Maa- ja kallioperä – Usein kysyttyä

Minkälaista maata tontillani on?

Helsingin alueen maaperä on varsin monimuotoista. Lisäksi kallionpinnan korkeussuhteet vaihtelevat paljon, joten maaperä voi vaihdella paksusta savikosta kalliopaljastumiin lyhyelläkin matkalla. Hyvin yleispiirteisen käsityksen siitä, sijaitseeko tontti selkeästi savipohjaisella alueella, saa koko kaupungin kattavasta Karttapalvelusta > Ympäristö jaluonto > Geotekniset kartat > Maaperäkartta.

Mikä on pohjatutkimus?

Pohjatutkimuksella tarkoitetaan rakentamisalueen maapohjan ominaisuuksien selvittämistä niin sanottua  pohjarakennussuunnitelmaa tai pohjarakennuslausuntoa varten. Pohjatutkimukset käsittävät yleensä maaperästä ja tulevasta rakenteesta riippuen kairauksia, näytteenottoa ja pohjavedenpinnan havainnointia. Tavallisimpia kairauksia ovat painokairaus, siipikairaus, heijarikairaus ja porakonekairaus. 

Tarvittavien tutkimusten määrä riippuu kohteen laajuudesta. Yleisenä sääntönä on kuitenkin, että yksi kairauspiste kohteessa on liian vähän; esimerkiksi pientalossa tutkimuspisteitä tulisi olla vähintään jokaisessa nurkkapisteessä. Ennen tutkimusten teettämistä kannattaa selvittää, mitä pohjatutkimustietoja kaupungin tietokannasta jo löytyy Soili-palvelu ammattilaisille (maksullinen).

Mistä tiedän pohjaveden pinnan tason?

Tontilla olevasta kaivosta tai varsinaisesta pohjavesiputkesta saa mitattua pohjaveden pinnan tason. Kaupungin pohjavesitietokannassa on havaintotietoja joistakin jatkuvassa seurannassa olevista pohja- ja orsivesiputkista (http://pohjavesi.hel.fi).

Mistä saan tietoa radonista?

Radonkaasua esiintyy kaikkialla maa- ja kallioperässä. Se on syöpäriskiä nostava kaasu, jonka haitallisuutta kuvataan radonaktiivisuudella. Yleinen käsitys on, että radon on haitallisin kantavilla moreeni- ja kallioalueilla. Helsingissä radoniin liittyvää tutkimustietoa antaa Ympäristöpalvelut.

Normaalisti radonin haittavaikutukset eliminoidaan tiivistetyillä rakenteilla ja tuuletetuilla alapohjarakenteilla riippumatta tontin radonaktiivisuudesta. Varautuminen on halpaa rakennuksen suunnittelu- ja rakentamisvaiheessa, mutta jälkikäteen toteutettuna radonsuojauksen tehokkuus on huonompi ja kustannukset ovat huomattavasti suuremmat verrattuna uudisrakentamisvaiheeseen. Aiheesta löytyy runsaasti lisätietoa Säteilyturvakeskuksesta. 

Perustamistavan valinta?

Perustuksen tehtävä on siirtää rakenteista syntyvä kuormitus maan tai kallion varaan siten, että rakenne kestää ja toimii vaurioitumatta suunnitellun käyttöajan. Rakenteet perustetaan kantavaan maakerrokseen ulottuvalla perustusrakenteella, joista yleisimpiä ovat antura-, laatta-, pilari- ja paaluperustus. Perustamistapa määritetään pohjasuhteiden ja ylärakenteen sekä sen aiheuttaman kuormituksen perusteella. 

Perustamistavan valinnassa on otettava huomioon sekä rakenteen sallittu painuma että perustuksen riittävä varmuus maapohjan murtumista vastaan. Perustamistavan määrittelee yleensä pohjarakenteiden suunnitteluun erikoistunut pohjarakennesuunnittelija. Luettelo päteväksi todetuista suunnittelijoista löytyy osoitteesta www.fise.fi.

Mitä paalutus maksaa?

Paalutuksen hinta riippuu käytetystä paalutusmenetelmästä. Maan varaan perustettaessa käytetään yleisesti joko anturoita seinälinjojen alla ja joko ohutta maanvaraista tai reunavahvistettua laattaa, kun taas paaluperustus koostuu paalutuksesta, paaluanturoista, sokkelipalkistosta paaluanturoiden välillä sekä kantavasta lattiasta. 

Paaluperustuksen kustannus riippuu paalupituudesta ja paalun materiaalista. Uudisrakentamisessa yleisin paalutyyppi on tällä hetkellä teräsbetonipaalu, mutta teräspaalut ja teräksiset palkistot ovat yleistymässä. Teräsbetonipaalu on halvin kantavuuteensa nähden, mutta edellyttää raskaan paalutuskaluston käyttämistä verrattuna teräspaaluun. 

