Aikaa, jolloin perheessä on pieniä lapsia, ei turhaan kutsuta ”ruuhkavuosiksi”. Lyhyessä ajassa tapahtuu paljon ja tuntuu, että aika ei millään riitä. Mitä enemmän lapsia, sitä enemmän pakollisia ja yllättäviä menoja. Arki saadaan toimimaan ajanhallinnalla, kalenteroimalla, työtä jakamalla ja priorisoimalla sekä rutiineilla.

• Ajanhallinta. Jos sinulla on tunne, että elät jatkuvassa kiireessä eikä aikasi riitä mihinkään, voit seurata ajankäyttöä muutaman viikon ajan. Kirjaa ylös, milloin ja mitä teet sekä paljonko siihen menee aikaa. Tämän jälkeen voit tarkastella, mitä viikkosi on syönyt. Onko sinulla jotain aikasyöppöjä, jotka vievät suhteettoman paljon aikaa? Onko asioita, joille haluaisit varata enemmän aikaa? Voit esimerkiksi hämmästyä siitä, kuinka paljon netin ja somen käyttö vie aikaasi, vaikka siltä ei tuntuisi.
• Priorisoi. Kun tekemistä on enemmän kuin aikaa, listaa tekemiset tärkeysjärjestykseen kiireellisyyden mukaan. Tee listalta asioita yksi kerrallaan. Tärkeät asiat tulevat hoidettua, mikä näkyy taloudellisena hyötynä ja stressin huojennuksena. Muista, että kaikkea ei tarvitse tehdä eikä ainakaan täydellisesti. Opettele sietämään keskeneräisyyttä ja epätäydellisyyttä.
• Kalenteroi. Kalenteri on kiireisen (ja huonomuistisen) lyömätön kaveri. Sinne merkitset henkilökohtaiset ja yhteiset menot. Sinne merkitset myös omat hetket, joista pidät kiinni ja teet silloin, mitä haluat. Ajankäytön suunnittelu on tärkeää, jotta arjesta ei tule liian kiireistä ja uuvuttavaa. Joillekin menoille on vain pakko sanoa ei.
• Perhekalenteri. Perheen yhteiseen kalenteriin voidaan merkitä kaikki perheen yhteiset ja jokaisen perheenjäsenen omat menot. Sen avulla on mukava orientoitua uuteen viikkoon. Kalenterin tyyli on vapaa. Toiset nauttivat yksinkertaisuudesta ja toiset antavat sisäisen taitelijansa kukkia. Toiset haluavat paperiversion ja toisille sopii paremmin sähköinen. Kalenteriin on hyvä suunnitella perheen yhteisiä hetkiä ja retkiä. Molempien vanhempien on hyvä varata riittävästi aikaa omalle palautumiselleen. MLL:n sivuilla on malli perheen viikkokalenterille.
• Uusperhekalenteri. Tähän lapsen vanhemmat, jotka asuvat eri osoitteissa, voivat merkitä lapsen menoja, kuten esimerkiksi neuvola- ja lääkärintarkastukset sekä erilaiset tapaamiset ja juhlat, joita on päiväkodissa ja koulussa. Uusperhekalenteri on hyvä olla sähköinen.
• Rutiinit. Rutiinit ovat kaoottisen arjen pelastaja ja välttämättömiä, jos perheessä on erityislapsia (esim. ADHD, autismikirjo). Rutiinien runko muodostuu joka päivä toistuvista asioista, jotka tehdään joka päivä lähes samaan aikaan lähes samalla kaavalla. Rutiineja voi keventää viikonloppuisin ja lomalla, mutta pikkulasten kanssa loma-arkikin rullaa sujuvammin rutiinien avulla. Tyypillisiä perheen rutiineja ovat aamu- ja iltarutiinit. Aivan pienten lasten