Perheenjäsenen kuolema
Perheenjäsenen kuolema pysäyttää. Oman vanhemman, puolison, lapsen, sisaruksen tai muun läheisen menettäminen on šokki. Kuolema saattaa tulla yllättäen tai esimerkiksi pitkän sairauden jälkeen.
Kuolemaan ei missään tilanteessa pysty täysin varautumaan. Moni kysymys voi jäädä ilman vastausta etenkin, jos läheinen on tehnyt itsemurhan. Jokainen reagoi ja käsittelee menetystä omilla tavoillaan.
Kuolemaa voi olla aluksi vaikea hyväksyä. Myös läheisen kuolintavalla on vaikutusta siihen, miten kuolemaa käsitellään.
Perheenjäsenen kuolemaa aiheuttaa perheessä kriisitilan.
Traumaattisen kriisin vaiheet ovat šokkivaihe, reaktiovaihe, käsittelyvaihe ja uudelleen suuntautumisen vaihe. Kuolema voi tuoda pintaan myös ristiriitaisia tunteita.
Perheenjäsenen kuollessa useimmat tarvitsevat tukea läheisiltä. Monet kokevat myös vertaistuen ja asiantuntija-avun helpottavaksi ja lohduttavaksi.
Kumppanin kuolema on suuri suru. Oman suremisen ja tunteiden käsittelyn lisäksi kuolemaan ja mahdolliseen leskeytymiseen liittyy lakisääteisiä velvoitteita sekä huolen kantamista lapsista.
Lapselle vanhemman tai kasvattajan kuolema on voimakas ja traumaattinen kokemus. Hänen turvallisuuden tunteensa järkkyy. Lapsi tarvitsee aikuisten turvaa, apua ja tukea kuoleman ja sen tuoman surun käsittelyyn.
Lasta kannattaa rohkaista kysymään tapahtuneesta, ilmaisemaan tunteitaan ja muistelemaan kuollutta vanhempaa tai läheistä. Vaikka lapsi ei heti oireilisikaan, niin hänelle on hyvä hakea tukea läheisen menetyksen käsittelyyn.
Lapsen tukemisen lisäksi myös omasta jaksamisesta on tärkeää huolehtia. Myös nuori saattaa helposti vetäytyä tunteittensa kanssa yksin vaikka tarvitsisi tukea.
Lapsen järkytykset ja traumat
Lähde: psykiatri Ben Furman, MuksuoppiAppi
Aikuiset pyrkivät eri tavoin varjelemaan lapsia järkytyksiltä ja erilaisilta traumaattisilta kokemuksilta. Kuitenkin moni lapsi joutuu kokemaan elämässä erilaisia järkytyksiä, vaikka kukaan ei sitä halua.
Tällaisia järkytyksiä ovat mm. läheisen kuolema, perheväkivalta, kiusaaminen, vanhempien riidat, seksuaalinen häirintä, vakavat sairaudet, onnettomuudet, läheisen itsemurha, päihdeongelmat, eksyminen, rikoksen uhriksi joutuminen, tulipalo.
Lapset ovat selviytymisen mestareita
Lapset selviytyvät hämmästyttävän hyvin erilaisista järkytyksistä. He työstävät järkyttäviä kokemuksiaan monin eri tavoin kuten miettimällä tapahtunutta mielessään, työstämällä tapahtunutta leikin avulla, piirtämällä kuvia siitä ja keskustelemalla siitä tovereidensa, vanhempiensa tai jonkun muun luotetun aikuisen kanssa. He saattavat työstää tapahtunutta jopa nukkuessaan uniensa avulla.
Jos lapsen käyttäytyminen muuttuu järkyttävän tapahtuman jälkeen, lasta hoitavat aikuiset saattavat huolestua. Aikuiset voivat pelätä, ettei lapsi selviä kokemastaan järkytyksestä luonnollisin keinoin, jos lapselle esimerkiksi tulee ongelmia, joita hänellä ei ole aikaisemmin ollut.
Huoli voi tulla, vaikkei lapsen käyttäytymisessä tapahtuisikaan mitään olennaista muutosta. Aikuisissa saattaa herätä epäilys, että toipuakseen kokemastaan järkytyksestä lapsi tarvitsee aikuisen apua.
Kun lapsi on kokenut jonkin järkytyksen, on hyvä muistuttaa itseään siitä, että lapsilla on luontainen kyky selviytyä kokemastaan. Jos siitä huolimatta tunnet huolta lapsen selviytymiskyvystä, voit omalta osaltasi edistää lapsen toipumista noudattamalla seuraavia ohjeita:
Älä yritä pakottaa tai painostaa lasta puhumaan kokemuksestaan
Tarjoa lapselle tilaisuuksia puhua oma-aloitteisesti kokemuksestaan viettämällä aikaa hänen kanssaan.
