Suoraan sisältöön

Keneltä saan tietoja?

Kaupungin toimipisteissä yhteyshenkilönä tilojen käyttäjien ja kiinteistön ylläpitäjien välillä toimii esimies. Jos tarvitset tietoa esimerkiksi koulun tai päiväkodin kunnosta, keskustele asiasta ensisijaisesti rehtorin tai päiväkodinjohtajan kanssa.

Sisäilmatutkimusten ja korjausten teettämisestä kaupungin omistamissa palvelutiloissa vastaa kaupunkiympäristön toimiala. Jotta rakennusten kuntoon, tutkimuksiin ja korjauksiin liittyvät kysymykset ja tietopyynnöt löytävät nopeasti tiensä oikealle vastaajalle, ne kannattaa lähettää palautelomakkeen kautta.

Viime kädessä kaupungin ympäristöpalvelut valvoo Helsingissä terveydensuojeluviranomaisena, ettei julkisista tiloista aiheudu terveyshaittaa. Ympäristöpalveluista saa myös neuvontaa asunnon sisäilma- tai kosteusongelmiin liittyvissä kysymyksissä.


Asiakastiedotteet

Kaupungin tilojen käyttäjille toimitetaan vuosittain yli 300 tilojen kuntoa, tutkimuksia ja korjauksia käsittelevää asiakastiedotetta. Kaupungin rakennusten sisäilmaan liittyviä tietoja ja asiakastiedotteita tuottaa pääasiassa kaupunkiympäristön toimiala. 1.1.2017 jälkeen julkaistut tiedotteet löytyvät aineistopankista:

Selaa tiedotteita »


Tutkimusraportit

Tilojen kuntotutkimusraportit ovat julkisia, ja niitä julkaistaan osoitteessa www.hel.fi/talotiedot. Mikäli et löydä sivustolta etsimääsi raporttia, voit pyytää sitä palautelomakkeen kautta tai asiakastiedotteessa mainituilta lisätietojen antajilta. Tutkimuksiin liittyvissä kysymyksissä voit olla yhteydessä tiedotteessa mainittuun sisäilma-asiantuntijaan.


Usein kysyttyjä kysymyksiä

1. Miten kauan tutkimusten tekeminen kestää?

Sisäilmatutkimuksen suunnittelu on monivaiheinen prosessi, jossa on mukana useita eri toimijoita. Tutkimusvaihe kestää yleensä 4–6 kuukautta. Tutkimusvaiheessa aikaa kuluu muun muassa rakennuspiirustusten ja mahdollisten aiempien tutkimusten läpikäymiseen, kenttätutkimuksiin, laboratorionäytteiden analysointiin, raportin kirjoittamiseen ja sen tarkastamiseen. Tutkimusten aikana saatetaan tehdä havaintoja, jotka edellyttävät tutkimusten laajentamista.

2. Kuka tekee sisäilmatutkimukset?

Kaupunki tilaa kuntotutkimukset ulkopuolisilta kilpailutetuilta tutkimuskonsulteilta. Konsulteille ja tutkimusmenetelmille on tiukat laatukriteerit. Konsultit valitaan hinta- ja laatuperustein kahdeksi vuodeksi kerrallaan, minkä lisäksi on mahdollisuus 1–2 lisävuoteen.

3. Miten huono sisäilma vaikuttaa terveyteen?

Lukuisat eri tekijät rakennuksissa voivat heikentää viihtyvyyttä ja aiheuttaa erilaisia oireita. Esimerkiksi riittämätön ilmanvaihto tai liian kuiva tai lämmin sisäilma voi aiheuttaa yleisoireita kuten päänsärkyä ja väsymystä. Myös esimerkiksi tilojen pölyisyys voi aiheuttaa ärsytysoireita. Hyvä sisäilma ja terveyttä sekä hyvinvointia tukeva sisäympäristö vaatii muutakin kuin epäpuhtauksien puuttumista: tilojen olisi tärkeää olla myös viihtyisät, helposti siivottavat ja käyttötarkoitustaan vastaavat.

