Suoraan sisältöön

Kasvatus ja vanhemmuus

Kaiken kasvatuksen pohjana on kiintymys ja ilo yhdessäolosta. Rakkautta ja rajoja – tässä järjestyksessä. Rakkaus on turvallisuutta — luottamusta siihen, että yhdessä selvitään — kaikesta. Varmuutta siitä, että vanhempi ja lapsi osaavat tulkita toisiaan, ymmärtää toistensa viestejä.

Turvallinen kiintymyssuhde on ihmisen psyykkisen ja fyysisen terveyden perusta, ja sen rakentaminen alkaa lapsen syntyessä. Vauvan pitää pystyä kiinnittyä vanhempaansa aivan samalla tavalla kuin eläimen pentu kiinnittyy emoonsa. Ihmisellä kiintymyssuhteen kehittyminen kestää kuitenkin pidempään kuin eläinlapsella. Kiintymyssuhteen kehittymisen kannalta vuodet puolesta vuodesta neljään vuoteen ovat tärkeimmät.

Perhe syö yhdessa pöydän ääressä.

Hyvinvointi liittyy kehoon, mieleen ja sosiaalisiin suhteisiin.

Turvallisesti kiintynyt lapsi tuntee, että hänestä välitetään aidosti. Hän ei pelkää, että hänet hylätään, vaikka hän kiukustuisi. Kaikki tunteet ovat sallittuja, mutta ketään ei saa lyödä eikä mitään rikkoa suutuspäissään. Lapsi voi luottaa, että vanhemmalta saa apua vaikeiden tunteiden säätelyyn. Lapsi osaa myös pyytää apua vanhemmalta tunteiden säätelyyn. Turvallisesti kiintynyt lapsi on saanut aikuiselta ohjausta ja selkeitä rajoja, mutta myös turvaa ja lohdutusta. Turvallinen aikuinen auttaa häntä myös sanoittamaan tunteita, jotta ne muuttuvat vähitellen ymmärrettäväksi ja niistä voi kommunikoida. Turvallisesti kiintynyt lapsi on itsenäinen ikätasonsa mukaisesti.

Kaikki vanhemmat eivät kuitenkaan kykene tarjoamaan lapselleen riittävää hoivaa, ohjausta ja turvaa, jotta lapsi kiintyisi turvallisesti. Tällöin puhutaan turvattomasta kiintymyssuhteesta. Välttelevästi kiintynyt lapsi on jäänyt monessa asiassa liian yksin liian pienenä. Ulospäin hän voi näyttää reippaalta, mutta hän ei osaa hakea turvaa ja tukea aikuiselta silloin, kun pitäisi. Tämän vuoksi hän saattaa romahtaa tai kokea selittämättömiä jännitys- ja pelkotiloja. Tällainen lapsi pyrkii yleensä miellyttämään muita.

Ristiriitaisesti kiintynyt lapsi takertuu ja hän on ärtynyt. Lapsi käyttäytyy usein tavalla, jonka aikuinen voi kokea vaikeaksi. Hän saattaa mankua ja kitistä. Kiihtyneenä lasta on vaikea rauhoittaa. Ristiriitainen kiintymyssuhde kehittyy, kun lasta ei kuunnella ja häntä kohdellaan kaltoin. Vanhempi toimii epäjohdonmukaisesti lasta kohtaan. Ristiriitaisesti kiintyneillä lapsilla on suuri riski saada mielenterveysongelmia myöhemmin.
Kiintymyssuhdetta ja kasvatusmenetelmiä on tutkittu paljon. Seuraavaksi kuvataan myönteistä vanhemmuutta ja kasvattamista Ihmeelliset vuodet –menetelmän mukaan. Myönteisellä vanhemmuudella vanhemmalla on hyvät mahdollisuudet onnistua kasvatustehtävässään.

