Maaperä

Helsingin seudun maaperä on muodostunut pääosin viimeisimmän jäätiköitymisen aikana ja sen jälkeen kun sulavan jäätikön reuna vetäytyi alueen yli noin 13 000 vuotta sitten.

Helsingissä tyypillinen maaperän kerrosrakenne on seuraava. Alinna kallion päällä on korkeintaan muutaman metrin paksuinen silttimoreeni- tai hiekkamoreenikerros. Moreeni reunustaa kalliomäkiä siten, että sitä on yleensä eniten mäen kaakkoispuolella. Moreenin päällä saattaa olla hiekkakerros, joka on alun perin jäätikköjokien kuljettamaa ainesta. Moreenin tai hiekan päällä on paikoin paksuja savikerroksia.

Harjujen ja moreenimäkien reunoilla saattaa olla saven tai muun kerroksen päällä vielä rantavoimien harjuista tai moreeneista uudelleen kerrostamia hiekkoja. Ylinnä on yleensä ohut kerros eloperäisiä maalajeja kuten turvetta ja liejua. Helsingin alueella moreeniselänteiden ja usein myös harjujen suunta on kaakkoinen tai eteläkaakkoinen.

Maakerroksen paksuus ylittää Helsingissä harvoin muutamaa metriä, mutta varsinkin savikerrokset voivat joskus yltää jopa 20 metrin syvyyteen. Helsingin alueesta on noin 35 % kallioalueita, 20 % moreenia, 15 % hiekka-sora-alueita ja noin 30 % on savien peitossa.

Helsingin soista suurin osa on kuivattu ja täytetty, mutta muutamia pieniä soita on säilynyt lähes luonnontilaisina.

Helsingin luokitellut pohjavesialueet ovat Itä-Helsingin hiekka- ja soramuodostumissa sekä kallioruhjeissa. Luokan I eli veden hankinnan kannalta tärkeitä pohjavesialueita ovat Vuosaaren, Vartiokylänlahden ja Tattariharjun pohjavesialueet, joita pidetään poikkeusolojen talousvesivarastoina ja joiden veden laatua seurataan. Kallahden pohjavesialue kuuluu luokkaan III. 

 

JAA

19.04.2020 15:11