perheissä päivä voi kulkea tiettyjen tapahtumien rytmittämänä aamusta iltaan. Lapsi kokee olonsa turvalliseksi ja maailman ennustettavaksi, kun tietyt asiat seuraavat toisiaan. Muitakin rutiineja voi olla. Esimerkiksi koululaiselle voi opettaa alusta lähtien, että koulun jälkeen on välipala ja sitten tehdään läksyt. Tämän jälkeen hän voi nauttia vapaa-ajasta perheen päivälliseen asti. Kun lapsi on oppinut, että läksyillä on oma paikkansa päivässä, hän ei myöhemmin kyseenalaista niitä niin helposti. Jos perheen rutiinien muodostaminen tuntuu mahdottomalta tehtävältä, apua voit pyytää esimerkiksi lapsiperheiden sosiaaliohjauksesta.
• Kuvatuki. Kuvatukea voidaan käyttää apuna erilaisissa rutiineissa. Esimerkiksi lapsen iltarutiinit voidaan tehdä kuvallisena listana, josta lapsi näkee, mitä hänen pitää tehdä ja missä järjestyksessä. Vanhempi voi askarrella kuvatuen yhdessä lapsen kanssa. Ohjeita kuvatuen käyttöön mm. rutiineissa, ennakoinnissa, säännöissä ja kiukunhallinnassa löydät esimerkiksi Tampereen kaupungin sivuilta.
• Kotityölista. Kotitöiden jakamista ja kotityölistan käyttöä voi alkaa harjoitella, kun kaksi ihmistä muuttaa yhteen. Tällöin kotitöiden jakamisesta ei tule kiistaa myöhemmin, kun toinen on lasten kanssa kotona ja toinen palkkatyössä. Lasten hoitaminen kotona on työtä. Listassa on lista perheen kotitöistä ja jokaisella perheenjäsenellä oma sarakkeensa. Listan voi tehdä viikoksi kerrallaan tai useammaksi. Työnjaossa otetaan huomioon perheenjäsenen ikä, taidot ja mieltymykset. Jo pienet taaperot voivat osallistua omien lelujen keräämiseen, kun leikki on loppu. Tällöin he oppivat jo varhain hyödyllisen taidon, jota ei teini-iässäkään ryhdytä kyseenalaistamaan, koska se on selkäytimessä.
• Perhekokous. Perhe voi kokoontua perhekokoukseen esimerkiksi kerran kuussa käsittelemään perheen asioita. Perhekokoukseen kokoonnutaan yhteen kuulemaan perheenjäsenten toiveita ja tarpeita sekä toisaalta käsittelemään haasteita. Siinä voi myös jakaa velvollisuuksia, jotta kukaan ei koe nääntyvänsä niiden alle. Kokouksen asialista voi olla vaikka magneetilla kiinnitettynä jääkaapin oveen ja siihen voi jokainen perheenjäsen kirjoittaa oman asiansa, perheen pienimmät muiden avustuksella. Asioista päätetään yhdessä keskustellen ja neuvotellen. Jokainen saa suunvuoron.
• Perheen yhteiset säännöt. Vanhemmat voivat yhdessä lasten kanssa laatia perheen tärkeimmät säännöt, mitkä kirjataan ylös ja laitetaan seinälle.
• Ulkopuolista apua saatavilla. Mikäli alkaa tuntua, että asiat kaatuvat päälle tai tehtävää on niin paljon, ettei osaa enää aloittaa, pyydä tai palkkaa rohkeasti apua. Neuvolasta tai kouluterveydenhuollosta saat vinkkejä arjen hallintaan. Apua voi hakea myös Helsingin kaupungin lapsiperheiden palveluista, kuten lapsiperheiden sosiaaliohjauksesta tai lapsiperheiden kotipalvelusta.

