Liisa Keskitalo (vas.), Tuula Mäntylä ja Urho Leppälä lukemassa Myllypuron monipuolisessa palvelukeskuksessa.

Alkaisitko lukulähettilääksi?

Lukulähettiläät jakavat muille iloa ja tietoa lukemalla ääneen. Kaupunginkirjasto perehdyttää ja tukee lukijoita. Kysyntää on sekä suomen- että ruotsinkielisille lukijoille.

Yhden kirjan tarina on juuri päässyt ilmoille Myllypuron monipuolisessa palvelukeskuksessa. Asukkaat Liisa Keskitalo ja Urho Leppälä kuuntelevat tarkkaavaisesti Sally Salmisen Katrina-kirjan juonta. Leppälälle kirjallisuuspiiri on tärkeä,
koska heikentynyt näkö estää lukemisen, Keskitalon on vetänyt paikalle kiinnostus kirjallisuuteen.

”On myös mukava vaihtaa ajatuksia kirjasta, ja kuulumisiakin”, kaksikko toteaa.

Kirjaa lukee tottuneesti eläkkeellä oleva Tuula Mäntylä. Joka toinen viikko kokoontuvassa kymmenhenkisessä ryhmässä on yleensä kaksi muutakin lukijaa. Silloin hoituvat sujuvasti niin lukuvuorot kuin asukkaiden kuljettaminen
pyörätuolilla huoneistaan yhteistilaan ja takaisin.

”Aluksi kertaamme juonta, ja lopuksi keskustelemme. Kahvittelun aikana vaihdetaan kuulumisia. Aikaa kuluu parisen tuntia. Koen tämän hyvin mielekkääksi vapaaehtoistyön muodoksi. Kun kuulijoille tulee hyvä mieli, se ilahduttaa itseäkin”, kertoo Mäntylä.

Mäntylä on jo ennen lukulähettilääksi ryhtymistä käynyt lukemassa palvelutalon asukkaille, ja aikoo jatkaa sitä niin kauan kuin jaksaa.

”Jaan mielelläni tämän rakkaan harrastukseni muiden kanssa. Omaa vuoroa odottaessa on myös mukava kuunnella, kun toinen lukee.”

Kysyntää on paljon

Suurin osa kymmenistä eri-ikäisistä lukulähettiläistä lukee Mäntylän tavoin palvelutalojen ja -keskusten asukkaille, mutta kotikäyntejäkin tehdään. Tarkoituksena on ylläpitää niidenkin lukuharrastusta, jotka tarvitsevat apua lukemisessa.

”Toivomme mukaan lisää sekä suomen- että ruotsinkielisiä lukijoita, koska kysyntää on paljon. Kukin lukija voi valita itselleen parhaiten sopivan paikan ja ajan. Kirjasto perehdyttää lähettiläät, ja tiloissamme kokoontuvissa vertaisryhmissäkin
on mahdollista vaihtaa kokemuksia ja lukuvinkkejä”, toteaa Lukulähettiläshankkeen projektikoordinaattori, pedagoginen
informaatikko Katja Jokiniemi.

Lukulähettiläät eivät saa palkkaa tai matkakorvauksia, mutta Jokiniemen mukaan sitäkin enemmän hyvää mieltä ja kenties elinvuosiakin.

”Neurologi Markku T. Hyyppä kertoi hankkeemme aloitusseminaarissa tutkimustuloksista, joiden mukaan paljon lukevat elävät muita pidempään. Tehokkainta on yhdistää lukeminen sosiaaliseen toimintaan, kuten vapaaehtoistyöhön. Lukeminen voi pidentää ikää peräti kolme vuotta. Vastaavia vaikutuksia ei saatu edes ravitsemuksella tai liikunnalla.”

Lukulähettilästoiminta jatkuu Aluehallintoviraston tukemana ja kirjaston koordinoimana hankkeena vuoden loppuun. Jatkosta päätetään myöhemmin yhteistyökumppaneiden eli Suomen Punaisen Ristin (SPR) Helsingin ja Uudenmaan piirien sekä Helsingin Alzheimer-yhdistyksen kanssa. Lukulähettiläät voivat jo nyt yhdistää lukemisen paitsi SPR:n ystävätoimintaan myös Helsingin kaupungin vapaaehtoistyöhön.

Teksti: Tiina Kotka
Kuva: Marja Väänänen

Lisätietoa
Lukulähettiläät Helmet-sivuilla