Suoraan sisältöön

Lasten huoltoon, asumiseen, tapaamisoikeuteen ja elatukseen liittyvät sopimukset


LAPSEN HUOLTO

Lapsen huollolla tarkoitetaan lapsen henkilökohtaisten asioiden hoitoa. Lapsen huoltajia ovat hänen vanhempansa tai henkilöt, joille lapsen huolto on uskottu. Huoltajalla on oikeus päättää lapsen hoidosta, kasvatuksesta, asuinpaikasta sekä muista henkilökohtaisista asioista. Huoltajalla on oikeus saada tietoa lasta koskevista asioista eri viranomaisilta ja huoltaja myös edustaa lasta lapsen henkilöä koskevassa asiassa. Lisäksi lapsen huoltaja toimii holhoustoimilain nojalla lapsen edunvalvojana hoitaen lapsen taloudellisia asioita.  

Huoltomuodolla ei ole vaikutusta kummankaan vanhemman verotukseen eikä sosiaaliturvaan.  Huoltomuoto ei myöskään vaikuta lapsen oikeuteen tavata muualla asuvaa vanhempaansa eikä vanhemman velvollisuuteen huolehtia lapsen elatuksesta. Lapsen huolto päättyy, kun lapsi täyttää kahdeksantoista vuotta tai sitä ennen menee avioliittoon.

Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain mukaan lapsen huollon tarkoituksena on turvata lapsen tasapainoinen kehitys ja hyvinvointi lapsen yksilöllisten tarpeiden ja toivomusten mukaisesti. Huollon tulee turvata myönteiset ja läheiset ihmissuhteet erityisesti lapsen ja hänen vanhempiensa välillä. Lapselle tulee turvata hyvä hoito ja kasvatus sekä lapsen ikään ja kehitystasoon nähden tarpeellinen valvonta ja huolenpito. Lapselle on pyrittävä antamaan turvallinen ja virikkeitä antava kasvuympäristö sekä lapsen taipumuksia ja toivomuksia vastaava koulutus. Lasta tulee kasvattaa siten, että hän saa osakseen ymmärtämystä, turvaa ja hellyyttä. Lasta ei saa alistaa, kurittaa ruumiillisesti eikä kohdella muulla tavoin loukkaavasti. Lapsen itsenäistymistä sekä kasvamista vastuullisuuteen ja aikuisuuteen tulee tukea ja edistää.

     
HUOLTOMUODOT

1.  Yhteishuolto

Huoltolain yleisenä periaatteena on, että lapsen etu toteutuu parhaiten silloin kun vanhemmat yhdessä vastaavat lapsensa huollosta. Yhteishuolto tarkoittaa vanhempien välistä yhteistoimintaa ja yhteistä päätöksentekoa lapsen asioissa. Se ei sen sijaan tarkoita sitä, että lapsi asuisi vuorotellen kummankin vanhemman luona.

Yhteishuollossa huoltajat päättävät yhdessä mm. lapsen
- hoidosta
- kasvatuksesta
- asuinpaikasta
- kansalaisuudesta
- äidinkielestä
- nimestä
- uskonnosta
- terveydenhuollosta
- koulunkäynnistä
- passista

Rajoitettu yhteishuolto
Lapsen ollessa vanhempiensa yhteisessä huollossa tuomioistuin voi päättää huoltajien välisestä
tehtävien jaosta eli antaa päätöksessä yksilöityjen huoltajan tehtävien osalta päätösvallan yksin
toiselle vanhemmalle. Tällainen tuomioistuimen tehtäväjakomääräys voi koskea päätöksentekoa esimerkiksi nimestä, päivähoitopaikasta, koulusta, terveydenhoidosta, uskonnosta ja/tai passista. Väestörekisteriin rajoitetusta yhteishuollosta kirjataan vain tieto siitä, että “huolto on jaettu”. Lapsen huoltaja joutuu viranomaisten kanssa asioidessaan osoittamaan huoltajan oikeutensa tuomioistuimen päätöksellä.
 

2. Yksinhuolto

Kun vain toinen vanhemmista on lapsen huoltaja, tekee hän yksin kaikki lasta koskevat päätökset.  Viranomaiset (esim. päiväkoti, koulu, terveydenhoito, sosiaalitoimi) antavat lasta koskevat tiedot vain huoltajalle ja vain huoltajan erikseen antamalla luvalla toiselle vanhemmalle.

Tiedonsaantioikeus ei-huoltajalle
Jos lapsi on toisen vanhemman yksinhuollossa, huolto on jakamaton ja huoltaja käyttää yksin päätösvaltaa lapsen asioissa. Lapsen ollessa yksin toisen vanhemman huollossa, voidaan ei-huoltaja-vanhemmalle kuitenkin vahvistaa tuomioistuimen päätöksellä huoltajalle kuuluva oikeus saada lasta koskevia tietoja viranomaisilta. Ei-huoltaja-vanhemman on osoitettava tämä oikeutensa tuomioistuimen päätöksellä, koska tiedonsaantioikeutta ei kirjata väestörekisteriin.
 

