Suoraan sisältöön

Vanhempana jaksamisen haasteet


Kuva: Mari Huhtanen / Kilda

Jokainen vanhempi on välillä väsynyt ja kokee jaksamattomuutta vanhemmuudessaan. Väsymyksen ja jaksamattomuuden taustalla voi olla monenlaisia asioita. Jaksamisen haasteet voivat olla tilapäisiä, tiettyyn kuormittavaan elämäntilanteeseen liittyviä haasteita. Toisinaan kyse on kuitenkin vanhemmuuden uupumuksesta ja vanhemman jaksamisessa ja voimavarojen määrässä tapahtuu selkeä muutos aikaisempaan. Uupunut vanhempi kokee, ettei hän jaksa olla vanhempi samalla tavalla kuin ennen ja iloita vanhemmuudestaan niin kuin aikaisemmin. Vanhemmuuden uupumus ei tarkoita rakkauden puutetta lasta kohtaan eikä vanhemmuuden uupumus ole osoitus huonosta vanhemmuudesta. Vanhemmuuden uupumusta voi olla vaikea tunnistaa ja se voi joskus ilmentyä epäsuorasti, esimerkiksi tarpeettomana huolena lapsen kehityksestä.

Vanhemman uupuminen on riski lapsen kehitykselle ja hyvinvoinnille. Sen vuoksi on tärkeää, että vanhempi saa tukea ennaltaehkäisevästi ja riittävän varhaisessa vaiheessa. Tuen hakeminen ja avun pyytäminen on vastuullista vanhemmuutta ja kertoo vanhemman kyvystä tunnistaa omat rajat ja voimavarat.

Yhtenä vanhemmuuden uupumuksen taustasyynä voi olla tarpeettoman intensiivinen vanhemmuus. Intensiivisellä vanhemmuudella tarkoitetaan kasvatustapaa, jossa vanhemmalla on kovia vaatimuksia omaa vanhemmuutta kohtaan, vanhemman toiminta on ulkoa päin ohjautuvaa ja vanhempi on jatkuvasti epävarma omasta vanhemmuudestaan. Silloin vanhemmuudesta tulee helposti suorittavaa, täydellisyyttä tavoittelevaa ja muihin vertailevaa. Vanhemmuudesta voi tulla silloin stressaavaa ja monimutkaista ja hyvä vanhemmuus voi määrittyä itselle ulkoisten mittareiden perusteella. Ulkoapäin tulevien ohjeiden noudattamisen sijaan on hyvä katsoa ja kuunnella omaa lasta ja pohtia, mikä on hänelle hyväksi.  

Hyvä vanhemmuus on yhteenvetona sitä, että olet hullaantunut omiin lapsiisi, annat heidän kertoa omia ajatuksiaan, olet perillä riittävän hyvin siitä, mitä heidän päässään liikkuu, ja osaat myös ohjata ja olla määrätietoinen, kun lapsi tarvitsee laumanjohtajaa. Ja silloin, jos lapsi tarvitsee apua, olet apuna.

(Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen)

Vanhempana jaksamisen haasteiden taustasyynä voi olla myös vanhemman oma tausta ja erityisesti vanhemman oman lapsuuden aikaiset haitalliset kokemukset. Lapsuuden aikaisilla haitallisilla kokemuksilla eli ACEilla (Adverse Childhood Experiences) tarkoitetaan lapsena koettua väkivaltaa, laiminlyöntiä ja perheen monimuotoisia ongelmia, kuten päihteiden käyttöä. Lapsuusajan haitalliset kokemukset ovat väestötasolla yleisiä, ja niillä on kauaskantoisia ja moninaisia seurauksia terveyteen ja hyvinvointiin. Lapsuuden epäsuotuiset kokemukset ja kehitykselliset traumat voivat vaikuttaa haitallisesti siihen, miten aikuinen suhtautuu itseen, muihin ja ympäröivään maailmaan. Ne voivat hankaloittaa itsesäätelyä ja elämänhallintaa ja niillä on yhteys koettuun mielenterveyteen. Sen vuoksi ne voivat myös vaikuttaa vanhemmuuteen ja lisätä vanhemman kokemaa kuormitusta ja väsymystä.

Tietoisuus lapsuusajan haitallisista kokemuksista ja niiden vaikutuksista nykyhetkeen ja vanhemmuuteen on tärkeää. Se lisää itsemyötätuntoa ja ymmärrystä omaa toimintaa kohtaan ja vähentää avun tarpeesta koettua häpeää. Se voi auttaa ymmärtämään, millaisia omilta vanhemmilta perittyjä toimintamalleja itse käyttää ja mitä niistä haluaa säilyttää omassa vanhemmuudessaan. Samalla se tuo näkyväksi myös niitä asioita, joiden suhteen on tarpeen tehdä muutos ja katkaista haitallinen ylisukupolvinen ketju. Tietoisuus lapsuusajan haitallisista kokemuksista voi lisätä itsemyötätuntoa, toiveikkuutta ja mahdollisuutta muutokseen.

