunnalle ja joukkoliikennelautakunnalle.

Lisätiedot:
Saarinen Erja, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 310 36102

LIITTEET	Liite 1	Lausuntopyyntö 9.4.2008
	Liite 2	Luonnos 3/2003 Meluntorjunnan toimintasuunnitelma rataverkon vilkkaimmin liikennöidyille osuuksille

LAUSUNTO MUSEOVIRASTOLLE VALTAKUNNALLISESTI MERKITTÄVISTÄ RAKENNETUISTA KULTTUURIYMPÄRISTÖISTÄ

Khs 2008-1006

Vs. Kaj ilmoittaa, että Museovirasto pyytää Helsingin kaupungin lausuntoa valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä 16.6.2006 mennessä. Lisätietoa asiasta on saatavissa osoitteesta (www.nba.fi/vat). Lausuntokierros on toinen, kaupunginhallitus antoi ensimmäisen lausuntonsa asiassa 6.2.2006. Lisäksi Museovirastolle toimitettiin kaupunkisuunnitteluviraston laatima, eräitä rajausmuutosehdotuksia sekä kuvaustekstejä täydentäviä huomautuksia sisältävä kohdeluettelokansio.

Saamiensa lausuntojen perusteella Museovirasto on viimeistellyt valikoimaa ja pyytää nyt kunnilta ja maakuntaliitoilta lausuntoa niistä kohteista, jotka oleellisesti poikkeavat ensimmäisen lausuntopyyntökierroksen kohdevalikoimasta eli valikoimaan lisätyistä ja siitä poistetuista kohteista sekä kohteista joiden aluerajaukset ovat oleellisesti muuttuneet.

Lausunnolla oleva luettelo on merkityksellinen, koska se tullaan valtioneuvoston päätöksellä saattamaan valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden tarkoittamaksi inventoinniksi, jonka pohjalta ohjataan maakunnallista ja kuntakaavoitusta. Se tulee korvaamaan tähän asti sovelletun vuonna 1993 vahvistetun inventoinnin Rakennettu kulttuuriympäristö, Valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset ympäristöt (www.nba.fi/rky1993).

./. Museoviraston lausuntopyyntö on esityslistan tämän asian liitteenä 1.

Kaupunginmuseo toteaa (12.5.2008) seuraavaa:

Kaupunginmuseo on tutustunut Museoviraston viimeisimpiin tarkistettuihin kohteisiin valtakunnallisesti merkittäviksi kulttuuriympäristöiksi Helsingin alueella.

Kaupunginmuseo on antanut Museovirastolle täydentävää tietoa Helsingin kohteista ja niiden rajauksista sekä tehnyt maastokäyntejä yhdessä Museoviraston edustajan kanssa.

Kaupunginmuseolla ei ole huomautettavaa Museoviraston tarkistettuun

./. listaan Helsingin valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä.

Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa (15.5.2008) mm. seuraavaa:

Helsingin kaupunginhallitus antoi Museovirastolle asiasta ensimmäisen kerran lausunnon 6.2.2006.

Lausuntopyyntöaineiston Uuttamaata koskevassa kohdenimiluettelossa on Helsingin osalta yhteensä 64 yksittäistä kohdetta tai aluekokonaisuutta. Aineistossa on tekstiosuus ja karttarajaus viidestätoista kohteesta eli niistä, joihin Museovirasto on edellisen lausuntokierroksen jälkeen tehnyt oleellisia muutoksia.

Museoviraston kokonaan tai osittain hyväksymät, kaupunginhalli-

tuksen 6.2.2006 lausunnossa esitetyt muutokset

Töölönlahden rannan Linnunlaulun alue (kohdenimi: Eläintarhan huvilat ja yleishyödylliset laitokset) on sisällytetty tarkistettuun valikoimaan kaupunginhallituksen edellisellä lausuntokierroksella esittämällä tavalla.

Talin siirtolapuutarha on poistettu valikoimasta ja Kumpulan siirtolapuutarha sekä sen vieressä sijaitseva koulupuutarha on siihen lisätty kaupunginhallituksen esittämällä tavalla.

Kaupunginhallitus esitti edellisellä lausuntokierroksella Kaartinkaupungin ja Ullanlinnan ottamista mukaan valtakunnallisesti merkittävien kohteiden luetteloon vuoden 1993 luettelon mukaisesti. Museovirasto on nyt ottanut näiltä alueilta mukaan vain kaksi merkittävää rakennuskokonaisuutta, Kaartin kasarmin ja Kirurgisen sairaalan. Kaupunkisuunnitteluviraston mielestä näissä kaupunginosissa on muitakin merkittäviä yksittäisiä kohteita, esimerkiksi Helsingin vanhin koulu Svenska Normallyceum, sekä asuinrakennusten muodostamia kokonaisuuksia, joita tulisi sisällyttää valtakunnallisesti merkittävien kohteiden luetteloon.

Kulosaaresta (kohdenimi: Kulosaaren huvilakaupunki) on kohdeluetteloon sisällytetty suppea, pääasiallisesti vain vanhimman rakennuskannan käsittävä osa. Vuoden 1993 luettelossa saari oli mukana kokonaisuudessaan. Kaupunkisuunnitteluvirasto on viime vuosina laajentanut suojelua käsittämään myös uudempaa rakennuskantaa ja katsoo, että valtakunnallisesti merkittävään aluekokonaisuuteen tulisi sisältyä laajemmin myös puutarhakaupunki-periaatteen mukaisesti toteutettua ja siten perinnettä positiivisella tavalla jatkavaa uudempaa rakennuskantaa.

Kaupunkisuunnitteluviraston jälleenrakennuskauden pientaloalueita koskevassa selvityksessä (2003) nousi esiin joitakin rakennuskannaltaan ja ympäristöltään poikkeuksellisen hyvin ja yhtenäisenä säilyneitä alueita. Näistä Museovirasto on nyt sisällyttänyt luetteloon uutena kohteena Länsi-Herttoniemen pientaloalueen. Aluekokonaisuuteen on liitetty myös Herttoniemen ala-aste, joka on kaupunkisuunnitteluviraston julkiasemassa Opintiellä-raportissa luokiteltu arkkitehtonisesti, historiallisesti ja kaupunkikuvallisesti merkittäväksi kohteeksi.

Olympiarakennukset-kokonaisuuteen on sisällytetty kaksi Kisakylään kuuluvaa rakennusryhmää kaupunginhallituksen esittämällä tavalla.

Museovirasto on sisällyttänyt Sörnäisten rannan entisen teollisuusmiljöön (kohdenimi: Osuusliikkeiden ja teollisuuden Sörnäinen) valikoimaan 1993 luettelon mukaisesti, mutta sitä pienemmäksi rajattuna, ja ottanut siten huomioon kaupunginhallituksen aiemman lausunnon.

Kaupunginhallituksen aikaisemman lausunnon mukaisesti tarkistettuun valikoimaan on sisällytetty vuoden 1993 luettelossa mukana ollut Viikin opetus- ja koetila.

Muutokset, joita Museovirasto ei ole ottanut huomioon

Malmin lentokentälle etsitään vaihtoehtoista sijaintipaikkaa valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita koskevan valtioneuvoston päätöksen mukaan. Uuden sijaintipaikan löytyessä lentokenttätoiminta Malmilla lakkaa ja alue osoitetaan asuinkäyttöön. Museoviraston ehdottama vuoden 1993 luetteloa laajempi aluemerkintä on siten ristiriidassa valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden kanssa. Yleiskaava 2002:ssa Malmin lentokenttäalue on osoitettu asuin- ja työpaikkakäyttöön. Alueen suunnittelun lähtökohtana on, että arvokas rakennuskanta säilytetään. Kaupunkisuunnitteluviraston mielestä Malmin lentokentän alueelta valtakunnallisesti merkittäväksi kohteeksi tulee osoittaa yleiskaava 2002:n mukaisesti vain lentokenttärakennukset.

Museovirasto ei ole ottanut huomioon kaupunginhallituksen kantaa, jonka mukaan ei ole perusteltua osoittaa Meilahden sairaala-aluetta valtakunnallisesti merkittäväksi kohteeksi. Meilahden sairaala on valtakunnallinen sekä Helsingin ja ympäristökuntien alueellinen keskussairaala ja sillä on vahva asema lääketieteen tutkimuksen ja opetuksen kampuksena. Kaupunkisuunnitteluviraston mielestä on oleellisen tärkeää turvata alueen sairaala- sekä opetus ja tutkimustoiminta ja niiden kehittyminen. Näiden tavoitteiden ohella kaupunkisuunnitteluvirasto ottaa kaavoitustyössään huomioon rakennussuojelukysymykset mahdollisimman hyvin. Kaupunkisuunnitteluvirasto esittää, että Meilahden sairaala-alue jätettäisiin pois valtakunnallisesti merkittävien kohteiden luettelosta.

Santahaminan osalta Museovirasto ei ole ottanut huomioon kaupunginhallituksen esittämää kantaa vaan on esittänyt, että uudessa kohdeluettelossa saari tulisi olemaan kokonaisuutena käsittäen myös rakentamattomat vyöhykkeet. Kaupunkisuunnitteluviraston mielestä valtakunnallisesti merkittävän kokonaisuuden rajauksen tulee olla sama kuin yleiskaavassa esitetty rajaus eli käsittää pääasiassa saaren arvokas rakennuskanta ympäristöineen. Yleiskaavassa tämä vyöhyke on merkitty rakennustaiteellisesti, kulttuurihistoriallisesti ja maisemakulttuurin kannalta merkittäväksi alueeksi. Helsingin yleiskaava 2002:ssa on varauduttu Santahaminan ottamiseen asuinkäyttöön siinä tapauksessa, että Puolustusvoimat siirtyy pois alueelta. Linnoituslaitteet otetaan alueen suunnittelussa huomioon muinaismuistolain edellyttämällä tavalla.

