Medialukion uudet ylioppilaat Sallamari Kinnunen ja Jesper Lankinen pitivät ylioppilaiden puheen lakkiaisissa 4.6.2022.
Hyvä juhlaväki, rehtori, opettajat ja erityisesti ylioppilaat,
Jesper: Mietin itse hyvän aikaa, että millähän tavalla viimeisimmästä vajaasta kolmesta vuodesta ja tästä valmistumisesta nyt sitten kertoisi. Jollakin tavallahan ne kokemukset täytyy omalta osaltani tässä puheessa niputtaa, kun tehtävänanto käy. Mietin, että lähtisinkö kierrättämään joitain ylikäytettyjä ja kuluneita allegorioita vuoristoradoista tai laivojen seilaamisista. Tai ehkä jotain vuodenajoista tai siivillä lentämisestä tai omilla jaloilla seisomisesta. Voisin käyttää mitä tahansa, joka kuvastaa vaihtelua tai lähtemistä. Jotain joka kuulostaa fiksummalta, syvällisemmältä tai sivistyneemmältä kuin mitä puhuja täällä todellisuudessa on. Jotain jota omasta suustani tullessaan voisi kuvailla teennäiseksi, kun ottaa huomioon puhujan epärunollisen, epätaiteellisen sekä varsin tylsän persoonan. Päädyinkin siis vain muka diskreetisti sisällyttämään kaikki äsken mainitsemani kliseet osuuteeni tällaisen muka nokkelan kriittisen metatekstin avulla.
Sallamari: Noh, mä taas puhetta miettiessäni halusin käyttää niitä “ylikäytettyjä allegorioita” ja päädyinkin lopulta toteamaan, että elämä toimii vähän niin kuin kirja. Jotkin luvut ovat onnellisia ja toiset taas haikeita tai jopa surullisia. Tänään yksi luku meidän elämästämme päättyy. Siihen voi liittyä haikeutta, ylpeyttä tai ehkä helpotusta siitä, että ylioppilasjuhlat saatiin järjestettyä ajoissa, vaikka eilen ikkunat olivat vielä pesemättä ja puku hankkimatta, nimimerkillä kokemusta on.
Mutta vaikka me jätämmekin tänään lukion taaksemme, jäävät meille takataskuun silti kultaakin kalliimmat muistot näiden vuosien varrelta.
Jesper: Nyt seuraa siis kronologinen luettelo varovasti runollisilla ilmaisuilla höystettyinä, joiden koiranruokamaisen kuivuuden ja latteuden salaa toivon yleisön katsovan läpi sormien aiemman muka nerokkaan itsetiedostavaisuuteni ansiosta.
Tuli syksy 2019 ja lukiomme alkoi. Tuuli läpi koivupuiden lehtiä halkoi. Tuli seuraava vuosi ja kevätlukukausi. Ei näkynyt opiskelulle estettä, kunnes menikin kaikki päin…
Sallamari: Heihei, ei mennä vielä sinne, muistellaan ensin hieman niitä ensihetkiä medialukiossa. Muistatteko, kuinka ensimmäisenä lukiovuonna Melu tuntui aivan yhdeltä sokkelolta. Käytävillä suunnistettiin oranssien opinto-oppaiden kanssa ja yritettiin epätoivoisesti muistaa jokaisen siiven kirjain. Pikkuhiljaa viisauden karttuessa opimme, että hiljaisen tilan penkit tulee varata ajoissa, eikä Tuijan ruotsintunneilla kannata olla läksyt tekemättä. Opimme myös sen, että ruokalan eteen täytyy tulla noin 10 minuuttia ennen sen aukeamista, jotta istumapaikka on taattu.
Ensimmäisestä lukiovuodesta ei kuitenkaan ole paljoa kerrottavaa, sillä se loppui kuin seinään erään nimeltä mainitsemattoman taudin takia.
Jesper: Se oli vuoden 2020 alku, kun eräs sana alkoi tarkoittamaan muutakin kuin erään alkoholivirvokkeen nimeä. Kaikki tietävät mitä tarkoitan. Naamat käytävillä muuttuivat palloiksi ruudulla. Koulumatka muuttui noin runsaan tunnin bussimatkasta vajaaseen kahteen metriin. Matkan kesto tosin pysyi usein samana. Joillekin se oli helpotus, joillekin kuin vankilarangaistus. Kaikki kokivat sen jotenkin eri tavalla, eikä kenenkään tuntemukset asian suhteen olleet enempää tai vähempää oikein tai väärin kuin jonkun toisen.