Eniten sisäilmaan liittyvää terveyshaittaa ja sairastumisen riskiä Suomessa aiheuttavat ulkoilmasta kulkeutuvat pienhiukkaset (sydän- ja verisuonitaudin riskitekijöitä) ja tupakansavu (muun muassa syövän riskitekijä) sekä radon (keuhkosyövän riskitekijä). Kosteusvaurio on yksi astman monista riskitekijöistä. Kaikkien epäpuhtauksien terveysvaikutukset riippuvat altistumisen määrästä, eli vähäiset tai tavanomaiset pitoisuudet eivät välttämättä lisää riskiä merkittävästi verrattuna muihin sairauksien riskitekijöihin.

4. Milloin tehdään tiivistyskorjauksia?

Tiivistyskorjausten avulla estetään ilmavuodot maaperästä tai vaurioituneesta rakenteesta sisätiloihin. Tiivistyskorjauksia tehdään esimerkiksi silloin, jos mikrobivaurion poistaminen rakenteista ei ole mahdollista vaurion sijainnin tai rakennuksen suojeluun liittyvien syiden takia. Tiivistyskorjauksia tehdään myös kiireellisenä käyttöä turvaavana toimena.

Siirtävässä korjaushankkeessa tiivistyskorjausten tavoitteena on yleensä varmistaa, että tiloja voidaan käyttää perusparannukseen tai muuhun isoon korjaukseen asti, jossa vaurioituneet rakenteet pääsääntöisesti uusitaan. Peruskorjauksessa tai perusparannuksessa parannetaan lähtökohtaisesti aina rakenteiden ilmatiiviyttä. Varsinaisia tiivistyskorjauksia niissä tehdään kuitenkin vain perustellusta syystä kuten esimerkiksi rakennuksen suojelunäkökohtien takia.

Tiivistyskorjaukset suunnitellaan aina huolellisesti ja niiden onnistuminen varmistetaan yleensä vähintään pistokoemaisesti tehtyjen merkkiainekokeiden avulla. Merkkiainekokeessa korjattuun rakenteeseen syötetään merkkikaasua. Kaasutunnistimen avulla havaitaan, onko rakenteessa ilmavuotokohtia.

5. Mitä tarkoittavat ilmavuotokohdat?

Ilmavuotokohdilla tarkoitetaan epätiiviitä kohtia rakenteissa. Kohdat voivat olla joko hyvin pieniä ja pistemäisiä, jolloin ne voi havaita vain merkkiainekokeilla, tai isompia rakoja tai materiaalien halkeamia, jotka ovat havaittavissa myös paljain silmin. Ilmavuotokohtia on tyypillisesti johtojen ja putkien läpivienneissä sekä rakenteiden liitoskohdissa kuten ikkunan ja seinän liitoskohdissa.

Lähtökohtana on, että rakenteiden tulisi olla tiiviitä. Jos esimerkiksi alimman kerroksen lattiarakenteesta on ilmavuotoja sisälle, ilmavirran mukana voi kulkeutua sisäilmaan epäpuhtauksia ryömintätilasta tai maaperästä, mikäli sisätila on alipaineinen.

Ilmavuotojen vaikutus sisäilmaan riippuu rakenteiden kunnosta ja siitä, tulevatko ilmavuodot rakenteiden läpi vai esimerkiksi suoraan ulkoilmasta.

Ilmavuotojen mukana kulkeutuvia epäpuhtauksia voivat olla esimerkiksi

  • ulkoilman pienhiukkaset ja muut epäpuhtaudet
  • rakenteissa esiintyvät poikkeavat mikrobit
  • muut epäpuhtaudet kuten esimerkiksi rakenteisiin kertynyt lika
  • maaperän mikrobit ja radon
  • ryömintätilaan jätetyn orgaanisen aineksen mikrobit
  • naapuritilasta tai ulkoa tuleva tupakansavu.

6. Milloin toiminta siirtyy väistötiloihin?

Toiminta siirtyy yleensä väistötiloihin ennen suuria korjaushankkeita. Suunnitelluissa ja aikataulutetuissa korjaushankkeissa väistötilojen tarve on tiedossa hyvissä ajoin. Väistötiloihin saatetaan joutua siirtymään joskus myös nopealla aikataululla, jos esimerkiksi vesivahingon vuoksi toiminnan jatkaminen ei ole tiloissa mahdollista. 

Kaupunki alkaa etsiä toiminnalle korvaavia tiloja myös siinä tapauksessa, jos kuntotutkimusten perusteella tarvittavat laajat korjaukset kestävät liian kauan eivätkä nopeasti toteutettavat toimet paranna tilannetta riittävästi.