Museovirasto ei ole supistanut Suomenlinnan ympärille piirtämäänsä laajaa rajausta, niin kuin kaupunginhallitus edellisellä lausuntokierroksella esitti. Päinvastoin, maailmanperintökohteen ja useita muita saaria sisältävään aluekohteeseen on lisätty vielä Harakan saari. Museoviraston perusteluna on, että tämä kokonaisuus muodostaa historiallisen linnoitusalueen. Helsingin yleiskaava 2002:ssa kulttuurihistoriallisesti, rakennustaiteellisesti ja maisemakulttuurin kannalta merkittäviksi kohteiksi on Suomenlinnan lisäksi merkitty Vallisaari ja Kuninkaansaari. Suomenlinnaan ollaan laatimassa asemakaavaa, jossa sen asema maailmanperintökohteena on lähtökohtana. Linnoituslaitteet otetaan kaavoituksessa huomioon sopimalla niistä Museoviraston kanssa. Kaupunkisuunnitteluviraston mielestä Suomenlinnan alue tulee rajata vuoden 1993 kohdeluettelon mukaisesti.

Vartiosaaren osalta Museovirasto ei ole ottanut huomioon kaupunginhallituksen esittämää kantaa, jonka mukaan saarta ei tule osoittaa valtakunnallisesti merkittäväksi kohteeksi muutoin kuin rannan huvilavyöhykkeen osalta. Yleiskaava 2002:ssa Vartiosaari on merkitty selvitysalueeksi. Saaren toimintoja on tarpeen kehittää, mutta samalla sen arvokas huvilakulttuuri on tarkoitus säilyttää. Kaupunkisuunnitteluvirasto esittää edelleen, että Vartiosaarta ei sisällytettäisi tarkistettuun kohdeluetteloon.

Kruununhaka kuului kokonaisuutena 1993 luetteloon, ja kaupunginhallitus ei pitänyt aikaisemmassa lausunnossaan sen poistamista valtakunnallisesti merkittävien kohteiden luettelosta perusteltuna. Museovirasto ei kuitenkaan ole ottanut tätä huomioon. Kaupunkisuunnitteluvirasto esittää edelleen Kruununhaan ottamista mukaan kohdeluetteloon.

Luettelon ulkopuolelle on edelleen jäänyt entinen Volvo Auto Oy:n toimitalo, jonka kaavoitusprosessiin kohteen valtakunnallinen arvo on vaikuttanut merkittävästi. Kaupunkisuunnitteluvirasto näkee tarpeellisena sisällyttää kohde valtakunnallisesti merkittävien kohteiden luetteloon.

Aikaisempi Itä-Helsingin kartanot ja huvilasaaret on nyt nimetty uudelleen Helsingin höyrylaivareittien kesähuvila-asutus -nimiseksi aluekohteeksi. Koska kyseiseen kokonaisuuteen kuuluu myös huomattavia kartanoita, kaupunkisuunnitteluvirasto esittää, että nimi kuuluisi Helsingin höyrylaivareittien kartanot ja kesähuvila-asutus. Kohteen sisältämien Tullisaaren, Stansvikin ja Herttoniemen kartanon aluerajausta on muutettu edellisen lausuntokierroksen jälkeen. Herttoniemen kartanon rajausta tulisi kaupunkisuunnitteluviraston mielestä kuitenkin edelleen tarkistaa siten, että kartanon alue ulottuu mereen saakka. Aluekohteeseen ei ole edelleenkään sisällytetty Degerön kartanoa, kuten kaupunginhallitus edellisellä lausuntokierroksella esitti. Rakennustaiteellisesti merkittävä kartano on harvinaisen hyvin säilynyt alkuperäistä vastaavassa asussaan ja on lisäksi erinomaisesti säilyttänyt alkuperäisen suhteensa ympäröivään maisemaan. Kaupunkisuunnitteluvirasto esittää edelleen kartanoa sisällytettäväksi höyrylaivareittien kartanot ja kesähuvilat -kokonaisuuteen.

Muut Museoviraston tekemät muutokset

Valtakunnallisesti arvokkaimmiksi pääkaupunkiseudun 1. maailmansodan linnoitteiksi on Helsingin osalta valittu yksitoista parhaiten säilynyttä tyypillistä tai harvinaista tai muuten ainutlaatuista kohdetta. Näistä aluekohteista Kivikossa on jo rakennettu osalle alueesta kerrostaloalue, jonka suunnittelussa linnoituslaitteet on otettu huomioon. Samoin Mustavuoreen on suunnitteilla uusi asuinalue. Museovirasto on laajentanut Mustavuoren linnoitusalueen rajausta verrattuna vuoden 1993 luetteloon. Kaupunkisuunnitteluvirasto pitää tätä perusteettomana, sillä Museoviraston antamien tietojen mukaan suunnitellulla asuinalueella sijaitsee ainoastaan ammusvarasto ja tykkiteitä. Ne on alueen suunnittelussa otettu huomioon. Santahaminan ja Suomenlinnan linnoitteita on käsitelty lausunnossa aiemmin.

Käpylän länsiosan pientaloalue on sisällytetty kohdeluetteloon (kohdenimi: Käpylän puutaloalueet ja Käärmetalo). Käpylän länsiosaan, sisältäen myös Käärmetalon, on juuri laadittu asemakaavan muutosehdotus, jossa suojeluarvot on otettu huomioon.

Lisäksi kaupunkisuunnitteluvirasto huomauttaa, että avoin yhteistyö kohdeluetteloa valmisteltaessa ei ensimmäisen lausuntokierroksen jälkeen ole toteutunut kaupunginhallituksen esittämällä tavalla. Sama koskee mahdollista valmisteltavana olevaa tulkintaohjetta valtakunnallisesti merkittävien kulttuuriympäristöjen huomioon ottamisesta kaavoituksessa.

Lisätietoja antavat Leena Makkonen puhelin 310 37262
(rakennussuojelu), Maria Karisto, puhelin 310 37211
(maisemakulttuuri), Liisa Kuokkanen-Suomi, puhelin 310 37225
(linnoituslaitteet)

Kiinteistövirasto toteaa (14.5.2008) lausuntonaan seuraavaa:

Aiempiin kiinteistölautakunnan ja kaupunginhallituksen asiasta antamiin lausuntoihin ei virastolla ole juurikaan lisättävää. Tärkein kysymys viraston mielestä on kulttuuriympäristöjen luettelon asema suunnittelujärjestelmässä.

Suojeluarvot ovat vain yksi sektori arvojen ja tarpeiden kirjossa. Suojeluarvojen merkitystä tulee harkita kokonaisvaltaisesti suunnittelussa ja päätöksenteossa. Suojeluarvoja ei siis tulisi aina asettaa sitoviksi lähtökohdiksi, vaan punnita myös niiden kustannus- hyötysuhdetta kuten muidenkin sektorien tavoitteita.

Tärkeää on myös suhtautuminen rakennuskohteiden suojeluun. Suojelun lähtökohtana ei saisi olla nykytilanteen ja etenkään nykyisen toiminnan jäädyttäminen, vaan suojelutavoitteiden puitteissa pitää voida kohteita luovasti kehittää ja luoda siten ympäristöön uusia ajallisia kerrostumia. Aiempia vastaavia monipuolisia ajallisia kerrostumia museoviranomaiset esittelevät ylpeinä. Suojelukohteiden uudet käyttötarkoitukset ja lisärakentaminen voivat mahdollistaa ja ehkä parhaiten hyödyntää arvokkaita ympäristöjä.

Virastolle toimitetussa lausuntomateriaalissa eikä museoviraston nettisivuilla ole Malmin lentokenttää eikä Santahaminaa koskevaa teksti- ja karttamateriaalia vaikka kohteet nähtävästi ovat edelleen luettelossa mukana. Näiden kohteiden osalta virasto toistaa kiinteistölautakunnan lausunnossa olleen kielteisen kannan näiden alueiden ja niiden toimintojen säilyttämisessä. Näitä alueita tullaan tarvitsemaan pääkaupunkiseudun kehittämisessä tulevina vuosikymmeninä eikä niitä voida kokonaisuuksina museoida.

Virastolla ei myöskään ole tietoa Vantaalta ja Sipoosta liitettävillä alueilla mahdollisesti olevista merkittävistä suojeltavista rakennetun kulttuuriympäristön kohteista. Kaupunkissuunnitteluvirasto lienee alustavasti tarkastellut näiden alueiden kaavoitusmahdollisuuksia.

Koska nämä alueet ovat tärkeitä koko pääkaupunkiseudun kasvusuuntia, ei näilläkään alueilla sitovilla suojelutavoitteilla ole syytä etukäteen estää kokonaisvaltaista ja kaikki näkökohdat arvioivaa suunnittelua. Lukuisat Natura-alueet mahdollisine puskurivyöhykkeineen voivat noilla alueilla jo yksinään vaikeuttaa kaavoitusta sekä asunto- ja työpaikkarakentamista. Jos alueella on lisäksi laajoja kulttuuriympäristön kuten peltoaukeitten ja kartanomiljöiden suojelualueita, voi koko alueliitoksen tarkoitus jäädä toteuttamatta.

Suomenlinnan aluerajaus on viraston mielestä edelleen tarpeettoman laaja. Esim. Vasikkasaaren rajaaminen Suomenlinnan alueeseen ei ole perusteltua.

Koko Vartiosaaren rajaaminen suojelualueeksi ei myöskään ole perusteltua. Alue on Helsingin yleiskaavan selvitysalue. Kaavoituksen yhteydessä otetaan kantaa saaren jäljellä olevien rakennettujen ympäristöjen säilymiseen ja suojeluun varmastikin riittävän voimakkaasti vuoro-vaikutuksessa museotoimen kanssa.

Ensimmäisen maailmansodan aikaisten jäljellä olevien linnoituslaitteiden totaalisuojelua pitäisi tarkentaa useiden vähäisten kohteiden osalta. Esitetyt aluerajaukset vaikuttavat piirretyn varmuuden vuoksi kovin laajoina.

Muiden aluerajausten ja kohteiden läpikäymiseen virastolla ei ole riittävää asiantuntemusta eikä mahdollisuuksiakaan lausuntoajan puitteissa. Kaupunkisuunnitteluvirasto ottanee tarpeellisilta osin kantaa rajauksiin ja kohteisiin lausunnossaan ja kaavoitustyön vuorovaikutuksen kuluessa.

