Asunnon sisäilma

Ilmanvaihdosta yleisesti

Ilmanvaihto on keskeinen huoneilman laatuun vaikuttava tekijä, jolla tuodaan sisätiloihin ulkoilmaa ja poistetaan käytettyä ilmaa. Ilma tuodaan asunnoissa oleskelutiloihin ja poistetaan ns. likaisista tiloista (keittiö, saniteettitilat), joissa syntyy eniten epäpuhtauksia ja kosteutta. 

Julkisissa tiloissa (päivähoito- ja koulutilat ym.) ilmanvaihto on yleensä järjestetty tilakohtaisin tulo- ja poistoilmareitein.

Painovoimainen ilmanvaihto

Painovoimainen ilmanvaihto on perinteinen ilmanvaihtotapa, jossa ilma saadaan liikkeelle sisä- ja ulkoilman välisten paine- ja lämpötilaerojen avulla. Painovoimaisen ilmanvaihdon etuna on helppokäyttöisyys, koska huollettavia koneita ei ole. 

Ongelmana on huono säädettävyys, koska ilmavirrat vaihtelevat sääolosuhteiden mukaan. Riittävä korvausilman saanti on painovoimaisen ilmanvaihdon toiminnan edellytys. Vanhoissa rakennuksissa hormit saattavat olla huonokuntoisia, jolloin hajut voivat siirtyä asunnosta toiseen hormien kautta.

Painovoimaisten järjestelmien osittainen koneellistaminen esim. liesituulettimin tai kanavapuhaltimin ei ole suotavaa, koska se voi muuttaa rakennuksen ja kanavien painesuhteita ja johtaa helposti hormien virtauksien häiriintymiseen.

Koneellinen poistoilmanvaihto

Koneellinen poistoilmanvaihto on asunnoissa yleisin ilmanvaihtotapa, jossa käytetty ilma poistetaan asunnosta koneellisesti ja korvausilma tulee ikkunoiden tai ulkoilmaventtiilien kautta. Koneellisella poistoilmanvaihdolla voidaan painovoimaista paremmin varmistaa riittävä ilman vaihtuvuus kaikkina vuodenaikoina.

Korvausilmareiteiksi suositeltavimpia ovat ikkunoiden yläkarmissa tai ylhäällä ulkoseinässä olevat ulkoilmaventtiilit, toisena vaihtoehtona on tiivisteen poisto ikkunoiden yläreunasta.

Koneellinen tulo- ja poistoilmanvaihto

Koneellinen tulo- ja poistoilmanvaihto on järjestelmä, jossa tuloilma puhalletaan sisätiloihin koneellisesti ja lämmitetään. Voidaan toteuttaa erillisillä koneilla tai yhdistetyillä tulo- ja poistoilmalaitoksilla, joissa voidaan ottaa talteen poistoilman lämpöä. Järjestelmällä voidaan varmistaa riittävä ja vedoton ilmanvaihto kaikissa tiloissa.

Koneellinen tulo- ja poistoilmanvaihto on erityisen käyttökelpoinen tiloissa, joissa tarvitaan suuria ilmamääriä (esimerkiksi koulut). Tuloilmakoneissa voidaan käyttää tehokkaita suodattimia, jolloin tuloilma saadaan puhdistettua paremmin kuin muissa ilmanvaihtojärjestelmissä. Mikäli koneelliseen tulo- ja poistoilmanvaihtoon on liitetty tuloilman kostutus- ja/tai jäähdytysjärjestelmä puhutaan ilmastoinnista.

Koneellinen tulo- ja poistoilmanvaihto on investointikustannuksiltaan kallein järjestelmä, mutta käytössä voidaan säästää energiaa lämmön talteenottojärjestelmien ansiosta. Koneellinen tulo- ja poistoilmanvaihto vaatii aina hyvää huoltoa. Huonosti hoidettu ilmanvaihtolaitos voi aiheuttaa huomattavia sisäilmaongelmia!

