Suoraan sisältöön

Seniori-infon etsivä vanhustyö verkostoituu – hieno työ sai arvostetun palkinnon

Päivi Tiittula, Nina Arekari ja Minna Nummi.

Päivi Tiittula, Nina Arekari ja Minna Nummi ovat iloisia palkinnosta, joka tuli yhteisestä työstä Helsingin ikääntyneiden palveluissa.

”Olen Toivo Kukkonen, 86 vuotta. Syntynyt Muhoksella, tehnyt ruumiillista työtä koko ikäni ja ollut 25 vuotta helsinkiläisenä eläkeläisenä.”

Näin Toivo Kukkonen esittelee itsensä hänestä kuvatulla videolla. Hän otti yhteyttä Seniori-infoon viime keväänä, kun ikääntyneet ihmiset velvoitettiin koronapandemian takia asuntoihinsa ja välttämään kaikkia ylimääräisiä kontakteja.

Kukkonen tunsi itsensä yksinäiseksi. Perhe on maailmalla ja elää omaa elämäänsä. Hän kaipasi juttuseuraa, puhelinkaveria.

Yhteydenotto Seniori-infoon kannatti, sillä sen seurauksena löytyi Mereon etsivän vanhustyön kautta vapaaehtoistyötä tekevä Tommi Lievonen. Kun Tommi soitti Toivolle ensimmäistä kertaa, puhelulle kertyi pituutta tunnin verran.

Helpotusta yksinäisyyteen

Kukkosen soitosta käynnistyi tapahtumasarja. Hänen puheluunsa vastasi Seniori-infon palveluneuvoja Nina Arekari. Hänen tehtävänsä Seniori-infossa on etsivä vanhustyö.

Seniori-info on helsinkiläisten puhelin- ja neuvontapalvelu. Se tarjoaa neuvontaa ja ohjausta palveluista, jotka tukevat ikäihmisen toimintakykyä, hyvinvointia ja osallisuutta.

Etsivä työ on osa Seniori-infon toimintaa, ja sillä vähennetään yksinäisyyttä sekä autetaan kiinnittymään lähiyhteisöön ja palveluiden piiriin. Käytännössä tämä tarkoittaa muun muassa hyvin tarkkaa asiakkaiden kuuntelua ja verkostoitumista vanhustyön järjestöjen kanssa.

Asiakas saattaa soittaa jotakin yksittäistä asiaa kysyäkseen mutta taustalla voi paljon muutakin.

”Käymme usein läpi soittajan elämäntilannetta laajemmin. Pyrin pääsemään selville hänen toiveistaan ja siitä, millaiset asiat parantaisivat hänen elämäänsä. Melko usein taustalla on yksinäisyyttä, jolloin kerron mahdollisuuksista saada esimerkiksi säännöllistä juttuseuraa.”

Kukkonen antoi Arekarille luvan luovuttaa yhteystiedot eteenpäin etsivää vanhustyötä tekevän järjestön työntekijälle, joka ottaisi häneen yhteyttä.

Arekari kirjasi tiedot sähköiselle alustalle, joka on yhteinen etsivää vanhustyötä tekevien järjestöjen kanssa. Mereon vanhustyön tekijät näkivät Kukkosen tiedot ja löysivät hänen keskustelukaverikseen Lievosen.

Järjestelmällistä verkostoitumista

Vanhusten neuvonta- ja ohjaustyö ovat lakisääteisiä, mutta Seniori-infossa halutaan tehdä enemmän, siis muun muassa etsivää vanhustyötä.

Verkostoituminen on keskeistä etsivässä vanhustyössä. Viime vuoden alusta asti verkostoitunut toiminta on ollut aiempaa järjestelmällisempää, ja suurena apuna yhteistyössä on yhteinen sähköinen alusta.

Hieno toiminta on huomattu myös ulkopuolella, sillä verkostomalli voitti sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestön Talentian Hyvä käytäntö -kilpailun.

Palkinto ilahdutti paljon Seniori-infon neuvontapäällikköä Minna Nummea ja Nina Arekaria. Heidän mielestään on hienoa, että iso työ on saanut tunnustusta.

Palkitussa verkostoituneessa yhteistyössä tavoitteena on löytää ikäihmiset, jotka eivät ole sote-palveluiden piirissä, mutta joilla on erilaisia tarpeita.

”Meillä on huoli heidän jaksamisestaan ja ylipäätään sosiaalisesta tilanteesta kotona. Parasta ennaltaehkäisyä on tukea heitä mielekkäissä arjen toimissa”, Nummi kertoo.

Nummi ja Arekari kertovat, että etsivä vanhustyö vaatii sitkeyttä. Esimerkiksi yksinäisyys ja osattomuuden tunne eivät tule välttämättä helposti esille.

”Tärkeintä yhteistyössä järjestöjen kanssa on, että ikäihmiset saavat hyvää palvelua. Ilman kolmatta sektoria tämä ei onnistuisi. Toivon mukaan myös verkoston rahoittajat ymmärtävät tämän”, Nummi huomauttaa.

Järjestöissä on töissä osaavia ammattilaisia, joiden toiminta on hyvin monipuolista. He tarjoavat vanhuksille mahdollisuuksia kuulua yhteisöön ja tilaisuuden mielekkääseen tekemiseen. Järjestötoiminnassa ikäihmiset voivat osallistua esimerkiksi vapaaehtoistoimintaan tai antaa vertaistukea ikätovereilleen.

