Suoraan sisältöön

Liikkuva avohoito vähentää sairaalapäiviä

Psykiatrian välimuotoisia palveluja on kehitetty parantamaan heikoimmin avohoidossa pärjäävien asemaa. Ne ovat sairaalahoidon ja avohoidon välille sijoittuvaa tehostettua avohoitoa.

Psykiatriset sairaansijat ovat Helsingissä vähentyneet 20 prosenttia viidessä vuodessa. Trendi on samanlainen kaikkialla maassa, kun laitoshoitoa on aktiivisesti vähennetty. Julkisessa keskustelussa on aika ajoin epäilty, että osa potilaista on jäänyt heitteille riittämättömän avohoidon takia. Helsingissä välimuotoisia palveluita on kehitetty kymmen vuoden ajan.  Uusiin palveluihin sisältyy erityishoidon poliklinikka ja liikkuva avohoito, joilla pyritään helpottamaan hoitoon sitoutumista ja vähentämään sairaalahoidon tarvetta. Tässä on jo onnistuttukin.

Auroran sairaalan rakennukset.

Osa Helsingin mielenterveyspalveluista sijaitsee Auroran sairaalan alueella. 

Helsingissä on neljä alueellista psykiatrian poliklinikkaa sekä viisi psykiatrista päiväsairaalaa niille, joille perus-avohoito ei riitä. Poliklinikkakäynnit ovat riittävä hoito valtaosalle potilaista.

"Sairaalahoidon pituuteen vaikuttaa pääkaupungissa myös asuntotilanne", toteaa ylilääkäri Teemu Männynsalo, joka vastaa Helsingin kaupungin psykiatria- ja päihdepalvelujen psykoosilinjasta. Tilannetta on osittain helpottanut, kun pitkäaikainen asunnottomuus on saatu melko hyvin poistettua pääkaupungissa.

”Sairaalassa ei ketään enää pidetä pitkään”, toteaa Männynsalo. Tahdonvastainen hoito on mahdollista vain sairaalassa silloin, kun potilaan katsotaan olevan hyvin pärjäämätön tai vaarana itselleen tai muille.

Avopalveluiden tehokkuutta mitataan sillä, kuinka hyvin asiakas selviytyy sairaalan ulkopuolella arjessa ja hakeutuuko hän uudelleen sairaalaan. Todennäköisyys joutua uudelleen laitoshoitoon on vähentynyt välimuotoisen palvelujen kehittymisen ja erityisesti liikkuvan avohoidon ansiosta. Sitä ryhdyttiin kokeilemaan runsas vuosi sitten.

Avohoito menee asiakkaan luo

Männynsalon mukaan kymmenisen prosenttia potilaista sitoutuu erittäin huonosti avohoitoon sairaalahoidon jälkeen. Vuosittain yli 2000 helsinkiläistä on psykiatrisen sairaalahoidon tarpeessa. Aina sairaalajakson jälkeinen tavanomainen avohoito ei riitä.

Liikkuva avohoito korvaa osaa poliklinikkakäynneistä huonosti hoitoon sitoutuvilla. Sitä on kokeiltu Helsingissä nyt runsaan vuoden. Kahden hoitajan työpari menee asiakkaan luo. Tällä hetkellä liikkuvassa avohoidossa on 10 hoitajaa, joilla on yhteensä 64 pitkäkestoista, vaikeahoitoista asiakasta.

Osastonhoitaja Irene Merano sekä psykiatrinen sairaanhoitaja Kari Tiensuu pitävät saatuja kokemuksia erittäin myönteisinä ja toimintaa todella hyödyllisenä, niin asiakkaiden kuin henkilökunnankin näkökulmasta.

”Olemme asiakkaan arjessa enemmän läsnä ja lähellä, ja työ on konkreettisempaa”, toteaa Tiensuu, jolla on pitkä kokemus hoitajana sairaalan osastolla.

”Ensisijaisena tavoitteena on hoidon kohdistaminen oikein, taloudelliset edut tulevat viiveellä”, toteaa Männynsalo.  

Uhkatilanteet harvinaisia

Liikkuva avohoito toteutetaan aina työpareina mm. turvallisuuden takia. Uhkatilanteita on kuitenkin tullut eteen toistaiseksi harvoin, ja asiakkaiden aggressiivisuus jäänyt verbaaliselle tasolle. Osastonhoitaja Meranon mukaan sitä on kuitenkin ollut paljon vähemmän kuin etukäteen pelättiin. Tämä perustuu paljolti tilanteiden ennakointiin, missä auttaa asiakkaan tuntemus.

