Risto Linturi, kuva: Outi Törmälä

"Elämämme muuttuu yhden vuosisadan verran 20 vuoden aikana"

Elämä Helsingissä tulee olemaan hyvin erilaista 2030-luvulla. Tulossa on virtuaalipalavereja, robottitakseja ja ruuan sisäviljelyä.

”Voi sanoa, että elämämme muuttuu yhden vuosisadan verran 20 vuoden aikana. Valtavat teknologiset muutokset ravisuttavat meitä”, tulevaisuudentutkija Risto Linturi sanoo maalatessaan kuvaa tulevaisuudesta.

Linturia kuunnellessa omasta kodista piirtyy kuva elämän tärkeimpänä paikkana. Kun oppilas ”menee” kouluun ja aikuinen töihin, he voivat suunnata pehmustettuun huoneeseen ja laittaa laajennetun todellisuuden lasit silmilleen. Ja kas, pian he ovat näköisitsenään virtuaalisessa tilassa. Ihmiset juttelevat toisilleen ja tekevät asioita yhdessä, mutta toisen koskettaminen
ei vielä onnistu.

Televisio on muisto vain, sillä pehmustetussa huoneessa saa kaikki mahdolliset aistielämykset. Voi liidellä ilmassa kuin kotka ja tuntea ilmavirtaukset tai pelata tennistä kaverin kanssa. Ehkä joku lähtee vaeltamaan vaikkapa Ugandan maisemiin.

Jos kurkkuun alkaa sattua kesken liikunnan, voi kännykän tyyppisellä kymmenen euron hintaisella laitteella tutkia, mistä on kyse. Hetken päästä sensoriteknologiaa ja tekoälyä käyttävä vimpain kertoo, onko kivun syynä bakteeri, virus vai jokin ihan muu. Nykyisin on jo laite, joka tunnistaa 34 eri tautia.

Hetkinen, mistä kaikki nämä ajatukset ovat oikein tulleet Linturin päähän? Linturi on 40 vuoden ajan ennakoinut radikaalien teknologisten muutosten vaikutusta yhteiskuntaan. Viime keväänä ilmestyi Osmo Kuusen kanssa koottu raportti tulevaisuusvaliokunnalle.

”Se oli suuri ponnistus, jonka tekemiseen meni viitisen vuotta. Lähdeluettelossa mainitaan 1 600 tutkimusta.”

Linturi kokee, että palapelin palat ovat vihdoin loksahtaneet paikoilleen. Hän on saanut tavoittelemansa kokonaiskuvan maailmasta, joka vielä ylioppilaslakin päähän painamisen aikaan puuttui.

”En siedä tiedollisia ristiriitoja enkä hajanaista tietoa, vaan asioiden pitää suhteutua toisiinsa. Olen tutkija, joka iloitsee väärässä olemisesta ja oppimisesta.”

Robottitaksilla kauppaan

Kun Linturin puheita kuuntelee, alkaa väkisin miettiä, kuinka paljon helsinkiläinen tulevaisuudessa enää liikkuu kotoaan. Voihan sähköllä kulkeva robottitaksi tuoda lääkkeet ja muut netin kautta tilatut tuotteet suoraan kotiin, ellei niitä ole pystynyt tulostamaan itse. Ehkä 3D-tulostettu vaate kaipaa vielä tuunausta, ja tie vie uuden ajan kivijalkakauppaan.

Sinne pääsee lähiöstä helpoimmin ja halvimmin jo mainitulla robottitaksilla. Matkan hinta, 10–20 senttiä kilometriltä, alittaa bussilipun kustannukset. Edullista itse tai ulkomailla tuotettua aurinkosähköä riittää.

Yhä harvemmalla on enää auto, mutta jos on, niin robotisoitu sähköauto. Nykymaailman mukaisia autoja on enää jokunen. Autojen kokonaismäärä romahtaa nykyisestä kolmesta miljoonasta yhteen miljoonaan.

”Autovalmistaja Volkswagen investoi 50 miljardia dollaria autojen sähköistämiseen ja robotiikkaan vuoteen 2022 mennessä. Kun dinosaurukset ovat alkaneet liikkua, kehitystä ei pysäytä mikään.”

Laajasalossa asuva Linturi on itse päättänyt, että sinnittelee nykyisen auton kanssa sähköaikaan.

Logistiikan ja liikenteen mullistumisen myötä lentoliikenne vähenee ja parkkihalleja ja varastoja jää tyhjäksi. Näiden käyttöön Linturilla on ratkaisu: sisäviljely. Kuka olisi vielä 20 vuotta sitten uskonut, että kaupunkilaisista tulee omavaraisia.

”Helsinkiläiset voivat kasvattaa ruokansa itse tai antaa robottien hoitaa homman. Kerrostalorobotit voivat myös valmistaa ja tarjoilla ruuat kotiovelle”, Linturi pohtii.

Mikä on kaupungin rooli?

Linturille on luontaista tarkastella teknologian tuomia muutoksia yleisesti, eikä niinkään pohtia, mitä tämä juuri hänelle tarkoittaa. Helsingin kaupungin hallinnon, yritysten, järjestöjen ja muiden toimijoiden väkeä sekä kaupunkilaisia hän kuitenkin kannustaa vahvasti omakohtaisiin pohdintoihin.

”Mitä nopeammin astuu askeleita eteenpäin, sitä vähemmän tulee pakotetuksi muutoksiin”, Linturi korostaa.

Asukkaalle se voi tarkoittaa uudelleenkouluttautumista ja yrittäjälle uuden yrityksen perustamista. Opettaja voi niveltää tulevaisuuden pohtimisen osaksi opetusta, ja urheiluseura laajentaa e-sports-palveluihin. 3D-tulostukseen helsinkiläiset pääsevät tutustumaan Oodissa.

”Itsekin olen sitä kokeillut. Minusta tuntui kuin olisin luonut jotakin itse, vaikka tulostin pillejä toisen tekemän suunnitelman pohjalta”, Linturi kertoo.

Entä kaupungin hallinto? Helsingin digitalisoituminen ja sähköistyminen on Linturin mielestä liian hidasta. Missä viipyvät sähköautojen latauspisteet kerrostalojen pihoissa, virtuaaliset huoneet nuorisotaloissa ja robottitaksiluvat?

Hän kaipaa myös keskustelua Helsingin roolista kaupunkina, verkoston solmukohtana. Miten pääkaupunki on verkostoitunut: Onko Helsinki osa supernopeiden hyperloop-kapselien liikennettä merilinjalla Pietari–Helsinki–Tukholma–Kööpenhamina vai jääkö se pussinperälle? Mistä stadin menestys jatkossa tulee – mihin ihmiset erikoistuvat ja kenen kanssa he käyvät kauppaa?

Tutkija ja vaikuttaja

Risto Linturi, 62, on diplomi-insinööri, tulevaisuudentutkija ja teknologiavaikuttaja, joka kiertää puhumassa  teknologiamurroksesta ja kouluttaa radikaaleista innovaatioista. Linturi tunnetaan tulevaisuusvaliokunnan
tilaaman ”Suomen sata uutta mahdollisuutta 2018–2037” -raportin ensimmäisenä kirjoittajana ja UNESCO:n kutsumana asiantuntijana. Hän toimii myös oppimispalveluyritys Sovelton hallituksen puheenjohtajana.

Teksti: Katja Alaja
Kuva: Outi Törmälä