Suoraan sisältöön

Vauvan itku

Itku on yksi vauvan tavoista ilmaista itseään. Vauva pyrkii usein ilmaisemaan itseään ensin muilla keinoilla, kuten nälkäviestein tai eleillään ja liikkeillään. Erityisesti vastasyntyneelle itku on luontainen tapa ilmaista itseään. Itkuja on erilaisia ja niillä vauva ilmoittaa esimerkiksi nälästä, ikävästä, märästä vaipasta, hankauksesta, kylmästä, kuumasta, sylin tarpeesta ja kivusta itkulla. Vanhempi oppii eri vaihtoehtoja kokeilemalla  vastaamaan lapsen itkuun ja erottamaan eri itkujen tarkoituksen.

Lapsen nälkää ilmaiseva perusitku vaihtelee tavallisesti rytmisesti huudon, hiljaisuuden ja hengityksen välillä. Kiukkuinen itku on yleensä perusitkua kovaäänisempää ja voimakkaampaa.  Perusitku ja kiukkuitku alkavat tyypillisesti tapailevasti kitinällä ja valituksella. Sen sijaan kipua ilmaiseva itku alkaa yhtäkkiä ja on voimakasta ja usein yhtäjaksoista. Mikäli lapsen perusitkuun ei vastata riittävän nopeasti, se muuttuu usein kipuitkun tapaiseksi. Vauvan itku voi herättää vanhemmassa avuttomuuden tunteita varsinkin silloin, jos se jatkuu pitkään eikä vauva tyynny helposti. Vanhempaa saattaa helpottaa, jos hän jaksaa muistaa, että vauvan itku on aina viesti. Yleisimmin se kertoo, että vauva tarvitsee syliä, seuraa, hoivaa ja huolenpitoa.

Vauvoilla on suuria temperamenttieroja, jotka vaikuttavat lapsen tyyntymiseen. Pieni vauva ei itke kiusatakseen tai ollakseen tuhma. Itkevää vauvaa rauhoittaa samanlaisina toistuvat, tutut rauhoittelutavat. Vauvaa voi rauhoittaa esimerkiksi sylissä pitäminen, silittäminen, juttelu ja liike. Lapsi ei rauhoitu ravisteluun ja kovisteluun, se on vauvalle hengenvaarallista

On luonnollista, että vanhempi väsyy ja huolestuu varsinkin vauvan itkun pitkittyessä. Vanhemman kokiessa vauvan itkevän tavallista enemmän, asia kannattaa ottaa puheeksi neuvolassa. Itkuisen vauvan hoitoon voi pyytää apua myös puolisolta, läheisiltä, ystäviltä ja neuvolasta. Jo pienikin tauko auttaa vanhempaa jaksamaan ja uusi rauhoitusvinkki saattaa auttaa katkaisemaan itkukierteen.

Vauva ilmaisee itseään itkemällä.

Koliikki-itku

Koliikista puhutaan silloin, kun vauva itkee vähintään kolmena päivänä viikossa kolme tuntia yhtäjaksoisesti. Yleensä koliikkivaivat alkavat kahden viikon jälkeen syntymästä ja jatkuvat 3–4 kuukauden ikään asti. Koliikin syy on edelleen tuntematon, mutta se ei johdu vauvan huonosta hoidosta. Koliikki-itku ajoittuu tavallisimmin iltaan. Se alkaa melko säännönmukaisesti samaan aikaan illasta ja jatkuu hoitotoimista huolimatta muutaman tunnin ajan. Koliikkivauvat kasvavat ja kehittyvät normaalisti. 

Koliikin hoitoon voi kokeilla esimerkiksi vauvahierontaa, vyöhyketerapiaa, taputtelua, sylihoitoa, kanniskelua ja vaunuissa liikuttelua. Koliikki ei ole ilmavaivaa, mutta koliikkivauvalla saattaa olla myös ilmavaivoja. Ilmavaivoihin voi auttaa vauvan röyhtäyttäminen sekä apteekista saatavat suoliston ilmaa pilkkovat tipat.

Lue lisää: Väestöliiton Itkuinen vauva ja koliikki -opas

Kannattaa muistaa, että lääkärin on hyvä tarkastaa paljon itkevä vauva melko varhaisessa vaiheessa, sillä itkun taustalla saattaa olla jokin sairaus, kuten korvatulehdus, joka voi vaatia lääkehoitoa. Vanhemmalla on aina lupa ja oikeus pyytää apua ja tukea vauvan hoitoon. Lähi-ihmiset, sukulaiset tai ystävät kannattaa houkutella tutustumaan vauvaan, jotta heitä uskaltaa pyytää tarpeen tullen apuun. Väsymyksestä ja huolesta on hyvä puhua läheisten lisäksi myös neuvolassa, josta voidaan tarvittaessa ohjata esimerkiksi kunnallisen tai järjestöjen tarjoaman kotiavun piiriin.



JAA
10.12.2019 14:18