Suoraan sisältöön

Myllypuron seniorikeskus hakee kansainvälistymisestä apua hoitajapulaan.

Kun henkilöstön saatavuudesta on pulaa, ratkaisu voi löytyä kansainvälistymisestä. Myllypuron seniorikeskuksessa apuna työskentelee nyt myös joukko filippiiniläisiä sairaanhoitajaopiskelijoita.

Dennielle keskustelee asukkaan kanssa


Työtä on paljon, mutta vanhukset ovat ihania ja ansaitsevat parasta mahdollista hoitoa. Näin kuvailee Denniell Estacio, yksi viidestä Myllypuron seniorikeskuksessa työskentelevästä filippiiniläisestä sairaanhoitajaopiskelijasta.

Työtä tosiaan riittää. Vasta remontoidussa seniorikeskuksessa asuu vakituisesti yli sata pitkäaikaista asukasta, ja lisäksi keskus tarjoaa lyhytaikaista ympärivuorokautista hoitoa sitä tarvitseville. Moni asukkaista tarvitsee apua arjesta selviytymisessä, kuten pukemisessa, sängystä ylös nousemisessa ja esimerkiksi ruokailussa.

Huhtikuussa työnsä aloittanut filippiiniläisviisikko työskentelee osa-aikaisesti. Jokaisen opiskelee samalla Metropolia Ammattikorkeakoulussa suomalaisen sairaanhoitajatutkinnon. Opinnot kestävät noin 1,5 vuotta.

– Olemme jo kaikki työskennelleet sairaanhoitajina Filippiineillä, mutta tarvitsemme täällä työskentelyyn sairaanhoitajan pätevyyden. Sitä ennen työskentelemme hoiva-avustajina. Työ on sinällään varsin tuttua, mutta kielen kanssa on vielä ongelmia, Estacio kertoo.

Käytännön työssä kielitaidon puutteesta on kuitenkin yllättävän vähän haittaa avustavissa tehtävissä. Sen on huomannut myös Myllypuron seniorikeskuksen johtaja Mari Sairanen.

– Ammattitaito näkyy, vaikka yhteistä kieltä ei vielä ole. He pystyvät kohtaamaan asukkaat valtavan hienosti. Myös se, että filippiiniläisessä kulttuurissa arvostetaan vanhoja ihmisiä, näkyy positiivisella tavalla, Sairanen kertoo.

Silmälasipäinen Mari Sairanen seisoo seniorikeskuksen käytävällä ja hymyilee, ikkunasta hänen takaansa avautuu näkymä keskuksen pihalle.

Mari Sairanen toivoo, että ulkomailta saapuvien hoitajien palkkaaminen helpottuu tulevaisuudessa. ”Olemme hirveän kiitollisia siitä, että he ovat täällä, ja he taas ovat kiitollisia työpaikasta.”


Arvokasta kokemusta puolin ja toisin

Sairasen mukaan keväällä saapunut joukko vaikuttaa erittäin sitoutuneelta sekä opiskeluun että työhönsä. Suurempia pulmia ei ole tullut vielä vastaan.

– Haasteet ovat liittyneet lähinnä työskentelyn aloittamiseen. Esimerkiksi pankkitilin avaaminen Suomessa voi olla todella vaikeaa ulkomaalaiselle. Jos työssä tulisi vastaan pulmatilanteita, ne ratkaistaisiin esihenkilön kanssa. Olen silti itsekin sanonut, että myös minuun voi olla matalalla kynnyksellä yhteydessä, Sairanen sanoo.

”Haasteet ovat liittyneet työskentelyn aloittamiseen. Esimerkiksi pankkitilin avaaminen Suomessa
​​​​​​​voi olla todella vaikeaa ulkomaalaiselle. Jos työssä tulee vastaan pulmatilanteita, ne ratkaistaan esihenkilön kanssa.”

Sairanen toimii kaupungin seniorikeskusten ja palvelutalojen kansainvälisenä yhdyshenkilönä. Rooliin kuuluu myös yhteistyö Metropolian suuntaan.

