Lähde: psykiatri Ben Furman, MuksuoppiAppi

Aikuiset pyrkivät eri tavoin varjelemaan lapsia järkytyksiltä ja erilaisilta traumaattisilta kokemuksilta. Kuitenkin moni lapsi joutuu kokemaan elämässä erilaisia järkytyksiä, vaikka kukaan ei sitä halua. 

Tällaisia järkytyksiä ovat mm. läheisen kuolema, perheväkivalta, kiusaaminen, vanhempien riidat, seksuaalinen häirintä, vakavat sairaudet, onnettomuudet, läheisen itsemurha, päihdeongelmat, eksyminen, rikoksen uhriksi joutuminen, tulipalo.

Lapset ovat selviytymisen mestareita

Lapset selviytyvät hämmästyttävän hyvin erilaisista järkytyksistä. He työstävät järkyttäviä kokemuksiaan monin eri tavoin kuten miettimällä tapahtunutta mielessään, työstämällä tapahtunutta leikin avulla, piirtämällä kuvia siitä ja keskustelemalla siitä tovereidensa, vanhempiensa tai jonkun muun luotetun aikuisen kanssa. He saattavat työstää tapahtunutta jopa nukkuessaan uniensa avulla.

Jos lapsen käyttäytyminen muuttuu järkyttävän tapahtuman jälkeen, lasta hoitavat aikuiset saattavat huolestua. Aikuiset voivat pelätä, ettei lapsi selviä kokemastaan järkytyksestä luonnollisin keinoin, jos lapselle esimerkiksi tulee ongelmia, joita hänellä ei ole aikaisemmin ollut. 

Huoli voi tulla, vaikkei lapsen käyttäytymisessä tapahtuisikaan mitään olennaista muutosta. Aikuisissa saattaa herätä epäilys, että toipuakseen kokemastaan järkytyksestä lapsi tarvitsee aikuisen apua.

Kun lapsi on kokenut jonkin järkytyksen, on hyvä muistuttaa itseään siitä, että lapsilla on luontainen kyky selviytyä kokemastaan. Jos siitä huolimatta tunnet huolta lapsen selviytymiskyvystä, voit omalta osaltasi edistää lapsen toipumista noudattamalla seuraavia ohjeita:

Älä yritä pakottaa tai painostaa lasta puhumaan kokemuksestaan

Tarjoa lapselle tilaisuuksia puhua oma-aloitteisesti kokemuksestaan viettämällä aikaa hänen kanssaan.
Jos näyttää siltä, että lapsi ei halua puhua kokemuksestaan, hän saattaa kuitenkin haluta käsitellä tapahtunutta esimerkiksi piirtämällä tai kuuntelemalla samantapaista järkytystä käsitteleviä satuja tai tarinoita.

Jos lapsi haluaa puhua kanssasi kokemuksestaan, kuuntele häntä kaikessa rauhassa. Vastaa parhaasi mukaan hänen kysymyksiinsä ja ole erityisen kiinnostunut hänen selviytymiskeinoistaan. Kiinnitä huomiosi mm. siihen, miten hän toimi viisaasti, kun järkyttävä asia tapahtui ja miten hyvin hän on osannut käsitellä asiaa tapahtuneen jälkeen.

Ajattele, että lapset selviytyvät melkein mistä tahansa ja että me aikuiset voimme parhaiten auttaa heitä siinä olemalla yksinkertaisesti läsnä ja osoittamalla, että arvostamme heidän selviytymiskykyään ja selviytymiskeinojaan.

Tässä vielä esimerkkejä siitä, miten voit kehua lasta hänen selviytymisestään:

• Se oli fiksusti toimittu. Miten hoksasit toimia siinä tilanteessa sillä tavalla?
• Sinä päätit puhua siitä asiasta minulle. Se oli rohkeasti tehty.
• Sinä osasit olla siinä tilanteessa ihan rauhallinen. Miten sinä pystyit siihen?
• Mitä ajatuksia sinulla oli, jotka auttoivat sinua siinä tilanteessa?
• Sinä voisit varmaan auttaa toisia lapsia, jotka ovat kokeneet jotakin vastaavaa. Miten sinä auttaisit heitä?

Yhteenveto

Lapset selviytyvät traumaattisista kokemuksista yleensä hyvin ja he osaavat käyttää monipuolisesti erilaisia selviytymiskeinoja. Paras tapa tukea lasten selviytymistä on osoittaa kiinnostusta hänen omia selviytymiskeinojaan kohtaan ja arvostaa hänen omaa selviytymiskykyään.

Jos haluat auttaa lasta puhumaan kokemastaan järkytyksestä, mutta lapsi ei vaikuta kiinnostuneelta puhumaan tapahtumasta, käytä puhumisen sijasta kommunikaatiovälineenä piirtämistä, tarinankerrontaa, käsinukkeja tai leikkiä. Lasten on usein helpompi puhua vaikeista kokemuksista, kun keskustelu toteutuu jollakin luovalla tavalla.