Suoraan sisältöön

Kulttuuriympäristöt

Pihat, puistot ja puutarhat

Helsingissä on puistoja yhteensä yli 1 000 hehtaaria. Hienointa kulttuuriluontoa löytyy vanhoilta kartanopihoilta ja -puistoista, joiden historia saattaa ulottua jopa 1500-luvulle.  

Puistoissa on metsiköitä ja monenlaisia avoimia ja puoliavoimia elinympäristöjä, joissa on monipuolista puu- ja muuta kasvilajistoa. Esimerkiksi vanhat, lahoavat jalot lehtipuut tarjoavat kasvupaikkoja linnuille sekä harvinaistuville kääville, sammalille ja hyönteisille.  

Niityt ja pellot

Peltoja ja niittyjä on yhteensä noin 1000 hehtaaria, siirtolapuutarhoja ja viljelypalstoja noin 50 hehtaaria. Ne tuovat vaihtelua sekä maisemaan että lajistoon. 

Sekä kasveissa että eläimissä on avoimille paikoille sopeutuneita lajeja, esimerkiksi peltolintuja ja niityillä viihtyviä perhosia. Hakamaat ovat aluskasvillisuudeltaan niittymäisiä, mutta niissä on myös puustoa. Ne pysyvät avoimina laidunnuksen tai niiton avulla, kuten niitytkin. 

Katuvihreä ja uusympäristöt

Katuvihreät ovat maisemallisesti ja liikenteen suojavyöhykkeinä tärkeitä hoidettuja viheralueita. Niitä on yhteensä noin 450 hehtaaria. Teiden ratojen pientareille  leviää helposti tulokaskasveja. 

Myös uusympäristöt ovat viljelykarkulaisten ja tulokkaiden valtakuntaa. Sellainen syntyy, kun ihminen jättää muokkaamiaan alueita oman onnensa nojaan esimerkiksi liikenneväylien varsille tai erilaisille läjitys- ja varastointialueille. Niitä peittävät yksivuotiset ja kasvien keskinäisessä kilpailussa heikosti menestyvät lajit. Mukana voi olla myös tulokaslajeja, kuten esimerkiksi valkomesikkä ja litutilli. 

Tällainen ruderaatti muuttuu niityksi, kun sen seuraavassa vaiheessa valtaavat suurruohot, kuten esimerkiksi pujo ja seittitakiainen. Myöhemmin alue saattaa pensoittua ja metsittyä.



JAA
10.10.2018 13:30