Suoraan sisältöön

Alle kouluikäisten ravitsemus

Lapsi kieltäytyy syömästä, ja isä kannustaa maistamaan ruokaa.

Tälle sivulle on koottu tietoa ja linkkejä pienten lasten ruokaan liittyvistä aiheista.

Kaikille perheenjäsenille suositellaan terveyttä edistävää ruokavaliota. Vanhemmat toimivat esimerkkinä lapsille näiden tutustuessa uusiin makuihin ja ruoka-aineisiin. Koko perhe voi syödä samaa ruokaa, mutta annoskoko vaihtelee kunkin energiantarpeen mukaan. Lapsi osaa itse säädellä sopivan annoskoon, mutta lapselle pitää tarjota useammin ruokaa kuin aikuiselle, ja siksi välipalojen laatu on tärkeää.

Erityisosaamista vaativissa tilanteissa lapsiperheillä on myös mahdollista päästä laillistetun ravitsemusterapeutin vastaanotolle. Lähetteen voi antaa esimerkiksi neuvolan terveydenhoitaja.

 

Lapsen ruokailutavat karttuvat (lähde: MLL)

Lapset ovat erilaisia temperamentiltaan ja kehitysaikataulultaan. Yksi lapsi malttaa istua jo hyvin pienenä aterian ajan paikoillaan, toisen vili vilperin peppu ei meinaa pysyä penkissä koko aterian ajan, pikku-haaveliinaa saa muistuttaa syömiseen keskittymisestä, kun unelmointi ja pohdinta vievät kaiken ajan.

Ruokailuun keskittymistä helpottaa esim. se, että pöytään ei tuoda leluja tai lukemista eikä tv ole ruokapöydän ääressä auki.

Hienoa on, jos perheen ateria on useimmiten mukava ja kiireetön yhdessä olon hetki, jossa lapsi saa ravinnon lisäksi mahdollisuuden opetella pikku hiljaa erilaisia ruokailutaitoja. Lapsi ottaa ruokailutavoissaan myös mallia läheisistään – niin hyvässä kuin pahassa.

 

1 –2-vuotias


1–2-vuotias lapsi istuu pöydässä muun perheen kanssa. Jos hampaita ei ole vielä kovin paljon, ruoka hienonnetaan. Vältä kuitenkin ruoan liiallista hienontamista: pureskelu kehittää suun hienomotoriikkaa ja siitä on hyötyä hampaiden ja puheen kehitykselle. 

Lapsi voi noukkia sopivia annospaloja suuhunsa ja harjoittelee lusikan käyttöä, välillä sormet ovat vielä apuna. Ruoka ei aina vielä osu suuhun – lapsi kaipaa kannustusta yrittämiselleen! Tarvittaessa lasta autetaan, vähitellen lapsi syö yhä omatoimisemmin. 

Jos lapsi ei millään huoli vanhemman apua eikä syöminen vielä onnistu ihan itse, voi kokeilla kahta lautasta: vanhempi syöttää yhdeltä ja lapsi noukkii itse suuhunsa toiselta. Ruokalappu on hyvä suoja vaatteille. Lapsi osaa juoda mukista, josta voi pitää kiinni kahdella kädellä. Tutut ruokailuun liittyvät rituaalit ovat usein tärkeitä.

 

2–3-vuotias


2–3-vuotias syö itse lusikalla. Osa tämän ikäisistä haluaa jo harjoitella haarukan käyttöä. Lapsi pystyy pureskelemaan hyvin ruokaansa, yhdessä opetellaan olemaan puhumatta ruoka suussa. 

Lapsi opettelee säännöstelemään, kuinka paljon lautaselle laitetaan ruokaa. Ruokapöydässä harjoitellaan sanoja ”kiitos” ja ”ole hyvä”. 3 vuoden kieppeillä voidaan usein luopua ruokalapusta. Lapsi voi harjoitella viemään ainakin osan ruokailuvälineistä sovittuun paikkaan ruokailun jälkeen. 

Oman tahdon harjoittelu ja uhmakohtaus voi yllättää ruokapöydässä, eikä kiukkuaan huutavalle ruoka maistu. Silloin onkin parempi vetäytyä rauhoittumaan ja selvittelemään tilannetta muualle.


3–4-vuotias


3–4-vuotias yrittää syödä yhä siistimmin, hän esim. pyyhkii suunsa ruoan jälkeen eikä heittele ruokaa. Kun lusikan ja haarukan käyttö on tuttua, voidaan vähitellen harjoitella myös veitsen käyttöä. 

Lapsi oppii itse pilkkomaan pehmeät ruoat, lihan paloittelemiseen tarvitaan vielä apua. Hän opettelee voitelemaan leivän ja ottamaan itse lautaselle ruokaa. Kuumien ruokien kanssa tarvitaan aikuisen apua. Sopivan annoksen suuruutta on vielä vaikea arvioida, mutta sitä voi harjoitella – ensin voi ottaa vähän ja lisää saa, jos vielä jaksaa. 

Tässä iässä on usein jo helpompi kuin aiemmin keskittyä istumaan paikoillaan koko aterian ajan. Unohtelu ja vitkastelu on kuitenkin tavallista – ateriaan kannattaa varata riittävästi aikaa. Toisaalta pöydässä ei kannata istua loputtomiin, puolisen tuntia riittää yleensä ateriointiin. 

Lapsesta on mukava olla mukana aterian valmistelussa: kattaa pöytää, auttaa ruoan valmistuksessa, purkaa ruokakasseja. Lapsi sanoo ”kiitos”, kun nousee pöydästä – joskus tarvitaan muistuttamista. Syömisen jälkeen saa nousta pöydästä, lapsen on vielä vaikea malttaa odottaa, kunnes muut ovat valmiita. 

Ruokahalu voi vaihdella päivästä ja ateriasta toiseen. Aterioiden välissä ei kannata tarjoilla maitoa, mehua tai naposteltavaa, se vie nälän seuraavalta aterialta.
 

5–6-vuotias


5–6-vuotias harjoittelee syömistä haarukan ja veitsen avulla ja ottamaan itse lautaselleen ruokaa. Lapsi opettelee leivän voitelua ja perunan kuorimista. 

Sopivan annoskoon arvioiminen ei ole edelleenkään helppoa, mutta sitä voi harjoitella. 

Omatoimisuus lisääntyy ja se on hyvä asia: kohta lapsen on selviydyttävä ruokailusta koulussa. Lapsi tuntee jo hyviä käytöstapoja ja ruokasääntöjä ja noudattaa niitä usein. Silti myös rajojen kokeileminen on tavallista: jos kuitenkin voisi korvata perunat jäätelöllä! Aikuisen tehtävä on pitää kiinni järkevistä rajoista.



29.07.2020 10:08