7. Miten kauan väistötilojen saaminen kestää?

Väistötilojen hankintaan voi mennä aikaa viikoista kuukausiin riippuen siitä, siirtyykö toiminta väistöön kokonaan vai vain osittain. Aikatauluun vaikuttaa myös se, onko sopivia tiloja jo valmiiksi saatavilla.

Ensisijaisesti selvitetään mahdollisuus siirtää toiminta eri tilaan rakennuksen sisällä tai vaihtoehtoisesti toiseen toimipisteeseen. Toisena vaihtoehtona selvitetään kaupungin omia, tyhjillään olevia sopivia tiloja. Mikäli niitä ei löydy, kartoitetaan muiden kuin kaupungin omistamia väliaikaisia vuokratiloja. Jos niitäkään ei löydy, selvitetään paviljonkimahdollisuutta. Osakorjausten yhteydessä voi tulla kyseeseen myös ns. kuivapaviljonki, jossa ei ole vesipisteitä tai WC-tiloja. 

Yleensä väistötiloja ei ole valmiina, vaan ne täytyy suunnitella ja remontoida sopiviksi. Paviljongit tilataan ulkopuoliselta toimittajalta. Aikaa vieviä vaiheita ovat paviljonkihankkeissa esimerkiksi sopivan paikan etsiminen, mahdollinen kaavoitukseen liittyvä poikkeuslupaprosessi, rakentamisen kilpailuttaminen, rakennusluvan hankkiminen, maanrakennustyöt sekä veden, viemäröinnin ja sähköyhteyksien järjestäminen.

8. Mikä taho voi määrätä tilat käyttökieltoon ja missä tilanteessa näin voidaan tehdä?

Tilojen käyttökielto tarkoittaa hallinnollista pakkokeinoa, jolla valvontaviranomainen (muun muassa terveydensuojeluviranomainen tai aluehallintovirasto) voi kieltää tilojen käytön. 

Kaupunkiympäristölautakunnan ympäristö- ja lupajaosto toimii Helsingissä kunnan terveydensuojeluviranomaisena ja on se taho, joka voi määrätä tilat käyttökieltoon, mikäli kiinteistönomistaja tai toiminnanharjoittaja ei ole ryhtynyt toimenpiteisiin haitan poistamiseksi tai tilojen käytön rajoittamiseksi. Vain jaosto voi purkaa käyttökiellon. Käyttökielto voi koskea myös vain osaa rakennusta tai jotain yksittäistä tilaa. 

Mahdollisia tilojen käytön rajoittamista koskevia tekijöitä voivat olla esimerkiksi poikkeuksellisen korkea radonpitoisuus, asbestin esiintyminen, säteilyvaaratilanne, vakava mikrobivaurio, saastunut juomavesi tai voimakas tupakanhaju. Tapauskohtainen harkinta ja kokonaisuuden arvio ovat keskeisessä roolissa. Yleensä Helsingin kaupungin tilojen käyttöä ei rajoiteta pakkokeinoin, vaan kiinteistönomistaja tai toiminnanharjoittaja ottavat tilat tarvittaessa itse pois käytöstä.

9. Ovatko tilat terveelliset ja turvalliset korjausten jälkeen?

Lähtökohtaisesti tilat ovat terveelliset ja turvalliset, kun rakennuksesta löydetyt sisäilman epäpuhtauksien lähteet, vaurioiden syyt ja vaurioituneet rakenneosat on poistettu tai korjattu siten, että niistä ei ole ilmayhteyttä sisäilmaan. Tämä edellyttää, että ongelmatilat on tutkittu kattavasti ja havaitut viat ja puutteet on korjattu asianmukaisesti. Helsingin kaupungin rakennuksissa sisäilman epäpuhtauslähteet pyritään paikantamaan ja korjaamaan kattavasti hyödyntäen esimerkiksi rakennuksen kuntotutkimuksesta saatuja tietoja.

10. Miksi oireilu jatkuu, vaikka tilat on korjattu?

Joskus yksittäisten henkilöiden oireilu saattaa jatkua huolellisten korjaustenkin jälkeen. Sisäilman koettuun laatuun vaikuttavat epäpuhtauslähteiden lisäksi myös esimerkiksi tilojen viihtyisyys, toimivuus ja sopivuus käyttötarkoitukseensa.