Rakennusvalvontavirasto toteaa (12.5.2008) mm. seuraavaa:

Rakennusvalvontavirasto on osallistunut yhteistyössä kaupunkisuunnitteluviraston ja kaupunginmuseon kanssa edellisen lausuntopyyntövaiheen kohteiden ja aluerajausten määrittelyyn. Rakennuslautakunta on antanut asiasta lausuntonsa 8.11.2005.

Rakennusvalvontavirasto viittaa edellisessä rakennuslautakunnan lausunnossa antamiinsa kommentteihin kohdevalikoiman käytettävyyden mm. tekstisisältöjen, kohteiden loogisuuden ja rajausten selkeyden osalta.

Rakennusvalvontavirasto toteaa, että koko aineisto olisi tullut esittää työstettynä. Virasto toivoo, että rakennuslautakunnan edellisessä lausunnossa ja kaupunginhallituksen 6.2.2006 antamassa lausunnossa esitetyt huomautukset useiden kohteiden kuten Suomenlinna, Santahamina, Malmi ja Vartiosaari osalta johtaisivat myönteiseen lopputulokseen - nyt kaupungin huomautuksia ei ole uudessa esityksessä laisinkaan huomioitu eikä perusteltu.

Ympäristökeskus toteaa (14.5.2008) seuraavaa:

Museoviraston tavoitteena on, että valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen ympäristöjen kohteet saatetaan valtioneuvoston päätöksellä osaksi valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita. Kaavoituksessa ja lupamenettelyissä on varmistettava alueiden kulttuurihistoriallisten arvojen säilyminen.

Helsingin kaupungin ympäristökeskus huomauttaa, että kohdeluettelon valmistelusta puuttuu edelleen vaikutusten arviointi, vaikka kohteet ja niiden rajaukset vaikuttavat sekä arvokkaiden alueiden että niiden lähiympäristön suunnitteluun ja käyttöön.

VS. KAJ Kaupunginhallitus päättänee antaa Museovirastolle seuraavansisältöisen lausunnon:

Kaupunginhallitus antoi ensimmäisen lausuntonsa asiassa 6.2.2006. Osittain esitetyt näkökohdat on otettu sellaisinaan huomioon, mistä

kaupunginhallitus ilmaisee tyytyväisyytensä. Sen sijaan kaupunginhallitus pitää puutteena muun muassa sitä, ettei kaupungin kannalta tärkeän Malmin lentokentän eikä myöskään Santahaminaa koskevia esityksiä ole muutettu, mikä on pääteltävissä siitä, ettei näitä alueita koskevia karttaliitteitä sisältynyt toimitettuun lausuntoaineistoon. Samoin puuttui aineisto Vantaasta ja Sipoosta Helsinkiin 1.1.2009 siirtyvältä liitosalueelta, johon kohdistuviin suojelutavoitteisiin Helsingin kaupungin tulee näissä oloissa voida vaikuttaa. Seuraavassa ovat kaupunginhallituksen kannanotot toimitetun aineiston ja aiemman lausunnon pohjalta.

Alueet, joissa kaupunginhallituksen lausunto on kokonaan tai osittain
otettu huomioon

Talin siirtolapuutarha on poistettu valikoimasta ja Kumpulan siirtolapuutarha sekä sen vieressä sijaitseva koulupuutarha on siihen lisätty kaupunginhallituksen esittämällä tavalla.

Kaupunginhallitus esitti edellisellä lausuntokierroksella Kaartinkaupungin ja Ullanlinnan ottamista mukaan valtakunnallisesti merkittävien kohteiden luetteloon vuoden 1993 luettelon mukaisesti. Museovirasto on nyt ottanut näiltä alueilta mukaan vain kaksi merkittävää rakennuskokonaisuutta, Kaartin kasarmin ja Kirurgisen sairaalan. Kaupunginhallituksen mielestä näissä kaupunginosissa on muitakin merkittäviä yksittäisiä kohteita, esimerkiksi Helsingin vanhin koulu Svenska Normallyceum, sekä asuinrakennusten muodostamia kokonaisuuksia, joita tulisi sisällyttää valtakunnallisesti merkittävien kohteiden luetteloon.

Kulosaaresta (kohdenimi: Kulosaaren huvilakaupunki) on kohdeluetteloon sisällytetty suppea, pääasiallisesti vain vanhimman rakennuskannan käsittävä osa. Vuoden 1993 luettelossa saari oli mukana kokonaisuudessaan. Kaupunki on viime vuosina laajentanut suojelua käsittämään myös uudempaa rakennuskantaa ja katsoo, että valtakunnallisesti merkittävään aluekokonaisuuteen tulisi sisältyä laajemmin myös puutarhakaupunki-periaatteen mukaisesti toteutettua ja siten perinnettä positiivisella tavalla jatkavaa uudempaa rakennuskantaa.

Kaupunkisuunnitteluviraston jälleenrakennuskauden pientaloalueita koskevassa selvityksessä (2003) nousi esiin joitakin rakennuskannaltaan ja ympäristöltään poikkeuksellisen hyvin ja yhtenäisenä säilyneitä alueita. Näistä Museovirasto on nyt sisällyttänyt luetteloon uutena kohteena Länsi-Herttoniemen pientaloalueen. Aluekokonaisuuteen on liitetty myös Herttoniemen ala-aste, joka on kaupunkisuunnitteluviraston julkaisemassa Opintiellä -raportissa luokiteltu arkkitehtonisesti, historiallisesti ja kaupunkikuvallisesti merkittäväksi kohteeksi.

Olympiarakennukset -kokonaisuuteen on sisällytetty kaksi Kisakylään kuuluvaa rakennusryhmää kaupunginhallituksen esittämällä tavalla.

Kaupunginhallituksen aikaisemman lausunnon mukaisesti tarkistettuun valikoimaan on sisällytetty vuoden 1993 luettelossa mukana ollut Viikin opetus- ja koetila.

Ehdotetut muutokset, joita Museovirasto ei ole ottanut huomioon

Malmin lentokenttä esiintyy luettelossa, joskaan viimeisintä karttaa ei ollut saatavilla. Tämän vuoksi kaupunki osin toistaa jo aiemmassa lausunnossa sanottua. Kentälle etsitään vaihtoehtoista sijaintipaikkaa valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita koskevan valtioneuvoston päätöksen mukaan. Uuden sijaintipaikan löytyessä lentokenttätoiminta Malmilla lakkaa ja alue osoitetaan asuinkäyttöön. Museoviraston ehdottama, vuoden 1993 luetteloa laajempi aluemerkintä on siten ristiriidassa valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden kanssa. Vuoden 1993 luettelossa mukana on vain lentokentän arvokas rakennuskanta.

Helsingin yleiskaava 1992:ssa, joka jäi voimaan, kun Yleiskaava 2002:n merkinnät jäivät kaavan hyväksymiseen liittyneen muotovirheen vuoksi vahvistumatta, Malmin lentokenttäalue on osoitettu asuinkäyttöön, mikäli muu toiminta siirtyy pois. Kaavamääräyksen mukaan lentokenttärakennukset kuuluvat kulttuurihistoriallisesti arvokkaaseen alueeseen, ja alueella tapahtuvat muutokset tulee suunnitella siten, ettei niiden kulttuurihistoriallisia, rakennustaiteellisia tai kaupunkikuvallisia ominaispiirteitä turmella. Alueen kaiken suunnittelun lähtökohtana on, että arvokas rakennuskanta säilytetään. Kaupunginhallituksen mielestä Malmin lentokentän alueelta valtakunnallisesti merkittäväksi kohteeksi tulee osoittaa vain lentokentän arvokas rakennuskanta. Lentotoimintaan tai ylipäätään mihinkään muuhunkaan elinkeino- tai muuhun toimintaan ei maankäyttö- ja rakennuslain tai rakennussuojelulain mukaista suojelua voida ulottaa.

Museovirasto ei myöskään ole ottanut huomioon kaupunginhallituksen kantaa, jonka mukaan ei ole perusteltua osoittaa Meilahden sairaala-aluetta valtakunnallisesti merkittäväksi kohteeksi. Meilahden sairaala on valtakunnallinen sekä Helsingin ja ympäristökuntien alueellinen keskussairaala ja sillä on vahva asema lääketieteen tutkimuksen ja opetuksen kampuksena. Kaupunginhallituksen mielestä on oleellisen tärkeää turvata alueen sairaala- sekä opetus ja tutkimustoiminta ja niiden kehittyminen. Näiden tavoitteiden ohella kaupunki ottaa kaavoitustyössään huomioon rakennussuojelukysymykset mahdollisimman hyvin. Kaupunginhallitus esittää, että Meilahden sairaala-alue jätettäisiin pois valtakunnallisesti merkittävien kohteiden luettelosta.

Santahaminan osalta Museovirasto ei ole ottanut huomioon kaupunginhallituksen esittämää kantaa vaan on esittänyt, että uudessa kohdeluettelossa saari tulisi olemaan kokonaisuutena käsittäen myös rakentamattomat vyöhykkeet (huomio tehty ilman uusinta karttaa). Kaupunginhallituksen mielestä valtakunnallisesti merkittävän kokonaisuuden rajauksen tulee olla sama kuin yleiskaavassa esitetty rajaus eli käsittää pääasiassa saaren arvokas rakennuskanta ympäristöineen. Yleiskaava 2002:ssa tämä vyöhyke on merkitty rakennustaiteellisesti, kulttuurihistoriallisesti ja maisemakulttuurin kannalta merkittäväksi alueeksi. Helsingin yleiskaava 2002:ssa on varauduttu Santahaminan ottamiseen asuinkäyttöön siinä tapauksessa, että Puolustusvoimat siirtyy pois alueelta. Linnoituslaitteet otetaan alueen suunnittelussa huomioon muinaismuistolain edellyttämällä tavalla.