Esimerkiksi betonipaaluperustuksen hinta yksikerroksisessa rakennuksessa on noin 100 euroa rakennuksen kerrosneliötä kohden paalupituuden ollessa 10 metriä ja kaksikerroksisessa noin 60 euroa/m². Maan varaan, noin metrin syvyyteen perustettaessa vastaavat hinnat ovat noin 60 euroa/m² ja 40 euroa/m².

Mitä tarkoittaa rakennettavuusselvitys?

Rakennettavuusselvityksessä arvioidaan rakennusten ja rakenteiden teknillistaloudellisesti edullisimmat pohjarakennustavat tonttikohtaisesti. Arvioinnissa hyödynnetään käytettävissä olevia pohjasuhdetietoja. Myös rakennusten edullisin sijainti selvitetään asemakaavan niin salliessa. Rakennettavuusselvityksessä määritetään alustavien perustamistapojen ohella myös maanalaisten kellarien rakentamisedellytykset sekä arvioidaan rakennusten pohjarakennuskustannukset. Pihojen ja putkijohtojen osalta määritetään odotettavissa olevan painuman suuruusluokka sekä mahdollisesti tarpeelliset toimenpiteet painumien vähentämiseksi.

Millainen on puuperustus?

Puusta tehtyjä perustusrakenteita ovat hirsiarina tehtynä joko suoraan maan varaan tai puupaalujen välityksellä kantavan maan varaan. Vielä 1960-luvulla Helsingissä rakennettiin kerrostaloja, joiden perustamistapa oli puupaaluperustus. Puisten perustusrakenteiden suurin riski on lahoaminen, mikäli pohjaveden pinta alenee. Puisia perustusrakenteita käytettiin ennen yleisesti savikoilla rakennusten ja viemärien yhteydessä. Nykyisin puisia perustusrakenteita käytetään vain työnaikaisissa tilapäisperustuksissa.

Tarvitaanko pohjatutkimuksia?

Kyllä. Pohjatutkimuksella tarkoitetaan tässä yhteydessä maastossa suoritettuja kartoituksia, kairauksia ja maanäytteenottoja. Rakennuspaikan pohjasuhteita on mahdoton selvittää silmämääräisesti lukuun ottamatta kallioista tonttia. Helsingissä maa-alueilla tunnetaan yleispiirteiset pohjasuhteet, mutta tiedot eivät ole riittäviä rakennusten perustusten suunnitteluun ja taloudelliseen toteutukseen. Kaupungilla on kuitenkin arkistotietoja, joiden avulla asiantuntija voi laatia oikein mitoitetun pohjatutkimusohjelman. Pohjatutkimuksen perusteella laaditaan rakentamista varten pohjarakennussuunnitelma, jossa esitetään rakennusten ja muiden rakenteiden perustamistavat. Lue myös kohta "Perustamistavan valinta."

Kuka tekee pohjatutkimuksia ja geoteknistä suunnittelua?

Yrityksille ja kuntalaisille pohjatutkimuksia tekevät yksityiset alan yritykset. Pohjatutkimukset ovat lähtötietoa ns. geotekniselle suunnittelulle ja pohjarakennussuunnittelulle. On kuitenkin huomattava, että pohjarakennussuunnittelu on asiantuntijatyötä, joten halpoihin ”pohjatutkimus- ja pohjarakennuslausuntoihin” kannattaa suhtautua varauksella. Katso myös, mitä on neuvottu kohdissa "Perustamistavan valinta" sekä "Minkälaista maata tontillani on."

Kuka louhii lähistöllä?

Meneillään olevista louhinnoista ei ole olemassa keskitettyä informaatiokanavaa. Jos epäilee louhintojen aiheuttaneen vaurioita, on syytä ottaa yhteyttä louhintaurakoitsijaan. Työmaalla on informaatiotaulu, josta selviävät rakentamisen eri osapuolet. Mikäli kyse on maanalaisesta louhinnasta, taulu saattaa olla kovinkin etäällä kohteesta. Tällöin louhinnoista saattaa saada tietoa seuraavilta tahoilta: Kaupunkiympäristön toimialan Maa- ja kallioperäyksikkö, Helen, HSY tai Senaatti-kiinteistöt. Viime kädessä asiaa voi tiedustella poliisilta, koska kaikista räjäytystöistä tulee tehdä ilmoitus heille (kirjaamo.helsinki(at)poliisi.fi). Usein myös rannikkotykistön ammuntojen ikkunoihin kohdistuneet paineiskut aiheuttavat epäilyn maanalaisesta louhinnasta.