Sallamari: Toisaalta kääntöpuolena mä uskon, että monen univelat kiittivät tästä opiskelupaikan vaihdoksesta, kun aamutunnin nimenhuudon jälkeen pystyi turvallisesti laittamaan silmäluomet uudestaan kiinni, kunhan oli muistanut tarkistaa mikin ja kameran pois päältä -olon miljoona kertaa.
Jesper: Te hyvät ylioppilaat tulette tänään saamaan ansaittua ylistystä sekä imartelua, mutta nyt on aika palauttaa jalat hetkeksi maan kamaralle. Seuraa nimittäin rakentavaa jälkikritiikkiä passiivisaggressiivisten toteamusten muodossa: Helsingin medialukion lyhenteen, melun, ei mielellään tulisi kuvastaa käytäviemme, aulojemme eikä luokkiemme äänimaailmaa. Myös hiljaisen työn tila on nimeltään hiljaisen työn tila ihan syystä. A-aulan a-etuliite ei niin ikään tarkoita apinointia, ammumista, autoilua, Ala-Malmia, Ankkalinnaa eikä alakoulua. Pitäkää ykköset ja kakkoset siis käytös sivistyneenä ja desibelit siellä sadanviidenkymmenen alapuolella. Etenkin mikäli päivämäärä on 15.9.2021 ja viereisessä salissa kokelas numero 31353 sattuu kirjoittamaan historian ylioppilaskoetta juuri oven viereisellä paikalla.
Sallamari: Kaikesta huolimatta, hyvät ylioppilaat, päässämme istuvat lakit ovat merkkejä siitä, että selvisimme siitä kaikesta.
Itsemme lisäksi näistä vuosista kiitoksensa ansaitsee omalta osaltaan jokainen laitoksemme toimintaa tavalla tai toisella ylläpitävä taho siivoojista, vahtimestareista sekä ruokalan henkilökunnasta aina johtoportaaseemme asti. Jokainen koulussa työskentelevä yksilö nimittäin muodostaa omalta osaltaan sen toimivan kokonaisuuden, jonka ansiosta kurssit on suoritettu ja kirjoitukset on kirjoitettu ja jonka ansiosta tämä päivä on meille muutakin kuin vain tavallinen kesäkuun ensimmäinen lauantai.
Jesper: Ja jos lähtisimme tästä satunnaisesti kiittelemään yksittäisiä nimiä, niin tuntisimme pian velvollisuudeksi sanella Vanhan testamentin sanamäärän edestä erinäisiä nimiä. Tulemmekin mainitsemaan siksi tässä vain muutaman.
Sallamari: Etäkoulun ja koronan ajalta haluan kiittää kaikkia opettajia siitä, että vaikeista ajoista huolimatta jaksoitte olla meidän tukenamme ja tsempata meitä. Erityiskiitoksen haluan sanoa liikunnanopettajillemme Petri Niittyselle ja Isabella Rannalle siitä, miten jaksoitte vapaa-ajallanne opettaa meille tanssit Wanhoihin ja mahdollistitte monen meidän haaveen niiden saralta. Kiitos myös Kiia Hakkalalle ja Sirkitta Seppä-Nummijoelle siitä, että olitte mukana järjestämässä musikaalia yli puolen vuoden ajan. Kiitos Sami Murtoniemelle pitkän matikan kursseista ja siitä, miten jaksoit kerta toisensa jälkeen tulla auttamaan derivaattojen ja integroinnin kanssa, nyt muistan ne savussa, sumussa ja seitsemän pullon simassakin. Kiitos Terhi Korpelalle herkkutarjoiluista sekä älyttömän suuresta ymmärryksestä ja rakkaudesta meitä opiskelijoita kohtaan. Haluan kiittää myös siitä, että sain olla osana viestintätiimiä ja kokea sen kautta aivan mahtavia juttuja.
Jesper: Vietin itse suhteellisesti eniten aikaa historian ja yhteiskuntaopin kursseilla. Siksi haluaisinkin erityisesti kiittää kaikkia historian ja yhteiskuntaopin opettajia, joiden kursseja itselläni on ollut aina ensimmäisistä pakollisista kursseista kirjoituksiin valmistaville kertauskursseille saakka. Te olette onnitelleet hyvistä kirjoitustuloksista, niin tunneilla kuin niiden ulkopuolellakin. Te järjestitte koululla historian ja yhteiskuntaopin kirjoituksissa pärjänneille vanhat kunnon kakkukahvit, jonne itse olin kuitenkin valitettavasti estynyt tulemasta juuri niiden ajankohtana.
