Suoraan sisältöön

Kaupunkiluonnon erityispiirteet

Kaupunkiluonto on monipuolista, se vaihtelee lähes luonnontilaisesta ihmisen voimakkaasti muokkaamaan luontoon. 

Ihminen suosii usein nuoria kehitysvaiheita, esimerkiksi yksipuolisia nurmikoita. Kehitysvaiheet saattavat myös sekoittua erikoisilla tavoilla. Esimerkiksi nurmikolla voi kasvaa hyvinkin vanhoja puita. 

Lisäksi luontoalueet ovat pienikokoisia ja niin eristyneitä, että niiden eliöillä ei ole kosketusta lähialueiden lajikumppaneihin. Tämä hankaloittaa niiden lisääntymistä ja voi heikentää geeniainesta. Lopulta pienikokoiset elinympäristöt ja niiden lajisto häviävät.

Ihmisen vaikutus näkyy luonnossa usealla tavalla. Esimerkiksi ihmisen aiheuttama maaperän rehevöityminen yksipuolistaa luontotyyppejä ja lajistoa, typensuosijat, mm. nokkonen, yleistyy. Samalla harvinaiset lajit harvinaistuvat entisestään. 

Toisaalta ihminen on lisännyt voimakkaasti lajistollista monimuotoisuutta. Helsingistä löytyy edelleen mm. purjelaivakauden aikaisia ns. painolastikasvilajeja ja venäläisiä sotatulokkaita historian eri vaiheilta. Rakennetussa ympäristössä lajirikkaus on suurin kartanopuistoissa mutta myös pihat ja puutarhat voivat olla monimuotisia.

Uusien lajien leviämisellä voi olla yllättävä kääntöpuoli. Uudet tulokaslajit saattavat osoittautua haitallisiksi vakiintuneelle lajistolle ja muuttaa myös luontotyyppejä.

Haitallisiksi todettuja vieraslajeja onkin ryhdytty välttämään ja torjumaan. Luonnonsuojelulain mukaan vierasperäistä lajia ei saa päästää leviämään luontoon, jos on aihetta epäillä, että siitä voi syntyä pysyvä kanta.



JAA
06.12.2019 03:56