Perheen elämään mahtuu monenlaisia vaiheita. Useimmilla perheillä on vaiheita, jolloin vuorovaikutus perheenjäsenten välillä vaikeutuu tai jonkun perheenjäsenen hyvinvoinnista on huolta. Kun huoli ja kuormitus on suurta, on vahvuutta osata hakea apua. Perheille on tarjolla monenlaisia palveluita arjen helpottamiseen.

Kotiin jalkautuvia palveluita ovat lapsiperheiden kotipalvelu ja lapsiperheiden sosiaaliohjaus. Kotipalvelu tarjoaa apua lastenhoitoon ja antaa perheille lisää aikaa ja psyykkisiä resursseja arjessa jaksamiseen. Lapsiperheiden sosiaaliohjaus suunnittelee ja harjoittelee perheiden kanssa sitä, miten lasten kanssa leikitään, mitä sääntöjä, rutiineja ja kivoja tekemisiä perheellä voisi olla tai miten arkea jäsennetään tehokkaasti.

Perheneuvola on vapaaehtoinen ja maksuton palvelu, josta saa keskusteluapua ja tukea vanhemmuuteen tai perheen vuorovaikutukseen. Mikäli omasta tai toisen perheestä on merkittävä huoli jaksamisen tai lasten hyvinvoinnin suhteen, apua voi hakea lapsiperheiden palvelutarpeen arvioinnista ja tuesta, jossa perheen tilanne arvioidaan laajasti. Parisuhdeterapia keskittyy parisuhteen vaikeuksiin. Helsingin kaupungilla on tarjolla maksutonta pariterapiaa kaikille helsinkiläisperheille, jolla on alaikäisiä tai vielä syntymättömiä lapsia.

Lapsiperheen arki voi suistua raiteiltaan yhden ison asian tai useiden pienten vastoinkäymisten seurauksena. Arki toimimaan –osiossa on käyty läpi monia keinoja, joilla arjen saa takaisin raiteilleen ja pysymään raiteillaan, kun arki koettelee. Jotkut tilanteet panevat taitavankin arjen akrobaatin kuitenkin testiin. Tässä osiossa on listattu jotakin tyypillisiä lapsiperheitä koettelevia asioita ja vinkkejä ahdingon helpottamiseen.

Vauvan koliikki alkaa yleensä noin kaksiviikkoisena ja kestää 3-4 kuukautiseksi. Koliikki-itku alkaa yleensä illalla, kestää tunteja ja vauvaa on vaikea saada rauhoittumaan. Koliikista puhutaan, jos tällaista itkua on vähintään kolmena iltana viikossa ja sitä on kestänyt kolme viikkoa. Vauvalle ja vanhemmille tämä on raskasta aikaa.

Vauvan oloa saattaa auttaa veden tarjoaminen ja jalkapohjien lempeä hierominen. Ruokailun jälkeinen röyhtäyttäminen on tärkeää, jotta ilmaa ei pääse kovin paljon suolistoon. Jos vauvalla on ummetusta, lääkäri voi määrätä siihen ummetuslääkettä. Tarkkaa tietoa koliikin syystä ei ole olemassa. Välillä kyse on allergioista. Pulman pitkittyessä kannattaa käydä lääkärin vastaanotolla ja pyytää tutkimuksia. Väestöliitolla on perusteellinen opas vauvan itkusta ja koliikista.

Jokaisella ihmisellä on hieman oma valverytminsä, mutta jos yksi tai muutama perheenjäsenistä elää Kalifornian ajassa, perhe-elämä on pian solmussa. Onneksi ison tai pienen sisäisen kellon voi kuitenkin säätää uudelleen. Jos lapsella on vaikeuksia nukahtaa tai hän heräilee öisin, voit kokeilla unikoulua kotona ja yrittää sillä muuttaa lapsen unitapoja. Kotiunikoulu sopii yli puolivuotiaille lapsille, jolloin lapsi pärjää yön ilman tiheää yösyömistä. Unikoulun tavoitteena on, että lapsi oppii nukahtamaan itse. Mannerheimin lastensuojeluliiton sivuilta löytyy hyvät ohjeet unikouluun.

Jos yrityksistä huolimatta unikoulu ei kotona yksin onnistu, apua voi pyytää lapsiperheiden sosiaaliohjauksesta. Joskus pulman ydin on vanhemman ja lapsen välisessä kiintymyssuhteessa tai vuorovaikutuksessa, tällöin apua voi hakea vauvaperhetyöstä (alle 1-vuotiaiden lasten kohdalla) tai oman alueen perheneuvolasta. Joskus taustalla saattaa olla vakavampi somaattinen tai psyykkinen syy, tällöin asiasta kannattaa keskustella oman neuvolan lääkärin kanssa. Lääkäriltä on mahdollista saada lähete erikoissairaanhoitoon jatkotutkimuksiin.