Henkilöstöllä on säännöllisiä turvakoulutuksia, ja jokainen työntekijä on valmennettu turvallisuusasioihin. Sairaalassa uhkatilanteet ovat melko tavallisia, tosin siellä on enemmän myös henkilökuntaa vartijoista lähtien.

Liikkuva avohoito rakentuu omahoitajuudelle, hoitovastuulle ja pituudeltaan rajaamattomalle hoitosuhteelle. Kotikäyntejä tehdään asiakkaan tarpeiden mukaan: joskus tilanne vaatii pidempää paikallaoloa ja jokapäiväisiä käyntejä, joskus vähempikin riittää. Joskus tulee soitto naapurustosta tai sukulaiselta, että nyt siellä taidetaan tarvita apua. Silloin paikan päällä pyritään käymään heti. Kotikäyntien kestolle ei ole määritelty aikarajaa tai tiheyttä. Päihteiden käyttöä ja lääkehoitoa seurataan, samoin arjen sujumista.

”Voimme tarvittaessa reagoida hyvin nopeasti”, sanoo Tiensuu. Työ vaatii työntekijöiltä toisaalta joustavuutta, toisaalta hyvää suunnittelua. Tämä lisää työn mielekkyyttä, kun voi merkittävästi vaikuttaa omaan työnkuvaansa. Liikkuva avohoito toimii aamu- ja iltavuorossa jokaisena viikonpäivänä. Työaikojen ulkopuolella asiakkaita varten päivystää myös periodipaikan mahdollistava tukiosasto.

Liikkuvan avohoidon asiakkaaksi pääsyyn on tarkat kriteerit. Sitä kokeillaan silloin, kun mikään muu ei ole auttanut. Lääkkeet jäävät ottamatta eikä potilas tule avohoitotapaamisiin. Tällöin riski uuteen sairaalajaksoon kasvaa ja asiakas päätyy toistuvasti osastolle. Kynnys hoitoon alenee, kun hoitajat tulevat potilaan luo.

Ensi kertaa elokuviin

Asiakkaat ovat usein moniongelmaisia; skitsofreniadiagnoosin lisäksi päihderiippuvuus on yleistä. Moni kärsii vakavista psykoottisesta häiriöistä, joissa todellisuudentaju on huomattavasti heikentynyt. Välittäviä läheisiä ei yleensä ole, ei aina kotiakaan, vaan majapaikkana voi olla asuntola. Suurin osa asiakkaista on miehiä.

”Kaikki kuitenkin toivovat, etteivät enää joutuisi sairaalaan”, on Tiensuu havainnut. Liikkuvan avohoidon asiakkaista yli 80 prosenttia olisi päätynyt takaisin sairaalaan ilman tätä palvelua. Tähän mennessä osastohoitoa on tarvinnut vain muutama.  Männynsalon mukaan vain 10 prosenttia liikkuvan avohoidon potilaista on joutunut uudelleen sairaalahoitoon. ”Tämä on hyvä tulos potilaiden vaikeahoitoisuus huomioiden.”

”Asiakkaan päihdeongelma ei ole meille este yrittää auttaa, ja yritämme saada siihenkin apua”, osastonhoitaja Merano toteaa. Lähdetään vaikka viemään asiakasta päihdepoliklinikalle tai lääkäriin. Arjen asioinneissa avustetaan muutenkin. Moni asiakas on täysin vieraantunut elämän tavallisista rutiineista.  Tuen avulla asiakas voi välttyä menettämästä kotiaan ja läheisten taakkakin helpottua.

Joskus voidaan tavata myös muualla kuin asiakkaan kotona, vaikka kahvilassa. Asiakkaan kanssa voidaan käydä esimerkiksi elokuvissa – jollekin elämys on ollut elämän ensimmäinen. Itsenäinen liikkuminen ja asiointi on useimmille vierasta ja vaatii harjoittelua. Vaihtuvuus liikkuvan avohoidon asiakkaissa on pientä: suurin osa tarvitsee loppuelämänsä tehostettua huolenpitoa. Mutta osa saa elämäänsä reivattua parempaan suuntaan.

”Emme luovuta kovin helposti”, sanoo Tiensuu.

Teksti Tarja Kivimäki