Kaiken kaikkiaan ainakin itselleni on siis tullut sellainen kuva, että teidän suhde opiskelijoihin ei lopu siihen hetkeen kun koe palautetaan tai arvosanat annetaan. Sen sijaan te selkeästi tiedostatte, että kirjoitettujen tekstirivien takana todella on tietoisia ihmisolentoja, joiden elämä sekä siihen sisältyvät tuntemukset omiin suorituksiinsa liittyen jatkuvat itse koesuorituksen jälkeenkin. Teidän silmissänne emme selvästikään siis vain kadonneet olemassaolosta teidän pakollisen työnne jälkeen. Olen varma, että sama koskee muitakin opettajia ja että monet osaisivat täällä seistessään kertoa juuri heistä hieman paremmin
Sallamari: Erityiskiitos myös Laura Vuorelalle, meidän ryhmänohjaajallemme. Otit meidät tyhmät ja eksyneet sielut tänne kouluun vastaan ihan ensimmäisenä päivänä vuoden 2019 elokuussa. Sinun johdollasi ja sinun suojastasi lähdimme vaeltelemaan pitkin medialukion neljän tuhannen kilometrin pituisia käytäviä, joista osa meistä lähtee nyt pois hieman vähemmän tyhminä ja eksyneinä.
Jesper: Kiitos myös kotiväelle. Taloudellinen tuki on ollut suuri apu.
Kiittäkää omaa kotiväkeänne. Heidän kontribuutionsa teidän koulumatkaanne koskien ei välttämättä ensisilmäyksellä ole kovin itsestäänselvä, mutta pienellä tutkiskelulla näette myös sen merkityksen
Sallamari: Aikana, jona sanomalehdet ovat pullollaan paistatteluotsikoita kymmeniä laudatureita kirjoittavista ihmelapsista, saattaa helposti tulla tiedostamattaankin asettaneeksi omat vertailukohtansa vääriin sfääreihin. Ehkä se 80 miljoonaa laudaturia on jonkun tavoite, ehkä jonkun tavoite on saada tutkinto valmiiksi arvosanoilla millä hyvänsä. Ehkä joku on ylittänyt odotuksensa, joku kenties alittanut ne, ja joku suoriutunut juuri niin kuin tavoitteli. Mutta juuri se, hyvät ylioppilaat, on se oleellisin asia. Se, että ainoastaan itse asettamanne tavoitteet määrittelevät teidän menestyksenne. Sitä ei määrittele se 80 miljoonan laudaturin rivi todistuksessa, eikä Elon Muskin netto-omaisuutta vastaava pankkitili. Ei teidän asuntonne koko, ei teidän omistamienne autojen määrä, ei teidän työnne palkka, eikä teidän materialistinen omaisuutenne. Sitä ei määrittele kukaan ulkopuolinen taho teidän puolestanne. Te määrittelette sen ihan itse, koska erilaisia lähtökohtia on yhtä paljon kuin teitä menestyjiä.
Jesper: Nyt tässä istuessamme universumi on noin 13,8 miljardin vuoden ikäinen. Satoja triljoonia vuosia on vielä tulossa. Tähän kaikkeen verrattuna te elätte nyt astronomisen pientä noin 80 vuoden ajanjaksoa siinä välissä. Älä käytä sitä aikaa toisten ihmisten hihnassa. Älä käytä koko sitä aikaa muiden odotuksiin millintarkasti muovautuen. Älä käytä koko sitä aikaa pelkästään muiden intressejä palvellen. Kukaan ihminen ei kuolinvuoteellaan mieti, että olisi pitänyt työskennellä vielä vähän enemmän, kasvattaa ylempänä olevien taskuja, työskennellä puurtaen kohti jotain, jota ei edes voi saavuttaa. Älä kuitenkaan ole itsekäs, ahne, petollinen. Ota kanssaeläjäsi huomioon. Heidän mielipiteensä, tarpeensa ja kertomuksensa. Tee lopulliset päätöksesi kuitenkin itse. Tee lopulliset päätöksesi itseäsi varten.
Nyt hyvää kesää ja hyvää matkaa. Kiitos!