3. Oheishuolto ja sijaishuolto

Tuomioistuin voi päättää, että lapsen huolto uskotaan vanhempien ohella tai sijasta yhdelle tai useammalle henkilölle, joka on antanut siihen suostumuksensa. Oheis- ja sijaishuolto ei vapauta vanhempia heidän elatusvastuustaan eikä tuota oheis- ja sijaishuoltajalle elatusvelvollisuutta lasta kohtaan.

Oheishuoltaja toimii vanhempien/vanhemman ohella lapsen huoltajana. Oheishuollon määräämisen edellytyksenä on, että se on lapsen edun mukaista.

Lapsen asuessa pysyvästi jonkun muun kuin vanhempansa luona, tuomioistuin voi määrätä huollon vanhempien sijaan muulle henkilölle. Sijaishuoltajan määräämisellä lakkautetaan vanhempien/vanhemman huoltosuhde lapseen. Jos vanhemmat tai toinen heistä ovat lapsensa huoltajia, voi tuomioistuin uskoa lapsen huollon vanhempien sijasta yhdelle tai useammalle henkilölle vain, jos tähän on lapsen kannalta erittäin painavia syitä.
      

LAPSEN ASUMINEN

Silloin kun vanhemmat ovat yhdessä lapsen huoltajia, mutta eivät asu yhdessä, on ratkaistava, kumman vanhemman luona lapsi asuu. Lapsen asumisesta päätettäessä lähtökohtana tulee olla lapsen etu. Harkittaessa lapsen asuinpaikkaa on tärkeää ottaa huomioon kuinka asuminen ja lapsen arkeen kuuluvat asiat järjestyvät käytännössä parhaiten.
         

Vuoroasuminen

Vuoroasuminen tarkoittaa sitä, että lapsi asuu käytännössä puolet tai lähes puolet ajastaan
vuorotellen vanhempiensa luona. Lapsi voi kuitenkin olla virallisesti kirjoilla vain yhdessä paikassa. Mm. lapsen lähikoulu ja koulukuljetukset määräytyvät lapsen asuinpaikan mukaan ja esimerkiksi asumistukea myönnettäessä lapsi voidaan ottaa huomioon vain toisen vanhemman ruokakunnan jäsenenä. Lapsilisää maksetaan vain toiselle vanhemmalle, lähtökohtaisesti sille, jonka luona lapsi virallisesti asuu.

Vuoroasuminen edellyttää vanhemmilta erittäin hyvää kykyä yhteistyöhön sekä joustavuutta. Vuoroasumisratkaisun tulee perustua lapsen etuun ja yksilöllisiin tarpeisiin, ei vanhemman tahtoon tai taloudellisiin intresseihin. Vuoroasumisratkaisu on lapselle vaativa ratkaisu, ja parhaiten se soveltuu kouluikäisille lapsille.

Vuoroasuminen toimii parhaiten silloin, kun
-  vanhemmat ovat päätyneet ratkaisuun yhdessä lapsen tarpeet huomioiden
-  vanhemmat kykenevät hyvään yhteistyöhön
-  vanhemmat jakavat vanhemmuuden ja vastuun lapsen arjesta
-  vanhemmat suhtautuvat joustavasti lapsen oleskeluun toisen vanhemman luona
-  vanhempien välinen tiedonkulku toimii avoimesti
-  vanhempien kasvatukselliset näkökohdat ovat lähellä toisiaan
-  lapsi on itse kykenevä ja halukas vuoroasumiseen
-  lapsi kykenee itse ikänsä puolesta hahmottamaan ja hallitsemaan elämäänsä
-  vanhemmat asuvat lähekkäin, niin että lapsen elinpiiri (kuten koulu, päiväkoti, ystävät ja harrastukset) säilyy samana kodista riippumatta
   

TAPAAMISOIKEUS

Lapsen tapaamisoikeuden tarkoituksena on turvata lapselle oikeus pitää yhteyttä ja tavata sitä vanhempaansa, jonka luona lapsi ei asu. Lapsen tapaamisoikeuden turvaaminen on kummankin vanhemman vastuulla. Kaikki lapsen huoltolaissa hyvälle huollolle asetetut kriteerit koskevat myös tapaamisoikeutta.

Lapsen oikeus tavata vanhempaansa ei ole sidoksissa siihen, onko vanhempi lapsen huoltaja. Tapaamisoikeus voidaan vahvistaa vain lapsen ja vanhemman välille, joten esimerkiksi lapsen ja isovanhemman välille tapaamisoikeutta ei ole mahdollista vahvistaa. 
    

HUOLTOA, ASUMISTA JA TAPAAMISOIKEUTTA KOSKEVAN ASIAN RATKAISEMINEN

Lapsen huoltoa, asumista ja tapaamisoikeutta koskeva asia voidaan ratkaista joko vanhempien välisellä sopimuksella, tuomioistuimen päätöksellä tai vanhempien avioeron liitännäisasiana.
 