Maanalainen rakentaminen

Helsingin alla on yli 13 miljoonaa kuutiometriä kalliokattoisia tunneleita ja muita maanalaisia tiloja. Mikäli olet suunnittelemassa rakennusta, jossa joudutaan louhimaan tai suunnitellaan poranreikiä maalämmön talteenottoon, on syytä selvittää mahdolliset alapuoliset tunnelitilat. Tietoja saa johtotietopalvelusta.

Saanko rakentaa kellarin?

Jos voimassa oleva asemakaava ei kiellä kellarin rakentamista, kellarin saa rakentaa edellyttäen, ettei siitä aiheudu vahinkoa ympäristölle. Rakentamiselle on kuitenkin Helsingissä useita ehtoja ja rajoituksia. Esimerkiksi savialueilla pohjavesi alenee käytännössä aina, mikä aiheuttaa ympäristöön painaumariskin saven varaan perustetuilla rakenteilla ja tonttialueilla. Myös mahdollisten puupaaluperustusten lahoamisriski on olemassa. Rakennettaessa tulva-alueella tai viemäriverkoston padotuskorkeuden alapuolella, on vastuu vahingoista aina kiinteistön omistajalla.

Maanalainen kellari voidaan toteuttaa vesitiiviinä, jolloin pohjaveden alenemaa ei synny. Kantavilla moreeni- ja kallioalueilla kellarin rakentamismahdollisuudet ovat usein hyvät. Kellarin rakentamisedellytykset kannattaa aina selvittää ennen tontin hankkimista. Rakentamisen edellytykset selvitetään aina tapauskohtaisesti. Selvitystä varten ota yhteys rakennusvalvontaan.

Taloni on haljennut tai painunut – mistä se johtuu?

Rakennusten vaurioitumiseen on useita syitä: epätasaisen painuman salliva maanvarainen perustus, routiminen, raskas tärinää aiheuttava liikenne, lähistöllä tärinää aiheuttava työmaa, pohjaveden alentuminen savialueella, suuri lehtipuu rakennuksen vieressä jne. Usein rakennus on vaurioitunut monen tekijän yhteisvaikutuksesta.

Painuminen on yleensä mahdollista vain pehmeikköalueilla. Erityisesti rakennuksen epätasainen painuminen aiheuttaa vaurioita – kuten halkeamia. Epätasainen painuminen saattaa johtua erilaisista maakerroksista rakennuksen alla, kuten kiilamaisesta savikerroksesta ja/tai rakennuksen aiheuttamasta epätasaisesta kuormituksesta maapohjaan. Joskus syynä saattaa olla maaperän ylimääräinen kuormitus rakennuksen vieressä (esim. pihatäytöt tai jälkikäteen rakennettu katu).

Rakennuksen taloudellinen korjaaminen edellyttää tietoja pohjasuhteista ja perustamistavasta sekä vaurion synnyn todellisesta syystä. Monesti rakennus korjataan puutteellisin tiedoin, eli ei puututa todelliseen syyhyn vaan hoidetaan oireita, jolloin on mahdollisuus, että vaurio uusiutuu. Syyn selvittäminen on asiantuntijallekin joskus erittäin haastava tehtävä. Rakennuksen tiedot selviävät rakennusvalvonnan arkistotietojen avulla, mikäli omia piirustuksia ei ole käytettävissä. Jos arkistotietojakaan ei ole, on perustamistapa selvitettävä kaivamalla perustukset varovasti esiin.
Tarkista ympäristössä mahdollisesti käynnistyneiden rakennushankkeiden vaikutus ottamalla yhteys työmaahan.

Kaupungilla on rajallinen mahdollisuus tarkastaa vauriotapauksia kaupungin omien hallintokuntien toimeksiannosta. Jos kaupungin epäillään olevan vaurion aiheuttaja, tulee ottaa ensin yhteys ao. toimialaan tai laitokseen.

Pihani näyttää painuneen – mikä neuvoksi?

Painuminen on yleensä mahdollista vain pehmeikköalueilla. Painumisen suuruus ja nopeus riippuvat pohjasuhteista (painuvan maakerroksen paksuudesta ja ominaisuuksista) ja kuormituksen suuruudesta. Saven painuminen on kuin pesusienen kasaan puristuminen, kun osa savessa olevasta huokosvedestä puristuu ulos. Painuman suuruus on yhtä suuri kuin veden poistuma. Prosessi on hidas ja kestää paksulla savikolla kymmeniä vuosia koko ajan hidastuen.

Yleisin syy pihan (saven) painumaan on maan pinnalle sorasta tehty täytemaakerros. Toinen syy on pohjaveden alentuminen, jolloin saveen kohdistuu nosteen pienenemisen takia kuormitus saven omasta painon lisäyksestä. Muitakin syitä löytyy, muun muassa kasvit haihduttavat kuivana kautena pintasavikosta vettä.

