Suoraan sisältöön

Sisaruussuhteet ja uusi vauva

Uuden vauvan syntyminen perheeseen on iso muutos lapsen elämässä. Erityisesti jos lapsi on esikoinen, hän on tottunut saamaan vanhemmiltaan ja oletettavasti myös isovanhemmiltaan paljon huomiota. Yhtäkkiä lapsen elämään tulee pikkusisarus, joka vaatiikin vanhemmilta todella paljon hoivaa ja huolenpitoa, eikä yhteistä aikaa isommille sisaruksille riitä yhtä paljon kuin aiemmin. Hyvä ajatusleikki aikuiselle on miettiä, miltä itsestä tuntuisi, jos oma kumppani ilmoittaisi, että hän ottaa nyt uuden kumppanin, joka on hänelle aivan yhtä tärkeä ja joka muuttaa meille. Mitä pienemmästä lapsesta on kyse, sitä hankalampaa lapsen on hahmottaa, mitä vauvan saaminen oikeasti tarkoittaa. Usein lapsi kohdistaa sisarukseen odotuksia esimerkiksi mukavasta leikkikaverista. Tällöin lapsi saattaa pettyä tajutessaan, ettei vauvasta olekaan vielä leikkikaveriksi. Lapsi saattaa tässä tilanteessa kokea itsensä myös huijatuksi erityisesti, jos vanhemmat ovat markkinoineet pikkusisarusta leikkikaverina. Usein vanhempien odotukset isompia sisaruksia kohtaan kasvavat tiedostamatta uuden lapsen syntyessä, minkä lapsi voi kokea epäreiluna ja hämmentävänä.

On siis luonnollista, että lapsi on mustasukkainen uudesta tulokkaasta. Mustasukkaisuus voi ilmetä esimerkiksi lisääntyneenä itkuisuutena ja levottomuutena, lapselle voi tulla pissa- tai kakkavahinkoja tai hän voi yrittää satuttaa vauvaa tai vanhempiaan. Isosisarusta kannattaa valmistaa vauvan tuloon mahdollisimman realistisesti; keskittyen sekä positiivisiin asioihin “pääset opettamaan vauvalle uusia asioita sen kasvaessa” että negatiivisiin “vauva saattaa itkeä paljon ja se tarvitsee paljon syliä, kun se ei osaa vielä kävellä” Mustasukkaisuutta voi helpottaa ottamalla isompi sisarus mukaan vauvan hoitamiseen hänen ikätasonsa huomioiden. On myös tärkeää, että isosisarukseksi tuleva lapsi saa kahdenkeskistä aikaa molempien vanhempien kanssa ja arkirutiinit pysyvät mahdollisimman samanlaisina. Lue lisää Mannerheimin lastensuojeluliiton sivuilta.


Sisarussuhde on ihmisten yksi pisimmistä ja tärkeimmistä sosiaalisista suhteista. Sisarussuhde voi olla biologisten lasten, sisarpuolien tai uusperheessä muodostuneiden sisarusten välinen. Sisarusten väliseen suhteeseen vaikuttavat monet tekijät, kuten ikäero, sisarusten määrä, luonteenpiirteet ja mielenkiinnon kohteet. Suhteeseen vaikuttavat myös perheen sisäinen ilmapiiri ja perheenjäsenten tasavertaisuus perhetyypistä riippumatta.

Sisarusten välinen suhde opettaa yhdessä puuhailua, kannustusta ja kehumista, vuorovaikutustaitoja, riitelyä ja riitatilanteiden ratkomista. Siihen voi kuulua myös kilpailua ja mustasukkaisuutta. Vanhempien ollessa oikeudenmukaisia ja tasapuolisia lapsiaan kohtaan on sillä positiivinen vaikutus sisarussuhteisiin. Positiivinen vaikutus on myös vanhempien kyvyllä huomioida sisarukset yksilöllisesti ja antamalla aikaa kullekin erikseen.

Sisarusten väliset riidat ja tappelut ovat monissa perheissä hyvin iso osa arkea. Riidat opettavat parhaimmillaan lapsille paljon tärkeitä taitoja, joita lapset voivat hyödyntää muissa sosiaalisissa suhteissa. Sisarukset saattavat herkästi purkaa toisiinsa esimerkiksi päivän aikana kertynyttä pahaa mieltä, koska sisarussuhde koetaan turvallisena ja pysyvänä. Riidat saattavat kuitenkin olla erityisesti vanhemmille kuluttavia ja pitkään jatkuneina luoda hyvin kireää ilmapiiriä koko perheeseen. Hyviä vinkkejä riitojen selvittämiseen löytyy Mannerheimin lastensuojeluliiton sivuilta.


Lisää tietoa:

Lapsi ja mustasukkaisuus

Erilaiset perheet ja sisarussuhteet

Vanhemman rooli sisarussuhteen muodostumisessa



JAA
10.12.2019 15:30