Suoraan sisältöön

Koulun historia

Helsingin Suomalainen Reaalilyseo Ressu perustettiin Suomen keisarillisen senaatin päätöksellä vuonna 1891. Perustettaessa koulu oli Helsingin ensimmäinen reaaliaineille ja uusille kielille perustuva koulu, sillä muut helsinkiläiskoulut toimivat vielä vanhalla latinakouluperiaatteella.

Ressu oli tarkoitettu kaupan, teollisuuden ja valtion virkakunnan palvelukseen aikoville helsinkiläispojille. Koulu oli juuri perustavoitteensa takia myös ensimmäinen pääkaupungin kouluista, jossa oli mahdollisuus saada keskikoulun päästötodistus.

Kotioloista Kalevankadun koulutiloihin

Ensimmäisen lukuvuotensa Ressu toimi Normaalilyseon rehtorin virka-asunnossa, mutta jo syksystä 1892 koulu siirtyi valtion prof. Aspilta ostamaan entiseen fysikaalisen hoitolaitoksen rakennukseen. Mainittu rakennus muodostaa yhä nykyisen koulutalon Annankadun puoleisen pään kaksi alinta kerrosta.

Oppilastulva pakotti jo vuonna 1895 rakentamaan taloon kolmannen kerroksen ja lisäsiiven Vladimirinkadun – nykyisen Kalevankadun – suuntaan. Vuosien 1912– l914 uudisrakennustöissä Ressun rakennus sai miltei täsmälleen nykyisen muotonsa, sillä vuosina 1980– l981 suoritettu perusteellinen peruskorjaus toi ulkonaisesti vain koulurakennuksen sisäpihalle näkyvän yhden muutoksen – paloturvallisuuden vaatiman porrashuoneen.

Helsingin keskustassa kahden muun tunnetun rakennuksen Vanhan Kirkon ja Tornin välissä aina toiminutta Ressua on vain kerran uhannut siirto muualle. Valtion talouden ollessa 1960-luvun lopulla ahtaalla suunniteltiin kalliin ydinkeskustan tontin myyntiä ja koulun siirtämistä Ilmalan alueelle. Koulun silloisten opettajien ja oppilaiden sekä ennen kaikkea entisten ressujen ponteva vastarinta aiheutti hankkeen raukeamisen.



Miten Ressusta tuli virallisesti Ressu?

Ressun nimenmuodostus on pala suomalaista kouluhistoriaa. Koululle aivan alusta alkaen kutsumanimen antaneesta ensimmäisestä virallisesta nimestä jätettiin sana reaali pois vuonna 1914 silloisten oppikoulujen lukusuunnitelmien yhtenäistyessä reaaliaineiden suuntaan.

Toisen maailmansodan jälkeen vuonna 1950 kieliriitojen pääkaupungissa laannuttua nimestä jätettiin pois sana suomalainen. Helsingin siirtyessä 1970-luvun puolivälissä peruskoulujärjestelmään tarjottiin koululle nimeksi Kalevankadun, Kampin tai Lönnrotin yläaste ja lukio.

Ressun 85-vuotisjuhlaan kokoontuneet entiset ressut järjestivät tuolloin eri suuntiin suunnatuin kampanjoin voimakkaan julkisen mielipiteen vanhan tunnetun nimensä puolesta, ja niinpä Ressu sai säilyttää entisen nimensä. Tosin kutsumanimi virallistettiin tekemällä koulusta Ressun yläaste ja Ressun lukio.



Kerran ressu, aina ressu

Peruskoulujärjestelmän toteutuminen toi Ressulle mukanaan kaksi syvää muutosta. Lukuvuoteen 1977–1978 asti poikakouluna toiminut Ressu muuttui yhteiskouluksi, ja samalla koulu siirtyi valtiolta Helsingin kaupungin koululaitoksen osaksi.

Vuosikymmeniensä aikana Ressu on kokenut monia opetuksellisia uudistuksia ja myös murrosvaiheita. Alkuvaiheitten pioneerikautta seurasivat koulun voimakkaan kasvun aiheuttamien ongelmien sävyttämät 1920- ja 1930-luvut.

Aivan toisen maailmansodan alla Ressussa käynnistyi ensimmäisenä kouluna Suomessa pitkän ranskan eli A-ranskaa opiskelevien linja, mikä nykyään jatkuu elinvoimaisena ranskan opiskeluna. Toisen maailmansodan jälkeen koulu sai osansa huimasti kasvaneesta oppikoulun suosiosta, koulussa onkin opiskellut ajoittain liki 800 oppilasta.

Suomalaisen koulutuspolitiikan etsiessä parhaillaan uudistumiselleen ja kansainvälistymiselleen uusia tienviittoja on perinteikäs koulu jälleen monella tapaa uudistuva koulu. Lukuvuodesta 1987-l988 lähtien on Ressu ollut mukana luokattoman lukion kokeilussa ja lukuvuodesta 1989-1990 alkaen on koulussa toteutettu syvää lukion tuntijaon valinnaistamiskokeilua. Näin voi Ressun sanoa siirtyneen toiselle satavuotistaipaleelleen uskollisena perustamisaikojensa tienraivaajahengelle.

Ressua on sen taipaleen aikana ehtinyt käydä yli 11 000 oppilasta. Tähän pääkaupungin mutta myös koko maan kohtaloihin monella tapaa vaikuttaneeseen pääkaupunkiseudun poikien ja tyttöjen ressulaisjoukkoon on ymmärrettävästi kuulunut suuri määrä kaikkien alojen kärkinimiä. Eräänlaisina ääripäinä merkittävyyden moninaisuudesta tuosta ressuryhmästä voisi mainita vaikkapa Väinö Tannerin, Stigin, Riku Rantalan, Tunna Milonoffin, Laura Rädyn, Pentti Arajärven, Katariina Sourin ja Tommi Korpelan.

Mielestäni paljon tärkeämpää kuin luetella kymmeniä ja satoja huomattavien ressujen nimiä on väittää, että Ressun sata vuotta ovat antaneet jokaiselle kouluansa käyneelle oppilaalle rahtusen "ressulaisuutta", jolla on hyvät toverisuhteet ja mahdollisuudet rakentaa menestyksellä sekä Helsinkiä että koko Suomea.

Ari Huovinen



JAA
05.06.2019 14:11