Lauri Reuter

Harrastuksena mehiläiset, työnä uusi ruoka

Ruoka näyttelee pääroolia Lauri Reuterin elämässä. Vapaalla hän tarhaa mehiläisiä, ja työssään ex-tutkija rahoittaa ruokateknologian nousevia startup-yrityksiä. Siinä on Helsingilläkin saumansa.

Hypätään kymmenen vuotta ajassa eteenpäin. Lautasellasi on leipää ja munakokkelia. Mutta onko annos tuotettu samalla tavalla kuin nykyisin? Voi olla, että leivästä löytyy jauhon kaltaista raaka-ainetta, joka tulee pellon sijaan tuotantolaitoksesta.
Eräs suomalainen startup-yritys kehittää tällaista proteiinia paraikaa. Sen bioreaktoritankeissa muhii pieneliöitä, jotka kasvavat ilmasta otetun hiilidioksidin ja sähkön avulla.

”Mikrobit ovat paljon tehokkaampia tuottamaan ruokaa kuin eläimet, sillä ne tekevät mitä ihminen haluaa. Eläinten täytyy tehdä myös muuta, kuten tuntea tunteita ja kävellä”, biotekniikan tohtori Lauri Reuter sanoo.

Hän on entinen tutkija ja kysytty asiantuntija tulevaisuuden ruuasta puhuttaessa. Jo nassikkana Reuter oli kiinnostunut ruuasta, sillä hän kasvatti yrttejä ja tarhasi mehiläisiä perheensä kanssa.

Munakokkeli voi sekin olla mikrobien avulla tuotettua kananmunan valkuaista, kasviperäistä valmistetta tai muulla innovatiivisella tavalla luotua ruokaa.

”Kolmannen aallon kasviperäiset elintarvikkeet näyttävät, maistuvat ja tuntuvat suussa samalta kuin eläinperäiset tuotteet. Kasviperäisen lihan pitää maistua lihalta, jotta ihminen kokee syövänsä samaa ruokaa kuin muuten, eikä ruokailutottumuksia tarvitse muuttaa.”

Juuri tämä ajatus kannattelee monia uusia elintarvikealan toimijoita. Ne eivät halua tehdä vain rahaa, vaan myös parantaa ruokajärjestelmän kestävyyttä. Pulmia riittää tilastojen valossa: lihan ja maitotaloustuotteiden kulutus ja kasvava kulutus erityisesti Aasiassa ruokkii osaltaan ilmastonmuutosta. Ilmastonmuutos aiheuttaa puolestaan äärimmäisiä sääoloja, eikä ruokaa riitä kaikille.

Elämä sinkautti tutkijan uudelle uralle

Muutokset nopeus  sitä Reuter korostaa. Kauppoihin on alkanut tulla uusia elintarvikkeita, kuten lihaa jäljitteleviä vegepihvejä, sillä sijoittajarahaa on tarjolla. Reuter haluaa, että Suomi nappaa osansa uudesta liiketoiminnasta. Hän rakentaa nyt Pohjoismaiden ensimmäistä ruokateknologian pääomarahastoa Helsingissä. Nordic FoodTech Venture Capital suunnittelee sijoittavansa 50 miljoonaa euroa alan startup-yrityksiin Suomessa, muissa Pohjoismaissa ja Baltiassa.

Vielä muutama vuosi taaksepäin Lauttasaaressa asuva Reuter kehitti soluhilloa VTT:n laboratoriossa. Elämä kuitenkin sinkautti tutkijan uudelle uralle, mikä yllätti hänet. Reuter oli viettänyt kesän Singularity Universityssä Kaliforniassa ja pohtinut maailman ongelmia samanhenkisten kanssa.

”Oivalsin, että tehtäväni tutkijana ei ole vain tehdä tutkimusta, vaan ratkaista ongelmia tutkimuksen avulla. Nyt olen ottanut seuraavan askeleen ryhtymällä sijoittajaksi, jotta voin auttaa elintarvikealan tutkijoita kaupallistamaan keksintönsä”, Reuter kertoo.

Hänestä alan kehitys on ”huikea tilaisuus” Helsingille ja Pohjoismaille, sillä kaupunkeihin on kertynyt tieteellistä ja teknologista osaamista ja perinteitä. Tämä osaaminen pitää vain törmäyttää liiketoimintaosaamisen kanssa ja viedä maailmalle. Suomessa on kehitetty niin huippumodernia kasvihuoneosaamista kuin kuivalla maalla toimivia kalankasvattamoja.

”Helsinki ja koko pääkaupunkiseutu on hyvä paikka startup-yrityksille. On hautomoja, ja lisää tulee. Helsingin yliopisto, VTT ja Valio ovat mukana Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutti EIT:n Food Accelerator Network -ohjelmassa, joka perustaa pääkaupunkiseudulle kiihdyttämön eurooppalaisilla elintarvikealan startupeille.”

Ruuan kasvatus vahvistaa sidettä ruokaan

Palataan vielä siihen lautaseen, josta tarina alkoi. Onko sen päällä pellolla kasvatettuja kasviksia ja vihanneksia tulevaisuudessa?

”Ehdottomasti helsinkiläiset syövät maassa kasvatettua ruokaa, sillä siihen on Suomessa hyvät puitteet tulevaisuudessakin. Myös lihaa kasvatetaan ja syödään Suomessa, mutta sitä ja maitotaloustuotteita tullaan osittain korvaamaan uudenlaisilla elintarvikkeilla”, Reuter uskoo.

Hän uskoo, että kaupunkilaisten kattoterassi- ja palstaviljely sekä mehiläisten tarhaus ovat voimissaan, mutta omaksi huviksi. Muiden ruokkimiseen määrät tuskin riittävät.

"Tulevaisuudessa yhä useampi asuu kaupungissa ja etääntyy fyysisesti ruuantuotannosta. Omaehtoinen ruuan kasvatus onkin tärkeää, sillä se ylläpitää osallisuuden tunnetta ja auttaa muistamaan, mistä ruuassa on kyse.”

Ruokakokemukset motivoivat Reuteriakin tarhaamaan mehiläisiä kaveriensa kanssa Helsingin keskustassa.

”Se on fyysinen käsityöharrastus, joka vie ajatukset pois teknologiasta. Ja sitten kuitenkin mehiläisyhdyskunta on äärimmäisen ihmeellinen superorganismi, jota ei oikein voi täysin ymmärtää ja hallita.”

Reuterilta ei hunaja lopu, vaikka kesän sato jäi pienehköksi. Hunajahifistelijällä on aina tallessa vuosikertahunajaa eri makuvivahteineen.


Lauri Reuter, 33, on biotekniikan tohtori, osakas Nordic FoodTech VC -pääomarahastossa ja Singularity Universityn asiantuntija. Vuonna 2017 Reuter voitti Global Impact Challenge -kilpailun Suomessa ja sai kehitellä ratkaisuja globaaleihin ongelmiin Singularity Universityn ohjelmassa Kaliforniassa. Moni tuntee VTT:n ex-tutkijan soluhillon kehittäjänä ja YLE:n Prisma Studion vakioasiantuntijana.


Kuvateksti: Mehiläisyhdyskunta on kiehtova superorganismi ja mehiläisten hoitaminen pitää jalat kiinni maassa, sanoo Lauri Reuter. Kolmannen sukupolven mehiläistarhaaja tuottaa hunajaa kahden kaverinsa kanssa Helsingin keskustassa.

Teksti: Katja Alaja
Kuva: Miikka Pirinen