Suoraan sisältöön

Sijaisvanhemmuus on palkitsevaa ja merkityksellistä

Lapsi leikkii pikkuautoilla.

Levomaan perhe on toiminut Helsingin perhehoidon sijaisperheenä nyt esikouluikäiselle lapselle kolmisen vuotta.

"Heti alussa selvisi, että hän sopii hyvin meidän perheeseen", Janja Levomaa kertoo.

Perheeseen kuuluu vanhempien lisäksi tytär, joka oli sijaislapsen tullessa kymmenvuotias. Sijoitettavan lapsen tulosta keskusteltiin ensin perheessä paljon.

"Mies ei tyrmännyt ajatusta edes alussa ja oli pian sitä mieltä, että sijaisvanhempina toimiminen voisi olla meidän juttu. Vastaansanomisia ei tullut myöskään tyttäreltä."

Kokemukset ovat olleet niin hyvät, että perhe on valmis vastaanottamaan uuden sijoitettavan lapsen.

Tytär on nykyään esiteini. Kun hän kuuli ensimmäistä kertaa vanhempien ajatuksen uudesta sijoitettavasta lapsesta, hän innostui heti. Sittemmin asiaa on käyty läpi syvällisemmin ja selvitetty, miten isosta asiasta on kysymys.

"Uuden lapsen tulo on aina ja kaikissa perheissä iso juttu", Levomaa huomauttaa.

 Tiiviit välit biologisiin vanhempiin

Janja Levomaa nauttii lasten seurasta ja näiden kanssa touhuamisesta. Hän oli oman tyttärensä kanssa kotona, kunnes tämä aloitti esikoulun.

Hän on ehtinyt kiintyä syvästi myös sijoitettuun lapseen, mutta tietää hyvin, että lapsen elämäntilanne voi muuttua.

Levomaa pohtii, että juuri niin pitääkin käydä. Että on ihanaa, kun biologisen perheen asiat saadaan kuntoon. Lapsen vanhempiin on hyvät välit, ja lapsi tapaa vanhempiaan säännöllisesti.

Sijoitettu lapsi on kova pohtimaan ja myös puhumaan ääneen pohdinnoistaan. Levomaa on tähdentänyt hänelle, kuinka perhe voi olla myös yhdistelmä useampia jäseniä – ja kuinka on mahdollista rakastaa heitä kaikkia.

Hän toivoo ja uskoo, että jos ja kun lapsi muuttaa takaisin biologisten vanhempiensa luo, yhteydenpito ei katkea. Kaikki aikuiset lapsen ympärillä ovat kypsiä ja ymmärtävät lapsen edun.

Perusarki riittää ja on tärkeä

Sijaisvanhemmuus on palkitsevaa, ja siinä tietää tekevänsä merkityksellistä työtä. Tämän vuoksi Levomaa on valmis suosittelemaan sijaisvanhemmuutta muillekin.

Hän huomauttaa, ettei mukana olevilta vaadita erityistaitoja tai asunnoksi kartanoa. Heilläkin eletään tavallista arkea Helsingissä.

Tavallisen arjen tärkeyttä korostavat myös sosiaalityöntekijä Anu Turri ja sosiaaliohjaaja Maria Rinne.

Maria Rinne ja Anu Turri.

”Maria Rinne ja Anu Turri kehottavat olemaan yhteydessä, jos sijaisvanhemmuus alkaa vähänkin kiinnostaa. Yhteydenotot ja valmennus eivät vielä sido mihinkään.”

"Meillä on mukana hyvin erilaisia sijaisperheitä, on ydinperheitä, yksin eläviä, lapsettomia pariskuntia, sateenkaariperheitä ja taustaltaan myös muita kuin suomalaisia. Sijoitettavat lapset ovat eri taustoista, perheet voivat olla sitä myös. Eikä mukaan tulevilla tarvitse olla alan koulutusta", Turri kertoo.

Turri ja Rinne huomauttavat, että kaikkein tärkeintä on halu ja kyky elää lapsikeskeistä elämää. Elämäntilanteelta vaaditaan toki suhteellista vakautta. Huomioon pitää ottaa myös, että sijoitettava lapsi tarvitsee tavanomaista enemmän hoivaa ja huolenpitoa.

Tavallinen, turvallinen, ennakoitava arki, joka toistuu päivästä toiseen suunnilleen samanlaisena, kuntouttaa sijoitettua lasta. Huostaanoton taustalla on biologisen perheen vakava tilanne, esimerkiksi päihde- tai mielenterveysongelmat.

Vaikeiden elämänkokemustensa vuoksi lapset tarvitsevat usein kodin ulkopuolista terapiahoitoa, mutta sijaisvanhempien tehtävänä ei ole toimia lapsen terapeuttina.

Sijoitetulla lapsella ja hänen vanhemmillaan on oma vastuusosiaalityöntekijä. Jokaiselle sijaisperheelle on lisäksi nimetty oma sosiaaliohjaaja, joka auttaa ja tukee heitä tehtävässään. 

Lapsen etu edellä

Sijaisperheistä on nyt kova pula. Turri ja Rinne kertovat, että jos ajatus mukaantulosta hiukankin kiinnostaa, heihin kannattaa ottaa yhteyttä. He kertovat mielellään lisää ja rohkaisevat tulemaan mukaan kaupungin järjestämiin valmennuksiin. Nekään eivät vielä sido, jos sijaisperhetoiminta ei sittenkään tunnu omalta.

Sijaisperheiden kouluttajina toimivat perhehoidon sosiaalityöntekijä ja kokenut sijaisvanhempi. Anu Turri on itse yksi kouluttajista. Hän on hyvillään ja pitää tärkeänä, että saa kouluttajaparikseen sijaisvanhemman, sillä tämä tuo valmennukseen mukanaan arkielämän näkökulman käytännön kokemuksineen.

Sijaisvanhemmat saavat monipuolista tukea. Heille on vertaisryhmiä, koulutusta, työnohjausta ja tarvittaessa mentorointia ja psykologin tukea.

Helsingissä sijoitetaan vuodessa hiukan alle sata lasta, joiden iät vaihtelevat vauvasta teini-ikään. Perheen ei tarvitse olla Helsingistä, lapsia on sijoitettu Uudellemaalle ja sitä jonkun verran kauemmaskin – kunhan välimatka biologisten vanhempien luo ei veny liian pitkäksi.

Turri ja Rinne muistuttavat, etteivät he etsi perheelle lasta vaan lapselle perhettä: lapsen etu menee edelle, mikä ohjaa kaikkia sijoituspäätöksiä.

 Ihmeellisen ihana arkimeininki

Millaista palautetta sijaisperheitä ja sijoitetuilta lapsilta tulee?

Rinne kertoo sijoitetulta nuorelta kuulemansa: Tämä oli katsellut sijaisperheensä arkimeininkiä kuin jotakin telkkarisarjaa. Kesti jonkin aikaa tajuta, että hän on osa tuota elämää, että hänellä on mahdollisuus elää tällä tavoin, hän pääsee osaksi tätä kaikkea.

Turri on kuullut sijaisvanhempia tavatessaan muun muassa, kuinka etukäteen ei voinut tietää, miten koville joutuu – muttei myöskään sitä onnellisuuden määrää, jonka sijoitettu lapsi on mukanaan tuonut.

Helsingin perhehoito

  • neuvonta 040 3341423
  • lasten.perhehoito@hel.fi
  • Facebook: helsingin perhehoito

Lue lisää aiheesta täältä.

Teksti sekä Maria Rinteen ja Anu Turrin kuva: Kirsi Riipinen
Leikkiautokuva: Unsplash