Suoraan sisältöön

Kielenkehitys

Puheterapeutti auttaa lasta harjoittelemaan vaikeita äänteitä.

 

 

Lapsi oppii puheen tavallisissa arjen vuorovaikutustilanteissa: kun hänelle puhutaan ja häntä kuunnellaan, hänelle vastataan ja häneltä kysytään. Myös yhdessä leikkiminen, pelaaminen, laulaminen ja lukeminen tukevat puheen ja kielen kehitystä.

Kielellinen kehitys on hyvin yksilöllistä; jokaisen lapsen kieli ja puhe kehittyvät omaan tahtiinsa. Kehityksen vaiheet kulkevat samassa järjestyksessä, mutta tahti vaihtelee suuresti.

 

Puheen ja kielen kehitys ikäkausittain

Vauvaikä 

Vastavuoroinen kontakti vauvan kanssa on tärkeää alusta asti.

Imeminen, pureskelun opettelu ja esineiden ”maistelu” eli tutustuminen maailmaan suun kautta on osa kehitystä. Suun liikuttelu harjaannuttaa myös puhumiseen.
7–9 kuukauden iässä vauva jokeltelee yleensä monipuolisesti. 10–15 kuukauden iässä hän alkaa käyttää eleitä ilmaisun tukena. Ensimmäiset sanat lapsi sanoo yleensä noin vuoden ikäisenä.

Kysy neuvoja ja pyydä apua, jos 

  • lapseen on vaikea saada kontaktia tai hän ei kiinnostu ympäristöstään eikä seurustelusta kenenkään kanssa
  • lapsen ääni kuulostaa kovin erilaiselta kuin muiden saman ikäisten lasten ääni tai ääntelyä ja jokeltelua on hyvin vähän
  • vaikuttaa, ettei lapsi kuule normaalisti
  • lapsella on vaikeuksia syömisen, imemisen tai nielemisen kanssa.

1½-vuotias

Puolentoista ja kahden ikävuoden välillä lapsella on yleensä jo sanoja käytössään: aluksi muutamia ja vähitellen yhä enemmän. Lapsi ymmärtää aina enemmän kuin pystyy itse sanomaan. Hän pystyy noudattamaan pieniä ohjeita ja kehotuksia; esimerkiksi hakemaan nimetyn lelun pyydettäessä. Hän osaa myös leikkiä symbolisia leikkejä kuten hoitaa nukkea tai ajaa leikkiautoa.

Kysy neuvoja ja pyydä apua, jos 

  • lapsella ei ole tarvetta kommunikoida muiden kanssa
  • hän ei käytä lainkaan sanayrityksiä, sanoja tai eleitä joilla pyytää, osoittaa tarpeitaan tai ilmaisee tunteita  
  • vaikuttaa, ettei lapsi ymmärrä sanallisia ohjeita vaan asiat täytyy aina myös näyttää
  • lapsi ei ala leikkiä symbolisesti tai leikkii muuten hyvin vähän
  • lapsen ääni on poikkeava
  • lähisuvussa jollakulla on tai on ollut kielellistä erityisvaikeutta ja lapsella vaikuttaa olevan vaikeuksia ymmärtää puhetta.

2-2½-vuotias

Parivuotias tuntee yleensä jo pitkälti yli 200 erilaista sanaa. Hän käyttää sanayhdistelmiä, joissa sanat taipuvat sekä useamman sanan mittaisia ilmaisuja.

Kahden ja puolen vuoden iässä lapsi vaikuttaa oppivan uusia sanoja joka päivä. Lapsi käyttää eniten substantiiveja ja verbejä eli esineiden ja asioiden nimiä sekä tekemistä ilmaisevia sanoja.

Pikkuhiljaa lapsi alkaa käyttää yhä enemmän kuvailevia sanoja eli adjektiiveja, pronomineja (esim. minä, sinä) sekä partikkeleja (esim. ja, tai, kuin, vain, mutta).

Opetellessaan ja kokeillessaan uusia kielellisiä taitojaan lapsi saattaa käyttää myös kieliopin vastaisia, itse keksimiään taivutusmuotoja.

