Suoraan sisältöön

Varhainen vuorovaikutus

Varhainen vuorovaikutus on vanhemman ja vauvan arkista yhdessä oloa, jossa lapsi oppii viestimään tarpeista ja vanhempi tunnistamaan näitä tarpeita. Vauvan vuorovaikutuskeinot ovat katseita, kosketusta, ääntelyä, hymyä ja itkua. Jokaisella vauvalla on oma tapansa ilmaista itseään. Vauvan syntymän jälkeen vanhemmat tutustuvat vauvaansa ja vauvan tapoihin viestiä. Vauvat viestivät yksilöllisesti, mutta esimerkiksi nälkäviestit ovat usein vauvoilla samankaltaiset.

Vauvat nauttivat erilaisista äänistä. Erityisesti vanhempien jo vatsasta tuttu ääni rauhoittaa vauvaa. Jo varhainen puheen kuuleminen tukee vauvan puheen oppimista. Vauvalle on siksi tärkeää puhua ja sanoittaa arjen asioita. Vauvalle on tärkeää kokea, että vauva on vanhemmilleen tärkeä ja ainutlaatuinen. Vauvan ihastelu ja kehuminen tukevat vauvan itsetunnon kehitystä. Vauvan paras paikka on vanhemman syli. Sylissä vauva tuntee, että hän on rakastettu. Kosketuksesta hän oppii hyväksyntää sekä hahmottamaan kehonsa rajat.

Arkisen vuorovaikutuksen lisäksi vauvat nauttivat erilaisista leikeistä ja loruista. Vastasyntynyt nauttii iloisten kasvojen katselusta ja ympäristön tutkimisesta. Vastasyntyneet näkevät noin 20-30 cm:n päähän. Useimmat vauvat nauttivat myös kosketuksesta ja läheisyydestä. Vastasyntyneen vuorovaikutushetket ovat lyhyitä ja vauva voi kaivata lepoa jo 1–1,5 tunnin valveillaolon jälkeen.

Kun vauva oppii kohdistamaan katsetta, hänen kanssaan voi alkaa tutkia erilaisia kodin tavaroita ja leluja. Näin vauvan käsien käyttö ja esineisiin tarttuminen alkaa kehittymään. Kun vauva oppii tarttumaan ja viemään leluja suuhun, on hyvä tarjota leluja, jotka ovat turvallisia. Vauvalle voi tarjota eri aisteja aktivoivia leluja. Tällaisia leluja voivat olla esimerkiksi ääntä pitävät lelut, erilaisista materiaaleista tehdyt lelut ja erilaisia toimintoja sisältävät lelut.

Vauvan ollessa muutaman kuukauden ikäinen, hän alkaa nauttia yhteisistä loru- ja leikkihetkistä. Vauvan kanssa voi tehdä esimerkiksi Vauvatusta ja vauvahierontaa.

Jo alle vuoden ikäinen vauva harjoittelee tunteiden säätelyä yhdessä vanhemman tukemana. Tämä tarkoittaa ilon jakamista ja sylin tarjoamista silloin, kun vauvaa harmittaa. Myös sanallinen lohduttaminen on tärkeää.

Vinkkejä vuorovaikutukseen vauvan kanssa

  • Katsele vauvaa, juttele hänelle, hymyile, laula ja loruile.
  • Jaksa odottaa vauvan vastausta, joka on usein aluksi pysähtymistä ja katseen tarkentamista
  • Vauva innostuu ja alkaa liikehtiä, kun kuulee äänesi. Pian hän vastaa hymyyn hymyllä.
  • Vuoropuhelu on sitä, että molemmat saavat tilaa ja aikaa puhua.

Äiti leikkii vauvan kanssa turvallisilla, aisteja aktivoivilla leluilla.

Vauvatus

Vauvatus on menetelmä, jonka avulla vauvan ja kasvattajan välistä vuorovaikutusta voi harjoitella ja syventää. Vauva tulee kuulluksi ja ymmärretyksi. Hoivaajalle on palkitsevaa ymmärtää lasta ja olla vuoropuhelussa hänen kanssaan. Vauvan ajattelu ja tekeminen ovat yhtä – hän hahmottaa kokemuksiaan, ymmärtää ja ajattelee toiminnallisesti liikesarjojen kautta. Liikesarjojen toiston myötä vauva oppii vähitellen tunnistamaan ja ennakoimaan niiden kulun. Liikkeiden avulla syntyy vuoropuhelu aikuisen ja vauvan välille.

Vauvatuksen myötä aikuinen oppii vauvan kieltä. Vauvatuksessa aikuinen opettaa vauvalle neljä erillistä liikettä, joita kutakin toistetaan liikesarjoina 5–7 kertaa kahdesti tai kolmesti päivässä. Liikesarjat toistetaan aina samassa järjestyksessä. Ihanteellisin aika vauvatuksen aloittamiseen on kahden kuukauden iässä, jolloin vauva aktiivisesti hakee vuorovaikutusta aikuiseen. Vauva oppii liikkeet kahden viikon kuluessa ja alkaa itse johdatella liikkumista. Aikuinen myötäilee vauvan liikkeitä ja kuuntelee näin hänen puhettaan. Vauvatuksen aikana vauva houkutellaan katsekontaktiin ja hänen kanssaan keskustellaan lempeällä äänellä. Vauvan olo on tärkeää ottaa huomioon: sairaana, väsyneenä, nälkäisenä tai juuri syötön jälkeen ei ole paras hetki vauvatukselle.



JAA
09.10.2019 14:11