Anneli Portman

Ennakkoluulojen riisuja

Anneli Portmanin tavoitteena on kaikille hyvä yhteiskunta. Oman ja toisten ajattelun ymmärtämistä ja halua yhteistyöhön tuleekin vaalia.

Kun arvotutkija, sosiaalipsykologi Anneli Portman pohtii ihmisten välisen ymmärryksen nykytilaa Suomessa, hän on huolissaan. Lapset voivat vielä tulla toimeen päiväkotiryhmässä, mutta suuremmassa kuvassa näkyy jo paljon ongelmia.
”On pelkoa, että jokin ryhmä vie jonkin kuvitellun edun, kuten työpaikan, ja on ihmisiä, jotka eivät enää uskalla asettua kuntavaaliehdokkaiksi, koska poliittinen keskusteluilmapiiri on koventunut. Onko meiltä katoamassa ajatus Suomesta maana,  joka sopii kaikenlaisille ihmisille ja jossa kaikki voivat elää hyvin?”, Portman pohtii.

Ainakin median välityksellä ihmiset saavat tuntumaa myös suvaitsemattomuutta edustavaan vihapuheeseen ja ääriajatteluun Helsingissä ja Suomessa. Nakertavatko nämä virtaukset yhteiskunnan vakautta ja turvallisuutta?
”Yhteiskunnan vakaus ja turvallisuus perustuvat tosiasioille eivätkä kuvitteellisille viholliskuvien ja oman pienen ryhmän etujen silmittömälle tavoittelulle. Jokainen on vastuussa siitä, että hänen puheensa ottaa huomioon jokaisen ihmisen ihmisarvon – sitä ei pidä alistaa oman ryhmän tarkoitusperille.”

Yhteiskunnan ilmapiiri on saanut Portmanin toimimaan, sillä hän on viime vuosien aikana osallistunut Helsingin kaupungin Minun Silmin, Sinun Silmin -koulutusohjelman kehittämiseen ja toimii edelleen kouluttajana. Tutkimustiedolle perustuva koulutus auttaa yläkouluikäisiä torjumaan mustavalkoista yhden vaihtoehdon ajattelua. Tärkeintä on, että koulutus auttaa heitä ratkaisemaan tilanteita ja konflikteja, joita erilaisuus ja ennakkoluulot voivat synnyttää. Minun Silmin, Sinun Silmin on osa kaupungin Mukana-ohjelmaa, jolla ehkäistään lasten ja nuorten syrjäytymistä.

Pelko voi siirtyä vanhemmalta lapselle

Portmanin polku yhteiskunnan vakauden edistäjäksi on ollut vaiheikas. Muinaisenglannin opinnot ja elämä Italiassa vaihtuivat aikanaan valtiotieteelliseen tiedekuntaan Helsingin yliopistossa ja poliitikkojen puheiden ja niiden pohjalla olevien arvojen analysointiin.

Portman havaitsi väitöskirjatutkimuksessaan vuonna 2014, että Venäjän presidentin Vladimir Putinin puhe Krimin Venäjään liittämisen yhteydessä muistuttaa tsaari Aleksanteri I:n puhetta Suomen siirtyessä Venäjän vallan alle vuonna 1809. Oman kansan suojelu ja ulkoiset uhkakuvat oikeuttivat toimintaa.
”Usein johtajat ovat äänitorvena sille, mikä yhteisölle on tärkeää. Heille suodaan oikeus puhua koko yhteisön puolesta ja koko yhteisölle, ja näin he tulevat myös määritelleeksi yhteisön rajat ja tavoittelemisen arvoisen elämän ainekset”, Portman kertoo.

Kun Portman kuuli Minun Silmin, Sinun Silmin -ohjelmasta, hän innostui toden teolla ja haki työhön. Työ arvojen parissa voisi saada jatkoa.
”Näin siinä tilaisuuden viedä tutkittua teoriaa käytäntöön nuorille. Koulu on hyvä paikka avata ihmisten välisen ymmärryksen ja yhteistyön väyliä.”