1. Vanhempien välinen sopimus

Vanhemmilla on lähtökohtaisesti sopimusvapaus ja he voivat tehdä sopimuksen lapsen huollosta, asumisesta ja tapaamisoikeudesta joko suullisesti tai kirjallisesti. Jotta sopimus olisi täytäntöönpanokelpoinen, tulee se laatia kirjallisesti oikeusministeriön vahvistaman kaavan mukaisesti lapsen asuinkunnan lastenvalvojalla, joka vahvistaa sopimuksen, jos se on lapsen edun mukainen. Vahvistettu sopimus vastaa lainvoimaltaan tuomioistuimen antamaa ratkaisua.

Lasten huoltoon, asumiseen ja tapaamisoikeuteen liittyvissä asioissa asianosaisia ja sopijapuolia ovat vanhemmat. Lastenvalvoja ei määrää sopimusten sisällöstä vaan sopimusneuvottelut käydään sopijapuolten, siis vanhempien, kesken. Lastenvalvojan tehtävänä on avustaa vanhempia pääsemään sopimukseen ja laatia vanhempien sopimista asioista täytäntöönpanokelpoinen asiakirja.

Lapsen asioista sovittaessa lähtökohtana tulee olla lapsen etu. Vanhempien tulee neuvotella ja punnita eri vaihtoehtoja ennen muuta lapsen kannalta ja harkinnassa on tärkeää ottaa huomioon kuinka lapsen arkeen kuuluvat asiat järjestyvät käytännössä parhaiten.

Vanhemmat voivat sopia
- lapsen huollon uskomisesta molemmille vanhemmille yhteisesti tai yksin toiselle vanhemmalle;
- lapsen asumisesta toisen vanhemman luona;
- lapsen oikeudesta tavata ja pitää yhteyttä siihen vanhempaan, jonka luona lapsi ei asu.

Sopimus lapsen huollosta ja asumisesta on aina voimassa toistaiseksi. Sen sijaan sopimus tapaamisoikeudesta voidaan tehdä porrastettuna erilaiseksi eri ikäkausille tai se voi olla myös määräaikainen, jonka jälkeen tilannetta tarkastellaan uudelleen.

Tapaamissopimuksessa voidaan sopia normaalin viikkorytmin lisäksi juhlapyhien ja lomien vietosta. Tapaamissopimuksessa on syytä huomioida mm. lapsen ikä, koulu, päivähoito, harrastukset ja vanhempien kotien välinen etäisyys. Tapaamisten lisäksi voidaan sopia puhelin-, tekstiviesti- ja sähköpostiyhteydenpidosta. Tapaamissopimuksessa voidaan sopia myös lapsen kuljettamisesta tapaamisiin sekä siitä aiheutuvien kustannusten jakamisesta. Erityisestä syystä tapaamiset voivat olla myös tuettuja tai valvottuja.

Vaikka vanhemmilla onkin sopimusvapaus, täytäntöönpanon kannalta olisi kuitenkin hyvä, että tapaamisoikeus olisi määritelty mahdollisimman tarkasti. Suositeltavaa on käyttää mahdollisimman yksityiskohtaisia ilmaisuja (esim. ”Lapsella on oikeus tapaamiseen parillisten viikkojen perjantaista klo 16 sunnuntaihin klo 18 asti.”). Tarvittaessa on myös hyvä kirjata lapsen kuljetus tapaamisiin ja kotiin; kuka huolehtii kuljetuksista ja kuka vastaa kustannuksista. Joskus tapaamisiin halutaan lisäksi liittää lisäehtoja, jotka eivät ole sellaisenaan täytäntöön pantavissa (esim. "Lapsen tulee mennä nukkumaan illalla viimeistään kello 21" ). Sanotunlaisia ehtoja voidaan sopimukseen kirjata, mutta vanhempien tulee ymmärtää, ettei tällaisia ehtoja voida erimielisyystilanteessa panna täytäntöön.

Vanhemmat voivat kääntyä sovintoratkaisuun pääsemiseksi myös perheasioiden sovittelijoiden puoleen.

Vanhemmat, jotka eivät eron jälkeen pääse yhteisymmärrykseen lapsensa aseman järjestämisestä voivat pyytää käräjäoikeudesta sovittelua. Helsingin käräjäoikeudessa on käynnistynyt 1.1.2011 kokeilu asiantuntija-avustajan käyttämisestä lapsen huoltoa, tapaamisoikeutta ja elatusta koskevassa tuomioistuinsovittelussa. Sovittelun tavoitteena on saada kestävä sopimus vanhempien välille.

Mikäli vanhemmat eivät pääse asiassa sopimukseen, on heidän vietävä asia käräjäoikeuden  ratkaistavaksi.

2. Tuomioistuimen päätös lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta
Jos vanhemmat eivät pääse keskenään sovintoon lapsen huoltoa, asumista ja tapaamisoikeutta koskevassa asiassa, voidaan asia viedä käräjäoikeuden ratkaistavaksi. Lapsen huoltoa, asumista tai tapaamisoikeutta koskeva asia pannaan vireille hakemuksella, jonka voivat tehdä 1) lapsen vanhemmat yhdessä, 2) toinen vanhemmista, 3) lapsen huoltaja tai 4) sosiaalilautakunta. Huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevassa asiassa asianosaisina ovat vanhemmat, ja se käsitellään siinä käräjäoikeudessa, jonka tuomiopiirissä lapsella on kotipaikka tai vakituinen asuinpaikka.