Vanhemmuus-pyramidi - Carolyn Webster-Stratton - www.kasvuntuki.fiOheisessa kuvassa vanhemmuutta ja kasvattamista kuvataan pyramidina Ihmeelliset vuodet –menetelmän myönteisen kasvatuksen periaattein. Kaikki rakentuu vanhemman ja lapsen hyvälle suhteelle sekä sille, että lapsi uskoo itse olevansa hyvä ja pärjäävänsä käyttäytymisensä, ajatustensa ja tunteidensa kanssa. Vasta näiden toimiessa hyvin voi tehokkaasti puuttua myös haastaviin tilanteisiin, kuten lapsen ei-toivottuun käyttäytymiseen. Alla on esitettynä pyramidin pohjalta tärkeitä vanhemmuuden taitoja ja osa-alueita.


Vanhemman ja lapsen suhteen vahvistaminen ja ylläpitäminen

Jotta vanhempi ja lapsi voivat toimia vuorovaikutuksessa, heillä pitää olla vuorovaikutussuhde. Tämän suhteen laatu ja kiintymyksen aste tässä suhteessa asettavat pitkälti rajat sille, miten lapsen kanssa pärjää muissa tilanteissa. Kun lapsen kanssa leikkii, sukeltaa hänen maailmaansa sisälle ja antaa lapselle kuvan siitä, että hänen tekemisensä ovat tärkeitä ja vanhemman huomion arvoisia. Pyri leikkimään lapsesi kanssa päivittäin hänen ehdoillaan. Pyri miettimään, mitä lapsi miettii ja miksi hän toimii, kuten toimii. Lapsi ei kiukuttele kiusatakseen vanhempiaan, vaan hänellä on aina jokin syy, miksi hän toimii tietyllä tavalla. Lapsen asemaan eläytyminen parantaa suuresti vanhemman ja lapsen suhdetta sekä lapsen itsearvostusta.

Lapsen tunnesäätelyn ja toivotun käytöksen tukeminen

Lapsi tarvitsee aina huomiota. Jos hän saa tarpeeksi positiivista huomiota, hänen ei tarvitse hakea huomiota hankalalla käyttäytymisellä. Lasta kannattaakin kehua ja kannustaa paljon, kun hän toimii toivotusti, vaikka välillä kehuminen tuntuisikin aikuiselle vieraalta. Huomion kiinnittämisellä lapsen toivottuun käyttäytymiseen on monia hyötyjä. Ensinnäkin lapsi oppii tästä, mikä on oikein ja väärin. Toiseksi, lapsi alkaa toistaa käyttäytymistä, josta on saanut kiitosta. Kolmanneksi, lapsi alkaa uskoa, että osaa toimia oikein ja selviää itse tunteidensa ja vaikeiden tilanteiden kanssa.

Pohjimmiltaan kasvatuksessa onkin kyse paljon siitä, että lapsi oppii tulemaan toimeen omien tunnetilojensa kanssa.  Lapsi ei vielä osaa säädellä itse tunnetilojaan, vaan tarvitsee siihen aikuisen tukea. Aikuisen tehtävä on hyväksyä ja nimetä tunteet, mutta ohjata niitä samalla lapselle paremmin käsiteltävään muotoon. Jos lapsi esimerkiksi saa itkupotkuraivarit, kun ei saa karkkia kaupassa, voi aikuinen hyväksyä tunteen ja todeta, että lasta harmittaa, kun ei saanut karkkia. Samalla aikuinen voi näyttää saman tunnetilan paremmin käsiteltävänä ja lievempänä kuin lapsi ja opettaa näin lapselle tunteen säätelyä. Kun lapsi pystyy itse selättämään syntymässä olevan raivokohtauksen eikä tulekaan kuin pieni kiukku tai suru, on tämä jo suuri voitto, jota kannattaa ylistää ja kehua lasta siitä, miten hienosti hän osasi pysyä rauhallisena. Tai kun lapsi on avulias, voi ylistää häntä siitä, kuinka hän ottaa hienosti toiset huomioon ja kuinka vanhemmallekin tuli tästä hyvä mieli.