 

Kysy neuvoja ja pyydä apua, jos 

  • lapsi käyttää alle 10:tä sanaa
  • lapsi ei osaa muodostaa kahden tai useamman sanan lauseita
  • lapsi ei noudata lyhyitä ohjeita tai ymmärtää ne väärin: erityisesti vähäinen sanavarasto ja puheen ymmärtämisen puutteet yhdessä ovat syy arvioida tilannetta tarkemmin
  • puheen sujumattomuus tai änkytysoireet hämmentävät lasta tai hänen läheisiään
  • lapsen ääni on poikkeava.

3-vuotias

Kolmivuotiaan lapsen puheesta suurin osa on ymmärrettävää myös vieraalle aikuiselle.

Lapsi käyttää apuverbejä (osaan piirtää), eri aikamuotoja (osaan, kuulin, olen nähnyt) sekä taivuttaa verbejä persoonamuodossa (minä istun, isä tiskaa).

Lapsi muodostaa ja käyttää käsky-, kielto- ja kysymyslauseita (Odota! Älä ota! En tiedä. Missä äiti on?).

Lapsi osaa ilmaista esineen paikan tai sijainnin.

Lapsi käyttää adjektiivien vertailumuotoja (suuri, suurempi).

Lapsi kiinnostuu sanaleikeistä ja loruista. Kielellisen tietoisuuden kehitys käynnistyy.

 

Kysy neuvoja & pyydä apua, jos

  • lapsen puhe on kovin epäselvää ja sanojen äänneasu niin puutteellinen, ettei vieras aikuinen saa puheesta lainkaan selvää
  • sanavarasto on kovin suppea
  • lapsi ei taivuta sanoja
  • lapsi ei osaa noudattaa kaksiosaisia ohjeita (esim. laita auto lelulaatikkoon ja tule keittiöön) tai ymmärtää ne väärin.
  • lapsella on änkytysoireita tai puheen sujumattomuutta, joka hämmentää häntä tai hänen läheisiään
  • lapsen ääni on poikkeava.

4-vuotias

Nelivuotias lapsi ymmärtää hyvin arkipuhetta. Hän kertoo asioita käyttäen eri sanaluokkien sanoja samassa suhteessa kuin aikuinen arkipuheessa.

Lapsi osaa sanojen taivuttamisen ja lauseiden muodostamisen perussäännöt. Hän käyttää myös sivulauseita.

Lapsi kyselee miksi-kysymyksiä, kertoo tarinoita ja satuilee.

Lapsi käyttää itse keksimiään taivutusmuotoja enää harvoin.

Ajan ja paikan ilmaisut alkavat täsmentyä.

Puheesta saa selvän, vaikka lapsi ei välttämättä vielä osaa kaikkia äänteitä (r ja d korvautuvat usein l:llä, s t:llä) tai äänneyhdistelmiä (esim. “kaksi” ääntyy monilla vielä “kassi” tai “kaski”).

 

Kysy neuvoja ja pyydä apua, jos

  • lapsen sanavarasto vaikuttaa suppealta; lapsen tulisi osata satoja sanoja joita on useista sanaluokista
  • lapsi ei osaa kertoa asioiden tai esineiden väriä, kokoa, muotoa ja määrää tai tekee näissä virheitä
  • lapsi muodostaa vain hyvin yksinkertaisia lauseita
  • lapsi taivuttaa sanat väärin
  • lapsi ei osaa kertoa kuvasta
  • lapsella vaikuttaa olevan selviä puutteita vuorovaikutus- ja keskustelutaidoissa
  • lapsella on niin paljon äännevirheitä tai muuta puheen epäselvyyttä, että hänen puhettaan on vaikea ymmärtää
  • lapsella on änkytysoireita tai puheen sujumattomuutta, joka hämmentää häntä tai hänen läheisiään
  • lapsen ääni on poikkeava.

5-vuotias

Viisivuotiaana lapsi ymmärtää ja käyttää monipuolista ja sujuvaa kieltä. Hän hallitsee peruskäsitteet ja äidinkielensä taivutussäännöt.

Puhe on selkeää ja useimmat äänteet onnistuvat. R, d, s ja l ovat usein vasta kehittymässä.

 

Kysy neuvoja ja pyydä apua, jos

  • lapsella on vaikeuksia ymmärtää puhetta
  • lapsen puhe on niukkaa ja kömpelöä
  • lapsen puheessa usein sanojen tavut ja äänteet vaihtavat paikkaa ja äänteissä on virheitä
  • lapsella on änkytysoireita
  • lapsen ääni on poikkeava.

