ALUETALOUS

Talouden vuoristorata

Helsingin Seudun Suunnat on seurannut alueellista, taloudellista suhdannekehitystä vuodesta 1996 lähtien. Eri aihepiirien osalta seurataan lähinnä tämän kauden kehitystä. Mikäli aineistoa on ollut käytettävissä myös viime vuosikymmenen alusta alkaen, niin kehitys on huomioitu viidentoista vuoden ajalta. Aluksi tarkastellaan lyhyesti viime vuosikymmenen alun talouskehitystä koko maassa. Aluetalouden tekstissä on käytetty lähteenä myös Tilastokeskuksen Kymmenvuotiskatsauksia (2002 ja 2005).

Tuotannon kehitys alueittain, muutos (%) edellisestä vuodesta

Euro-alue: BKT markkinahintaan, muutos (%) vuositasolla

Kuva: Seppo Laakso, Tilastokeskus, Eurostat

1990-luvun alun lama

1990-luvun talouskehitys oli Suomessa jyrkästi kaksivaiheinen. Vuosikymmenen alussa Suomen talous ja koko suomalainen yhteiskunta kokivat vakavan kriisin, kun kansantalous ajautui syvään lamaan. Talouskriisiä edelsi yli kymmenen vuoden mittainen ripeän kasvun kausi. Vuosikymmenen alkaessa Suomi oli velkainen talous, jonka hintataso oli muuta maailmaa selvästi korkeampi. Lisäksi kansainvälisen talouden taantuminen alensi Suomen vientihintoja tuntuvasti. Vakaan markan linjasta jouduttiin luopumaan pakon edessä syksyllä 1992. Myös julkisen talouden alijäämä oli suuri vuosina 1992–1996.

Lamaa seurasi nopean talouskasvun aika. Vuosina 1994–2000 kokonaistuotannon keskimääräinen kasvuvauhti oli noin 4,7 prosenttia vuodessa, joka oli teollisuusmaiden nopeimpia. Kasvu perustui hyvin yksiselitteisesti viennin kasvuun. Vuosina 1991–2000 viennin määrän keskimääräinen kasvuvauhti oli noin 10 prosenttia vuodessa. Vientivoittoinen elpyminen perustui markan arvon jyrkkään heikkenemiseen 1991–1992 pakkodevalvaatioissa ja kellutuksessa. Myönteisin vaikutus talouden nousuun ja yritystoimintaan oli todennäköisesti tiede- ja teknologiapolitiikalla – tutkimus- ja kehitysrahoitusta ja korkea-asteen koulutuspaikkoja lisättiin myös lamavuosina rahavaikeuksista huolimatta. Suomen taloudesta tuli 1990–luvun aikana merkittävästi aiempaa avoimempi ja kansainvälisempi. Viennin osuus kokonaistuotannosta oli vuonna 1991 noin 20 prosenttia ja vuoteen 2000 mennessä se oli noussut 40 prosenttiin. Samalla viennin ja teollisuuden tuotannon rakenne muuttui. Eniten suhteellista osuuttaan kasvatti metalliteollisuus ja sen sisällä sähkö- ja elektroniikkateollisuus. Suurin yksittäinen muutos oli 1990-luvun suomalaisessa talouselämässä Nokian muuttuminen maailman suurimmaksi matkapuhelinten valmistajaksi ja Euroopan arvokkaimmaksi teollisuusyritykseksi.

1990-luvun loppupuolella tuotanto kasvoi voimakkaasti

Helsingin seudun tuotanto oli kasvanut Euro-alueen tuotantoa voimakkaammin vuoden 2001 alkuun asti. Viidestätoista EU-maasta vain Irlannissa ja Luxemburgissa kasvu oli ollut Suomen kansantaloutta nopeampaa. Poikkeukselliseen hyvään kehitykseen oli siis osasyynä 1990–luvun alun syvä lama: Suomi kiri vielä umpeen laman aikana muiden saamaa etumatkaa. Nopean toipumisen takasivat myös 1980-luvun loppupuolen laajat investoinnit, joiden turvin teollisuus pystyi kilpailukykyisesti vastaamaan kansainvälisen talouden elpymisen luomaan kysynnän kasvuun. Toiseksi nopeaa kasvua selittää ”onnekas” tuotantorakenne. Elektroniikkateollisuuden – erityisesti – matkapuhelimien valmistuksen – lähes räjähdysmäinen laajeneminen osui 1990-luvun jälkimmäiselle puoliskolle. Kolmantena ripeän kasvun osatekijänä voidaan pitää Suomen EU-jäsenyyttä, joka jossain määrin avasi uusia markkinoita ja Suomi pääsi tekemään merkittäviä taloudellis-poliittisia päätöksiä. Tosin globaalissa taloudessa vanhan Euroopan merkitys on vähentynyt.

