Optimismilla eteenpäin

Kotihoidon työ on mukavaa, antoisaa ja haastavaa. Mukavaa se on, koska työ on hyvin itsenäistä, mutta kuitenkin ihmisläheistä. Lisäksi saa melko vapaasti liikkua ja olla ulkona paljon työpäivänkin aikana. Kävely ja pyöräily ovat supermukavia asioita etenkin jos säät ovat kauniit. Syksyllä ja kirkkailla alkupakkasillakin on suuresti mukavampaa liikkua ulkona, kuin tehdä minkäänlaisia sisätöitä. Ajokortilliset saavat usein autoja käyttöönsä työpäivän ajaksi, joka on minusta ainakin mukavaa, koska tykkään ajaa autoilla. Yhtä uusilla autoilla, kuin kotihoidossa, saan yleensä ajaa vain, kun lainaan äidin autoa.

Antoisaa työ on, koska se on ihmisläheistä. Eniten minulle koko hoitotyön saralla antaa se, että saan auttaa muita. Omat vanhempani ovat molemmat olleen auttamistyössä pitkään, etenkin lapsuuteni aikana. Tästä syystä koen muiden auttamisen tavanomaisuutena. Ehkä hieman itsestäänselvyytenä, asiana jota vain kuuluu tehdä. Uskon, että vanhempieni työ on syy siihen, että pidän auttamisesta. Mutta toisaalta en usko, että on olemassa paljonkaan ihmisiä, jotka eivät nauti siitä, jos joku toinen ihminen saa avun.

Haastavaa kotihoidon työ on vauhdikkuudessaan, mutta erityisesti lähihoitajat saavat kotihoidon työssä käyttää ammattitaitoaan hyvin laajasti. Osastoilla työ on lähihoitajilla paljon rajoittuneempaa. Itseäni ei haittaa ollenkaan, että teen lähihoitajan töitä, vaikka olen tutkinnoltani sairaanhoitaja. Kotihoidon sektorilla on helppoa lisätä itselleen haasteita, jos siltä tuntuu, koska tekemistä kyllä riittää, jos haluaa opetella uutta.

Haasteita ja ongelmia kohtaamme työssämme alati. Hoitotyö onkin dynaaminen työnala ja siinä juuri mielenkiintoinen. Asiakasmäärät tuntuvat koko ajan kasvavan ja päivittäinen työmäärä lisääntyvän. Toisaalta uudet innovaatiot helpottavat omalta osaltaan työtä. Esimerkiksi puhelinkirjaaminen käynneillä on vähentänyt kirjaamiseen kuluvaa aikaa.

En tiedä, miten työyhteisö on kokenut, mutta nyt loppukesästä minusta ainakin tuntuu, että poissaolot ovat olleet ongelmana. Pitkiä ja lyhyitä poissaoloja. Sairauksille emme voi mitään, mutta siihen kuinka kestämme ne työyhteisössä, pystymme vaikuttamaan. Joudumme joustamaan silloin, kun olemme töissä, mutta jotkut ovat poissa. On puhallettava yhteen hiileen, ja pidettävä huoli sijaisista. Ohjata heitä ja opastaa. Tilanteet voi aina kääntää hyödyksi. Silloin, kun sijaisia on paljon, vakituisempi väki joutuu, tekemään paljon töitä. Toisaalta sijaisilla riittää voimia käydä pitkiäkin työlistoja, koska he ovat paikanpäällä töissä harvemmin kuin vakityöntekijät. Täytyy käyttää hyödyksi sijaisten innostus uutta kohtaan, ja antaa heille ehkä haastaviakin, mutta kiinnostavia käyntejä.

Sijaiset ovat innokkaita, ja he näkevät asioita, joita vakituiset työntekijät eivät ehkä huomaa. Myöskään ei voi olla ottamatta huomioon sitä näkökantaa, että sijaiset hoitavat asiakkaita ehkä hieman epävarmemmin kuin vakituiset työntekijät. Sijaiset eivät tunne asiakkaita yhtä hyvin, ja siksi he eivät aina ehkä osaa yhtä hyvin hoitaa ja toteuttaa asiakkaitten tarpeita, kuin vakituiset työntekijät. Tämän voi käsittää osin positiiviseksi asiaksi, koska asiakkaat ehkä osaavat silloin arvostaa enemmän vakituista henkilökuntaa. Me vakituiset työntekijät hoidamme asiakkaita hyvin, ja alueellamme saakin yleisesti ottaen hyvää hoitoa. Jos jonkin asiakkaan luona käy sijainen muutamia kertoja, hoidot laatu ei varsinaisesti laske, mutta asiakas ainakin osaa arvostaa tuttuja hoitajia sijaisten jälkeen.

Monet muutkin ongelmat ja haasteet voi kääntää positiivisiksi luovuudella ja kekseliäisyydellä. Työyhteisön ilmapiiri, tunteet ja henkilökemiat ovat asia, joka ei lähde ikinä pois dynaamisesta hoitotyöstä. Hiomme keskenämme pois toistemme kulmia, jotta muut eivät teloisi itseään niihin. Toiset ovat lähtökohtaisesti kulmikkaampia kuin toiset. Sietäminen ja joustaminen lienevät keskeisiä sanoja työyhteisössä pärjäämiseen ja työyhteisön pärjäämiselle. Täytyy puhaltaa yhteen hiileen ja muistaa, että olemme kaikki lopulta aikalailla kultaisia ihmisiä hoivavietteinemme. Minä ainakin arvostan kaikkia työyhteisömme työntekijöitä.

Kirjoittaja: lähihoitaja Jussi Valkonen



JAA