Selkeä, rauhoittava ja illasta toiseen toistuva iltarutiinien sarja valmistaa vauvaa yöunia varten. Se auttaa vauvaa irtaantumaan päivän aktiivisesta vuorovaikutuksesta yön lepoon. Rutiineihin voi kuulua esimerkiksi kylpyhetki, yövaipan ja yöpuvun vaihtaminen, sylittely ja iltamaito hämärässä rauhallisessa tunnelmassa. Ensimmäisten hampaiden puhjettua lisätään hampaiden harjaus rutiineihin. Iltarutiinit voi aloittaa jo vastasyntyneelle ikätasoisesti, ja ne voi tehdä yhtä hyvin vauvan äiti kuin isäkin, tai muu vauvalle tärkeä aikuinen. Imettävä äiti huolehtii sen jälkeen iltamaidon antamisesta.

Vanhempi voi pohtia, vaikka yhdessä ammattilaisen kanssa, mitkä rutiinit laskevat juuri tämän vauvan vireystasoa. Vauvaa kannattaa auttaa rauhoittumaan yöunille vauvalle sopivana ajankohtana – ei liian aikaisin tai liian myöhään. Vauva ilmoittaa väsymyksensä monin tavoin: silmien hierominen, hamuilu, haukottelu ja itkuinen kitinä voivat olla vauvan puhetta väsymyksestä. Jos vauva ehtii kiihtyä voimakkaaseen itkuun, hänen saattaa olla hankalampi rauhoittua uneen. Väsynyt vauva tarvitsee lepoa ja unta. Monesti vauva nukahtaa melko nopeasti pienen unisen ääntelyn tai itkahtelun tai jokeltelun jälkeen.

Jo vastasyntyneestä lähtien vauvan nukkumapaikaksi voi tarjota vauvan oman sängyn ja tällä tavoin luoda siitä normaalin ja tutun paikan vauvalle nukkua päiväunia ja yöunia. Vastasyntynyt ja muutaman kuukauden ikäinen vauva nukahtaa kuitenkin yleensä vielä maidon aikana ja herää yölläkin syömään useita kertoja. Nukkumispaikka voi olla sivuvaunu (vauvan sänky vanhempien sängyn vieressä), vauvan sänky vanhempien makuuhuoneessa tai perhepeti. Perhepedissä, kuten muissakin vaihtoehdoissa, tulee ottaa huomioon nukkumisen turvallisuus. Vieressä nukkuva vanhempi ei saa olla tupakoiva, päihteiden tai kolmiolääkkeiden vaikutuksen alaisena eikä yliväsynyt. Normaali valvomisesta johtuva väsymys ei ole este perhepedille.

Nukkumisalustan tulee olla jämäkkä. Keskosille perhepetiä ei suositella. Vauvalle sohvalla tai nojatuolissa nukkuminen ei ole turvallista. Myös aikuisten sängyssä on varmistettava, ettei vauva pääse putoamaan. Vauvan turvallisin nukuttamisasento on selällään siihen saakka, kunnes lapsi oppii itse kääntyilemään unissaan.

Vauvan kasvaessa voidaan hänen itsekseen nukahtamista tukea sillä, että iltarutiinien päätteeksi vauva lasketaan nukahtamaan itsekseen omaan sänkyyn. Vanhempi antaa läsnäolollaan ja ”tassullaan” viestin siitä, että omaan sänkyyn on turvallista nukahtaa. Tuolloinkaan vauva ei tarvitse vanhemman jatkuvaa läsnäoloa, vaan vauvan kutsuessa vaativammalla ääntelyllään, vanhempi käy rauhoittamassa tilannetta vauvan luona. Vauva saa turvaa aikuisen painavasta, rauhallisesti silittävästä kämmenestä (=tassusta) alaselän tai pepun päällä. On normaalia kehitystä ja yksi taito muiden taitojen joukossa, että lapsi oppii nukahtamaan itse ja omassa sängyssään.

Kun lapsen kehitys etenee, hän lähtee esimerkiksi liikkeelle, yöheräilyt saattavat alkaa uudelleen. Liikkumisharjoittelut tulevat mieleen yöaikaankin. Tämä on positiivista kehitykseen liittyvää stressiä ja kiukkua, eikä välttämättä liity nälkään. Rauhoittamiseksi voi tässäkin tapauksessa riittää vanhemman läsnäolo ja yöunille takaisin rauhoittava tassuttelu. Jos tassuttelu ei auta, vaan lapsi itkee, voidaan lapsi nostaa syliin rauhoittumaan ja laskea omaan sänkyyn kun itku on rauhoittunut. Lapsi oppii luottamaan, että vanhempi tulee tarvittaessa auttamaan hänet takaisin uneen.

Ihmisen uni jakautuu kahteen pääjaksoon; REM-uneen ja syvään uneen. Näin myös vastasyntyneillä ja pienillä lapsilla.

Pienen vauvan REM-uni on aktiivista ja herkkää: hän liikehtii kokonaisvaltaisesti, ääntelee ja avaa jopa silmänsä olematta kuitenkaan hereillä. Vauva on helposti heräteltävissä tai saattaa itsekin herätä herkästi. Syvä uni on tasaisempaa ja rytmisempää. Rauhallisen unen vaiheessa on neljä toisiaan seuraavaa unen syvyysvaihetta, joiden jälkeen uni taas kevenee. Syvän unen aikana koko elimistö lepää. Syvä uni on välttämätöntä, koska sen aikana aivojen energiavarastot uusiutuvat.

Vauvan unen rytminen kierto REM-unesta syvään uneen kestää 50 minuuttia. Aikuisella sama kierto kestää puolitoista tuntia. Kun vauva herää yöllä, aikuinen on usein syvimmän unen vaiheessa eikä heti ymmärrä mitä tapahtuu ja saattaa olla ärtynyt ja vihainen. Lapsen ja aikuisen unisyklin erilaisen rytmin ymmärtäminen antaa voimia aikuiselle yöllisiin heräilyihin: oma ärtymys yöllä ei johdu huonosta vanhemmuudesta vaan biologisten kellojen eroista.

Vastasyntynyt vauva syö yleensä muutaman tunnin välein, myös yöaikaan. Tämä on erityisen tärkeää vauvan kasvun turvaamiseksi, ja riittävän maidon muodostumisen kannalta äidille. Kun vauvalle opetetaan alusta asti päivän ja yön eroa sekä tuetaan itsenäisiä nukahtamisen taitoja, vähentyvät yösyömiset yleensä itsestään. Yleensä alle puolen vuoden ikäinen vauva syö yöllä kuitenkin vähintään 1-2 kertaa.

Mikäli yli puolivuotias lapsi heräilee toistuvasti yöllä ja vaatii rintaa nukahtaakseen, voi perhe omien toiveiden mukaisesti lähteä opettamaan vauvalle itsenäisempää tapaa nukahtaa. Tähän hyvä ja vauvalle turvallinen keino on kotiunikoulu eli tassuhoito.