Suomen liittyessä EU:n jäseneksi vuoden 1995 alussa talous oli vielä syvässä lamassa. Muutoslukujen antama tieto ei kerro laman jälkeen koko totuutta: talouden kasvuluvut olivat prosentuaalisesti suuria, mutta koko maassa tuotannon määrä jäi vielä ennen lamaa edeltäneelle tasolle ja työttömyysluvut olivat huipussaan. Nopean kasvun moottorina toimi Suomessa sähkötekninen teollisuus, jonka tuotanto kuusinkertaistui kymmenen vuoden aikana. Myös teleliikenne oli voimakkaimmin kasvavia aloja. Liike-elämää palveleva toiminta lähes kaksinkertaistui, mikä heijastelee yritysten toimintojen ulkoistamisen vaikutuksia.

Talouden uudelle nousukaudellekin oli tyypillistä kaksijakoisuus. Viennin volyymi kaksinkertaistui ja arvo lähes kolminkertaistui, mutta kotimainen kysyntä oli alhaisella tasolla. Suhdannetilanteen voimakkaiden muutosten ’veturina’ toimi perinteisesti vientikysyntä. Se oli laman taustalla, mutta myös nousun syy. Sen sijaan kotimaisen kysynnän pitkäaikainen lama on tärkein työttömyyden selittäjä. Yksityinen kulutus saavutti vuoden 1989 tason vasta vuonna 1997.

Vuoden 1996 ensimmäisestä neljänneksestä vuoden 2001 ensimmäiseen neljännekseen, tuotannon kasvuvauhti oli Helsingin seudulla koko maata huomattavasti korkeampi. Keskimääräinen tuotannon kasvu oli 8,5 prosenttia neljännesvuosittaisessa vertailussa, kun koko maassa se oli 5,0 prosenttia. Helsingin seudun ’veturivaikutus’ on havaittavissa jo vuoden 1996 alussa, jolloin sen tuotanto kasvoi 8,3 prosenttia. Koko maassa lama vielä painoi ja periodin alhaisimmat kasvuluvut olivatkin vuoden 1996 alussa, jolloin tuotannon lisäys oli 2,3 prosenttia edellisvuoden tasoon verrattuna. Koko Suomessa huomattavampi tuotannon kasvu lähti liikkeelle vasta kyseisen vuoden kolmannella neljänneksellä.

Vuosi 1997 oli voimakkaan tuotannon kasvun aikaan. Viimeisellä neljänneksellä Helsingin seudulla tuotannon kasvu oli 11,4 prosenttia, joka oli 1990–luvun lopun korkein arvo. Korkeimmat kasvuluvut koko maan tuotannossa olivat saman vuoden toisella neljänneksellä sekä vuoden 1998 alussa, jolloin lisäystä oli 7,2 prosenttia. Tuotannon kasvu jatkui voimakkaana koko viime vuosikymmen lopun. Alhaisimmillaan tuotannon lisäys oli Helsingin seudulla vuoden 1999 viimeisellä neljänneksellä, jolloin se oli 6,4 prosenttia.

Notkahdus vuonna 2001 ja sen jälkeen maltillista kasvua

Vuoden 2001 toisella neljänneksellä tuotannon kasvu pysähtyi lähes kokonaan Helsingin seudulla. Muutos oli dramaattinen edeltäviin vahvan kasvun neljänneksiin verrattuna. Helsingin seudun kehitys seurasi koko maata, jossa kasvu jäi lähelle nollaa. Helsingin seudulla kasvun hidastuminen tapahtui siis todella jyrkästi, sillä edeltävien neljännesten kasvuluvut olivat 7–9,5 prosenttia. Tärkein tekijä hidastumisen taustalla oli elektroniikkateollisuus, jossa tuotannon volyymi kääntyi laskuun pitkän ja nopean kasvujakson jälkeen. Myös useimmilla muilla aloilla tuotannon lisäys jäi aikaisempaa vaatimattomammaksi. Liike-elämän palveluissa ja julkisissa palveluissa tuotanto lisääntyi edelleen kohtuullisesti.