Painuman todellisen syyn selvittäminen edellyttää usein asiantuntijan selvityksiä sekä painumamittauksia. Katso myös, mitä on neuvottu kohdassa "Minkälaista maata tontillani on."

Taloni tärisee – onko se vaarallista?

Rakennuksen tärinä johtuu yleensä joko rakentamisen tai raskaan liikenteen vaikutuksesta. Rakentamisessa syntyy tärinöitä lähinnä louhinnoista, paalutuksista, pontituksista sekä tiivistystöistä. Nämä haitat ovat väliaikaisia.

Pitkäaikaista ja häiritsevää liikennetärinää saattaa aiheutua rata- tai ajoneuvoliikenteestä erityisesti savikkolla, jos läheinen liikenneväyläon epätasainen.

Ihmisen häiritseväksi aistima tärinä (heilahdusnopeus v_w95 0,2–0,6 mm/s) ei aiheuta vaurioita normaalikuntoisille rakennuksille. Rakennuksen vaurioitumisherkkyys riippuu perustuksista ja rakennuksen runkorakenteesta sekä verhoilusta. Matalilla taajuuksilla (liikenne ja maanrakennustyöt) tyypillisen tiiliverhoillun rakennuksen ”sallittu” tärinäraja on 2–5 mm/s, jolloin saattaa syntyä arkkitehtonisia halkeamia. Räjäytystöissä tärinän heilahdustaajuus on luokkaa 30–70 Hz, jolloin herkässä rakennuksessa ”sallittu” tärinäraja on luokkaa 15–30 mm/s. Sallituista liikennetärinöistä ei Suomessa ole standardeja, mutta VTT on julkaissut Norjassa käytössä olevaan standardiin perustuvan ohjeistuksen, jota sovelletaan Helsingin kaupungin hankkeissa.

Jos on pienintäkään epäilystä, että rakentamisesta voi aiheutua vaurioita naapurustossa, on syytä teettää ennen ja jälkeen rakentamista katselmukset puolueettomalla asiantuntijalla. Lisäksi tärinän suuruus on helppo mitata koko rakennustyön ajan rakennuksen perustuksiin kiinnitetyllä mittarilla. Normaalisti paalutus- ja louhintatöissä urakoitsija mittaa lähimmistä varjeltavista rakennuksista tärinän heilahdusnopeuden. Mittaustulos ohjaa rakentamisen työtapoja.

Voiko taloni tai tonttini jäädä tulvan alle?

Helsingin alueella on varauduttu seuraavien tulvatyyppien varalle:

– meriveden pinnan (äkillinen) nousu
– Vantaanjoen pinnan nousu
– rankkasadetulvat
– putkirikoista johtuvat tulvat
– patomurtuma (Silvolan tekoallaspato).

Tulvatilannetta valvovat Pelastuslaitos ja kulloinkin kyseeseen tulevat muut viranomaiset.

Osoitteesta http://meri.hel.fi löytyy seuraavat tiedot:

– Helsingin lähivesien sää reaaliajassa
– turvalliset rakentamiskorkeudet
– suurin merkitsevä aallonkorkeus.

Alimmat suositeltavat rakentamiskorkeudet N2000-järjestelmässä on esitetty kaikille Suomen mareografiasemille julkaisussa Tulviin varautuminen rakentamisessa - Opas alimpien rakentamiskorkeuksien määrittämiseksi ranta-alueilla. Niihin on lisättävä paikkakohtainen aaltoiluvara ja matalissa lahtien pohjukoissa tuulen aiheuttama paikallinen kallistus. Suositukset koskevat tavanomaista rakentamista, jonka suunniteltu käyttöaika on pari sataa vuotta ja jonka voidaan hyväksyä joutuvan tänä aikana kerran tulvalle alttiiksi. Helsingissä alin suositeltava rakentamiskorkeus ilman aaltoiluvaraa on +2,8 (N2000).

Turvalliset rakentamiskorkeudet Helsingin rannikolla -sovellus ilmoittaa yli 200 Helsingin rannikon pisteessä tason, johon yhtenäinen vesi voi nousta vuosina 2020, 2050 ja 2100. Annettu suositus vastaa sitä korkeutta johon vesi yltää kerran vuoden aikana todennäköisyydellä 0,4%. Tämä on sama todennäköisyys kuin Suomen ympäristökeskuksen Ympäristöoppaassa 2014. Helsingin niemellä turvalliset rakentamiskorkeudet vaihtelevat välillä +3,4 - +4,0 (N2000).

 28.9.2019
 

JAA

06.12.2019 05:45