Museovirasto ei ole supistanut Suomenlinnan ympärille piirtämäänsä laajaa rajausta, niin kuin kaupunginhallitus edellisellä lausuntokierroksella esitti. Päinvastoin, maailmanperintökohteen ja useita muita saaria sisältävään aluekohteeseen on lisätty vielä Harakan saari. Museoviraston perusteluna on, että tämä kokonaisuus muodostaa historiallisen linnoitusalueen. Helsingin yleiskaava 2002:ssa kulttuurihistoriallisesti, rakennustaiteellisesti ja maisemakulttuurin kannalta merkittäviksi kohteiksi on Suomenlinnan lisäksi merkitty Vallisaari ja Kuninkaansaari. Suomenlinnaan ollaan laatimassa asemakaavaa, jossa sen asema maailmanperintökohteena on lähtökohtana. Linnoituslaitteet otetaan kaavoituksessa huomioon sopimalla niistä Museoviraston kanssa. Kaupunginhallituksen mielestä Suomenlinnan alue tulee rajata vuoden 1993 kohdeluettelon mukaisesti.

Vartiosaaren osalta Museovirasto ei ole ottanut huomioon kaupunginhallituksen esittämää kantaa, jonka mukaan saarta ei tule osoittaa valtakunnallisesti merkittäväksi kohteeksi muutoin kuin rannan huvilavyöhykkeen osalta. Yleiskaava 2002:ssa Vartiosaari on merkitty selvitysalueeksi. Saaren toimintoja on tarpeen kehittää, mutta samalla sen arvokas huvilakulttuuri on tarkoitus säilyttää. Kaupunginhallitus esittää edelleen, että Vartiosaarta ei sisällytettäisi tarkistettuun kohdeluetteloon.

Kruununhaka kuului kokonaisuutena 1993 luetteloon, ja kaupunginhallitus ei pitänyt aikaisemmassa lausunnossaan sen poistamista valtakunnallisesti merkittävien kohteiden luettelosta perusteltuna. Museovirasto ei kuitenkaan ole ottanut tätä huomioon. Kaupunginhallitus esittää edelleen Kruununhaan ottamista mukaan kohdeluetteloon.

Luettelon ulkopuolelle on edelleen jäänyt entinen Volvo Auto Oy:n toimitalo, jonka kaavoitusprosessiin kohteen valtakunnallinen arvo on vaikuttanut merkittävästi. Lisäksi tulee huomata, että rakennuksen säilymiseen vaikutti merkittävästi Museoviraston kanta siitä, että rakennus on valtakunnallisesti merkittävä. Kaupunginhallitus pitää perusteltuna kohteen sisällyttämistä valtakunnallisesti merkittävien kohteiden luetteloon.

Aikaisempi Itä-Helsingin kartanot ja huvilasaaret on nyt nimetty uudelleen Helsingin höyrylaivareittien kesähuvila-asutus -nimiseksi aluekohteeksi. Koska kyseiseen kokonaisuuteen kuuluu myös huomattavia kartanoita, kaupunginhallitus esittää, että nimi kuuluisi Helsingin höyrylaivareittien kartanot ja kesähuvila-asutus. Kohteen sisältämien Tullisaaren, Stansvikin ja Herttoniemen kartanon aluerajausta on muutettu edellisen lausuntokierroksen jälkeen. Herttoniemen kartanon rajausta tulisi kuitenkin edelleen tarkistaa siten, että kartanon alue ulottuu mereen saakka. Aluekohteeseen ei ole edelleenkään sisällytetty Degerön kartanoa, kuten kaupunginhallitus edellisellä lausuntokierroksella esitti. Rakennustaiteellisesti merkittävä kartano on harvinaisen hyvin säilynyt alkuperäistä vastaavassa asussaan ja on lisäksi erinomaisesti säilyttänyt alkuperäisen suhteensa ympäröivään maisemaan. Kaupunginhallitus esittääkin kartanoa sisällytettäväksi höyrylaivareittien kartanot ja kesähuvilat -kokonaisuuteen.

Muut Museoviraston tekemät muutokset

Valtakunnallisesti arvokkaimmiksi pääkaupunkiseudun 1. maailmansodan linnoitteiksi on Helsingin osalta valittu yksitoista parhaiten säilynyttä tyypillistä tai harvinaista tai muuten ainutlaatuista kohdetta. Näistä aluekohteista Kivikossa on jo rakennettu osalle alueesta kerrostaloalue, jonka suunnittelussa linnoituslaitteet on otettu huomioon. Myös Mustavuoreen on Yleiskaava 2002:ssa osoitettu uusi asuinalue. Museovirasto on laajentanut Mustavuoren linnoitusalueen rajausta verrattuna vuoden 1993 luetteloon. Aiempien Museoviraston antamien tietojen mukaan suunnitellulla asuinalueella sijaitsee ainoastaan ammusvarasto ja tykkiteitä. Ne on alueen suunnittelussa otettu huomioon. Santahaminan ja Suomenlinnan linnoitteita on käsitelty lausunnossa aiemmin.

Lopuksi kaupunginhallitus pitää epäkohtana sitä, että avoin yhteistyö kohdeluetteloa valmisteltaessa ei ensimmäisen lausuntokierroksen jälkeen ole toteutunut aiemmassa lausunnossa esitetyllä tavalla. Sama koskee mahdollista valmisteltavana olevaa tulkintaohjetta valtakunnallisesti merkittävien kulttuuriympäristöjen huomioon ottamisesta kaavoituksessa. Lisäksi lausunnolle toimitetusta luettelosta puuttuu vaikutusten arviointi.

Kirje Museovirastolle ja pöytäkirjanote kaupunginmuseolle, kiinteistövirastolle, rakennusvalvontavirastolle, ympäristökeskukselle ja kaupunkisuunnitteluvirastolle.

Lisätiedot:
Sippola-Alho Tanja, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36024
Makkonen Leena, rakennussuojelu, puhelin 310 37262
Karisto Maria, maisemakulttuuri, puhelin 310 37211
Kuokkanen-Suomi Liisa, linnoituslaitteet, puhelin 310 37225

LIITTEET	Liite 1	Museoviraston lausuntopyyntö 11.4.2008
	Liite 2	Kohteet Helsingissä

26.5.2008 pöydälle pantu asia

LAUSUNTO RATAHALLINTOKESKUKSELLE HELSINKI-PIETARI-RAUTATIEYHTEYDEN ESISELVITYKSESTÄ

Khs 2008-767

Kaj ilmoittaa, että ratahallintokeskus pyytää Helsingin kaupungin lausuntoa liikenne- ja viestintäministeriön toimeksiannosta perustetun työryhmän raporttiluonnoksesta ”Helsinki–Pietari -rautatieselvitys. Esiselvitys ja vaikutusten arviointi. Luonnos 14.3.2008” sekä siinä esitetyistä vaihtoehdoista ja tarvittavista jatkotoimenpiteistä 23. toukokuuta 2008 mennessä. Uusi määräaika 2.6. 2008. Työryhmä viimeistelee loppuraportin ja valmistelee esityksen johtopäätöksiksi ja jatkotoimenpidesuosituksiksi nyt tehdystä esiselvityksestä annettujen lausuntojen perusteella touko-kesäkuun vaihteessa, alustavan tiedon mukaan jo 4.6.2008. Sen jälkeen liikenne- ja viestintäministeriö päättää tarvittavista jatkotoimenpiteistä.

./. Lausuntopyyntö on esityslistan tämän asian liitteenä 1.

Kaupunkisuunnittelulautakunta toteaa (29.4.2008) mm. seuraavaa.

Lausuntopyynnön mukaan lausuntoa laadittaessa on huomioitava, että yhteiskuntataloudelliset laskelmat eivät ota huomioon kaikkia ratayhteyksistä koituvia vaikutuksia. Ratahallintokeskus toivoo, että lausunnossa otetaan kantaa erityisesti seuraaviin asioihin:

- Ovatko tarkastellut vaihtoehdot riittäviä johtopäätösten tekemiseksi?

- Onko vaihtoehtojen laatimisessa käytetty maankäytön rakennemalli perusteltu?

- Ovatko vaihtoehtojen laatimisessa käytetyt liikennöintiperiaatteet perusteltuja?

- Onko niihin liittyvä epävarmuus ja herkkyystarkastelu otettu riittävästi huomioon?

- Mitä vaikutuksia tai vaihtoehtojen ominaisuuksia jatkotoimenpiteitä ja johtopäätöksiä päätettäessä tulisi painottaa?

- Mitä jatkotoimenpiteitä esiselvityksen perusteella tarvitaan?

Raporttiluonnoksen keskeinen sisältö

Helsinki–Pietari -rautatieyhteyttä koskevassa esiselvityksessä on käsitelty kolmea itäsuunnan oikoratalinjausvaihtoehtoa: Kouvolan, Luumäen ja Vaalimaan kautta linjattuja vaihtoehtoja. Vaihtoehtoja on verrattu nykyiseen Lahti–Luumäki–Vainikkala radan pitkän aikavälin tavoitetilan mukaiseen tilanteeseen (200 km/h ja 25,0 tn akselipaino), jossa on lisäksi toteutettu lisääntyneen junatarjonnan edellyttämät kapasiteettitoimenpiteet (VE 0++). Tutkitut perusvaihtoehdot ovat:

Ve 0++ (vertailuvaihtoehto): Nykyisen Kerava–Lahti–Luumäki–Vainikkala radan kapasiteetin edellyttämät toimenpiteet (200 km/h).

Ve Kouvola: Helsingistä Porvoon ja Koskenkylän kautta Kouvolaan linjattu rata nopeustasolle 250 km/h.

Ve Luumäki: Helsingistä Porvoon ja Kotka/Haminan kautta Luumäelle linjattu rata nopeustasolle 250 km/h.

Ve Vaalimaa: Helsingistä Porvoon ja Kotka/Haminan kautta Vaalimaalle linjattu rata nopeustasolle 250 km/h.

Ve Vaalimaa/suurnopea: Helsingistä Porvoon ja Kotka/Haminan kautta Vaalimaalle linjattu rata nopeustasolle 300 km/h.

Lisäksi työn tavoitteena oli selvittää kannattaako itäradat linjata Pasilasta lentoaseman kautta edellisissä HELI-radan suunnitteluvaiheissa esillä olleen Tapanilan vaihtoehdon sijasta.