Jos näyttää siltä, että lapsi ei halua puhua kokemuksestaan, hän saattaa kuitenkin haluta käsitellä tapahtunutta esimerkiksi piirtämällä tai kuuntelemalla samantapaista järkytystä käsitteleviä satuja tai tarinoita.
Jos lapsi haluaa puhua kanssasi kokemuksestaan, kuuntele häntä kaikessa rauhassa. Vastaa parhaasi mukaan hänen kysymyksiinsä ja ole erityisen kiinnostunut hänen selviytymiskeinoistaan. Kiinnitä huomiosi mm. siihen, miten hän toimi viisaasti, kun järkyttävä asia tapahtui ja miten hyvin hän on osannut käsitellä asiaa tapahtuneen jälkeen.
Ajattele, että lapset selviytyvät melkein mistä tahansa ja että me aikuiset voimme parhaiten auttaa heitä siinä olemalla yksinkertaisesti läsnä ja osoittamalla, että arvostamme heidän selviytymiskykyään ja selviytymiskeinojaan.
Tässä vielä esimerkkejä siitä, miten voit kehua lasta hänen selviytymisestään:
- Se oli fiksusti toimittu. Miten hoksasit toimia siinä tilanteessa sillä tavalla?
- Sinä päätit puhua siitä asiasta minulle. Se oli rohkeasti tehty.
- Sinä osasit olla siinä tilanteessa ihan rauhallinen. Miten sinä pystyit siihen?
- Mitä ajatuksia sinulla oli, jotka auttoivat sinua siinä tilanteessa?
- Sinä voisit varmaan auttaa toisia lapsia, jotka ovat kokeneet jotakin vastaavaa. Miten sinä auttaisit heitä?
Yhteenveto
Lapset selviytyvät traumaattisista kokemuksista yleensä hyvin ja he osaavat käyttää monipuolisesti erilaisia selviytymiskeinoja. Paras tapa tukea lasten selviytymistä on osoittaa kiinnostusta hänen omia selviytymiskeinojaan kohtaan ja arvostaa hänen omaa selviytymiskykyään.
Jos haluat auttaa lasta puhumaan kokemastaan järkytyksestä, mutta lapsi ei vaikuta kiinnostuneelta puhumaan tapahtumasta, käytä puhumisen sijasta kommunikaatiovälineenä piirtämistä, tarinankerrontaa, käsinukkeja tai leikkiä. Lasten on usein helpompi puhua vaikeista kokemuksista, kun keskustelu toteutuu jollakin luovalla tavalla.
Miten tukea lasta, kun läheinen on kuollut?, Suomen nuoret lesket ry
Lapsen kuolema on järkyttävä ja voimakkaasti koskettava asia. Myös keskenmeno voi aiheuttaa samanlaisia tunteita.
Jokainen ilmaisee surua ja menetystä omalla tavallaan. Usein kaipaus jää osaksi elämää. Järkytyksen keskellä läheisten ja vertaisten tukea kannattaa pyytää ja ottaa vastaan.
Omasta jaksamisesta on myös tärkeää huolehtia. Käytännön järjestelyistä saa tietoa esimerkiksi Käpy ry:n sivuilta.
Lapsen kuolema koskettaa vanhempien lisäksi perheen muita lapsia ja läheisiä. Lapsen tukemiseen annetaan neuvoja esimerkiksi Mannerheimin lastensuojeluliiton sivuilla.
Menetyksen kohtaaminen, suruprosessi ja traumatyö. Anita Puustjärvi, Lastenpsykiatrian ylilääkäri
Jokaisella on oikeus surra perheenjäsenen kuolemaa omalla tavallaan. Kukin kohtaa menetyksen omassa tahdissaan. Kuollutta perheenjäsentä voi halutessaan muistella useinkin.
Jotkut saavat kuoleman äärellä tukea oman uskontonsa tai katsomuksensa kautta. Helsingissä esimerkiksi evankelisluterilainen seurakunta tarjoaa avoimia sururyhmiä ja mahdollisuuden keskustella diakoniatyöntekijän kanssa.
Kuolemaan liittyvät rituaalit kuten jäähyväisten jättäminen hautajaisissa voivat tukea surussa. Rauhassa sureminen sekä läheisten, vertaisten ja ammattilaisten tuki auttavat jatkamaan eteenpäin.
Kriisipäivystys Helsingissä
Kriisipäivystys päivystää ympäri vuorokauden numerossa:
09 3104 4222
- Kriisipäivystys antaa akuuttia kriisiapua äkillisissä kriisitilanteissa kuten esimerkiksi läheisen äkillinen kuolema, väkivaltatilanteet, vakava vammautuminen/sairastuminen, tulipalo.
- Akuutti kriisiapu on lyhytkestoista auttamista; asiakastapaamisia noin 1-5 kertaa, puhelimessa annettavaa kriisiapua ja jatkohoitotarpeen arviointia ja sen järjestämistä. Kriisityöntekijät antavat myös neuvontaa ja ohjausta äkillisissä kriisitilanteissa.
22.10.2020 11:59