Selkeät rajat ja säännöt

Kun lapsi tietää, mitä häneltä odotetaan ja mitä hän saa tai ei saa tehdä, on hänellä turvallinen olo. Joustavuuskin on lapsen kehityksen ja neuvottelutaitojen kannalta tärkeää, mutta vanhemman tulee päättää reunaehdot ja asiat, joista voidaan neuvotella. Sääntöjä ja periaatteita on olennaista noudattaa johdonmukaisesti. Jos sääntöjä noudatetaan joskus tiukasti ja joskus (esimerkiksi väsyneenä) katsotaan samoja asioita läpi sormien, tulee lapselle hämmentynyt olo eikä hän tiedä, miten hänen oikeastaan pitäisi toimia. Jokainen vanhempi antaa joskus periksi ja päästää itsensä helpolla, joten itseään ei tästä kannata liiaksi soimata. Lapsi muistaa kuitenkin seuraavalla kerralla säännöistä poikkeamisen, joten kannattaa pyrkiä jatkuvasti johdonmukaisempaan ohjaamiseen, joka on lapselle selkeintä ja turvallisinta, ja lisäksi tehokkainta.

Sääntöjä kannattaa olla hyvin vähän, ja niiden tulisi olla sellaisia, että niitä voidaan noudattaa johdonmukaisesti. Niiden tulee myös olla lapselle selkeitä ja tarkkoja. Hyvä sääntö on esimerkiksi ”toisia ei saa lyödä”, koska siinä kerrotaan yleispätevästi ja selkeästi lyömättömyys kaikissa tilanteissa. Huono sääntö puolestaan on ”käyttäydy kunnolla”, koska se on erittäin monitulkintainen eikä lapselle synny kuvaa siitä, mitä häneltä oikeasti odotetaan.


Lapsen ohjaaminen ja jäsentäminen haastavissa tilanteissa

Mikäli lapsi käyttäytyy ei-toivotulla tavalla, kannattaa miettiä, kuinka vakavasta asiasta on kyse. Toisten lyömisessä on hyvä olla tiukkana ja estää lasta tarvittaessa sekä ohjata käyttäytymistä toivottuun suuntaan. Monissa asioissa, jotka eivät ole tuhoisia, voi kuitenkin olla parempi jättää ei-toivottu käyttäytyminen huomiotta ja/tai ohjata lapsen huomio johonkin toivottuun käyttäytymiseen. Esimerkiksi kiroilu usein lakkaa, kun sillä ei saakaan toivottua, jännää reaktiota ympäröiviltä aikuisilta. Jos taas lapsi vaatii saada jonkin tietyn tavaran, pelkän kieltämisen sijaan on hyvä tarjota hänelle tilalle muita vaihtoehtoja.

On myös tärkeää muistaa, että jämäkkyys on eri asia kuin julmuus. Vanhempi voi olla todella jämäkkä, mutta ohjata lasta kunnioittaen ja rauhallisesti, vaikka tämä onkin vaikeaa, kun lapsi haastaa vanhempansa. Lapsi kuulee aikuisen viestin jopa paremmin, kun hänen huomionsa ei kiinnity aikuisen vihaisuuteen. Mikäli lapsen käytöksestä tulee seuraamuksia, tulee niiden olla käytökseen liittyviä sekä sellaisia, että lapselle tarjoutuu pian mahdollisuus toimia oikein. Jos 5-vuotias esimerkiksi heittää ruokansa tarkoituksella lattialla, hän pystyy jo siivoamaan suurelta osin jälkensä. Välikohtauksiin palaaminen myöhemmin piikittelemällä ei ole järkevää eikä tue lapsen kehitystä. Parempi on kiinnittää huomiota siihen, kun lapsi myöhemmin ruokailee rauhallisemmin ja säilyttää malttinsa, koska tämä on toivottu käyttäytymisen muoto.

On myös hyvä muistaa, että lapsen ollessa raivon tai surun vallassa, on kasvatukselle vähän tilaa. Tällöin voi vain olla lapsen rauhoittumisen tukena ja pysähtyä hänen tunteensa äärelle sekä katsoa, ettei ketään satu. Suurin edistys kasvatuksessa tapahtuu hyvinä hetkinä suhdetta vahvistamalla ja lapsen omien taitojen kehitystä tukemalla.






JAA
25.11.2019 13:24