Suoraan sisältöön

Geologia

Harakan saarelle on leimallista kallioiden suuri osuus pinta-alasta. Rantojen silokallioiden mosaiikkimaisissa kuvioissa voi havaita merkkejä vulkaanisesta toiminnasta, vuorijonomuodostuksesta, kivilajien kerrostumista, ja jäämassojen liikkeistä viimeisimmän jäätiköitymiskauden aikana.

Saaren kallio koostuu suurelta osin laavasyntyisistä kivilajeista. Ne ovat syntyneet muinaisten tulivuorten purkaustuotteista, mutta ovat Svekofenniinisen vuorijonomuodostuksen aikana kiteytyneet uudelleen.

Harakan kallioperä on pääosin tummaa gneissiä (sarvivälkegneissiä, kiillegneissiä, suonigneissiä ja amfiboliittiä, lähinnä itäosassa). Saaren eteläosan kallioperässä on magneettikiisupitoista kiillegneissiä. Juonina kallioperässä esiintyy mm. graniittia. Kellanvihreää epidoottia on syntynyt kallioperän ruhjeisiin. Gneississä on paikoin myös tummia sarvivälke- ja kiillekasaumia (lähinnä biotiittia).

Harakassa viimeisen jäätiköitymiskauden jäljet näkyvät mm. suuntautuneina silokallioina. Jäätikön virtausta kohti olevien silokallioiden vastasivut ovat kuluneet loiviksi ja sileiksi. Niiden pintaan jää on hionut jäätikön viimeisen virtaussuunnan mukaisia uurteita ja siihen nähden poikittaisia, jäätikön menosuuntaan aukeavia sirppimurroksia.

Pehmeimmät kivilajit silokallioiden pinnasta ovat kuluneet kokonaan pois. Kivilajien erilainen kuluminen näkyy myös saaren eteläosan rantakallioissa, joihin jäätikön sulamisvesien pyörittämät vedet ovat kuluttaneet hiidenkirnuja.

Helsingin edustalla maa kohoaa edelleen n. 10 000 vuotta sitten päättyneen jäätiköitymiskauden jäljiltä. Kohoaminen tapahtuu n. 3–4 mm:n vuosivauhdilla, siis 30–40 cm vuosisadassa. Tällä on suuri merkitys rantojen eliöyhteisöille.

Harakan viisi merkittävää geologista kohdetta (pdf)



JAA
06.12.2019 06:27