Toiveikkuus ja positiivinen mielenterveys vanhempien jaksamisen tukena

Toiveikkuus on uskoa tulevaisuuteen ja siihen, että tulevaisuuteen voi vaikuttaa aktiivisesti omalla toiminnallaan. Toiveikkuus on tavoitteisiin suuntautuvaa toimintaa ja se auttaa näkemään tulevaisuuden merkityksellisenä ja tavoittelemisen arvoisena. Toiveikkuus lisää sopeutumiskykyä ja auttaa itsesäätelyyn ajatusten, tunteiden ja käyttäytymisen tasolla. Toiveikkuudella on yhteys positiiviseen vanhemmuuteen, tyytyväisyyteen ja kokemukseen elämänhallinnasta. Toiveikkutteen sisältyy resilienssi, eli pärjäävyys ja sopeutumiskyky. Vahva resilienssi voi suojata trauman vaikutuksilta ja edistää traumasta toipumista. Se voi siten suojata lapsuuden aikaisten haitallisten kokemusten kielteisiltä vaikutuksilta.

Toiveikkuuden vähäisyys heikentää luottamusta omiin kykyihin, voimavaroihin ja tulevaisuuden merkityksellisyyteen. Toiveikkuuden vähäisyys kapeuttaa ajattelua ja toimintakykyä. Se voi vaikeuttaa avun tarpeen tunnistamista, avun pyytämistä ja sen vastaanottamista.

Toiveikkuus on osa positiivista mielenterveyttä. Positiivisella mielenterveydellä tarkoitetaan emotionaalista, psykologista, sosiaalista, fyysistä ja hengellistä hyvinvointia. Positiiviseen mielenterveyteen sisällytetään esimerkiksi psyykkiset voimavarat, vaikuttamismahdollisuudet omaan elämään, toiveikkuus, elämänhallinnan tunne, tyydytystä tuottavien sosiaalisten suhteiden olemassaolo ja myönteinen käsitys itsestä ja omista kehittymismahdollisuuksista. Positiivinen mielenterveys on olennainen osa terveyttä ja hyvinvointia ja se on yhdistetty muun muassa parempaan fyysiseen terveyteen, parempaan elämänlaatuun, positiiviseen terveyskäyttäytymiseen ja vähäisempiin sosiaalisiin ongelmiin.

Positiivinen mielenterveys ei tarkoita mielenterveyden häiriön puuttumista. Yksilöllä voi olla paljon positiivista mielenterveyttä mielenterveyden häiriöstä huolimatta ja vastaavasti yksilöllä, jolla ei ole mielenterveyden häiriötä, voi olla vähän positiivista mielenterveyttä. Positiivista mielenterveyttä voidaan vahvistaa ja tukea. Terveelliset elintavat, ystäviltä ja yhteisöltä saatu tuki, ammattilaisilta saatu tuki ja tietoisen läsnäolon harjoittaminen lisäävät positiivista mielenterveyttä, hyvinvointia ja vaikeuksista selviämistä. Vinkkejä keinoista löydät esimerkiksi täältä.

Positiivinen mielenterveys yhdistetään lasta tukevaan, lämpimään ja johdonmukaiseen vanhemmuustyyliin. Vanhempi, jolla on paljon positiivista mielenterveyttä, pystyy tukemaan lapsen negatiivisia tunneilmauksia, olemaan lämmin ja herkkä lapsen viesteille, ilmaisemaan positiivisia tunteita ja kiintymystä lasta kohtaan ja olemaan johdonmukainen. Positiivinen mielenterveys lisää vanhemman luottamusta omaan vanhemmuuteen. Vanhemman resilienssi ja positiivinen mielenterveys tukevat lapsen suotuisaa kasvua ja kehitystä.

Lapsiperhepalvelut vanhempien jaksamisen tukena

Vanhempien positiivista mielenterveyttä, toiveikkuutta ja jaksamista tuetaan monissa lapsiperhepalveluissa. Yhdessä perheiden kanssa pyritään tunnistamaan heidän voimavaransa ja mahdolliset tuen tarpeet ja löytämään keinoja perheen hyvinvoinnin lisäämiseen.

Puheeksi ottamisen ja tuen tarpeiden tunnistamisen tukena käytetään tarpeen mukaan erilaisia menetelmiä, kuten kyselylomakkeita ja mittareita. Vanhempien jaksamisen ja hyvinvoinnin kartoittamiseen voidaan käyttää esimerkiksi vanhemmuuden uupumuksen mittaria, ACE-seulaa ja positiivisen mielenterveyden mittaria. Mittareiden käytöllä lisätään puheeksi ottamisen ja työskentelyn systemaattisuutta. Puheeksi ottaminen ja keskustelu aiheesta voi olla riittävä tuki perheen tilanteeseen, mutta tarvittaessa perheen on mahdollista saada enemmän tukea. Helsingin lapsiperhepalveluista saat tietoa täältä. Voit hakeutua palveluihin Lapsiperheiden sosiaalineuvonnan (puh. 09 3101 54 54) tai Tarvitsen apua –napin  kautta.

Lue lisää

Lapsuuden-kokemukset (Mannerheimin Lastensuojeluliitto)

Vanhemman jaksaminen (Mannerheimin Lastensuojeluliitto)

Lapsuusajan-haitallisista-kokemuksista-kohti-toiveikasta-tulevaisuutta (THL:n blogi)

 




14.12.2021 17:40