Katupöly

Suorien pakokaasupäästöjen lisäksi liikenne nostaa ilmaan katupölyä, jossa on tienpinnasta, hiekoitusmateriaalista, jarruista, renkaista, nastoista ym. irronnutta ainesta. Katupöly on yksi keskeisimmistä Helsingin ilmanlaatuongelmista. Myös rakennustyömaat ja katutyöt aiheuttavat katupölyä, joka leviää helposti työmailta ympäristöön.

Katupöly heikentää ilmanlaatua yleisesti keväisin

Katupölyn voi havaita erityisesti keväisin, mutta osa katupölyhiukkasistakin on niin pieniä, että niitä ei pysty näkemään paljain silmin. Näitä halkaisijaltaan alle 10 mikrometriä olevia hiukkasia kutsutaan hengitettäviksi hiukkasiksi (PM10). Ne kulkeutuvat alempiin hengitysteihin eli henkitorveen ja keuhkoputkiin. Hengitettäviä hiukkasia on ilmassa erityisen paljon keväällä. Tällöin talven aikana kertyneet hiukkaset nousevat kuivuvilta kaduilta ilmaan liikenteen ja tuulen mukana.

Hengitettäville hiukkasille on annettu raja- ja ohjearvot, jotka ylittyvät ajoittain vilkasliikenteisissä ympäristöissä. Pitoisuuksien alentamiseksi on laadittu ilmansuojeluohjelma, joka sisältää kaupungin pitkän aikavälin toimenpiteet katupölyn torjumiseksi. Äkillistä ilmanlaadun heikkenemistä varten on laadittu varautumissuunnitelma, jonka mukaisesti katuja kastellaan, kun katupölypitoisuudet ovat korkeita.

Kaikenkokoiset hiukkaset ovat terveydelle hyvin haitallisia

Kaikenkokoisten hiukkasten on todettu aiheuttavan terveyshaittoja, etenkin herkille väestöryhmille. Erityisen herkkiä ovat astmaatikot, pienet lapset, vanhukset sekä sepelvaltimo- tai keuhkoahtaumatautia sairastavat. Terveyshaittojen lisäksi katupöly aiheuttaa myös viihtyvyyshaittoja ja likaa ympäristöä.

Terveydelle hyvin haitallisia ovat pienhiukkaset (alle 2,5 mikrometrin hiukkaset). Ne ovat peräisin palamisprosesseista kuten dieselajoneuvojen moottoreista, pienpoltosta ja energiantuotannosta. Pääkaupunkiseudulla korkeimmat pienhiukkaspitoisuudet aiheutuvat yleensä maan rajojen ulkopuolelta tulevasta kaukokulkeumasta.



JAA
08.06.2017 13:57