On tärkeää ottaa huomioon, että oireilu ja sairaudet ovat aina monen tekijän summa, eivät pelkästään epäpuhtauksista johtuvaa. Niihin vaikuttavat esimerkiksi henkilön vastustuskyky, riskikäsitykset, yleinen terveydentila, elintavat ja sosiaaliset tekijät. Tutkimustiedon mukaan oireilu voi lisääntyä, jos sisäilma koetaan haitalliseksi, sillä uhan kokeminen käynnistää elimistössä stressireaktion, mistä seuraa fysiologisia vasteita.

Jos oireilu jatkuu korjauksista huolimatta, oireilevia voidaan auttaa yksilöllisten ratkaisujen avulla, esimerkiksi tarjoamalla mahdollisuutta siirtyä toiseen tilaan tai toimipaikkaan. Oireilun syitä ja keinoja oireilusta toipumiseen selvitetään yhdessä terveydenhuollon kanssa. Oireilusta on hyvä ilmoittaa myös kohteen esihenkilölle, joka ilmoittaa asiasta eteenpäin tilojen ylläpidosta vastaavalle taholle. Sisäilma-asiantuntija arvioi yhdessä muiden tahojen kanssa korjausten onnistumista, minkä jälkeen päätetään, miten mahdolliset puutteet korjataan.

11. Milloin ja miten kalusteet ja tavarat puhdistetaan muuton yhteydessä?

Aina muuton yhteydessä on syytä siivota normaali pöly ja lika kalusteista, vaikka kohteessa ei olisi sisäilmaongelmaa. Muuton yhteydessä tarpeeton irtaimisto hävitetään tai toimitetaan kierrätykseen.

Kalusteiden ja tavaroiden perusteellisempi puhdistustarve voi syntyä silloin, kun rakennuksessa on todettu tutkimuksin mikrobivaurioita, kuitulähteitä tai muita kalusteisiin tarttuvia epäpuhtauksia ja sieltä siirrytään toiseen tilaan joko suunnitellusti tai kiireellisesti. Puhdistustarpeen määrittelee kohteen sisäilma-asiantuntija yhdessä muiden tahojen kanssa sisäilmaongelman laadun ja laajuuden perusteella.

Helsingin kaupungilla on irtaimiston puhdistamisessa oma ohje, joka perustuu Työterveyslaitoksen ohjeeseen. Mikäli kalusteissa ja tavaroissa ei ole näkyvää hometta tai selvää hajua, ohjeen mukaan kalusteiden ja tavaroiden perusteellinen puhdistus yleensä riittää. Kovat pinnat voidaan imuroida ja puhdistaa ja tekstiilit pestä vähintään 60°C:ssa tai kemiallisesti. Selkeästi homeiset ja homeelta haisevat tekstiilit, pehmustetut huonekalut tai vastaavat hävitetään.

12. Mitä on radon ja miksi sitä mitataan?

Radon on hajuton, mauton ja väritön radioaktiivinen jalokaasu, joka syntyy maankuoressa uraanin ja toriumin hajoamistuotteena. Radonin radioaktiiviset hajoamistuotteet lisäävät keuhkosyöpäriskiä. Radon onkin tupakoinnin jälkeen toiseksi yleisin keuhkosyövän aiheuttaja Suomessa. Suomessa sisäilman radonpitoisuudet ovat korkeampia kuin useimmissa muissa maissa johtuen geologiasta, rakennustekniikasta ja ilmastosta. Sisäilmaan radon voi päästä talon lattiarakenteissa olevien rakojen kautta.

Säteilylain uudistuessa joulukuussa 2018 Helsingistä tuli mittausvelvoitekunta. Mittausvelvoitekunnissa radonpitoisuus pitää selvittää niillä työpaikoilla, jotka sijaitsevat rakennuksen kellari- ja 1. kerroksessa. Mittausvelvoite on työnantajalla. Radonmittausten tavoitteena on selvittää tilojen radonpitoisuudet, jotta tilojen käyttäjien radonaltistusta voidaan tarvittaessa vähentää. 

Helsingin kaupungin työpaikoilla tehdyissä radonmittauksissa radonpitoisuudet ovat olleet pääsääntöisesti matalia. Mittauskausilla 2018–2019 ja 2019–2020 radonille määritelty raja-arvo on ylittynyt noin 6 %:ssa kohteista. Ylityskohteissa tehdyissä lisämittauksissa on havaittu, että ilmanvaihdon ollessa päällä radonpitoisuudet ovat pysyneet pääosin matalina.