Ilmanvaihtolaitteistojen puhdistus ja huolto

Ilmanvaihtolaitteistot vaativat huoltoa. Ilmanvaihtokanavien ja -laitteistojen puhdistamisen tarve ja kunto tulisi arvioida noin kymmenen vuoden välein.

Asuinkiinteistöjen ilmanvaihtokanavien puhdistukselle ei ole annettu määräaikoja, mutta on suositeltavaa puhdistaa ne vähintään kymmenen vuoden välein.

Tuloilmakanavat olisi hyvä puhdistaa tai ainakin tarkistaa niiden puhtaus useaminkin, esimerkiksi viiden vuoden välein. Tuloilmasuodattimet tulee myös vaihtaa säännöllisesti, esimerkiksi kaksi kertaa vuodessa.

Terveydensuojeluviranomainen voi määrätä tulo- ja poistoilmanvaihtokanavat puhdistettavaksi, jos niissä on silmin havaittavaa pölyä tai muuta likaa. Kanavien puhdistus kuuluu kiinteistön omistajan (esimerkiksi asunto-osakeyhtiö) vastuulle. Asukkaiden tulee huolehtia ilmanvaihtoventtiileiden säännöllisestä puhdistamisesta.

Venttiilit on syytä puhdistaa vähintään kerran vuodessa ja liesituulettimen rasvasuodattimen kunto tulee arvioida kuukausittain sekä puhdistaa tarvittaessa. Likaiset ilmanvaihtoventtiilit ja -kanavat vähentävät ilmanvaihtuvuutta tiloissa. Lisäksi likainen tuloilmalaitteisto heikentää sisäilman laatua. 

Sisäilman lämpötila

Asuntojen ja muiden vastaavien oleskelutilojen sisäilman lämpötilalle ja rakenteiden pintalämpötiloille on määritelty hyvät ja välttävät tasot sosiaali- ja terveysministeriön Asumisterveysohjeessa (STM:n oppaita 2003:1) seuraavasti:
 

  Välttävä taso oC  Hyvä taso oC
Huoneilman lämpötila 18 21
Seinän pintalämpötila 16 18
Lattian pintalämpötila 18 20
Pistemäinen pintalämpötila 11 12


Huoneilman lämpötila ei saa ylittää + 26 oC, ellei lämpötilan kohoaminen johdu ulkoilman lämpimyydestä. Pintalämpötilat mitataan standardin SFS 5511 mukaisesti keskiarvoina.

Sisäilman suhteellinen kosteus

Sisäilman suhteellisen kosteuden tavoiteltava taso lämmityskaudella on 30 - 40 %. Em. tavoitetasoa korkeampi kosteus lämmityskaudella on yleensä merkki riittämättömästä ilmanvaihdosta. 

Talviaikana ilman suhteellinen kosteus saattaa lämmityksen vaikutuksesta laskea tavoitetasoa alhaisemmaksi. Sisäilma saattaa pakkaspäivinä olla kuivaa erityisesti rakennuksissa, joissa on koneellinen, lämmitetty tuloilma. Lämpiminä vuodenaikoina sisäilman suhteellinen kosteus taas saattaa sääolosuhteista johtuen nousta hyvinkin korkeaksi.

Vetoisuus

Vetoisuus johtuu yleisimmin ilmanvaihtoon liittyvistä ongelmista: Ikkunoiden puutteellisista tiivistyksistä, rakenteiden ilmavuodoista, väärän mallisista tai väärin sijoitetuista tuloilmaventtiileistä tai liian suurista ilmavirroista. Liian alhaiset sisäilman tai rakenteiden lämpötilat saattavat myös aiheuttaa vedon tunnetta.

Rakenteiden pintalämpötilat

Rakenteen liian alhaisen lämpötilan syynä voi olla riittämätön lämmöneristys tai ns. kylmäsilta, joka johtaa ulkoilman kylmyyden sisäpuolisiin rakenteisiin. Myös liian alhainen sisäilman lämpötila aiheuttaa rakenteiden jäähtymistä.



JAA
26.04.2017 14:41