Tuomioistuin voi päättää,
- että lapsen huolto uskotaan molemmille vanhemmille yhteisesti tai yksin toiselle vanhemmalle;
- että lapsen tulee asua toisen vanhempansa luona, jos vanhemmat eivät asu yhdessä;
- että lapsen huolto uskotaan vanhempien ohella tai sijasta yhdelle tai useammalle henkilölle, joka on antanut tähän suostumuksensa;
- että lapsella on oikeus pitää yhteyttä ja tavata vanhempaansa, jonka luona lapsi ei asu.

Tuomioistuin voi päättää myös huoltajien välisestä tehtävien jaosta ja tiedonsaantioikeuden myöntämisestä ei-huoltaja-vanhemmalle. Tuomioistuin ei sen sijaan voi päättää yksittäisestä lapsen huoltoa koskevasta erimielisyydestä, kuten esimerkiksi siitä, mihin kouluun lapsi menee tai mihin uskontokuntaan hän kuuluu. Tällainen vanhempien välinen huoltoa koskeva erimielisyys ratkaistaan joko huoltajien tehtäväjakomääräyksellä tai huollon ja päätösvallan uskomisella yksin toiselle vanhemmalle.

Tuomioistuimen on otettava huomioon lapsen etu ja lapsen omat toivomukset ratkaistessaan lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevaa asiaa. Tuomioistuin voi asiaa käsitellessään pyytää sosiaalilautakunnalta selvityksen vanhempien ja lapsen olosuhteista. Sosiaalitoimi ei ratkaise asiaa vaan toimii tuomioistuinta avustavana viranomaisena. Selvitys on kuitenkin merkittävä osa käräjäoikeuden oikeudenkäyntiaineistoa sen päättäessä lapsen huolto- ja tapaamisasiasta.

Kun lapsen huoltoa tai tapaamisoikeutta koskeva asia on vireillä tuomioistuimessa, voi tuomioistuin antaa väliaikaisen määräyksen lapsen asumisesta ja tapaamisoikeudesta. Lisäksi erityisestä syystä tuomioistuin voi määrätä, kenelle lapsen huolto uskotaan, kunnes asiasta lopullisesti päätetään. Väliaikainen määräys on voimassa, kunnes tuomioistuin lopullisesti päättää asiasta, jollei päätöstä tätä ennen peruuteta tai muuteta.

Huoltoriidan oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuuteen sovelletaan oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 2 §:ä, jonka mukaan asianosaiset vastaavat itse oikeudenkäyntikuluistaan, jollei ole erityistä syytä velvoittaa asianosaista korvaamaan osaksi tai kokonaan vastapuolensa oikeudenkäyntikulut. Asian hävinnyt osapuoli velvoitetaan siis korvaamaan toisen osapuolen oikeudenkäyntikulut vain, jos siihen on erityistä syytä.

3. Avioeron liitännäisasia

Lapsen huoltoa, asumista ja tapaamisoikeutta koskeva asia voidaan ratkaista myös vanhempien avioeron yhteydessä. Asia saatetaan tällöin vireille avioerohakemuksen liitännäisvaatimuksena jommankumman puolison kotikunnan käräjäoikeudessa.

         
SOPIMUKSEN TAI PÄÄTÖKSEN MUUTTAMINEN

Sosiaalilautakunnan vahvistamaa sopimusta tai tuomioistuimen päätöstä lapsen huollosta tai tapaamisoikeudesta voidaan muuttaa uudella sopimuksella tai tuomioistuimen päätöksellä, jos olosuhteet ovat sopimuksen vahvistamisen tai päätöksen antamisen jälkeen muuttuneet tai jos tähän muutoin on aihetta.

Vanhemmat voivat varata ajan lastenvalvojalle voimassa olevan sopimuksen tai tuomioistuimen päätöksen muuttamiseksi. Lasten huoltoon, tapaamisoikeuteen, asumiseen ja elatukseen liittyvissä asioissa asianosaisia ja sopijapuolia ovat vanhemmat. Lastenvalvoja ei määrää sopimusten sisällöstä vaan sopimusneuvottelut käydään sopijapuolten, siis vanhempien, kesken. Jotta muutossopimuksia voitaisiin laatia, tulee molempien vanhempien olla yhtä aikaa paikalla. Mikäli vanhemmat eivät pääse keskenään sopimukseen, voivat vanhemmat joko yksin tai yhdessä viedä asian käräjäoikeuden ratkaistavaksi.