13. Mitä ovat sisäympäristön mikrobit, ja miten ne vaikuttavat terveyteen?

Sisäympäristön mikrobeilla tarkoitetaan muun muassa bakteereja, homeita ja hiivoja. Kansankielessä näistä kaikista puhutaan usein homeena. Mikrobeja ja niiden aineenvaihduntatuotteita esiintyy aina niin sisätiloissa kuin ulkoilmassakin. Mikrobipitoisuudet ja -lajisto vaihtelevat olosuhteiden kuten esimerkiksi vuodenaikojen mukaan. Sisäilman mikrobipitoisuuteen vaikuttavat muun muassa ulkoilman mikrobipitoisuus, pöly, ihmisen toiminta ja ihminen itse sekä mikrobivauriot. Mikrobeilla on elinympäristössämme todettu olevan myös hyödyllisiä terveysvaikutuksia, joten kaikki mikrobialtistuminen ei ole haitallista.

Rakennuksen korjaamattomat kosteusvauriot ovat tutkimusten mukaan yksi hengitystieoireiden ja astman riskitekijä. Syysuhdetta terveysvaikutusten ja kosteusvaurioiden välillä ei kuitenkaan ole voitu todeta, koska ei tiedetä, mitkä tekijät ja mekanismit terveysvaikutuksia aiheuttavat. Tämän vuoksi millekään yksittäiselle mikrobilajille tai mikrobinäytteiden tuloksille ei ole pystytty asettamaan terveysvaikutuksiin perustuvia raja-arvoja. Muiden sairauksien syntymisen osalta riskiä ei ole todettu.

14. Mikä on sädesieni, ja onko sen esiintyminen rakennuksessa terveydelle haitallista?

Sädesienet eli aktinomykeetit ovat bakteereja, jotka muodostavat sienten tavoin rihmastoa ja itiöitä. Aktinomykeettejä kutsutaan myös aktinobakteereiksi. Niihin kuuluvat esimerkiksi streptomykeetit. Sädesienet ovat ympäristössä hyvin tavanomaisia mikrobeja, ja niillä on tärkeitä tehtäviä luonnossa. Sädesieniä esiintyy runsaasti maaperässä, ja niille on tyypillistä mullan ja maakellarin haju. Rakennuksen sisälle sädesientä voi kulkeutua esimerkiksi kengissä tai ulkovaatteissa.

Rakenteissa kasvaessaan sädesienet ovat yksi kosteusvaurioon viittaavista ns. indikaattorimikrobeista, sillä ne viihtyvät kosteissa olosuhteissa. Kosteusvauriot tarjoavat erilaisille mikrobeille hyvät kasvuolosuhteet. Rakenteisiin sädesientä voi kulkeutua vähäisiä määriä myös esimerkiksi ilmavuotojen mukana.

Sädesienten haitallisuutta tilojen käyttäjille arvioidaan samoin kuin muiden tutkimuksissa todettujen mikrobien. Korjaamattomat ja erityisesti laajat kosteus- ja mikrobivauriot ovat yksi astman puhkeamisen riskitekijöistä. Kosteus- ja mikrobivauriot voivat lisätä myös muuta hengitystieoireilua.

15. Mitä ovat VOC ja TVOC?

Lyhenne VOC tarkoittaa kaasumaisia haihtuvia orgaanisia yhdisteitä (volatile organic compouds). TVOC on näiden mittauksissa ilmoitettu kokonaispitoisuus (total volatile organic compouds).

Sisäilmassa on aina pieniä pitoisuuksia jopa satoja erilaisia haihtuvia orgaanisia yhdisteitä, joiden lähteitä ovat esimerkiksi rakennusmateriaalit ja kalusteet, siivous- ja kulutustuotteet sekä ihmiset itse. Erityisesti uusista materiaaleista haihtuu VOC-yhdisteitä enemmän kuin vanhoista, mutta niiden määrä vähenee tavanomaiselle tasolle yleensä 6–12 kuukauden kuluessa. Tehostettu ilmanvaihto nopeuttaa pitoisuuden laimenemista.

VOC-pitoisuudet voivat olla koholla myös materiaalien kastumisen, liian isojen ominaispäästöjen tai vanhenemisen takia. Hetkellisesti VOC-yhdisteiden pitoisuus sisäilmassa voi kasvaa esimerkiksi tilassa tehdyn siivouksen takia, mikä on tavanomaista. 

