Sisäilman vaikutus terveyteen

Hyvä sisäilma edistää terveyttä, työtehoa ja oppimista. Terveyttä ja hyvinvointia tukeva sisäympäristö edellyttää hyvän sisäilman lisäksi viihtyisiä, toimivia ja käyttötarkoitustaan vastaavia tiloja.

Suomessa sisäilman laatu on keskimäärin hyvällä tasolla esimerkiksi muihin Euroopan maihin verrattuna. Tästä poikkeuksena on sisäilman radon, jonka pitoisuudet voivat tietyillä alueilla Suomessa olla suurempia kuin useimmissa muissa maissa.

Sisäilman laatua voivat heikentää erilaiset epäpuhtaudet tai olosuhteet. Ne voivat myös aiheuttaa tilojen käyttäjille haittaa tai oireita. Tavallisissa työ- ja toimistoympäristöissä sisäilman epäpuhtauksien pitoisuudet aiheuttavat enimmäkseen lieviä oireita, jotka menevät ohitse, kun tiloissa ei oleskella tai rakennuksen viat korjataan.

Sisäilmaan liittyvää oireilua tai olosuhdehaittaa saattavat aiheuttaa esimerkiksi

• väärä lämpötila
• veto
• kuiva huoneilma
• puutteellinen ilmanvaihto
• tilan liian suuri käyttäjämäärä
• kosteus- ja mikrobivauriot
• pöly ja kuidut
• huono siivous
• rakennus- ja sisustusmateriaalien kemialliset päästöt
• tupakansavu
• erilaiset hajut
• sisäilmaan kulkeutuvat allergeenit kuten siitepöly tai eläinpöly
• pienhiukkaset ja muut ulkoilman epäpuhtaudet.
  

Sisäilmahaittaan liitettyjä oireita ovat muun muassa

• silmien, hengitysteiden ja ihon ärsytysoireet
• yleisoireet (esimerkiksi väsymys tai päänsärky)
• keskittymisvaikeudet
• hengitystieoireet (esim. ylähengitystieoireet, yskä tai hengityksen vinkuminen).
  

Esimerkiksi riittämätön ilmanvaihto tai liian kuiva tai lämmin sisäilma voi aiheuttaa yleisoireita kuten päänsärkyä ja väsymystä. Huonon sisäilman aiheuttamat oireet voivat heikentää työ- ja oppimiskykyä.

Oireilu on monen tekijän summa ja aina yksilöllistä. Siihen vaikuttavat esimerkiksi henkilön vastustuskyky, riskikäsitykset, yleinen terveydentila, elintavat ja sosiaaliset tekijät. Tästä syystä vain osa samassa tilassa oleskelevista saattaa oireilla. Oireilua voi myös esiintyä, vaikka tiloissa ei olisi todettu epäpuhtauksia. Oireilun syyt tulee aina selvittää terveydenhuollossa, jotta oireilevaa henkilöä voidaan auttaa toipumaan.

Monet eri tekijät voivat aiheuttaa hyvin samankaltaisia oireita, ja siksi yksinomaan oireiden perusteella ei pystytä päättelemään, mikä rakennuksessa on vialla. Sisäilmaongelman selvittämisen lähtökohtana tulee aina olla riittävän laajat kuntotutkimukset. Moneen sisäilmaa heikentävään tekijään voidaan puuttua ylläpito- ja siivoustoimin sekä huolehtimalla riittävästä ja toimivasta ilmanvaihdosta.

Sisäilman epäpuhtauksien yhteys sairauksiin

Joihinkin sisäilman epäpuhtauksiin liittyy sairastumisen riski, kun altistuminen on voimakasta ja pitkäaikaista. Korjaamattomat ja erityisesti laajat kosteus- ja mikrobivauriot ovat yksi astman puhkeamisen riskitekijöistä. Kosteus- ja mikrobivauriot voivat lisätä myös muuta hengitystieoireilua. Havaitut vauriot tulee korjata ja niiden syyt selvittää riippumatta siitä, oireillaanko rakennuksessa vai ei.

Eniten sisäilmaan liittyvää terveyshaittaa ja sairastumisen riskiä Suomessa aiheuttavat

• ulkoilmasta kulkeutuvat pienhiukkaset (sydän- ja verisuonitaudin riskitekijöitä)
• tupakansavu (mm. syövän riskitekijä)
• radon (keuhkosyövän riskitekijä)
• kosteusvauriot (astman riskitekijä).
  

Edellä mainittujen epäpuhtauksien lisäksi sisäilmaan päässyt asbesti on keuhkosyövän riskitekijä. Lisääntynyt syöpäriski liittyy myös sisäilmassa esiintyviin PAH-yhdisteisiin. Kaikkien epäpuhtauksien terveysvaikutukset riippuvat altistumisen voimakkuudesta ja kestosta, eli vähäiset tai tavanomaiset pitoisuudet eivät välttämättä lisää riskiä merkittävästi verrattuna muihin sairauksien riskitekijöihin.

Työkaluja sisäilman laadun ja oireilun laajuuden selvittämiseksi

Sisäilmaan liittyvän oireilun ja sisäilman koetun laadun kartoittamiseen, altistumisolosuhteiden arviointiin ja terveydellisen merkityksen arviointiin on Helsingin kaupungilla käytössä erilaisia työkaluja ja toimintamalleja.

Olosuhde- ja sisäilmakyselyt: Sisäilman koettua laatua ja käyttäjien oireilua voidaan kartoittaa erilaisten kyselyiden avulla. Näitä ovat esimerkiksi ympäristöministeriön kuntotutkimusoppaaseen perustuva olosuhdekysely, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kehittämä oppilaiden sisäilmakysely sekä Työterveyslaitoksen kehittämä työpaikan sisäilmastokysely. Sisäilmaan liittyvien ongelmatilanteiden ratkaisussa tulee kuitenkin käyttää ensisijaisesti riittävän laajaa rakennusteknistä tutkimusta ja mahdollisten epäpuhtauslähteiden selvittämistä.

Altistumisolosuhteiden arvio: Sisäilmatutkimuksen osana voidaan teettää altistumisolosuhteiden arvio, jonka tekee rakennusterveysasiantuntija. Sen avulla selvitetään, poikkeavatko rakennuksen tai yksittäisen tilan olosuhteet tavanomaisesta. Arvioinnissa otetaan huomioon epäpuhtauksille ja olosuhdehaitoille altistumisen todennäköisyys, määrä, laatu ja kesto. Arvioinnissa käytetty poikkeavan altistumisolosuhteen luokittelu on 1) epätodennäköinen, 2) mahdollinen, 3) todennäköinen ja 4) erittäin todennäköinen.

Terveydellisen merkityksen arviointi: Rakennuksen terveydellisen merkityksen arvioinnin tekee työterveyslääkäri. Arviointi perustuu rakennusterveysasiantuntijan laatimaan altistumisolosuhteiden arviointiin, ja siinä otetaan huomioon myös rakennuksessa oleskelevien terveys (kuten oireilu, sairaudet ja poissaolot). Lisäksi siinä otetaan huomioon tilojen käyttöön liittyvät tekijät (mm. altistumisaika, työolot ja työn erityispiirteet). Rakennuksen terveydellisen merkityksen luotettavaan arviointiin ei ole olemassa yhtä yksittäistä mittaus- tai määritysmenetelmää.

JAA

19.08.2021 16:08