Käytännössä kaupunki on vasta suunnittelemassa laajempaa kansainvälistä rekrytointia. Filippiineiltä opiskelemaan saapuneet hoitajat ovat eräänlainen pilottijoukko, jonka perehtymisen tukemisesta voidaan saada jatkossa paljon arvokasta kokemusta.

– Tämä joukko saapui jo muuta reittiä Suomeen, mutta koska he tarvitsevat työtä opintojen ohella, otamme heidät toki mielellämme työntekijöiksi seniorikeskuksiin ja palvelutaloihin. Meillä on isoja haasteita henkilöstön saatavuudessa ja pitovoimassa. Uskon, että tulevaisuudessa meillä on joka tapauksessa yhä enemmän sellaisia henkilöitä töissä, jotka eivät puhu äidinkielenään suomea, Sairanen sanoo.

Hoitoavustaja John Gonzales koskettaa kädellään pöydän ääressä istuvan asiakkaan olkaa. Asiakas on juuri sanomassa jotakin kasvomaskilla suojautuneelle avustajalle.

Hoitoavustaja John Gonzales kyselee asukkaan kuulumisia


Hoitoavustajasta vaativampiin tehtäviin

Käytännössä filippiiniläiset hoitoavustajat työskentelevät jokainen omassa yksikössään. Työtehtäviin kuuluu niin asukkaiden pukemisessa ja ruokailussa avustamista, seuranpitoa kuin ulos viemistäkin.

– Meillä on paljon sellaisia työtehtäviä, joihin hoitaja tarvitsee avukseen toisen työntekijän. Filippiineiltä saapuneet auttavat myös näissä tehtävissä, Sairanen sanoo.

Sairanen sanoo, että kielitaidon karttuessa hoitoavustajat pystyvät siirtymään vaativampiin tehtäviin. Jatkossa he voivat auttaa myös uusien ulkomailta saapuvien hoitajien perehdyttämisessä ja mentoroinnissa.

Mark Bilarin mielestä kielen oppiminen on kenties isoin haaste vieraaseen maahan muuttamisessa. Bilar ja muut Filippiineiltä saapuneet hoitajat opiskelevat suomea ja osaavatkin jo tärkeimmät työssä ja arjessa tarvittavat fraasit.

– Asukkaat puhuvat kuitenkin nopeasti, ja puhekieli on tosi erilaista kuin kirjoitettu kieli. Onneksi asukkaat ovat kuitenkin ymmärtäväisiä, ja aina asiat tulevat hoidettua, Bilar kertoo.

Hoitoavustaja John Gonzales on istahtanut punaisen ison riippumaton reunalle. Taustalla Myllypuron seniorikeskuksen asukkaiden yhteistila tuoleineen ja pöytineen.
”Suhtaudumme aika intohimoisesti hoitotyöhön. Sen takia päädyin itsekin Suomeen”,
John Gonzales sanoo.


Ilman perehdyttämistä ei voi perehtyä

Muualta saapuneet hoitajat ovat myös koko työyhteisölle rikkaus. Myllypuron seniorikeskuksessa toimivan Ryhmäkoti Rytmin ja Tempon esihenkilö Maarit Ristolaisen mukaan eri kulttuureista tulleiden hoitajien saapuminen osaksi työyhteisöä on pakottanut oppimaan irti rutiineista.

– Olemme oppineet olemaan luovia. Asukkaat ovat ottaneet eri taustoista tulevat työntekijät hyvin vastaan, ja he opettavat mielellään heille suomea ja toimivat tarvittaessa jopa tulkkeina. Olen itse huomannut, että kielitaidon puute on toisarvoinen seikka, jos asenne ja sydän ovat kohdillaan, Ristolainen sanoo.

”Asukkaat ovat ottaneet eri taustoista tulevat työntekijät hyvin vastaan, ja he opettavat mielellään heille suomea ja toimivat tarvittaessa jopa tulkkeina.”