Vanhemman palaaminen työelämään vanhempainvapaiden jälkeen voi tuntua ristiriitaiselta: toisaalta on ihana päästä takaisin aikuisten pariin, mutta toisaalta kotityöt jatkuvat iltamyöhään työpäivän jälkeen ja omien lapsien kanssa viettää vähemmän aikaa kuin haluaisi. Työ vaatii veronsa, mutta pikkulapsiperheessä latautumishetkien varaaminen vaatii taitoa.

Vanhemman palatessa töihin lapsi menee yleensä päiväkotiin. Viisas vanhempi ei ajoita näitä kahta suurta tapahtumaa samalle päivälle, vaan porrastaa ne niin, että lapsi aloittaa päiväkodin viikkoa tai kahta aiemmin kuin vanhempi palaa töihin/ aloittaa uudessa työpaikassa. Pieni lapsi tarvitsee turvallisen pehmeän aloituksen päiväkotiin ja se onnistuu vain, jos vanhemmalla on joustoa omassa aikataulussaan. Lisäksi aamut taaperoiden kanssa ovat yllätyksellistä aikaa (mehu kaatui, tuli megakänkkäränkkä tai kakka vaippaan juuri, kun olit kiireessä astumassa kotiovesta ulos) eli niihin kannattaa varata aikaa. Taaperon maailmassa ei ole käsitettä kiire, mutta kiukkuinen aikuinen on hänestä pelottava.

Työn aloittaminen pitkän tauon jälkeen on vanhemmalle stressaavaa. Tällöin vanhemman kannattaa varata itselleen palautumishetki joka päivä ja olla armollinen itselleen. Toinen vanhemmista voi joksikin aikaa ottaa hieman enemmän vastuuta perheestä heti työpäivän jälkeen tai vanhempi voi turvautua turvaverkkoonsa kuten lapselle tuttuihin hoitajiin, jotka voivat päästää vanhemman kerran tai pari kertaa viikossa vaikka tunnin kävelylenkille. Työn ja lapsiperhearjen yhdistäminen on tehtävä, jonka miettimiseen vanhempien kannattaa käyttää aikaa, jotta arki ei käy liian raskaaksi.

Työttömyys voi rasittaa parisuhdetta ja perheen taloutta ja sitä kautta vanhemmuutta. Työttömyyden pitkittyessä työttömän vanhemman itsetunto ja kunnioitus saattavat alkaa murentua. Suomalaisessa yhteiskunnassa on perinteisesti arvostettu työn tekemistä korkealle. Monille ihmisille ammatti on iso osa omaa identiteettiä. Ihmisen ei ole kuitenkaan hyvä rakentaa identiteettiään työttömyydelle.

Työn hakeminen on työtä. Tämän vuoksi on hyvä, että työtön vanhempi pitää arkirytminsä normaalina, niin kuin olisi töissä. Samoin on hyvä, että päivähoitoikäinen lapsi menee päiväkotiin, jolloin vanhempi voi keskittyä työhakemusten kirjoittamiseen, työnantajille soittamiseen sekä haastatteluissa käymiseen.

Jos viimeisestä työsuhteesta on aikaa, vanhemman on hyvä mennä työvoimatoimiston kursseille päivittämään työnhaun taitonsa. Samalla voi päivittää myös uraidentiteettinsä: haluanko tehdä sitä, mitä tein kolme tai seitsemän vuotta sitten, kun ensimmäinen lapsi syntyi vai haluaisinko opiskella uuden ammatin? Tukea näihin pohdintoihin saa TE-keskuksesta.

Opiskelun ja vanhemmuuden yhdistäminen ei ole helppo yhtälö etenkin aloilla, joilla on paljon lähiopintojaksoja ja luennoilla on pakko olla läsnä. Niillä aloilla, joilla opintoja voi suorittaa myös tenttimällä, vanhemmuuden ja opintojen yhdistäminen on helpompaa. Opinnoilla on kuitenkin taipumus viivästyä vanhemmuuden myötä. Etenkin vauva vaatii vanhemman hoivaa eikä tällöin ole hyvä, että hänellä on usein vaihtuvia hoitajia. Vauva-aika on lyhyt ja lapselle tärkeän turvallisen kiintymyssuhteen luominen vaatii vanhemmalta läsnäoloa ja aikaa. Taaperon voi jo laittaa päivähoitoon ainakin osaksi päivää, jolloin opiskelu vastaa aivan tavallista työntekoa.