Vielä tuli selvittää, miten mahdollinen pääradan ja oikoradan suunnan kaukoliikenteen lentoasemayhteys vaikuttaa itäsuunnan oikoratavaihtoehtoihin. Kaukoliikenteen lentoasemayhteyden vaikutuksen selvittämiseksi työssä on laadittu edellä kuvatuista perusvaihtoehdoista kaksi alavaihtoehtoa, jossa toisessa Helsinki–Porvoo välin linjaus erkanee pääradasta Tapanilassa ja toisessa linjaus erkanee uudesta lentoaseman kaukoliikenneyhteydestä Keravan alueella ja kulkee nykyistä Kilpilahden ratakäytävää Kulloon kautta Porvooseen.

Saadun palautteen perusteella työryhmä on päättänyt laatia lausuntovaiheen aikana seuraavat tarkastelut, jotka raportoidaan lopullisessa raportissa:

- Helsinki–Tallinna yhteyden käsittely

- Nykyisen Lahti–Kouvola–Luumäki rataosuuden yleispiirteinen arviointi nopeustasolle 250 km/h.

Lisäksi jatkoselvitystarpeena on raporttiluonnoksessa nostettu esille Helsinki- Porvoo välin kokonaisvaltaisen maankäyttö- ja liikennejärjestelmätason tarkastelun tarve seudullisten liikennetarpeiden tyydyttämisen näkökulmasta.

Alustavia johtopäätöksiä

Pääradan kaukoliikenteen suora yhteys lentoasemalle synnyttää merkittäviä hyötyjä kotimaan kaukoliikenteelle. Hankkeen kaukoliikennevaikutusten perusteella laskettu alustava hyöty-kustannussuhde (0,64) on parempi kuin itäsuunnan oikoratavaihtoehdoilla. Pääradan ja Kerava–Lahden lähiliikenteen vaikutukset huomioon ottamalla hyötysuhde todennäköisesti paranee edelleen. Pääradan lentoasemayhteyden toteuttaminen alentaa itäsuunnan perusvaihtoehtojen kannattavuutta.

Mikään itäsuunnan perusvaihtoehdoista ei ole yhteiskuntataloudellisesti kannattava, mutta vaihtoehdoilla on merkittäviä vaikutuksia alueiden kehittämisedellytyksiin sekä elinkeinoelämän toimintaedellytyksiin. Itäratavaihtoehtojen kannattavuus ei merkittävästi riipu Venäjän liikenteen kehityksestä.

Vaihtoehto Kouvola on perusvaihtoehdoista yhteiskuntataloudellisesti kustannustehokkain (hyöty-kustannussuhde 0,49), mutta ei selkeästi tehokkaampi kuin vaihtoehto Luumäki. Liikenneyhteyksien säilymisen ja parantumisen sekä aluerakenteen kehittymisedellytysten kannalta vaihtoehto Luumäki on tasapainoisin ja eniten uusia mahdollisuuksia avaava.

Vaalimaan vaihtoehtojen hyödyt kohdistuvat voimakkaasti Venäjän liikenteeseen kotimaan hyötyjen ollessa kertaluokkaa pienempiä kuin Kouvolan tai Luumäen vaihtoehdoissa.

Vaalimaan suurnopealla radalla ei ole väliasemia eikä liikennöi muita junia, joten se ei juurikaan synnytä hyötyjä kotimaan liikenteelle ja vaihtoehto vaikeuttaa alueiden käyttöä. Vaalimaan suurnopean radan kustannustehokkuus on selvästi heikoin.

Luonnonympäristön ja maisemavaikutusten kannalta vähiten haittoja aiheutuu vaihtoehdossa Kouvola. Koskenkylä–Kotka/Hamina–Vaalimaa osuudella luonnonympäristöön ja maisemaan kohdistuvat haasteet ovat kertaluokkaa suurempia, mutta kuitenkin hallittavissa olevia.

Jos pääradan kaukoliikenne on linjattu lentoasemalle, itäsuunnan mahdollinen uusi yhteys voidaan toteuttaa joko Tapanilan kautta tai lentoasemayhteyteen liittymällä. Tapanilan kohdan kustannusten suuruus ja ympäristöllisesti ongelmallinen tilanne puoltaa lentoasemayhteyteen liittymistä, toisaalta lentoasemayhteyteen liittyminen heikentää Porvoon suunnan taajamaliikenteen järjestämisedellytyksiä.

Myös mahdollinen Helsingin metron jatkaminen itään vaikuttaa taajamaliikenteen tarpeeseen. Alueella tarvitaan kattava alueen maankäyttöä ja liikennejärjestelmän kehittämisvaihtoehtoja koskeva selvitys, joka ottaa huomioon valmistumassa olevan Sipoon yleiskaavan sekä Helsingille siirtyvän alueen maankäyttöä että mahdollista metron jatkoa koskevat suunnitelmat.

Kaupunkisuunnittelulautakunta

Lausunnon tiivistelmä

Kaukojunaliikenteen ohjaaminen lentoaseman kautta ja radan hyödyntäminen myös nopeana paikallisyhteytenä keskustan ja lentoaseman välillä tuottaa selkeitä hyötyjä niin lentoaseman ja keskustan saavutettavuuden kuin pääradan kapasiteetinkin näkökulmasta.

Helsingin seudun maankäytön ja liikenteen järjestämisen näkökulmasta parhaan lopputuloksen tuottavat lentoaseman, Keravan ja Kulloon kautta linjatut itäratavaihtoehdot, joissa luovutaan vanhan HELI-radan ratalinjauksesta Tapanilasta Vantaan ja Sipoon eteläosien kautta Porvoon suuntaan. Vanhasta HELI-radan varauksesta luopumisesta tulisi mahdollisimman pian tehdä sitovat päätökset.

Lausunto Helsinki–Pietari rautatieyhteyden esiselvityksessä tarkastellut vaihtoehdot ovat riittäviä johtopäätösten ja vaikutusten arviointien tekemiseksi. Maankäytön rakennemalli on sovellettu laajassa yhteistyössä valmistellun metropolialuetarkastelun skenaarioista ja sen käyttö esiselvityksen lähtökohta-aineistona samoin kuin herkkyystarkastelu Tilastokeskuksen ennusteen projektiota käyttäen on perusteltua.

Suurnopeaa Vaalimaan vaihtoehtoa lukuun ottamatta kaikissa vaihtoehdoissa on edellytykset Kerava–Lahti- ja Helsinki–Porvoo -kehitys–käytävien maankäytön vahvistamiseen. Asemien läheisyydessä tapahtuu yhdyskuntarakenteen tiivistymistä, mikä edistää omavaraisten yhdyskuntien kehittymistä. Lisääntynyt ostovoima mahdollistaa kaupunkikeskusten laajamittaisen uudistamisen asemien ympäristössä.

Pääradan linjaaminen lentoaseman kautta

Kaukojunaliikenteen johtamista lentokenttien kautta on kansainvälisestikin pidetty hyvänä ratkaisuna. Näin on voitu integroida lentokenttien syöttöliikenne ja välttää lyhyet lentomatkat. Monille lentokentille ei myöskään lennetä yöllä lentomelun vuoksi.

Pääradan linjaamisesta lentoaseman kautta koituu merkittäviä hyötyjä kaukoliikenteelle. Samaa rataa käyttäen tulee järjestää myös nopea paikallisjunaliikenne lentoaseman ja Helsingin keskustan välille.

Pääradan linjaaminen lentoaseman kautta vapauttaa kapasiteettia nykyisellä pääradalla välillä Helsinki–Kerava sekä henkilö- että tavarajunaliikenteelle.

Kun pääradan kaukoliikenne linjataan lentoaseman kautta, voidaan Porvoon kautta itään linjatut vaihtoehdot toteuttaa Kerava–Kulloo
-radan kautta.

Kaukojunaliikenteen johtaminen lentoaseman kautta mahdollistaa pääradan ja Kerava–Lahden lähijunaliikenteen tihentämisen ja sitä kautta rautatieliikenteeseen tukeutuvan maankäytön kehittämisessä ja liikenteessä saatavat hyödyt, jotka tulee ottaa huomioon pääradan lentoaseman kautta linjaamisen hyötykustannussuhdetta arvioitaessa.

Helsingin kannalta pääradan kaukojunaliikenteen radan siirtäminen kulkemaan lentoaseman kautta Pasilaan on hyvin kannatettavaa.

Tapanilasta erkanevan itäradan ongelmat (vanha HELI-radan linjaus)

Heli-radan yleissuunnitelman tarkistamisen yhteydessä (”Heli-radan linjauksen tarkistaminen ja vaihtoehtotarkastelut Helsingin ja Vantaan alueella”, 2006) selvitettiin mm. radan toteuttamismahdollisuuksia, kustannuksia ja vaikutuksia maankäyttöön.

Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen mukaan Fazerilan 1. luokan pohjavesialueen lähisuoja-alueelle ei saa rakentaa yleiselle liikenteelle tarkoitettuja liikenneväyliä. Radan toteuttaminen vanhan Heli-radan linjauksen mukaisesti edellyttää ympäristölupaa ja oikeuden päätöksen muuttamista. Tämä heikentää kyseisen ratalinjan toteuttamismahdollisuuksia merkittävästi.

Tapanilan erkanemisen kautta suunniteltu Heli-radan varaus vaikeuttaa huomattavasti maankäytön kehittämistä Malmilla, Jakomäen keskustan alueella sekä myös Sipoon liitosalueella. Tapanilan puolella erkanemiseen liittyvät ratajärjestelyt ulottuvat nykyisen rata-alueen ulkopuolelle kaupungin omistamille teollisuustonteille, joita kaupunki ei voi tämän johdosta vuokrata.

Heli-radan tarkistetun yleissuunnitelman mukaan radan rakentaminen Tapanilasta Vantaan ja Sipoon nykyiselle rajalle maksaisi halvimman pintavaihtoehdon mukaan 201 milj. euroa, joten raportissa esitetty Tapanila–Kulloo -välin rakennuskustannusarvio 213 milj. euroa vaikuttaa alimitoitetulta. Itäsuunnan ratavaihtoehtojen johtaminen Kulloon kautta Keravalle ja liittäminen lentoaseman kaukoliikenteen rataan on selvästi halvempi ja helpommin toteutettava vaihtoehto kuin Tapanilan ratalinjaus.