         
LAPSEN HUOLTOA JA TAPAAMISOIKEUTTA KOSKEVAN PÄÄTÖKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANO

Lapsen huollon ja tapaamisoikeuden täytäntöönpanosta on määräykset erillisessä täytäntöönpanolaissa. Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun päätöksen tai sosiaalitoimen vahvistaman sopimuksen täytäntöönpanoa voidaan vaatia tuomioistuimessa, kun päätöstä tai sopimusta ei ole noudatettu. Täytäntöönpanoa haetaan lapsen tai hakijan vastapuolen asuinpaikan käräjäoikeudelta. Lapsen huoltoa koskevan alle kolme kuukautta vanhan päätöksen täytäntöönpanoa voidaan hakea suoraan myös lapsen asuinpaikan ulosottomieheltä. Käytettävissä olevia pakkokeinoja ovat uhkasakko ja nouto. Täytäntöönpanoon ei kuitenkaan saa ryhtyä, jos 12-vuotias tai sitä nuorempi, mutta riittävän kehittynyt lapsi sitä vastustaa.

Täytäntöönpano-oikeudenkäynnin kohteena voivat olla:
1) tuomioistuimen päätös tai sosiaalitoimen vahvistama sopimus lapsen huollosta, asumisesta tai lapsen tapaamisoikeudesta
2) tuomioistuimen antama väliaikaismääräys em. seikoista
3) vieraassa valtiossa annettu lapsen huoltoa tai tapaamisoikeutta koskeva päätös
4) vaatimus lapsen luovuttamisesta huoltajalleen, jos lapsi on jonkun muun kuin laillisen
huoltajansa hoidossa
5) lapsen tapaamisoikeuden täytäntöönpano, jos lapsi on jonkun muun kuin laillisen huoltajansa hoidossa

Hakijana voi olla joko lapsen huoltaja, joka vaatii lapsen palauttamista luokseen tai tapaava vanhempi, joka vaatii vahvistetun tapaamisoikeuden toteuttamista. Sen sijaan lähihuoltaja ei voi vahvistetusta tapaamisoikeudesta huolimatta vaatia toisen vanhemman velvoittamista tapaamaan lastaan. Pakolla toteutettua tapaamista ei voida pitää lapsen edun mukaisena.

Tuomioistuin lähettää pääsääntöisesti vireillä olevan asian ensin täytäntöönpanosovitteluun. Sovittelun avulla pyritään saamaan asianosaiset noudattamaan vapaaehtoisesti päätöstä tai sopimusta. Jos asia ei ratkea täytäntöönpanosovittelussa, täytäntöönpano toteutetaan antamalla täytäntöönpanomääräys, jolla hakijan vastapuoli velvoitetaan luovuttamaan lapsi hakijalle (huollon täytäntöönpano) tai sallimaan lapsen ja tapaavan vanhemman väliset tapaamiset (tapaamisoikeuden täytäntöönpano). Lisäksi täytäntöönpano-oikeudenkäynnissä vahvistetun tapaamisoikeuden ehtoja voidaan muuttaa tai täsmentää joko väliaikaisesti tai vähäisissä määrin myös pysyvästi.

      
LAPSEN ELATUS

Oikeus elatukseen

Lapsen elatuksesta annetun lain mukaan vanhemmilla on velvollisuus elättää alaikäistä lastaan. Lapsella on oikeus riittävään elatukseen, joka käsittää lapsen kehitystason mukaisten aineellisten ja henkisten tarpeiden tyydyttämisen, lapsen tarvitseman hoidon ja koulutuksen sekä tästä aiheutuvat kustannukset.

Elatuslain mukaan vanhemmat vastaavat lapsensa elatuksesta kykynsä mukaan. Vanhempien elatuskykyä arvioitaessa huomioon otetaan heidän ikänsä, työkykynsä ja mahdollisuutensa osallistua ansiotyöhön, käytettävissä olevien varojen määrä sekä heidän lakiin perustuva muu elatusvastuunsa. Vanhempien elatusvastuun laajuutta arvioitaessa otetaan huomioon myös lapsen kyky ja mahdollisuudet itse vastata elatuksestaan sekä seikat, joiden johdosta vanhemmille ei aiheudu lapsen elatuksesta kustannuksia tai ne ovat vähäiset.

Lähtökohtaisesti lapsen oikeus saada elatusta vanhemmiltaan päättyy, kun hän täyttää kahdeksantoista vuotta. Vanhempien elatusvelvollisuus voi väistyä jo aikaisemminkin, jos lapsi esimerkiksi kykenee täysin elättämään itsensä ansiotyöllään. Lisäksi oikeuskäytännössä on katsottu, että vanhempien elatusvelvollisuus päättyy, jos lapsi solmii avioliiton ennen kuin täyttää 18 vuotta.

Jos lapsen huolto on uskottu muulle henkilölle kuin lapsen vanhemmalle, ei näin määrätylle huoltajalle synny lapsen elatuksesta annetun lain tarkoittamaa elatusvelvollisuutta suhteessa lapseen.

Elatusapu

Elatuslain mukaan lapselle voidaan vahvistaa suoritettavaksi elatusapua, jos vanhempi ei muulla tavoin huolehdi lapsen elatuksesta taikka jos lapsi ei pysyvästi asu vanhempansa luona. Elatusavulla tarkoitetaan siis rahasuoritusta, jolla lapsen vanhemman on elatusvelvollisuutensa nojalla määräajoin osallistuttava lapsensa elatuksesta aiheutuviin kustannuksiin.