Vanhempien on hyvä sopia keskenään, miten jakavat lapsen hoidon tasapuolisesti, kun toinen tai molemmat vanhemmat opiskelevat. Näin vältytään ylimääräisiltä riidoilta ja jännitteiltä, jotka syntyvät siitä, että toinen kokee tilanteen epäoikeudenmukaiseksi. Yksinhuoltajaopiskelija voi etsiä toisen samassa tilanteessa olevan vanhemman ja sopia hoitopiiristä, jossa molemmat saavat kaksi opintopäivää viikossa, kun toinen hoitaa lapsia. Näin opinnot edistyvät ja vanhempi saa nauttia myös lapsestaan.

Lisää neuvoja vanhemmuuden ja opiskelun yhdistämisestä löydät Perheellisen opiskelijan oppaasta.

Muutot ovat lapsiperheille hyvin tavallisia. Muuttoon on hyvä valmistautua ajoissa. Keskustele lapsen kanssa siitä, mitä muutto merkitsee hänen näkökulmastaan. Tieto siitä, että lapsi saa mukaan omat tutut tavarat luo turvaa ja jatkuvuuden tunnetta. Muutto voi tuntua vähän isommasta lapsesta innostavalta, jos lapsi pääsee mukaan suunnittelemaan omaa huonettaan. Tutustukaa etukäteen uuteen asuinympäristöön käymällä paikan päällä. Jos ette pääse käymään uudessa kodissa, kerro lapselle mitä kaikkea uudesta asuinpaikasta löytyy.

Vanhemman ajatukset ja tunteet muutosta vaikuttavat lapsen tuntemuksiin muuttoa kohtaan. Vanhemman onkin hyvä miettiä ensin itse, mitä ajatuksia muutto itsessä herättää. Lapsen on helpompi sopeutua muuttoon, kun häntä kuullaan ja hänelle annetaan lupa näyttää tunteitaan, vaikka muutto ei olisi lapselle mieluisa.

On myös hyvä muistaa, että lapsi saattaa reagoida muuttoon tai muuhun isoon elämänmuutokseen viiveellä, esimerkiksi vasta puolen vuoden jälkeen tapahtumasta. Tämä voi tapahtua erityisesti tilanteissa, joissa muutto on ollut vanhemmille hyvin stressaava, jolloin lapsen tunteet tulevat näkyviksi, kun niille on tilaa.

Vinkkejä siihen, kuinka auttaa lasta sopeutumaan muuttoon, löydät Mannerheimin lastensuojeluliiton sivuilta.

Vanhempien ero on iso kriisi vanhemmille ja lapsille. Tietoa, tukea ja neuvoja erotilanteessa löydät ero-osiosta.

Suomessa noin viidesosa perheistä on yhden vanhemman perheitä. Yksinhuoltaja kohtaa huomattavasti enemmän haasteita kuin ydinperheen vanhempi. Työn ja lapsenhoidon yhdistäminen on usein vaikeaa, sillä päiväkoti ei välttämättä ole auki sitä aikaa, mikä vanhemmalla menee työpäivään ja työmatkoihin yhteensä. Jos vanhemmalla on epätyypillinen työaika, kuten monella hoiva- ja palvelutyötä tekevällä on, yksinhuoltaja joutuu turvautumaan vuoropäiväkotiin ja tukiverkostoihin pystyäkseen ylipäänsä käymään töissä. Työttömyys aiheuttaa taloudellisia ongelmia ja taloudelliset ongelmat köyhyyttä. Asuminen on kalliimpaa kuin perheelliselle, koska vain yksi aikuinen maksaa asumiskulut. Toisaalta päiväkotimaksu on yksinhuoltajan lapselle on yhtä iso kuin lapselle, jonka molemmat vanhemmat käyvät töissä.