6-vuotias

Kuusivuotiaan eli esikouluikäisen lapsen sanasto on laaja ja ääntäminen on yleiskielen mukaista.

Lapsi nimeää sujuvasti esineitä ja kuvia.

Äännetietoisuus alkaa kehittyä. Kiinnostus lukemisen oppimiseen on herännyt.

Lapsi osaa vuorovaikutuksen perustaidot eli:

  • keskittyy kuuntelemaan puhetta
  • esittää kysymyksiä kuulemastaan
  • vastaa kysymyksiin ja puhuu vuorotellen
  • toimii annettujen ohjeiden mukaisesti.

 

Kysy neuvoja ja pyydä apua, jos

  • lapsella on vaikeuksia ymmärtää puhetta
  • puheilmaisu on niukkaa tai virheellistä
  • lapsella on äännevirheitä
  • lapsella on änkytysoireita
  • lapsen ääni on poikkeava.

 

Monikielisyys

Kun kotona puhutaan useaa kieltä tai kun kotikieli on muu kuin ympäristön kieli, voivat puheen ja kielen kehittyminen mietityttää tavallista enemmän.

Äidinkielen vahvistaminen jää monikielisessä perheessä yleensä enimmäkseen perheen ja läheisten vastuulle. Ympäristön kielen lapsi oppii kodin ulkopuolella.

Kahden tai useamman kielen oppiminen jo lapsena onnistuu yleensä ilman merkittäviä vaikeuksia. Lapsella voi kuitenkin olla hyvin erilaiset taidot eri kielissä: yhden kielen sanasto voi olla huomattavasti pienempi kun toisen ja lapsi voi puhua mieluummin yhtä kieltä vaikka ymmärtäisi toista ja kolmattakin. Kielen rakenteissa kuten lauseiden muodostamisessa ja käsitteellisen kielen oppimisessa tapahtuu usein siirtovaikutusta eli lapsi oppii muidenkin kielten taitoja, vaikka hänen kanssaan harjoitellaan vain yhdellä kielellä. Joitakin virheellisyyksiä montaa kieltä oppivan lapsen puheessa voi kuulua pitempään kuin yksikielisellä lapsella.

 

Kysy neuvoja ja pyydä apua, jos

  • lapsen äidinkieli kehittyy hitaasti tai siinä on outoja piirteitä
  • lapsi ei opi ymmärtämään toista kieltä (esim. ympäristön kieltä) vaikka kuulee sitä paljon ja säännöllisesti: vieraskielisen lapsen ollessa suomenkielisessä päivähoidossa säännöllisesti, hänen oletetaan oppivan suomea vuodessa sen verran, että tulee auttavasti toimeen ja kahdessa vuodessa käyttämään kieltä kohtuullisen sujuvaksi ikätasoonsa nähden
  • lapsella on vaikeutta taivuttaa erityisesti verbejä eli tekemistä ilmaisevia sanoja molemmissa tai kaikissa kielissä
  • lapsen käyttämät lauseet ovat yksinkertaisia ja lyhyitä, vaikka ikä edellyttäisi jo pidempiä lauseita
  • vaikuttaa, että lapsen on vaikea omaksua kielen sääntöjä ja virheet tuntuvat sattumanvaraisilta.

Lisätietoa monikielisen lapsen kielen omaksumisen tukemisesta: 

 

 

Mitä puheterapia on?

Puheterapia on lääkinnällistä kuntoutusta. Puheterapian tavoitteena on ennaltaehkäistä, tutkia ja kuntouttaa puheen ja kielen häiriöitä sekä niihin liittyviä vuorovaikutuksen ongelmia. Puheterapeutti toimii asiakkaansa kanssa usein kahden kesken, mutta puheterapiaan liittyy aina työskentelyä myös asiakkaan perheen ja lähiympäristön kanssa. Mitä laajemmasta tai vaikeammasta ongelmasta on kyse, sitä enemmän puheterapiaan liittyy perheen ja ympäristön kanssa työskentelyä. Puheterapian hyöty riippuu aina myös siitä, kuinka paljon asiakas itse ja hänen perheensä osallistuu hoitoon. Puheterapiaan voi kuulua esimerkiksi yhteistyötä päivähoidon henkilökunnan tai koulun henkilökunnan kanssa.

