Mikko Peltola pyöräilee läpi vuoden. ”Maastopyöräilystä olen oppinut, että on turha laittaa säävarauksia, sillä muuten pyöräily jää. Sitä tarvitsee vain oikeat varusteet kelin mukaan.”

”Mene metsään”

Mikko ”Peltsi” Peltola on työkseen ja huvikseen lähes aina ulkona. Hyvällä onnella maastopyöräilijä kohtaa Keskuspuistossa korpin.

Mikä ohjelma sinulta tulee seuraavaksi?

Minulla on työn alla erämaahenkinen sarja, jossa ajan koiravaljakolla, kokeilen vapaalaskua eli laskettelua rinteiden ulkopuolella sekä kapuan Halti-tunturille. Ideana on kokeilla asioita, jotka kiinnostavat minua ja joita haluan esitellä muille. Valtavan suuri osa ohjelman tekemisestä on suunnittelua ja unelmointia itse kohteeseen pääsystä. Osa kevään kuvauksista on koronan takia jouduttu siirtämään syksyyn.

Miten olet onnistunut asumaan Maununnevassa lähes koko elämäsi?

Kun osa kavereista muutti keskustaan opiskelujen myötä, en itse kokenut tarvetta siihen. Asuin muutaman vuoden Kannelmäessä, mutta palasin tänne Maununnevaan perustamaan perhettä. Tässä on varmasti tiettyä kotiseuturakkautta, kun asumme vaarini rintamamiestontilla lapsuudenkotini takapihalla. Maununneva on rauhallista omakotitaloaluetta, missä elää monenlaisia ihmisiä iäkkäistä lapsiperheisiin, ja Keskuspuisto on vieressä.

Mitä teet, kun olet vapaalla?

Saan iloa liikkumisesta yksin, perheen ja kavereiden kanssa. Kaksi lajia on ylitse muiden: murtomaahiihto ja maastopyöräily. Viime talvenakin hinkkasin satoja kilometrejä Paloheinän latua, vaikka lunta oli vähän. Keskuspuistossa käyn läpi vuoden maastopyöräilemässä valmiilla metsäpoluilla. Jo pienenä tykkäsin ajaa juurakoiden ja kallioiden yli. Kun jalat eivät koskettaneet maata, tulin hirveän onnelliseksi. Silloin en edes omistanut maastopyörää, vaan pyöräni eturatas hitsattiin pienemmäksi autokorjaamossa. Jos on nopea pyörä alla, poljen vaikka Solvallaan tai menen kiertämään lentokenttää. Siinä voi kertyä 50–100 kilometriä.

Mitä Keskuspuistossa voi nähdä?

Jos lähtee aamulenkille, voi nähdä kauriita. Haltiavuoren kohdalla on hauskaa, kun voi tulla erämaan tuntua, jos korppi raakkuu puun latvassa. Ajankohdasta riippuen se voi katketa jäätelöauton ääneen. Koronan aikaan olen nähnyt perheitä piknikillä, mikä ei ole ihan tyypillistä ja huomannut, miten tärkeä metsä Keskuspuisto on helsinkiläisille. Siellä riittää alueita, missä voi välttää kontakteja.

Mikä on lempipaikkasi?

Kalastuksen ystävänä sanon Pitkäkoski. Käyn joskus kalastamassa siellä, ja toimin myös kalastuksenvalvojana. On hienoa, että kosken kutusoraikkoja on kunnostettu niin, että uhanalainen merivaelteinen taimen käy siellä lisääntymässä. Pitkäkoskella on myös kiva kahvio.

Millaista Helsingissä on toukokuussa?

Kevät on sellainen vuodenaikojen lauantai, kaikki on tavallaan edessä. On valoisaa, ja katupöly poistuu kaduilta. Se on kivaa, kun minulla on ollut nenä tukossa talven ajan.

Minne veisit Helsingissä vierailevan ulkomaalaisen?

Metsään veisin. Menisimme polkujuoksulenkille ja eväsretkelle. Jos juoksu ei innostaisi, kävisimme kävelyllä. Olen maailmalla käydessäni miettinyt, että onko se Helsingin arkkitehtuuri se hätkäyttävin juttu maailmankansalaiselle vai onko se luonto. Luonnosta kannattaisi tehdä vielä suurempi valttikortti.

Mikko ”Peltsi” Peltola

Retkeilyohjelmista tunnettu toimittaja
Ulkoilmaihminen henkeen ja vereen
Asunut Maununnevassa lähes koko elämänsä

3 tapaa kokea kesäinen Helsinki

1. Nouse Paloheinän huipulle muuta reittiä kuin tietä tai portaita, joilla on usein paljon ihmisiä.
2. Pistä lenkkarit jalkaan ja kokeile polkujuoksua Keskuspuistossa. Se on hidasta ja leppoisaa liikkumista, joka tekee hyvää myös päälle.
3. Vuokraa soutuvene ja soutele merellä tai melo johonkin saareen. Mereltä avautuu uusi maailma, esimerkiksi Helsingin keskusta on hieno näky kesäyönä.


Mikko Peltola pyöräilee läpi vuoden. ”Maastopyöräilystä olen oppinut, että on turha laittaa säävarauksia, sillä muuten pyöräily jää. Sitä tarvitsee vain oikeat varusteet kelin mukaan.”

Teksti: Katja Alaja
Kuva: Miikka Pirinen