        
ELATUSAVUN MÄÄRÄ JA MAKSAMINEN

Elatusavun määrä ja suorittamistapa vahvistetaan joko vanhempien keskinäisellä sopimuksella tai tuomioistuimen tuomiolla. Elatusapu voidaan vahvistaa määräajaksi tai suoritettavaksi eri määräisenä eri ajanjaksoilta.

Koska elatusavun määrään vaikuttavat tekijät on elatuslaissa kuvattu varsin yleispiirteisesti, oikeusministeriö on julkaissut ulos lapsen elatusavun arvioimiseksi. Ohjeen antaminen ei perustu laissa olevaan valtuutukseen, joten sillä ei ole viranomaisten toimintaa sitovaa vaikutusta, vaan se on oikeudelliselta luonteeltaan elatusapujen määräytymisperusteita koskeva suositus.

Elatusavun määräytymisen pohjana on aina lapsen tarve, josta kumpikin vanhempi kykynsä mukaan vastaa. Huoltomuoto tai tapaamisoikeus ei vaikuta vanhempien lakisääteiseen elatusvastuuseen, eikä vanhempien välinen elatusvelvollisuus määräydy suoraan esimerkiksi sen ajan perusteella, jonka lapsi kummankin vanhemman luona viettää. Sen sijaan luonapito voidaan ottaa huomioon elatusavun suuruutta määriteltäessä.

Elatusapu maksetaan kuukausittain etukäteen tai se voidaan sopia maksettavaksi kertasuorituksena. Kertasuoritteinen elatusapu voidaan vahvistaa, mikäli tämä on tarpeen lapsen elatuksen turvaamiseksi vastaisuudessa ja sitä on elatusavun suorittajan maksukykyyn nähden pidettävä kohtuullisena. Elatusapu on maksettava erääntymispäivänä ja se maksetaan pääsääntöisesti lapsen lähivanhemman pankkitilille. Jollei elatusapueriä makseta erääntymispäivänä, ne voidaan ulosmitata elatusvelvolliselta. Elatusapu on viivästyskorollista velkaa ja se vanhenee viidessä vuodessa.

Varallisuusselvitys (rtf)

       
ELATUSAPUASIAN RATKAISEMINEN

Lapsen elatusta koskeva asia voidaan ratkaista joko vanhempien välisellä sopimuksella, tuomioistuimen päätöksellä tai vanhempien avioeron liitännäisasiana.

1. Vanhempien välinen sopimus

Vanhemmilla on lähtökohtaisesti sopimusvapaus ja he voivat sopia elatusavun keskenään joko suullisesti tai kirjallisesti. Vanhempien sopimus, jossa luovutaan lapsen oikeudesta saada elatusapua vastaisuudessa, on kuitenkin sellaisenaan mitätön.

Jotta sopimus olisi täytäntöönpanokelpoinen, tulee se laatia kirjallisesti oikeusministeriön vahvistaman kaavan mukaisella lomakkeella lapsen asuinkunnan lastenvalvojalla, joka vahvistaa sopimuksen, jos se on lapsen edun mukainen. Vahvistettu sopimus vastaa lainvoimaltaan tuomioistuimen antamaa ratkaisua.  

Lapsen elatukseen liittyvissä asioissa sopijapuolia ovat vanhemmat. Lastenvalvoja ei määrää sopimuksen sisällöstä vaan sopimusneuvottelut käydään sopijapuolten, siis vanhempien, kesken. Lastenvalvojan tehtävänä on avustaa vanhempia pääsemään sopimukseen ja laatia vanhempien sopimista asioista täytäntöönpanokelpoinen asiakirja.

Elatussopimukseen kirjataan;
- lapsen ja vanhempien henkilötiedot,
- elatusavun määrä,
- elatusavun alkamispäivämäärä,
- elatusavun päättymisajankohta,
- elatusavun erääntymispäivä sekä
- elatusavun saaja.
Elatussopimuksen allekirjoittavat se vanhemmista, joka sitoutuu suorittamaan elatusapua sekä alaikäisen lapsen puolesta huoltaja. Jos lapsi on otettu huostaan, huoltajille voidaan joutua määräämään edunvalvojan sijainen elatussopimuksen tekemistä varten.

Jos vanhemmat eivät pääse asiassa sopimukseen, on asia vietävä käräjäoikeuden ratkaistavaksi.

2. Tuomioistuimen tuomio lapsen elatusta koskevassa asiassa

Jos vanhemmat eivät pääse keskenään sovintoon lapsen elatusta koskevassa asiassa, voidaan asia viedä tuomioistuimen ratkaistavaksi. Asia tulee vireille käräjäoikeudelle toimitettavalla kirjallisella haastehakemuksella. Toimivaltainen tuomioistuin on se käräjäoikeus, jonka tuomiopiirissä vastaajalla/asiaan osallisella on kotipaikka tai vakituinen asuinpaikka tai vaihtoehtoisesti käräjäoikeus, jonka tuomiopiirissä elatusapua vaativalla tai saavalla on kotipaikka tai vakituinen asuinpaikka. Elatuskanteessa asianosaisina ovat lapsi ja se vanhempi, jolta elatusapua vaaditaan. Alaikäistä lasta edustaa hänen huoltajansa.