Joskus tarvitaan myös muiden ammattihenkilöiden (esim. erikoislääkärin, psykologin, toimintaterapeutin ym.) lisätutkimuksia, mahdollisesti myös muuta kuntoutusta kuin puheterapiaa, jotta asiakas ja hänen perheensä ja ympäristönsä selviytyvät tavallisessa arkielämässä. Kaikkien tutkimiseen ja kuntouttamiseen osallistuvien on tärkeää toimia yhdessä ja tehdä yhteinen kuntoutussuunnitelma, jotta kuntoutusta voidaan toteuttaa parhaalla mahdollisella tavalla.

Esimerkiksi tilanteessa, jossa kommunikointi ei (vielä) onnistu puheen avulla, tarvitaan puhetta tukevia tai korvaavia keinoja arkitilanteista selviämiseen. Puheterapiassa voidaan silloin aloittaa tukiviittomien tai kuvien käyttö. Näistä apukeinoista sovitaan perheen kanssa ja perhettä ohjataan niiden käyttöön. Jotta apukeinoista saadaan tarvittava hyöty, on niitä tärkeä opetella myös kotona ja lähiympäristössä, esimerkiksi päiväkodissa.

Puheterapiaesite eri kielillä

Puheterapian käytännöt

Puheterapia voi sisältää tutkimuskäyntejä, seurantakäyntejä, ohjantakäyntejä tai tiivistä puheterapiaa.
 

Lisätutkimukset:

Jos käyntien aikana todetaan tarvetta jatko- tai lisätutkimuksiin, voi puheterapeutti lähettää lapsen esimerkiksi foniatrin tutkimuksiin (Lasten foniatrian ja puheterapian poliklinikka) silloin, kun pääongelma on kielellinen tai puheen häiriö. Jos kyseessä on tarkkaavuuden vaikea häiriö, kontaktiongelma tai muu ei-kielellinen pulma, neuvotellaan jatkotutkimuksiin lähettämisestä hoitavan lääkärin kanssa.

Yhteistyökumppanit:

Puheterapeutti toimii usein yhteistyössä terveystoimen henkilöstön (lastenneuvola, kouluterveydenhuolto) kanssa niissä asioissa, joissa lapsen puheterapeuttinen hoito sitä vaatii. Lastenneuvonnan tai kouluterveydenhuollon terveydenhoitaja on luonnollinen yhteistyökumppani lähetteen tekijänä. Lasten foniatrian ja puheterapian poliklinikan foniatrisen työryhmän työntekijät ovat puheterapeuttien yhteistyökumppaneita lapsen tutkimukseen ja kuntoutuksen suunnitteluun liittyvissä asioissa.
Tarvittaessa puheterapeutti toimii yhteistyössä myös muiden lapsen hoitoon osallistuvien ammattihenkilöiden kanssa perheen luvalla. Esimerkiksi päiväkodin henkilökunta, kiertävä lastentarhanopettaja, luokanopettaja koulussa, koulun erityisopettaja, koulupsykologi jne. voivat olla henkilöitä, joiden kanssa yhteistyöstä kannattaa sopia.

Puheterapia monikielisellä lapsella

Puheterapeutti voi yleensä arvioida lapsen suomen tai ruotsin kielen taitoja. Muun äidinkielen kehitystä arvioidaan lähinnä vanhempia haastattelemalla.

Jos lapsella on vaikeuksia äidinkielen oppimisessa, voi puheterapeutti tarjota ohjausta ja neuvoja vanhemmille kielen kehityksen tukemiseen.

Monikieliselle lapselle voidaan antaa puheterapiaa kielellisten vaikeuksien helpottamiseksi silloin, kun myös äidinkielen oppimisessa on hankaluuksia, ja lapsi on saanut tukea suomen tai ruotsin kielen taitoihin varhaiskasvatuksessa. Tällöin tilannetta seurataan jatkuvasti ja yhteistyössä muiden ammattiryhmien kanssa. Samalla arvioidaan, onko tarvetta lähettää lapsi erikoislääkärin tutkimuksiin.

Äännevirheiden osalta toimitaan kuten yksikielisten lasten puheterapeuttisessa ohjauksessa.

 



JAA
24.01.2019 11:50