Helsingin itälaajentuminen ja Sipoon eteläosien raideliikenne tullaan heti alueen rakentamisen alkuvaiheessa perustamaan metron jatkamiselle itään. Tällöin vanhan HELI-varauksen mukainen yhdyskuntarakenteen pohjoisreunalla kulkeva junarata toisi varsin vähän lisäarvoa Helsinki–Söderkulla -akselin joukkoliikenneratkaisuihin. Koska vanhan HELI-radan linjaukseen liittyy runsaasti yhdyskuntarakenteellisia ja ympäristöllisiä ongelmia, tulisi jatkossa mahdollisimman pian tehdä sitovat päätökset vanhasta HELI-radan varauksesta luopumisesta.

Itäisen ratalinjauksen siirtäminen kulkemaan Keravan kautta ei kuitenkaan parhaalla mahdollisella tavalla ratkaise Porvoon raideliikenneyhteyksiä pääkaupunkiseudulle. Pikaisena jatkotoimenpiteenä tulisikin tästä syystä laatia selvitys Porvoon saavutettavuuden parantamisesta verkostollisessa tilanteessa, jossa metroa on jatkettu itään ja Helsinki–Pietari ratalinja suuntautuu Kulloosta Keravalle. Lisäksi tarvitaan itäsuunnan raideratkaisuihin tukeutuvan Helsinki–Porvoo -vyöhykkeen yhdyskuntarakenteen kehittämiseksi pitkälle tulevaisuuteen ulottuva seudullinen strateginen suunnitelma.

Muuta Helsinkiin ulottuva Rail Baltica ja Helsingistä Pietariin suuntautuva rautatieyhteys sisältyvät yleiseurooppalaiseen liikenneverkkoon (TEN-T), jota Euroopan Unioni kehittää kansainvälisen liikenteen tarpeisiin. Toteutuessaan Rail Baltica tulee merkittävästi lisäämään rautatieliikennettä Helsingistä itään ja muualle Suomeen. Helsinki ja Tallinna ovat käynnistämässä selvityksen merenalaisen tunnelin rakentamisesta kaupunkien välille.

Joukkoliikennelautakunta toteaa (30.4.2008) mm. seuraavaa:

Helsinki – Pietari rautatieyhteyden esiselvityksessä tarkastellut vaihtoehdot ovat riittäviä johtopäätösten ja vaikutusten arviointien tekemiseksi.

Esiselvityksen mukaan uudet Helsinki–Pietari ratalinjaukset eivät ole yhteiskuntataloudellisesti kannattavia. Kaikilla tutkituilla vaihtoehdoilla on riittämätön hyöty-kustannussuhde. Lisäksi lähiliikenteen näkökulmasta taajamajunien vuorotarjonta Porvoon suuntaan jää huonoksi, koska ratakapasiteetti Tapanilan ja Helsingin välillä rajoittanee tarjonnan yhteen junaan tunnissa.

Helsingin seudun maankäytön kehittämisen ja liikenteen järjestämisen näkökulmasta parhaan lopputuloksen tuottavat lentoaseman, Keravan ja Kulloon kautta linjatut itäratavaihtoehdot, joissa luovutaan vanhan HELI-radan ratalinjauksesta Tapanilasta Vantaan ja Sipoon eteläosien kautta Porvoon suuntaan. Nämäkään vaihtoehdot eivät tosin nyt tehdyn selvityksen perusteella vaikuta taloudellisesti toteuttamiskelpoisilta.

Helsingin itälaajentuminen ja Sipoon eteläosien raideliikenne on tarkoituksenmukaisinta perustaa metron jatkamiselle itään. Itäsuunnan raideratkaisuihin tukeutuvan yhdyskuntarakenteen kehittämismahdollisuuksien selvittämiseksi Helsinki – Porvoo vyöhykkeelle tarvitaan pitkälle tulevaisuuteen ulottuva seudullinen strateginen suunnitelma. Parhaillaan on yhteistyössä kuntien, YTV:n, Ratahallintokeskuksen, Tiehallinnon ja maakuntaliittojen kanssa ohjelmointivaiheessa Helsingin seudun raideverkkovisio, jossa eri vaihtoehtoja on mahdollista arvioida. On hyvin mahdollista, että metron jatkaminen Sipoon liitosalueilta eteenpäinkin on tarkoituksenmukaisin tapa joukkoliikenteen runkoyhteyksien järjestämiseksi esim. Sipoossa ja Porvoossa. Tällöin tulee kiinnittää huomiota siihen, että junan ratalinjausta ei tuoda samaan käytävään Sipoon suuntaan jatkettavan metron kanssa. Helsingin seudun eri raideliikennehankkeiden jatkotoimenpiteiden pohjaksi tuleekin laatia kokonaissuunnitelma, jossa alueen maankäyttö suunnitellaan yhdessä liikennejärjestelmän kanssa.

Kaukojunaliikenteen ohjaaminen lentoaseman kautta tuottaa hyötyjä lentoaseman ja keskustan saavutettavuuden sekä pääradan kapasiteetinkin näkökulmasta. Paikallisliikenteen näkökulmasta ja radan hyödyntäminen myös nopeana paikallisyhteytenä keskustan ja lentoaseman välillä tuottaa kuitenkin vain vähäisiä hyötyjä. Lentoaseman ja Pasilan välille ei ole kustannustehokasta toteuttaa paikallisjunaliikenteen pitkiä maanalaisia asemia eikä näitä sisällykään suunnitelmaan. Pelkästään Helsingin päärautatieaseman, Pasilan ja lentoaseman välinen matkustajakysyntä ei puolestaan ole riittävä muodostamaan taloudellista perustetta paikallisjunaliikenteelle.

Suora raideliikenneyhteys Pasilan ja lentoaseman välille edellyttäisi riittävän liikennekysynnän ja yhteiskuntataloudellisten hyötyjen muodostumiseksi väliasemia esimerkiksi Maunulassa, Kartanonkoskella, Jumbossa ja Aviapoliksessa. Tällainen raideliikenneyhteys olisi Helsingin toinen metrolinja, jonka vaihtoehdoista liikennelaitos julkaisi tarveselvityksen vuonna 2006. Metroyhteyden merkittävimmät yhteiskuntataloudelliset hyödyt muodostuvat Pasilan ja lentoaseman välisten metroasemien käyttäjien aika- ja palvelutasohyödyistä sekä mahdollisuudesta kehittää pohjoisen ja koillisen Helsingin bussilinjastoa vahvemmin metroliikenteeseen tukeutuvaksi.

Mikäli kaukoliikenteen suoraa yhteyttä Pasilasta lentoasemalle jatkossa tutkitaan, on tarkoituksenmukaista samassa yhteydessä selvittää synergiapotentiaali kaukoliikenneyhteyden ja metrotunnelin toteuttamisen osalta. Esimerkiksi pelastustarkoituksissa yhteen toimivilla tunneleilla voi olla mahdollista saavuttaa säästöjä. Liikennelaitoksen ja kaupunkisuunnitteluviraston yhteisen suunnitelman mukaan Helsingin toisen metrolinjan alustavaa yleissuunnittelua Pasilasta pohjoiseen jatkettaneen Kamppi-Pasila –välin alustavan yleissuunnitelman valmistuttua kesällä 2008.

Helsingin seudun lähijunaliikenteen kehittämisen yhtenä keskeisenä ongelmana on ratakapasiteetin puute. Kehittämishankkeiden yhteydessä tulisi jatkossa tarkastella ratkaisua, jossa uusien raiteiden rakentamisen sijasta ja rakentamishankkeita täydentäen lisätään kapasiteettia junaliikenteen kulunvalvontaa nykyaikaistamalla. Nykyisellä kulunvalvontatekniikalla junaliikenteen vuoroväli on parhaimmillaan 4-5 minuuttia, kun monissa muissa maissa uudemmalla tekniikalla päästään junaliikenteessä jopa alle kahden minuutin vuoroväleihin. Nykyisen rataverkon käyttöä olisi tällä tavoin mahdollista tehostaa merkittävästi. Vastaavasti Helsingin metron parhaillaan käynnissä olevan kulunvalvontatekniikan uusimishankkeen myötä vuorovälit voidaan metrossa supistaa neljästä minuutista parhaimmillaan 90 sekuntiin.

Helsinki-Pietari ratayhteydellä on kytkentä myös parhaillaan selvitteillä olevaan Helsinki-Tallinna rautatieyhteyteen. Helsinkiin ulottuva Rail Baltica ja Helsingistä Pietariin suuntautuva rautatieyhteys sisältyvät yleiseurooppalaiseen liikenneverkkoon (TEN-T), jota Euroopan Unioni kehittää kansainvälisen liikenteen tarpeisiin. Toteutuessaan Rail Baltica tulee merkittävästi lisäämään rautatieliikennettä Helsingistä itään ja muualle Suomeen.

Kaupunginmuseo toteaa (22.4.2008) seuraavaa:

Hallintokeskus on pyytänyt kaupunginmuseon johtokuntaa antamaan kaupunginhallitukselle lausunnon Helsinki-Pietari–rautatieyhteyden
esiselvityksen ja vaikutusten arvioinnin luonnoksesta. Työstä on valmistunut 14.3.2008 päivätty raporttiluonnos.

Kaupunginmuseon johtokunta tarkastelee Helsingin kaupunginmuseon /Keski-Uudenmaan maakuntamuseon perustehtävän mukaisesti Helsinki-Pietari-rautatieyhteyden esiselvityksen ja vaikutusten arvioinnin luonnosta kulttuuriympäristön näkökulmasta ja onko siihen kohdistuvat vaikutukset arvioitu riittävästi.