Maarit istuu pöydän ääressä

”Meidän tehtävänä ja tavoitteena on tuottaa ikäihmisille sellaista palvelua ja apua mitä he tarvitsevat. Kannustamme toimintaan ja tuemme asukkaita siinä, missä he ovat hyviä”, sanoo Maarit Ristolainen.
Työn onnistuminen vaatii toki yhteen hiileen puhaltamista. Tsemppaamista tarvitaan, mutta perehdyttämisellä on Ristolaisen mukaan vieläkin tärkeämpi rooli.

– Perehdyttäminen on ensiarvoisen tärkeää, oli uusi työntekijä kuka tahansa ja työskenteli hän missä tahansa. On tärkeää, että hän tuntee ensimmäisestä työpäivästä saakka kuuluvansa työyhteisöön ja ymmärtää, miksi työtä tehdään, Ristolainen kertoo.

Myös esihenkilön oma esimerkki on tärkeä.

– Lähiesihenkilöinä tehtäväni on olla läsnä arjessa. Positiivisella asenteella pääsee pitkälle. On tärkeää hyväksyä, että kansainvälistyminen on tätä päivää ja siitä on meille aidosti hyötyä, Ristolainen sanoo.

Filippiineiltä saapuneet hoitajat toivovat, että he voivat tuoda seniorikeskuksen työyhteisöön myös ripauksen filippiiniläistä kulttuuria.

– Aiemmassa työssäni järjestin paljon erilaisia tapahtumia ja tekemistä myös työajan ulkopuolelle. En ole varma onko sellainen täällä tapana, mutta järjestäisin mielellään vastaavaa myös täällä. Yhteiset aktiviteetit lisäävät motivaatiota työntekoon ja auttavat pienentämään työssä kertyvää stressitaakkaa, Bilar pohtii.

.

Hoitoavustaja Denniell Estacio nojaa valkoiseen tiiliseinään ja hymyilee.
”Kielen opettelu on ollut vaikeinta. On kuitenkin tosi palkitsevaa huomata osaavansa koko ajan vähän enemmän. Vanhuksetkin arvostavat sitä, kun he huomaavat että opimme hiljalleen lisää”, sanoo Maria Buddahim.

Hoitoavustaja Denniell Estacio nojaa valkoiseen tiiliseinään ja hymyilee.

Denniell Estacion mukaan filippiiniläinen ja suomalainen kulttuuri eroavat toisistaan monin paikoin. ”Koen, että filippiiniläisestä iloisuudesta on monin paikoin hyötyä hoitotyössä.”

Opiskelija Sheila Lacao katsoo kameraan ja hymyilee
Sheila Lacaon mukaan ikäihmisten hoito Suomessa on hyvin erilaista Filippiineihin verrattuna. ”Täällä on käytössä enemmän erilaisia apuvälineitä ja siisteystasosta pidetään tiukkaa huolta. Se on hieno juttu”, hän kertoo.

Opiskelija Mark hymyilee

Mark Bilar työskenteli aiemmin sairaanhoitajana Singaporessa. ”Suomessa työskentely on hyvin erilaista, mutta antoisaa. Työilmapiiri on hyvä ja tuntuu, että meitä todella tarvitaan ja arvostetaan täällä”, hän kertoo.


Palvelua ja asumista elämän ehtoopuolelle
Myllypuron seniorikeskus on tehostetun palveluasumisen yksikkö, jossa on 136 yksiötä. Pitkäaikaista hoitoa saavia asukkaita on 113 ja lyhytaikaishoidon paikkoja on 23.

Viime vuonna peruskorjatussa seniorikeskuksessa työskentelee noin 130 henkilöä.
Kiinteistössä sijaitsee myös muun muassa päivätoimintayksikkö Sävel ja palvelukeskustoimintaa helsinkiläisille eläkeläisille ja työttömille.

Teksti: Pi Mäkilä
Kuvat: Juho Kuva




06.07.2022 15:08