Yksinhuoltajan jaksamista auttaa, jos hän pystyy rakentamaan toimivat välit toiseen vanhempaan. Lasta kuormittaa riitelevät erovanhemmat. Toisen vanhemman kanssa ei tarvitse olla ystävä, mutta asialliset välit auttavat arjen asioiden hoitamista.

Lapsen elämä yksinhuoltajaperheessä ei aina ole vanhemman vapaaehtoinen valinta, mutta se on lapsen kannalta parempi valinta kuin elää kahden vanhemman perheessä, jossa on henkistä tai fyysistä väkivaltaa tai muuten haitallinen ilmapiiri. Yksinhuoltajan on pidettävä huolta itsestään, jotta hän jaksaa perheen ainoana vanhempana. Yksinhuoltajalle ovat tärkeitä erilaiset luontaiset verkostot, mistä hän saa tukea. Tietoa ja vertaistukea yksihuoltajalle löytyy mm. Yhden Vanhemman Perheiden Liitto ry:stä ja Monimuotoisista perheistä.

Monien helsinkiläisten perheiden lähisukulaiset saattavat asua kaukana pääkaupunkiseudusta tai jopa toisessa maassa. Myös ystävät ovat saattaneet jäädä koti- tai opiskelupaikkakunnalle. Tällöin esimerkiksi lastenhoitoapua tai vertaistukea lapsiperheen kiireisessä arjessa voi olla vaikea järjestää.

Helpointa tutustuminen uuden alueen ihmisiin on silloin, kun lapsi on melko pieni ja on mahdollisuus käydä alueen leikkipuistossa. Leikkipuistossa tutustuminen alueen vanhempiin ja lapsiin tapahtuu luonnollisesti. Päiväkodissa käyvän lapsen vanhempi voi tiedustella lapsen hoitajilta lapsen kavereista ja sopia kaveritreffit kaverin vanhemman kanssa leikkipuistoon tai kotiin.

Helsingissä lapsiperheellinen tutustuu helposti uusiin ihmisiin, kun vain löytää oikeat kanavat. Löydä lisää vinkkejä kaupungin ja erilaisten järjestöjen tarjoamasta tuesta.

Päivähoidon aloittaminen on lapselle suuri elämänmuutos. Päivähoidossa lapsi oppii paljon uusia taitoja ja saa uusia kavereita. Toisaalta päivähoidon aloittamiseen liittyy lapsen kannalta vaikeita asioita, kuten ero vanhemmista ja totuttelu uusiin sosiaalisiin tilanteisiin.

Lapsen kanssa on hyvä keskustella päivähoidon aloittamisesta sekä sen tuomasta elämänmuutoksesta. Päivähoitoon kannattaa käydä tutustumassa lapsen kanssa ennen päivähoidon aloittamista. Lapsi tutustuu päivähoitopaikkaan oman tärkeän aikuisen tukemana, joten vanhemman oma myönteinen suhtautuminen lapsen päivähoidon aloitukseen voi tukea lasta tässä uudessa elämänvaiheessa. Mikäli vanhempi/vanhemmat ovat itse jo tutustuneet päivähoidon henkilökuntaan, viestittää se lapselle, että aikuiset ovat tuttuja keskenään. Tämä luo lapselle luottamuksen tunnetta ja lapsen on helpompi lähestyä uusia päivähoidon aikuisia.

Ennen kuin lapsi jää päivähoitoon kokonaisiksi päiviksi ilman vanhempaa, sovitaan päivähoidon kanssa yleensä ns. harjoittelujaksosta. Tämän jakson aikana vanhempi on ensin lapsen kanssa mukana päiväkodissa tukemassa lapsen tutustumista päivähoitoon ja sen rutiineihin. Pikku hiljaa harjoitellaan vanhemman lyhytaikaista poissa oloa, ja lopuksi lapsi jää kokonaiseksi päiväksi päivähoitoon ilman vanhempaa.