Kaupunginmuseon johtokunta haluaa ensiksi kiinnittää huomiota raportissa käytettyyn terminologiaan. Sen käyttö tulee olla johdonmukaista, ja käytetyt termit on määriteltävä. ”Kulttuuriympäristö” on parempi termi kuin sivulla 65 käytetty ”kulttuurihistoriallisten arvojen alueet”. Kulttuuriympäristö-käsitteeseen katsotaan yleisesti sisältyvän: kulttuurimaisema, rakennettu kulttuuriympäristö, kiinteät muinaisjäännökset ja perinnebiotyypit. Kulttuuriympäristö on kokonaisuus, jossa nämä osatekijät esiintyvät vierekkäin ja sisäkkäin sekä ajallisesti kerrostuneina. Ympäristöministeriö on kirjannut ”Kulttuuriympäristö ja ympäristönvaikutusten arviointi” oppaaseen (luonnos) mitä kulttuuriympäristöllä tarkoitetaan.

Raportin vaikutusten arvioinnissa on luonnon- ja kulttuuriympäristöä käsitelty yhdessä. Otsikon alla ei kuitenkaan kerrota kulttuurimaisemaan, rakennettuun kulttuuriympäristöön, kiinteisiin muinaisjäännöksiin eikä perinnebiotyyppeihin kohdistuvista vaikutuksista, vaan ainoastaan luonnonympäristöihin. Kaupunginmuseon johtokunta esittää, että seuraavassa vaiheessa kulttuuriympäristö käsitellään vaikutusten arvioinnissa omana alueenaan erillään luonnonympäristöstä. Kaupunginmuseon johtokunnan näkemyksen mukaan kulttuuriympäristöön kohdistuvia vaikutuksia ei ole käsitelty riittävästi nyt esillä olevassa luonnoksessa.

Luvussa 6.11. ”Vaikutukset maisemaan, kulttuurihistoriaan ja arkeologisesti arvokkaisiin kohteisiin” on listattu aineisto, jonka pohjalta vaikutuksia on tarkasteltu. Näistä puuttuu Museoviraston laatima uusi päivitetty listaus valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä (VAT-luettelo 2005), jonka tulisi olla aineistossa mukana.

Vaikutusten arviointi tulee perustua valtakunnallisten ja maakunnallisten selvitysten ja inventointien lisäksi paikallisiin kulttuuriympäristöinventointeihin, joita on tehty esimerkiksi yleiskaavoihin liittyen. Lisäksi tulisi huolehtia puuttuvien kulttuuriympäristöinventointien tekemisestä alueilla, joita ratalinjaukset koskevat. Kiinteistä muinaisjäännöksistä ja niiden esiintymisistä ratalinjausten alueella ei ole vaikutusten arvioinnissa mainintaa. Jatkotyössä vaikutukset niihin tulee selvittää.

Kaupunginmuseon johtokunta pitää Ratahallintokeskuksen teettämän esiselvityksen ja vaikutusten arvioinnin puutteena sitä, ettei siinä ole lähdeluetteloa, joka tulee liittää lopulliseen versioon.

Kysymyksessä on mittava, luonnon- ja kulttuuriympäristöön sekä maisemaan selvästi negatiivisesti ja peruuttamattomasti vaikuttava uudisrakennushanke, jonka vaikutusten arviointi on tehtävä erityisellä huolella ja tarkkuudella. Kaupunginmuseon johtokunta esittääkin, että maisemaan, luonnon- ja kulttuuriympäristöön kohdistuvia vaikutuksia tulisi jatkossa käsitellä painavammin, jotta linjausvaihtoehtoja voisi jatkossa käsitellä tarkemmin.

Kiinteistölautakunta toteaa (29.4.2008) seuraavaa:

Lyhyt tarkastelu Seuraavassa on tarkasteltu selviteltyjä ratayhteysvaihtoehtoja ja niiden vaikutuksia vain Helsingin maankäytön kannalta kiinteistötoimen ja erityisesti geotekniikan näkökulmasta.

Kaupunkisuunnittelulautakunnan lausunnossa otettaneen muutoin kantaa asiaan Helsingin ja Helsinkiin Vantaalta ja Sipoosta liitettävien alueiden kannalta.

Selvitys koskee Helsingin pohjoisten ja/tai koillisten alueiden maankäytön suunnittelua. Selvityksen vaihtoehtoiset linjaukset Helsinkiä koskevalta osalta ovat Pasila-Lentoasema-Kerava -tunneli ja/tai Tapanilasta pääradasta itään erkaneva HELI -linjaus.

Pääradan siirto kalliotunnelissa Pasilan ratapihalta Lentoaseman kautta Keravalle ei merkittävästi vaikuta Helsingin maankäytön suunnitteluun. Linjalla olevat, pääasiassa vesihuoltoon liittyvät kalliotunnelit on helppo väistää eikä erityisiä teknisiä vaikeuksia ole tiedossa. Pohjavesi ja liikennetärinät ovat hallittavissa. Vaihtoehto vähentää runkomelusta ja liikennetärinöistä aiheutuvia ongelmia nykyisen pääradan viereisillä rakennetuilla alueilla ja antaa lisämahdollisuuksia pääradan päälle rakentamiseen.

HELI -linjauksen käyttöönotto edellyttää Tapanilassa syviä pääradan alittavia kaivantoja, joissa syntyy pohjaveden alenemisen riski. Tätä vaihtoehtoa varten on varauduttu vain yhteen raiteeseen. Mikäli liittyminen/erkaneminen Tapanilassa haluttaan kaksiraiteiseksi, niin tällaisen järjestelyn mahdollisuus on selvitettävä jatkotyön yhteydessä.

Fazerilan alueella rakentaminen edellyttää ympäristöluvan saamisen, koska linjaus kulkee vedenottamon suoja-alueella. Vaihtoehto sitoo maankäyttöä pohjois- ja koillis-Helsingissä sekä liitosalueilla. Tällä alueella tulee jatkossa tehdä maankäyttöä ja liikennejärjestelmiä koskeva kattava selvitys.

Helsingin sekä Helsinkiin liitettävien Vantaan ja Sipoon osien maankäytön kannalta vaihtoehto, jossa alueita ei läpäisisi nopean raideliikenteen rata melu- ja tärinäalueineen, olisi alueen maakäytön kannalta siis parempi. Metron jatkaminen itään mahdollistaa tarvittavan paikallisliikenteen.

Helsinki-Tallinna rautatietunnelin mahdollista rakentamista ja sen vaikutuksia ei ole esitetty Ratahallintokeskuksen 14.3.2008 päivätyssä esiselvitys ja vaikutusten arviointi luonnoksessa. Helsinki-Tallinna rautatietunnelin mahdollisuus ja vaikutukset tulisi kuitenkin ottaa myös huomioon nyt tarkastelun alla olevan Helsinki-Pietari -rautatieyhteyden seuraavien vaiheiden tarkastelussa.

Muuta huomautettavaa raporttiluonnokseen ei kiinteistölautakunnalla ole.

Yleisten töiden lautakunta toteaa (8.5.2008) seuraavaa:

Ratahallintokeskuksen teettämä Helsinki-Pietari -rautatieyhteyden esiselvitys ja vaikutusten arviointi on kattava ja muodostaa hyvän pohjan asian jatkovalmistelulle.

Helsingin seudun jatkosuunnittelun kannalta ratkaistavia kysymyksiä ovat ainakin: halutaanko lentoasemalle pikajunayhteys, kuinka itäsuunnan rata liittyy nykyiseen päärataan ja halutaanko paikallisjunaliikennettä Itä-Uusimaalle. Kysymyksiin vastaaminen on hankalaa ennen kuin selvitetään mm. mahdollisen itämetron laajuus ja ennen kuin koko kaupunkiseudun kattava yleiskaavatyö on riittävän pitkällä. Pääkaupunkialuetta tulee suunnitella metropolialueen tarpeista käsin. Ratahallinnon valmistama selvitys kiirehtii pääkaupunkiseudun suunnittelun etenemistä ja ratkaisuja. Nyt tehty selvitys on arvokas lähtökohta pääkaupunkiseudun tulevassa suunnittelussa.

Vaikka valtakunnan tason rautatieliikenteen suunnittelu ei kuulu rakennusviraston toimialaan, heijastuu lopulta päätettävä vaihtoehto myös rakennusviraston toimintaan. Helsinki - Pietari -yhteyden lisäksi joudutaan päättämään Helsingin seudun muistakin raideliikenneratkaisuista ja arvioimaan uudelleen ajoneuvo- ja raideliikenteen suhde ja järjestelyt.

Ympäristölautakunta toteaa (21.4.2008) mm. seuraavaa:

Helsingin seudun koko ajan kehittyvä ja tiivistyvä yhdyskuntarakenne edellyttää toimivia raideliikenneyhteyksiä, joiden palvelukyky on korkea. Uusien raideyhteyksien kytkemisen nykyiseen järjestelmään tulee perustua huolellisiin selvityksiin seudullisen ja valtakunnallisen raidejärjestelmän kokonaisuudesta. Tavoitteena tulee olla, että molemmat järjestelmät täydentävät toisiaan optimaalisella tavalla.

Helsinki-Pietari-ratayhteyden alustava vaikutusten arviointi on vielä hyvin yleispiirteinen, koska tarkastelua on tehty vasta karkealla järjestelmätasolla. Pääradan mahdollisen lentoaseman kautta kulkevan uuden linjauksen ja Porvoon suunnan Keravan tai Tapanilan kautta johdettavien vaihtoehtoisten linjausten vaikutukset seudulliseen raideliikennejärjestelmään ja maankäyttöön ovat kuitenkin Helsingissä ja koko Helsingin seudulla huomattavan suuria ja vaativat lisäselvityksiä.

Helsingissä Heli-ratayhteys Tapanilan kautta on ympäristönäkökulmasta poikkeuksellisen haastava. Varaus sijoittuu tiiviin ja valmiin kaupunkirakenteen sisään. Radan melun ja tärinähaittojen torjuminen mm. Alppikylän ja Jakomäen alueella vaatinee ratasuunnittelussa erityisratkaisuja, jotka tulee tarkoin selvittää ennen linjauksen valintaa.