Elatuskanteen voi panna vireille:
- lapsen huoltaja
- lapsen edunvalvoja
- sosiaalilautakunta

Tuomioistuin vahvistaa elatusavun lähtökohtaisesti kanteen vireille panosta lukien tai vireillepanoa myöhemmästä ajankohdasta. Tuomioistuin voi kuitenkin määrätä, että elatusapua on suoritettava kanteen vireille panoa aikaisemmasta ajankohdasta lukien, jos tähän on olemassa erityisen painavia syitä. Elatusapua voidaan kuitenkin määrätä suoritettavaksi enintään yhden kanteen vireille panoa edeltäneen vuoden ajalta.

Erillisenä kanteena vireille tulleen elatusapuvaatimuksen osalta laissa ei ole säädetty väliaikaismääräyksen mahdollisuudesta, mutta lapsen elatuksen turvaamiseksi
väliaikaismääräyksen antamista on kuitenkin vakiintuneesti pidetty mahdollisena. Väliaikainen määräys on voimassa, kunnes tuomioistuin lopullisesti päättää asiasta, jollei päätöstä tätä ennen peruuteta tai muuteta.

Elatusasian oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuus määräytyy elatusvelvollisen osalta
oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n mukaan ja lapsen osalta 21 luvun 2 §:n mukaan. Elatusvelvollinen on siten hävitessään asian velvollinen korvaamaan kaikki vastapuolensa tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut. Lapsi sen sijaan ei pääsääntöisesti joudu maksamaan vastapuolen oikeudenkäyntikuluja, vaikka häviäisikin jutun elatusavun vahvistamisesta tai korottamisesta. Asian hävinnyt lapsi voidaan velvoittaa korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut vain, jos siihen on erityistä syytä.

3. Avioeron liitännäisasia

Elatusapua koskeva vaatimus voidaan esittää myös vanhempien avioeron yhteydessä. Asia saatetaan tällöin vireille avioerohakemuksen liitännäisvaatimuksena jommankumman puolison kotikunnan käräjäoikeudessa.

        
KOULUTUSAVUSTUS

Lapsen elatuksesta annetun lain 3.2 §:n mukaan vanhemmat vastaavat lapsen koulutuksesta aiheutuneista kustannuksista myös sen jälkeen, kun lapsi on täyttänyt 18 vuotta, mikäli se harkitaan kohtuulliseksi. Tällöin otetaan erityisesti huomioon lapsen taipumukset, koulutuksen kestoaika, siitä aiheutuvien kustannusten määrä sekä lapsen mahdollisuudet koulutuksen päätyttyä itse vastata koulutuksestaan aiheutuvista kustannuksista.  

Jos koulutusavustus vahvistetaan ennen kuin lapsi täyttää 18 vuotta, lapsen edustajana toimii lapsen lähivanhempi. Sen sijaan täysi-ikäinen lapsi vaatii koulutusavustusta itse ja voi itsenäisesti asuessaan kohdistaa vaateensa kumpaankin vanhempaansa. Koulutusavustus maksetaan 18 vuotta täyttäneen lapsen omalle tilille.

Oikeuskäytännössä on katsottu vakiintuneesti, että koulutusavustus voidaan vahvistaa lukion käymisen ajaksi, koska lukion katsotaan kuuluvan kansalaisten peruskoulutukseen. Koulutusavustus voidaan vahvistaa myös ammatilliseen koulutukseen, mutta kynnys siihen on korkeampi.  Koulutusavustuksen vahvistaminen edellyttää aina joka tapauksessa tapauskohtaista harkintaa siitä, onko vahvistaminen kohtuullista. Harkinnassa on otettava huomioon myös lapsen omat mahdollisuudet vastata koulutuskustannuksistaan esimerkiksi opintorahalla, opintolainalla tai työnteolla.

Koulutusavustuksen määrään ei voida suoraan soveltaa elatusapua koskevia säännöksiä, vaikka koulutuskustannuksiin luetaankin suoranaisten opintomenojen lisäksi myös
koulutuksen aikaiset elinkustannukset. Sen sijaan esimerkiksi harrastuksista aiheutuvat
kustannukset eivät pääsääntöisesti kuulu koulutusavustuksella katettavaksi.

   
ELATUSAVUN MUUTTAMINEN

Aiemmin vahvistettua elatusapua voidaan muuttaa joko vanhempien välisellä sopimuksella tai tuomioistuimen tuomiolla. Vaikka aiempi elatusapu olisi ratkaistu tuomioistuimen päätöksellä, sitä on mahdollista muuttaa myöhemmin vanhempien sopimuksella.

Vahvistetun elatusavun määrää voidaan muuttaa, jos olosuhteet elatusavun vahvistamisen jälkeen ovat muuttuneet olennaisesti ja elatusavun muuttamista on sekä lapsen että elatusapua suorittavan vanhemman olot huomioon ottaen pidettävä kohtuullisena. Elatusapua voidaan muuttaa myös, jos vahvistetun elatusavun harkitaan olleen jo alunperin kohtuuton.