Arvotutkijana hän on pohtinut paljon myös arvojen ja asenteiden siirtymistä vanhemmilta lapsille.
”Esimerkiksi laman kokeneille on voinut syntyä pysyvä pelko puutteesta, vaikka asiat olisivat nykyisin taloudellisesti ja sosiaalisesti hyvin. Tämä pelko voi koventaa suhtautumista vaikka maahanmuuttajiin, jos heidät nähdään yksinomaan resurssien viejinä. Lapset eivät välttämättä osaa haastaa vanhempiensa näkemyksiä, jolloin asiasta keskustellaan vain yhdestä näkökulmasta.”

Portman lisää, että ihmiset kokevat kuuluvansa moniin ryhmiin, ja niistä tärkeimmät määrittävät sosiaalista identiteettiä. Kun jotakin ryhmälle tärkeää asiaa uhataan, ihminen kokee sen henkilökohtaisena uhkana ja voi käyttää jopa väkivaltaa puolustaakseen ryhmäänsä.

”Minähän olen kuin Donald Trump”

Minun silmin, sinun silmin -ohjelmassa nuoret tutustuvat moniin teemoihin, jotka ovat muutokset ja uhat, ihmissuhteet, ryhmiin kuuluminen, neuvottelutaidot, oikeudenmukaisuus ja media. Muiden ymmärtämisen ja yhteistyön taitoja opetellaan hyvin käytännöllisillä harjoituksilla. Esimerkiksi nuorten ryhmät perustavat puolueita arvoineen ja ohjelmineen ja neuvottelevat budjetin.

Portman iloitsee siitä, että ohjelma on onnistunut, sillä oppiminen on todennettu tutkimuksin. Hän on itsekin joutunut yllättymään, viimeksi pistäessään ostoskoriin kotimaista kurkkua. Portman tajusi ostavansa kotimaista kurkkua siksi, että se auttaa häntä tavoittelemaan hänelle itselleen tärkeää arvoa, Suomen työllisyyttä.
”Oli valtavan suuri juttu tajuta, että minähän olen ihan kuin Yhdysvaltain presidentti Donald Trump. Minäkin haluan, että minun maani menestyy! Vaikka koen, että olen monessa asiassa Trumpin vastakohta, meillä on yhteistä. Kun ihminen oppii ymmärtämään toisten arvoja, hän ei jyrää neuvotteluissa, vaan ehdottaa molemmille hyviä ratkaisuja”, Portman kannustaa.

Entä mitä Portman haluaa sanoa heille, jotka epäilevät ajattelukoulutuksen riittävyyttä yhteiskuntarauhan edistäjänä?
”Muutos jää pienemmäksi, jos syrjiviä rakenteita ei pyritä muuttamaan koulutuksen rinnalla. Helsingissä tehdään molempia. Koulutus auttaa avaamaan salaovia ajattelun rakenteita vastaan. Kun saa kuusiokoloavaimen ja ruuvimeisselin vasaran rinnalle, voi muuttaa jumittavaa ajattelua ja toimintaa. Joku ymmärtää, että jokin pelko on turha, ja toinen oppii pyytämään anteeksi koston sijaan.”


Anneli Portman on Helsingin yliopiston sosiaalipsykologian tutkija, joka on erikoistunut arvotutkimukseen. Hän haluaa saada ihmiset oivaltamaan oman ajattelunsa juuret ja yhteistyön tärkeyden. Teemat näkyvät Helsingin kaupungin nuorille suunnatussa Minun Silmin, Sinun Silmin -ohjelmassa, jota Portman on ollut kehittämässä ja jota hän edelleen kouluttaa.
Vapaa-ajalla Helsingissä asuva valtiotieteiden tohtori järjestää juhlia, joiden ideana on saada erilaiset ihmiset kohtaamaan.


Kuvateksti: Anneli Portman sanoo, että jokainen voi sortua mustavalkoiseen ajatteluun joustavuuden sijaan. ”Esimerkiksi kun joku on jättänyt sukat lattialle, toinen suuttuu. Tilanne voi ratketa vaikka tilataiteella: osapuolet rajaavat maalarinteipillä huutovapaan alueen, jolla sukat saavat lojua.”

Teksti: Katja Alaja
Kuva: Heli Blåfield