Helsinki-Pietari-raideyhteyden suunnittelun lisäksi on lähdössä liikkeelle Sipoon suunnan raideyhteyden suunnittelu. Kehäradan lisäksi on suunniteltu alustavasti myös raideyhteyttä lentoasemalle. Raportin johtopäätöksissä todetaan, että seuraavaksi tarvitaan kattava Sipoon suunnan maankäyttöä ja liikennejärjestelmän kehittämisvaihtoehtoja koskeva selvitys. Tällainen selvitys tulisikin aloittaa mahdollisimman pikaisesti ja tarkasteluissa tulisi huomioida myös muut vireillä olevat liikennesuunnitelmat koko Helsingin seudulla. Suunniteltu arviointi liittyy keskeisesti myös pian käynnistyvään pääkaupunkiseudun liikennejärjestelmäsuunnitelman (PLJ) tarkistustyöhön, joka on tarkoitus tehdä jatkossa koko seutua koskevana.

Kirje kaupunginhallitukselle (PL 1), pöytäkirjanote ympäristönsuojelu- ja tutkimusyksikölle (Pitkänen).

Merkittiin, että Riku Eskelinen Johanna Sandbergin kannattamana ehdotti, että ehdotuksen sana metroyhteys korvataan sanalla raideyhteys sivulla 30.

Suoritetussa äänestyksessä Eskelisen ehdotus voitti esittelijän ehdotuksen äänin 5 – 4. Vähemmistöön jäivät Saukkonen, Hämäläinen, Saksala ja Marttila.

KAJ Kaupunginhallitus päättänee antaa ratahallintokeskukselle seuraavan sisältöisen lausunnon:

Helsingin seudun kehittyvä ja tiivistyvä yhdyskuntarakenne edellyttää toimivia raideliikenneyhteyksiä, joiden palvelukyky on korkea. Uusien raideyhteyksien kytkemisen nykyiseen järjestelmään tulee perustua huolellisiin selvityksiin seudullisen ja valtakunnallisen raidejärjestelmän kokonaisuudesta. Tavoitteena tulee olla, että molemmat järjestelmät täydentävät toisiaan optimaalisella tavalla.

Helsingin seudun yhdyskuntarakenteen jatkosuunnittelun kannalta ratkaistavia kysymyksiä ovat ainakin: Linjataanko päärata kulkemaan Helsinki-Vantaan lentoaseman kautta ja kuinka itäsuunnan uusi rata liittyy nykyiseen päärataan (Tapanilan vai Keravan-Kulloo linjauksen kautta). Samalla harkittavaksi tulee se, hoidetaanko paikallisliikenne Helsingistä itään Sipoon kautta Porvoon suuntaan metron vai paikallisjunaliikenteen avulla. Edelleen, itään suuntautuva ratahanke kytkeytyy EU:n TEN-T verkostoon kuuluvaan Rail Baltica – hankkeeseen, joka toteutuessaan tulee merkittävästi lisäämään rautatieliikennettä Helsingistä itään ja muualle Suomeen.

Tässä valossa perusteellinen, sekä kansainvälisen ja kansallisen näkökulman että Helsingin seudun raideliikennepainotteisen kehittämisen huomioon ottava selvitystyö ja jatkosuunnittelu on ratkaisevan tärkeässä roolissa. Nyt lausunnolla olevaa selvitystyötä ja YTV:n jo käynnistämää Helsingin seudun liikennejärjestelmä-suunnitelmaa on näiltä osin tarkasteltava yhtenä kokonaisuutena. Tarve korostuu, kun lausunnolla oleva esiselvitys toteaa, että mikään tarkastelluista vaihtoehdoista ei ole yksittäisenä vaihtoehtona kustannus-hyötymielessä yhteiskuntataloudellisesti kannattava. Suurimmat hyödyt onkin saavutettavissa yhdistämällä hanke tarkoituksenmukaisella tavalla Helsingin seudun yhdyskuntarakenteen tulevaan kehittämiseen.

Helsingin kaupunginhallitus toteaa, että huonoin selvitettävistä vaihtoehdoista olisi suurnopeusjuna Helsingistä Vaalimaan kautta Pietariin, joka ei hyödyttäisi lainkaan paikallisliikennettä, vaikeuttaisi muuta alueidenkäyttöä ja olisi myös ympäristövaikutuksiltaan erittäin ongelmallinen.

Helsingin kannata myöskään aiemmin tutkittu, nk. vanha Heli-radan linjaus Tapanilan kautta ei ole kannatettava eikä perusteltu. Varaus sijoittuu tiiviin ja valmiin kaupunkirakenteen sisään. Tapanilan kautta suunniteltu Heli-radan varaus vaikeuttaisi huomattavasti maankäytön kehittämistä Malmilla, Jakomäen keskustan alueella sekä myös Sipoon liitosalueella. Radan melun ja tärinähaittojen torjuminen mm. Alppikylän ja Jakomäen alueella vaatisi ratasuunnittelussa erittäin kalliita erityisratkaisuja. Lisäksi Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen mukaan Fazerilan 1. luokan pohjavesialueen lähisuoja-alueelle ei saa rakentaa yleiselle liikenteelle tarkoitettuja liikenneväyliä. Radan toteuttaminen edellyttäisi ympäristölupaa ja olisi em. oikeuden päätöksen vastainen. Lisäksi epävarmuus linjauksesta aiheuttaa sen, että mahdollisen radan vaikutusalue ulottuu jo tällä hetkellä varsinaisen rata-alueen ulkopuolelle kaupungin omistamille teollisuustonteille, joita kaupunki ei voi tämän johdosta vuokrata.

Myös Heli-radan kustannustarkastelut tulisi saattaa ajan tasalle, sillä tarkistetun yleissuunnitelman mukaan radan rakentaminen Tapanilan kautta tulisi huomattavasti kalliimmaksi kuin aiemmin on arvioitu.

Edellä esitetyillä perusteilla kaupunginhallitus katsoo, että vanhasta HELI-radan varauksesta luopumisesta tulisi mahdollisimman pian tehdä sitovat päätökset.

Vaikutusten arviointiin liittyvänä huomautuksena Helsingin kaupunki toteaa, että toistaiseksi kulttuuriympäristöön kohdistuvia vaikutuksia ei ole esiselvityksessä käsitelty riittävästi ja myös käytettyä terminologia olisi hyvä täsmentää, kun kysymyksessä on mittava sekä luonnon- että kulttuuriympäristöön ja maisemaan merkittävästi vaikuttava uudisrakennushanke.

Helsinki tukee ajatusta pääradan linjaamisesta kulkemaan Helsinki-Vantaan lentoaseman kautta. Kaukojunaliikenteen ohjaaminen lentoaseman kautta ja radan hyödyntäminen myös nopeana paikallisyhteytenä keskustan ja lentoaseman välillä tuottaa selkeitä hyötyjä niin lentoaseman ja keskustan saavutettavuuden kuin pääradan kapasiteetinkin näkökulmasta. Myös valtakunnallisesta näkökulmasta pääradan linjaus lentoaseman kautta olisi monelta kannalta hyödyllistä. Kustannuslaskelmat osoittavat, että Itäsuunnan ratavaihtoehtojen johtaminen Kulloon kautta Keravalle ja liittäminen lentoaseman kaukoliikenteen rataan on selvästi halvempi ja helpommin toteutettava vaihtoehto kuin Tapanilan ratalinjaus.

Helsingin laajentuessa itään Sipoon liitosalueen ja Sipoon eteläosien raideliikenne on tarkoituksenmukaisinta perustaa metron jatkamiselle. Itäsuunnan raideratkaisuihin tukeutuvan yhdyskuntarakenteen kehittämismahdollisuuksien selvittämiseksi Helsinki–Porvoo vyöhykkeelle tarvitaan pitkälle tulevaisuuteen ulottuva seudullinen strateginen suunnitelma. Itäsuunnan radan linjaaminen Kulloon ja Keravan kautta ei monista muista hyödyistään huolimatta palvele parhaalla mahdollisella tavalla Porvoon raideliikenneyhteyksiä pääkaupunkiseudulle. Tätä ongelmaa ei ratkaisisi myöskään aiempi Tapanilan kautta kulkeva linjaus, sillä ratakapasiteetti Tapanilan ja Helsingin välillä rajoittaisi tarjonnan arviolta yhteen junaan tunnissa. Tällöin jää ratkaistavaksi miten raideliikenne voidaan paikallisliikennettä hyvin palvelevalla tavalla ulottaa Porvooseen saakka.

Pääradan uuteen linjaukseen liittyen tai tämän hankkeen rinnalla on perusteltua selvittää myös Helsingin keskustasta Pasilan kautta lentokentälle johtavan metrolinjan rakentamisedellytyksiä ja vertailla niiden tarjoamia hyötyjä ja kustannuksia ja synergiaetuja keskustan ja lentokentän välisen paikallisliikenteen kannalta. Myös paikallisliikenteen kulunvalvontaa tehostamalla on löydettävissä parannusta lähijunaliikenteen kapasiteettiongelmiin.

Kirje Ratahallintokeskukselle ja pöytäkirjanote kaupunkisuunnittelulautakunnalle, joukkoliikennelautakunnalle, kaupunginmuseolle, kiinteistölautakunnalle, yleisten töiden lautakunnalle ja ympäristökeskukselle.

Lisätiedot:
Sippola-Alho Tanja, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36024

LIITTEET	Liite 1	Lausuntopyyntö
	Liite 2	Esiselvitys ja vaikutusten arviointi -raporttiluonnos



Kokousaika	2.6.2008 klo 16
Kokouspaikka	Kaupungintalo, Khn istuntosali

LIITTEET	Liite 1	Lähiörahastoehdotukset 5/2008
	Liite 2	Lähiörahastoesitykset 2.6.2008 / perustelut

LIITTEET	Liite 1	Ote liikuntapuiston yleissuunnitelmasta 23.5.2008
	Liite 2	Vuosaaren liikuntapuiston rahoitustarve ja rakentamisaikataulu, liv 14.4.2008

LIITTEET	Liite 1	Suunnitelma päivähoitopalvelujen yhteiskätön toisesta vaiheesta
	Liite 2	Sopimus yhteistyöstä lasten päivähoidon järjestämisessä

LIITTEET	Liite 1	Kauppakirjaluonnos
	Liite 2	Sopimusehdotus
	Liite 3	Sopimus osakassopimuksen päättymisetä