Suoraan sisältöön

Rajojen asettaminen

Äiti ja lapsi keskustelevat perheen yhteisistä säännöistä.

Rajojen asettaminen luo lapselle sekä henkistä että fyysistä turvallisuutta. Selkeästi ja johdonmukaisesti asetetut rajat suojelevat lasta asioilta, joita hän ei voi vielä ymmärtää tai käsitellä. Yhteiset pelisäännöt helpottavat myös vanhempien arkea. Rajat suhteutetaan lapsen kehitystasoon, jolloin lapsi oppii ymmärtämään mitä häneltä odotetaan missäkin iässä. Rajojen asettamisessa tärkeää on johdonmukaisuus, rauhallisuus ja keskustelu.

Lapset saattavat reagoida vanhemman asettamiin rajoihin voimakkaasti ja äänekkäästi. Pettymyksien tuottaminen lapselle ei tietenkään tunnu vanhemmasta mukavalta, mutta toisinaan se on välttämätöntä. Riittämättömyyden, väsymisen ja epävarmuuden tunteet ovat tavallisia lapsiperheiden arjessa eikä niitä kannata pelästyä. Jos tuntee olevansa hukassa, apua, tukea ja ohjeita on saatavilla runsaasti.

Lue lisää lasten median ja pelien käytöstä netti, some ja pelit -sivulla sekä ruutuaika-sivulla.

 

 

Vaihtoehto rankaisemiselle

Lähde: psykiatri Ben Furman, MuksuoppiAppi

Kaikki lapset rikkovat joskus sääntöjä tekemällä jotakin väärää tai kiellettyä. He saattavat esimerkiksi näpistellä, valehdella, rikkoa tavaroita, kiusata kaveria, olla väkivaltaisia, kiroilla opettajalle jne.

Kun lapset rikkovat sääntöjä aikuiset yleensä ajattelevat, että heidän velvollisuutensa on rangaista lasta, jotta lapsi ymmärtäisi tehneensä väärin ja ettei hän tee samaa toista kertaa.

Rankaiseminen ei kuitenkaan aina tuota haluttua tulosta, sillä se toimii vain niissä tapauksissa, joissa lapsi
1. ymmärtää tehneensä väärin,
2. kokee saamansa rangaistuksen kohtuulliseksi ja oikeudenmukaiseksi,
3. rangaistus toteutetaan heti teon jälkeen ja
4. kaikki lasta kasvattavat aikuiset ovat rangaistuksesta yksimielisiä.

Jos nämä edellytykset eivät täyty – kuten usein on asian laita – rangaistus saattaa herättää lapsessa uhmaa ja siten pikemminkin lisätä kuin vähentää todennäköisyyttä, että lapsi tekee saman uudestaan.

Vaihtoehto

Rankaiseminen ei ole ainoa tapa pyrkiä vaikuttamaan siihen, että lapsi ei tee samaa toista kertaa. Yksi vaihtoehto on tarjota lapselle tilaisuus ottaa teostaan vastuu.

Vastuun ottaminen tarkoittaa, että:

  1. lapsi keskustelee kanssasi avoimesti siitä, mitä hän on tehnyt ja ymmärtää mitä negatiivisia seurauksia (vaaraa, harmia tai kärsimystä muille) hänen teostaan on koitunut,
  2. pyytää tekoaan anteeksi ja tarjoutuu hyvittämään aiheuttamansa harmin jollakin sopivaksi katsotulla tavalla,
  3. pohtii kanssasi sitä, mitä hän voi tehdä tai mitä hänen pitäisi oppia, jotta hän ei tee samaa toista kertaa ja
  4. tekee jotakin sen eteen, etteivät muutkaan tee samaa, mitä hän teki.

On hyödyllistä ajatella, että lapsi ei tee pahaa siksi, että hän on paha, vaan siksi, että häneltä puuttuu jokin tärkeä taito.

Esimerkiksi:

  • lapsi, joka lyö toista lasta, ei lyö toista koska hän on paha, vaan siksi, että hän ei osaa ilmaista suuttumustaan jollakin paremmalla tavalla.
  • lapsi joka varastaa, ei varasta siksi, että hän on paha, vaan siksi, että hän ei osaa ilmaista toiveitaan ja neuvotella toisten kanssa siitä, mitä hän haluaa.

Näin ajatellen rankaiseminen ei ole paras tapa estää lasta tekemästä samaa pahaa toista kertaa. On parempi auttaa häntä oppimaan niitä taitoja, joita hän tarvitsee, jotta hänen ei tarvitsisi tehdä pahaa.

Löydät lisää tietoa tästä lähestymistavasta netistä kouluhallituksen Lyhytterapiainstituutilta aikoinaan tilaamalta Vastuun-portaat -verkkosivustolta. Se löytyy myös Muksuoppiverkkosivulta

Olen kirjoittanut aiheesta myös lapsille suunnatun kuvakirjan, jonka nimi on ”Veikka teki väärin”, jota voi tilata mm. Lyhytterapiainstituutin verkkokaupasta.

Yhteenveto

Jos lapsi on tehnyt jotakin väärää, voit rankaisemisen sijasta ajatella, että kyseessä on tilaisuus opettaa hänelle vastuuntuntoa. Pohdi hänen kanssaan myös sitä, mikä taito hänen pitäisi oppia, jottei hän tekisi samaa uudestaan ja miten hän voisi omalta osaltaan vaikuttaa siihen, että muutkaan eivät tekisi niin.

  1. Keskustele hänen kanssaan siitä, mitä hän on tehnyt.
  2. Auta häntä ymmärtämään, miksi niin ei saa tehdä.
  3. Auta häntä miettimään, miten hän voisi pahoitella tai pyytää anteeksi tekoaan asianosaisilta.
  4. Auta häntä miettimään, minkä palveluksen tai hyvän työn hän voisi tehdä sille, kenelle hän on teollaan aiheuttanut harmia tai kärsimystä.
  5. Auta häntä miettimään, mikä taito hänen pitäisi oppia, jottei sama toistu ja mieti hänen kanssaan miten hän voisi kyseisen taidon oppia.
  6. Neuvottele hänen kanssaan siitä, miten hän voisi vaikuttaa siihen, että muutkaan eivät tekisi sellaista mitä hän teki.

Kahdeksan kysymystä lapsen median käytöstä, Mannerheimin Lastensuojeluliitto

 

Lapset ja media kasvattajan opas, Kansallinen audiovisuaalisen instituutin Mediakasvatus ja kuvaohjelmayksikkö (kavi.fi/meku)

 

Sopivaa etäisyyttä etsimässä, Mannerheimin Lastensuojeluliitto:



JAA
19.07.2018 09:44