Aluksi päivähoitoon jääminen saattaa olla lapselle jännittävää ja vaikeaakin. Lapsi saattaa aluksi jäädä itkemään päivähoitoon. Nämä tuntemukset ovat lapselle normaaleja. Vanhemman rauhallinen suhtautuminen tukee lapsen sopeutumista uuteen asiaan ja viestittää lapselle, ettei tilanteeseen liity vaaroja. Vanhempana on tärkeää kuulla lapsen tunne ja ottaa se tosissaan, mutta samalla rohkaista lasta ja kertoa, että kaikki sujuu hyvin ja siirtää lapsen huomio esimerkiksi siihen, kuka lapsen tulee hakemaan ja mitä sen jälkeen tehdään. Lapselle kannattaa antaa aikaa päivähoitoon jäämiselle, mutta pitkäksi aikaa lasta lohduttamaan jäävä vanhempi viestii lapselle, että päiväkotiin jäämisessä on todellakin jotakin pelottavaa, mikä lisää lapsen hätää ja itkua. Päivähoidon jälkeen lapsi tarvitsee ehkä entistä enemmän huomiota vanhemmalta, joten myös lapsen hakemiselle päivähoidosta kannattaa varata hieman aikaa. Lapsen ja päiväkodin hoitajan kanssa on mukava keskustella hetki yhdessä siitä, miten päivä on mennyt. Päivähoitopäivien jälkeen kotona on tavallista, että lapsi kaipaa paljon vanhemmalta läsnäoloa ja huomiota. Yhteiseen tekemiseen ja yhdessä olemiseen kannattaa varata aikaa perheen iltaohjelmasta.

Vanhemman on hyvä varautua, että lapselle tulee jaksoja, jolloin lapsi ei haluaisi mennä päivähoitoon. Tämä ei tarkoita, että päivähoidossa olisi kurjaa, vaan voi liittyä johonkin tapahtumaan tai eroahdistukseen vanhemmasta. Keskustele lapsen kanssa, miksi hän ei halua päivähoitoon. Keskustele myös päivähoidon henkilökunnan kanssa, onko päivähoidossa tapahtunut jotain, mikä voisi vaikuttaa lapsen oloon. Myös lomien jälkeen päivähoitoon sopeutuminen voi olla vaikeaa.

Lisää tietoa ja vinkkejä lapsen päivähoidon aloittamiseen ja Lapsi hoidossa -osioista ja Mannerheimin lastensuojeluliiton sivuilta.

Esikoulun käytyään lapsi aloittaa koulun. Koulun aloittaminen on iso askel lapsen elämässä. Se voi herättää vanhemmissa monenlaisia kysymyksiä. Lue lisää koulun aloittamisesta -Koululaiset osiosta.

Vanhemman uupumus on iso riski koko perheen hyvinvoinnille. Jos omat voimat ovat vähissä eikä olo kohene omin neuvoin, kannattaa apua hakea itselleen työterveydestä/terveyskeskuksesta. Vanhemmuuteen tukea saa myös lapsiperheiden sosiaaliohjauksesta ja kotipalvelusta sekä perheneuvolasta tai vauvaperhetyöstä, jos lapsi on alle vuoden ikäinen. Jos ongelmat ovat laajat, vanhempi tai perheen tilanteen tunteva ja siitä huolissaan oleva voi pyytää apua lapsiperheiden palvelutarpeen arvioinnista ja tuesta.

Vanhemman vakava sairastuminen vaikuttaa koko perheeseen. Sairastuminen luo surun ja huolen ilmapiirin kotiin. Sairautta ei saa salata lapselta, vaan hänelle pitää kertoa sairaudesta ja sen seurauksista hänen ikätasonsa mukaisesti. Lapsella pitää kokemus siitä, että hänestä pidetään huolta, vaikka vanhempi on vakavasti sairas. Lisää asiasta voit lukea Mannerheimin lastensuojeluliiton sivuilta.

Toisinaan lapsiperheissä tapahtuu arjesta poikkeavia ikäviä asioita, joihin ei aina voi varautua etukäteen. Joissain tilanteissa voi olla hyvä hakea apua ammattilaiselta. Helsingin kaupunki tarjoaa palveluita monenlaisiin ja eriasteisiin kriisitilanteisiin. On parempi olla ajoissa yhteydessä ja pyytää neuvoa kuin odottaa, että tilanne muodostuu kestämättömäksi.

Lue lisää kriisitilanteeseen liittyvistä palveluista.

Lue lisää muista lapsiperheiden palveluista.