Ennalta ehkäisevää työtä

Etsivä vanhustyö on ennen kaikkea ennalta ehkäisevää työtä. Nummi pohtii, että sen vaikuttavuutta voi olla joskus vaikea mitata. Lukuisat tutkimukset ja käytännön havainnot kuitenkin näyttävät, että mitä varhaisemmassa vaiheessa ihmisiä tuetaan, sitä paremmin heidän toimintakykynsä ja osallisuutensa säilyvät.

Millaisissa tilanteissa asiakkaat tyypillisesti ottavat Seniori-infoon yhteyttä?

Arekari ja Nummi kertovat, että yhteydenottojen aiheet vaihtelevat paljon. Toisinaan syynä on palvelujärjestelmä, jonka kokonaisuutta on vaikea käsittää. Toisaalta soittaja saattaa kertoa vaikkapa, että hän olisi nyt muuttamassa palvelutaloon. Joskus kerrottaan tarpeesta johonkin yksittäiseen palveluun, vaikkapa siivousapuun.

Soittaja voi myös mainita, että häntä pelottaa liikkua ulkona yksin. Joku saattaa kaivata apua pyykkituvassa käyntiin.

”Yksinäisyys on valtavan kompleksinen käsite. Meidän tavoite on selvittää, millaisia asioita yksinäisyyden kokemisen taustalla on. Esimerkiksi toimintakyvyn kapeneminen tekee ihmisistä aiempaa riippuvaisempia muista ihmisistä. Tarvitaan apua arkeen, mutta avun pyytämisen kynnys voi olla korkea”, Nummi kertoo.

Seniori-infossa ja järjestöissä seurataan, kuinka yhteyttä ottaneiden tilanne kehittyy: millaista apua he ovat saaneet – ovatko he päässeet esimerkiksi johonkin harrastusporukkaan mukaan. Kukaan ei putoa tyhjän päälle.

Seurantaa ovat myös kuulumissoitot, joiden aikana käydään läpi vanhusten kulloistakin elämäntilannetta.

Nummi on hyvillään siitä, että korona-ajasta huolimatta etsivää vanhustyötä on tehty täysimääräisesti.

”Korona ei voi olla syy evätä vanhuksilta apu vaan on mietittävä keinot, joilla voidaan hoitaa myös haastavat sulkutilanteet”, Nummi kertoo.

Puhelinkeskustelut ovat tulleet tarpeeseen, mutta järjestöjen ammattilaiset ovat myös tavanneet vanhuksia ulkona esimerkiksi kävelylenkeillä. Normaalisti etsivää vanhustyötä tehdään vanhuksen omassa elinpiirissä.

Talentian palkitseman toiminnan taustalla on malli, jonka virallinen nimi on Kunnan keskitetyn palveluohjauksen ja järjestöjen etsivän vanhustyön systeeminen verkostoyhdyspintatyö.

Iso rooli mallin käyttöönotossa on ollut Vanhus- ja lähimmäispalvelun liiton VALLI ry:n Etsivän vanhustyön verkostokeskuksen koordinaatiolla.

Järjestön erityisasiantuntija Päivi Tiittula kertoo, että etsivää vanhustyötä tekevät ammattilaiset tarvitsivat tukea moniammatilliseen verkostoitumiseen.

”Toimijoita on paljon, mutta moni iäkäs ei helposti löydä oikeaa auttajaa. Toisaalta toimijat eivät tehneet keskenään tiivistä yhteistyötä eivätkä tunteneet toisiaan. Ja jos ei tunne, on vaikea rakentaa yhteistä luottamusta”, Tiittula kertoo.

Luottamus syntyi muun muassa työpajoissa, joissa tavoitetta ja toimintaa pohdittiin yhdessä. Kaikilla oli alusta alkaen luja halu ja tahto auttaa kotona asuvia, ilman palveluja olevia vanhuksia.

”Yhteistyö kaupungin ja järjestöjen kanssa on toiminut tosi hyvin”, Tiittula sanoo.

Samaa mieltä ovat Seniori-Infon Nummi ja Arekari.

Ruuhka-aikoina ja esimerkiksi järjestöjen loma-aikaan kaupungin ammattilaiset paikkaavat järjestöjen työtä. Tuolloinkaan yhteydenottajat eivät siis jää tyhjän päälle.

”Ihmisiä ei jätetä yksin. Meidän tehtävä on varmistaa, kenen osaamisella kukin vanhus tulee parhaiten autetuksi”, Tiittula sanoo.

Hän kertoo, että myös muilta tullut palaute on ollut kiittävää. Erityisen hyväksi on koettu, että tuki ja apu lähtevät niitä tarvitsevasta itsestään.

”Etsivän vanhustyön tarve on noussut entistä vahvemmin esille koronan myötä.”

Nyt onkin suunniteltu yhteistyön kehittämistä edelleen. Tarkoitus on tehdä tiiviimpää yhteistyötä myös paljon apua tarvitsevien tukemiseksi.

Tiittulan mielestä yhteisellä verkostolla on ollut erittäin hyvä lähtökohta: organisaatiolähtöisyys jäi jalkoihin, kun keskeiseksi nostettiin kysymys, mikä kotona asuvia ja palvelua vailla olevia vanhuksia auttaisi parhaiten. Tällaista apua rakennettiin pala kerrallaan, keskeisenä teemana ennaltaehkäisy.

”Kun itsenäisen toiminnan esteitä puretaan, isoa koneistoa ei aina tarvita ja raskaiden palvelujen tarvetta voidaan lykätä”, Tiittula kertoo.

teksti Kirsi Riipinen