        
ELATUSAPUJEN INDEKSISIDONNAISUUS

Elatusapuja tarkistetaan kalenterivuosittain vuoden alusta elinkustannusindeksin (1951:10=100) nousua vastaavasti. Indeksikorotuksen tarkoituksena on säilyttää vahvistetun elatusavun reaaliarvo rahan arvon muuttuessa.

Indeksikorotuksen maksuvelvollisuus seuraa suoraan laista, eikä vanhemmille näin ollen ilmoiteta erikseen viran puolesta tulevista korotuksista. Jos vanhemmat hoitavat elatusavun maksamisen keskenään, tulee heidän itse huolehtia myös indeksikorotuksista. Pyynnöstä vanhemmat voivat saada alkuperäiseen sopimukseensa merkinnän korottamisajankohdasta sekä korotetusta elatusavun määrästä. Jos elatusapu maksetaan elatustukena tai on ulosottoperinnässä, huolehtii Kela ja ulosottoviranomainen viran puolesta indeksikorotuksista.

Indeksikorotusmerkintöjä annetaan perheoikeudellisissa asioissa osoitteessa Vironkatu 2, 4. kerros.


        
ELATUSAVUN PERINTÄ

Jos vanhempien välillä on voimassa oleva lastenvalvojan vahvistama sopimus tai tuomioistuimen päätös elatusavusta, on maksamaton elatusapu sellaisenaan ulosottokelpoista velkaa. Lapsen lähivanhempi voi käynnistää ulosottoperinnän toimittamalla kirjallisen ulosottohakemuksen (pdf) sekä alkuperäisen elatussopimuksen tai oikeuden päätöksen ulosottomiehelle.

Lapsen lähivanhempi voi hakea myös elatustukea Kelasta, jos elatusvelvollinen ei ole maksanut vahvistettua elatusapua. Maksamatta olevien elatusapujen sekä niille laskettujen viivästyskorkojen perintä siirtyy tällöin Kansaneläkelaitokselle.

            
ELATUSTUKI

Elatustuesta säädetään elatustukilaissa. Elatustuen tarkoitus on turvata alaikäisen lapsen oikeus riittävään elatukseen silloin, kun hänen molemmat vanhempansa eivät osallistu hänen elatukseensa. Elatustuen toimeenpanosta vastaa Kansaneläkelaitos.

Lapsella on oikeus elatustukeen, jos
1) elatusvelvollinen on laiminlyönyt vahvistetun elatusavun maksamisen
2) elatusapua ei ole lainkaan vahvistettu maksettavaksi tai se on vahvistettu täysimääräistä elatustukea pienemmäksi elatusvelvollisen puutteellisen elatuskyvyn vuoksi
3) lapsi on syntynyt avioliiton ulkopuolella eikä isyyttä ole lainvoimaisesti vahvistettu
4) elatusapua ei ole voitu vahvistaa samanaikaisesti isyyden vahvistamisen kanssa
Elatustuen myöntämisen edellytyksenä 1) ja 2) kohtien perusteilla on voimassa oleva sosiaalilautakunnan vahvistama sopimus tai tuomioistuimen päätös elatusavusta.

Oikeutta elatustukeen ei ole, jos
1) lapsi asuu elatusvelvollisen kanssa
2) lapsi voi tuloillaan elättää itsensä
3) elatusvelvollinen on kuollut

Elatustukea voi hakea lapsen vanhempi tai muu henkilö, jonka hoidossa lapsi on. Itsenäisesti asuva, 15 vuotta täyttänyt lapsi voi hakea tukea myös itse. Elatustuki myönnetään toistaiseksi tai määräajaksi, jos esimerkiksi elatussopimus on tehty määräajaksi, ja se voidaan myöntää myös taannehtivasti kolmen kalenterikuukauden ajalta ennen sen hakemista edellyttäen, että tuen myöntämisen edellytykset ovat tuolloin olleet olemassa. Elatustuki voidaan myöntää taannehtivasti myös pidemmältä ajalta, jos siihen on erityisen painavia syitä. Elatustuki lakkaa lapsen täyttäessä 18 vuotta.

Elatustuen myöntäminen ei vapauta elatusvelvollista maksamasta lapselle elatusapua siten kuin sopimuksella tai tuomiolla on vahvistettu. Oikeus kaikkien maksamatta olevien elatusapujen sekä niille laskettujen viivästyskorkojen perintään siirtyy Kansaneläkelaitokselle sen jälkeen, kun elatustuki on myönnetty elatusavun maksamisen laiminlyönnin perusteella. Elatusavun perimistä elatustuen korvaukseksi ei kuitenkaan toimiteta siltä osin kuin elatusavun maksamatta jättäminen on johtunut elatusvelvollisen maksukyvyttömyydestä. Elatusvelvollinen voi tehdä tätä koskevan hakemuksen Kansaneläkelaitokselle, jos hänen maksukyvyttömyytensä johtuu työkyvyttömyydestä, työttömyydestä tai muusta elatusvelvollisesta riippumattomasta syystä.



JAA
15.03.2018 10:55