Sisäilman VOC-yhdisteiden kokonaispitoisuudelle sekä neljälle yksittäiselle yhdisteelle on asetettu asumisterveysasetuksessa toimenpiderajat. Lisäksi Työterveyslaitos on määrittänyt joillekin yksittäisille yhdisteille viitearvoja, jotka ilmaisevat, onko yhdisteen määrä tavanomaisella tasolla. Sisäilman VOC-yhdisteet voivat olla yksi ohimenevien ärsytys- ja hengitystieoireiden aiheuttaja, ja ne voivat aiheuttaa hajuhaittoja.

16. Havaitaanko VOC-mittauksella kaikki kemikaalit sisäilmasta?

Ei havaita. VOC-mittauksissa havaitaan vain sellaiset haihtuvat orgaaniset yhdisteet, joiden kiehumispiste on 50–250 °C. Nämä yhdisteet esiintyvät huoneilmassa kaasumaisessa muodossa. 

VOC-yhdisteiden lisäksi sisäilmassa voi joissain tilanteissa olla myös puolihaihtuvia orgaanisia yhdisteitä (esim. PAH-yhdisteet), erittäin haihtuvia orgaanisia yhdisteitä (esim. asetoni, formaldehydi ja alkoholit) tai hiukkasiin sitoutuneita yhdisteitä. Näiden pitoisuuksien mittaamiseen tarvitaan omat menetelmät. 

Orgaanisten yhdisteiden lisäksi ilmassa voi olla myös epäorgaanisia yhdisteitä kuten häkää, hiilidioksidia, otsonia, typen oksideja, rikkiyhdisteitä tai ammoniakkia.

17. Mitä ovat PAH-yhdisteet, ja millaisia terveysvaikutuksia niihin liittyy?

PAH-yhdisteet eli polysykliset aromaattiset hiilivedyt ovat epätäydellisen palamisen sivutuotteita, ja sisäilmassa niiden lähteitä voivat olla esimerkiksi ulkoilman tupakansavu sekä kreosootti (kivihiilipiki), joka tunnistetaan usein ratapölkyn hajusta. Vanhoissa rakennuksissa kreosoottia on käytetty veden- ja kosteudeneristeenä (tervapaperi, bitumikermi). Lisäksi ulkorakenteissa sitä on käytetty puun kyllästysaineena.

PAH-yhdisteitä syntyy eniten liikenteen, teollisuuden ja energiantuotannon päästöinä (mm. puun pienpoltossa) sekä luonnossa esimerkiksi metsäpalojen aikana. Lisäksi niitä saadaan myös ravinnosta, kuten grillatusta tai savustetusta ruuasta.

Altistumisen määrä, kesto ja altistumisreitti (esim. syömällä, hengittämällä vai koskemalla) vaikuttavat terveysvaikutusten muodostumiseen. PAH-yhdisteet ovat joukko erilaisia yhdisteitä, joiden terveysvaikutuksissa on eroja. Eniten on tutkimustietoa kevyimmän yhdisteen naftaleenin sekä raskaimman yhdisteen bentso[a]pyreenin terveysvaikutuksista. Näille on annettu toimenpiderajat asumisterveysasetuksessa. Pääkaupunkiseudulla seurataan ulkoilman bentso[a]pyreenin pitoisuuksia.

18. Millä menetelmillä rakennusten mikrobivaurioita tutkitaan?

Pääsääntöisesti rakennuksiin tehdään kattavat sisäilma- ja kosteustekniset kuntotutkimukset, joiden yhteydessä otetaan mikrobinäytteitä rakennusmateriaaleista. Rakennusmateriaalinäytteiden etu on se, että niiden avulla voidaan paikantaa mikrobivaurio ja selvittää myös vaurion laajuutta.

Tutkimukset aloitetaan selvittämällä rakennepiirustuksista kosteudelle alttiit rakenteet sekä pitämällä kohteessa alkukatselmus. Materiaalista ei aina tarvitse ottaa mikrobinäytettä, mikäli mikrobikasvu on silmin havaittavaa. Esimerkiksi vesivahingon yhteydessä havaitut kosteus- ja mikrobivauriot voidaan joissain tapauksissa korjata ilman tutkimuksia. Kosteus- ja mikrobivauriot tulee aina korjata riippumatta näytteen tuloksista.



20.08.2021 16:02