Suoraan sisältöön

Pohjaeläimet, eläin- ja kasviplankton

Pohjaeläinlajisto on Helsingin ja Espoon merialueilla melko yksipuolinen johtuen osittain rehevöitymisestä ja jokien tuomasta suuresta kiintoainesmäärästä.

Ulkosaaristossa pääosan lajistosta muodostavat liejusimpukat, sisäsaaristossa pohjaeläinlajisto koostuu pitkälti surviaissääskien toukista ja harvasukamadoista. Yleisimmin esiintyviä tulokaslajeja pohjaeläimistössä ovat vaeltajakotilo (Potamopyrgus antipodarum), amerikanmonisukamato (Marenzelleria-suku) ja kaspianhalkoisjalkainen eli kaspianmassiainen (Hemimysis anomala).

Viime vuosina Itämeren alueella huomiota herättänyttä amerikankampamaneettia (Mnemiopsis leidyi) on löydetty myös Helsingin edustalta keväällä 2008. Merentutkimuslaitos on havainnut amerikankampamaneettien lisääntyvän myös pohjoisella Itämerellä. Kampamaneetit syövät eläinplanktonia ja kalanpoikasia, joten jos laji runsastuu paljon, se saattaa vaikuttaa kalakantojen kokoon. Näin on käynyt esimerkiksi Mustallamerellä, jossa kalakannat ovat kampamaneetin takia romahtaneet. Laji ei ole vaarallinen ihmisille.

Veneilijät tuntevat hyvin merirokon (Balanus improvisus), joka kiinnittyy tiukasti erilaisille vedenalaisille pinnoille. Merirokko on saapunut Eurooppaan Pohjois-Amerikasta ja tullut Suomeen jo 1860-luvulla. Merirokko aiheuttaa ihmisille haittaa kiinnittyessään veneiden pohjiin, jolloin polttoaineenkulutus kasvaa ja pohjia joudutaan puhdistamaan ja maalaamaan suojamaalilla.

Petovesikirppu (Cercopagis pengoi) on eläinplanktonlaji. Runsaana esiintyessään petovesikirput takertuvat helposti toisiinsa ja kalastajien verkkoihin. Näin kirput tukkivat pyydyksiä ja aiheuttavat haittaa kalastajille.

Rantavyöhykkeillä esiintyviin tulokaslajeihin kuuluu tiikerikatka (Gammarus tigrinus), jota löydettiin runsaasti kesällä 2007. Tiikerikatka on alun perin kotoisin Pohjois-Amerikasta. Suomenlahdella laji havaittiin ensimmäisen kerran vuonna 2003, joten leviäminen Helsingin rannoille on tapahtunut nopeasti. Tiikerikatka voi syrjäyttää Itämeren alkuperäisiä katkalajeja; näin oli osassa vuonna 2007 tutkituista Helsingin alueista todennäköisesti tapahtunutkin, sillä paikoin tiikerikatka oli jo ylivoimaisesti vallitseva laji.

Kasviplanktoniin kuuluva panssarisiimalevä (Prorocentrum minimum) viihtyy rannikon runsasravinteisissa vesissä. Suomenlahdelle se on levinnyt 1990-luvun alussa.

Suomenlahdella on havaittu myös muita tulokaslajeja, jotka ovat muualla osoittautuneet paikoin haitallisiksi tulokkaiksi. Esimerkiksi itäisellä Suomenlahdella ovat esiintyneet vaeltajasimpukka (Dreissena polymorpha) ja valekirjosimpukka (Mytilopsis leucophaeata). Helsingin merialueilla näitä ei toistaiseksi ole havaittu.



JAA
18.02.2019 09:32