Suoraan sisältöön

Terveiset omasta kuplasta

Hallintojohtaja Tiina Mäki
Tiina Mäki

Näkökulman vaihtamisen taito ei ole meille luontaista tai ainakaan itsestään selvää arjessa. On helppoa viihtyä omassa kuplassaan.

Työelämässä puhutaan siiloista. Ne näkyvät pelkästään jo organisaatiokaavioita katselemalla tai keskustelemalla eri ammattiryhmien kanssa: jokainen katsoo työtään ja muuta maailmaa omasta kuplastaan ja siilostaan käsin. Muiden näkökulmista kiinnostuminen ja erityisesti niiden huomioon ottaminen omassa työssä vaatii jo enemmän vaivannäköä.

Sosiaalinen media ei ainakaan vahvista meidän taitoja näkökulmien vaihtamisessa. Kaikenlaiset keinoälyt yrittävät etsiä meidän kuplaamme sopivaa sisältöä, jotta emme altistuisi senkään vertaa muiden ajatuksille.  Usein jopa ystävät ovat samanlaisessa kuplassa: sama koulutustausta, sama tulotaso, samalta seudulta kotoisin jne. Saadakseen erilaisuutta verkostoonsa joutuu välillä ponnistelemaan. Erilaisten verkostojen kautta voi herätä kiitollisuus siitä, mitä itsellä on ja mistä on syytä pitää huolta.

Kävin hiljattain eräässä kulttuuritilaisuudessa, jossa kaikki muut olivat eläkeläisiä paitsi minä ja mieheni. Menimme suomalaiseen tapaan omaan pöytään istumaan, ja sitten yllättäen eläkeläispariskunta lähestyi meitä ja halusi tulla juttelemaan samaan pöytään. Kahvipöydässä keskustelu liittyi eläkeläisten arkeen ja tekemisiin. Kun puhuin omasta elämästäni ja työstäni, he olivat kiinnostuneita, mutta samalla se herätti heissä vähän ahdistustakin: työelämän verkostot olivat hävinneet, ei ollut enää työyhteisöä, johon kuuluisi. Tapahtumasta jäi kulttuuriosion lisäksi hyvä mieli, koska se auttoi ajattelemaan ystävien, verkostojen ja harrastusten tärkeyttä. Työ ei voi olla koko elämä.

Toinen kokemukseni näkökulmista liittyy maahanmuuttajiin. Ilmoittauduin ruotsin kielen kurssille, ja kurssin alkaessa huomasin, että ryhmässä oli minun lisäksi vain yksi suomalainen; kaikki muut olivat muualta ja ainoa yhteinen kieli kankean ruotsin lisäksi oli englanti. Viihdyin heidän seurassaan erinomaisesti, koska heillä oli jotain sellaista, jota ihailin: asenne, usko omaan kykyyn oppia mitä vain ja sujuva viestintä omalla tyylillä kaikkien kanssa. Ei mitään häpeää. Jos opettaja kysyi jotain, innokkaista vastaajista ei ollut pulaa. Minä sen sijaan yritin imeytyä seinäpaperiin. Innostus kuitenkin tarttui, nyt kurssi on viikon kohokohta muiden osallistujien vuoksi.

Sote-uudistus ja sen valmistelu on jo näyttänyt monilla tavoin erilaisia näkemyksiä, siiloja ja kuplia. Mahdolliset organisaatiomuutokset ovat sulatusuuneja, joihin menemme ehkä hieman pelätenkin, että mitä tästä seuraa. Kaikkein tärkeintä muutoksessa on olla aktiivinen, seurata ja osallistua sekä tutustua eri tavoin ajatteleviin ammattilaisiin. Veikkaan, että hyvin erilaisista organisaatioista tulevien ja erilaisilla taustoilla olevien ihmisten kokoonpano on sitä, mitä tarvitsemme.

Tiina Mäki
hallintojohtaja