Suomi | Svenska | English
Selkokieli | Lättläst språk
Viittomakieli | Teckenspråk
Suomi | Svenska | English | Pусский | Deutsch | 日本語
Suomi | Svenska | English | Eesti keel | Français | Pусский | Soomaali | Türkçe | Español | بالعربية | 中文 | فارسی
Sote-alan
työvoimapula on poikkeusaikana tullut aiempaakin selvemmäksi, ja tilanteeseen
etsitään kuumeisesti helpotusta. Yksi toimivaksi huomattu ratkaisu tulee
farmasiasta. Kaupungin terveysasemilla työskentelee nykyään 17 farmaseuttia,
joiden asiantuntemuksesta on saatu iso apu.
Johtava ylilääkäri Mari Kinnunen kertoo arkielämän esimerkkinä, kuinka lääkäri kysyy vastaanotolle tulevalta potilaaltaan tämän nykyisestä lääkityksestä. Vastaus saattaa olla, että lääkkeenä on pieni valkoinen tabletti, jossa on keskellä jakoviiva – mutta lääkkeen nimi on unohtunut.
Siinä vaiheessa lääkärille voi nousta kylmä hiki otsalle. Mikähän potilaan todellinen lääkehoito mahtaa olla? Asiat pitäisi kyetä selvittämään vastaanotoilla 20 minuutissa.
Koordinaatio ja tieto lääkityksestä on vielä hajanaista, vaikka tähän kehitetään valtakunnallisesti yhtenäistä ratkaisua. Lääkärille on iso apu, kun asiantuntija on selvittänyt potilaan lääketiedot ennen vastaanottoa.
Potilaiden lääkelistojen tarkistaminen ylipäätään vie paljon aikaa. Lääkäri on aina vastuussa lääkehoidosta, mutta hänen aikaansa säästyy, kun tieto esimerkiksi uusimista vaativista lääkkeistä on selvillä.
Farmasian asiantuntija on lisäksi voinut selvittää etukäteen, kuinka hyvin potilas on sitoutunut lääkehoitoonsa sekä onko lääkkeistä tullut hänelle haittavaikutuksia. Hän voi myös vinkata lääkärille mahdollisista ongelmista lääkityksen yhteensopivuuksissa tai annostuksessa.
Kinnunen kertoo palautteen farmaseuttien työstä terveysasemilla olevan niin hyvää, että heidän tehtäväkenttäänsä on ketterästi ryhdytty laajentamaan. On nähty esimeriksi, että farmaseutit ovat mitä parhaita hoitamaan potilaiden takaisinsoitot, kun ne koskevat lääkityksiä.
Farmaseutit voivat myös tarkkailla, onko potilaiden lääkehoitotasapaino kunnossa tai tulisiko joidenkin potilaiden verenohennuslääkitys vaihtaa uudempaan.
Farmaseutit ovat olleet apuna myös potilastietojärjestelmä Apotin käyttöönotossa.
Kinnunen on itse paitsi erikoislääkäri myös proviisori. Hän on aiemmin työurallaan THL:ssä selvittänyt muun muassa, kuinka avoapteekit sekä sosiaali- ja terveydenhuolto voisivat tehdä enemmän yhteistyötä.
Kinnusella oli siis valmiina pohjatietoa farmaseuttien hyödyntämisestä sotessa. Hyödyntämiselle on pandemiakriisissä ollut erityisen suuri tarve, kun on etsitty uusia ammattiryhmiä hoitajien ja lääkäreiden avuksi ja tueksi.
"Farmaseutit pystyvät terveysasemilla yllättävän moneen. Aiemmin he ovat olleet kansallisesti melko hyödyntämätön resurssi terveysasemilla. Näin laajassa mittakaavassa toteutettuna uskon Helsingin tekevän farmaseuttien kanssa varsin uraauurtavaa työtä", Kinnunen huomauttaa.
Hoitajat ovat esimerkiksi konsultoineet lääkealan asiantuntijoita vaikkapa erityisluvallisissa lääkkeissä, Kela-korvauksissa ja rokkotteiden säilytyksissä. Heiltä saa myös neuvoa lääkeriippuvuuksissa tai vaikkapa keskushermostoon vaikuttavan lääkityksen purkamisessa.
Hoitaja- ja lääkäripula on ongelma koko Suomessa, mutta sitten onko farmaseutteja tarpeeksi?
"Heistä on vähintäänkin niukkuutta, eikä farmaseutteja riitä loputtomasti terveysasemille. On kuitenkin ollut ilo huomata, että he ovat hyvin kiinnostuneita tekemään töitä terveysasemilla. Uudenlainen työympäristö antaa ammatillista kipinää ja haastetta", Kinnunen kertoo.
Farmaseutit ovat tulleet kaupungin terveysasemille HUS Apteekin kautta.
"Yhteistyö on sujunut tosi hyvin, ja HUS Apteekki esimerkiksi ottaa toiveitamme huomioon farmaseuttien koulutuksissa", Kinnunen kertoo.
Farmaseuttien asiantuntemukselle ideoidaan edelleen uudenlaista käyttöä.
Kinnunen pohtii, että heidän työnsä on terveysaseman henkilöstölle viesti uudenlaisesta tuesta: kaikkea ei tarvitse tehdä tai osata itse, sillä apua voi kysyä lääkehoidon hallitsevalta kollegalta.
Moniammatillinen työ tarkoittaa käytännössä myös sitä, että osaajat oppivat toisiltaan. Hyvä osataan myös panna kiertoon: kun yhdellä terveysasemalla keksitään uusia yhteistyön mahdollisuuksia, tieto levitetään muille asemille. Tätä varmistamassa on kaksi Helsingin terveysasemilla juuri aloittanutta farmasian projektiammattilaista.
Varmaksi tätä ei voi luvata, mutta Kinnunen toivoo, että näin olisi. Hän ennakoi, että jonkinlainen moniammatillisuuden hyödyntäminen laajenee joka tapauksessa. Helsinkiä moniammatillisuuteen ohjaavat niin kaupungin strategia kuin kansalliset linjaukset.
Erikoisosaamisen laaja hyödyntäminen on mitä suuremmassa määrin myös potilasteko: lääketurvallisuus on keskeinen osa potilasturvallisuutta.
teksti Kirsi Riipinen