Kokonaistuotanto supistui Helsingin seudulla vuoden 2002 ensimmäisellä neljänneksellä kaksi prosenttia edellisvuoden vastaavaan neljännekseen verrattuna. Tuotannon supistuminen selittyy ennen kaikkea teollisuuden tuotannon laskulla. Myös rakentamisessa ja useilla palvelualoilla tuotanto supistui tai pysyi edellisvuoden tasolla. Hyvinvointipalvelut olivat ainoa selvä kasvuala.

Merkittävää ja yleisestä kehityksestä poiketen tuotannon arvo laski enemmän Helsingin seudulla kuin koko maassa, jossa vähennystä oli runsas prosentti. Tämä oli kuitenkin ainoa ajankohta, jolloin Helsingin seudun tuotanto laski. Koko maassa myös vuoden 2001 viimeisellä neljänneksellä tuotanto oli supistunut noin prosentin edellisen vuoden vastaavaan ajankohtaan verrattuna.

Koko maan osalta voidaan puhua taantumasta, sillä tuotanto laski kahtena peräkkäisenä vuosineljänneksenä vuosien 2001 ja 2002 vaihteessa. Elpyminen tapahtui Helsingin seutua nopeammin. Helsingin seudullakin voimakkaasta pudotuksesta selvittiin ja alkuvuoden heikosta kehityksestä huolimatta tuotannon kasvu oli runsaan prosentin vuonna 2002.

Helsingin seudun tuotannon lasku oli siis koko maata voimakkaampi vuoden 2002 ensimmäisellä neljänneksellä. Tilanne jatkui aiempaan verrattuna erilaisena, sillä Helsingin seudun veturin voimat uupuivat vähäksi aikaa ja koko Suomen tuotannon kasvu oli voimakkaampaa aina vuoden 2003 kolmanteen neljännekseen asti. Tämän jälkeen Helsingin seudun tuotanto on kasvanut muuta maata ripeämmin.

Vuonna 2003 kasvuluvut olivat sekä Helsingin seudulla että koko maassa lähes samalla tasolla eli vuositasolla noin kaksi prosenttia. Neljännesvuosittain koko maan tuotannon kasvu oli suurempi. Helsingin seudun talouskasvu jatkui siis edelleen vaatimattomana vuoden 2003 alussa. Kasvu oli vaatimatonta kaikilla toimialoilla, mutta kaupassa ja kotitalouksien palveluissa jonkin verran nopeampaa kuin muilla aloilla. Helsingin seudun talouskasvu pysähtyi keväällä jälleen kokonaan. Tuotannon määrä jäi Helsingin seudulla vuoden 2003 toisella neljänneksellä lähes samalle tasolle kuin vuotta aikaisemmin. Tuotanto supistui erityisesti teollisuudessa ja liike-elämän palveluissa. Kasvu vahvistui vuoden loppua kohti. Tuotanto lisääntyi Helsingin seudulla vuoden 2003 lopulla selvästi enemmän kuin koko maassa. Kasvu perustui kaupan, rakentamisen sekä liike-elämän ja kotitalouksien palveluiden suotuisaan kehitykseen. Sen sijaan teollisuuden tuotanto polki edelleen paikallaan.

Vuosina 2004 ja 2005 palattiin maltillisen kasvun aikaan. Helsingin seutu otti veturin vahvan aseman Suomen kansantaloudessa ja tuotannon kasvu oli koko maata suurempi.

Tuotannon kasvu siis vahvistui Helsingin seudulla selvästi vuoden 2004 alkupuoliskolla. Kasvun vahvistumisen taustalla oli ennen kaikkea positiivinen käänne teollisuustuotannossa. Sen ohella kauppa, rakentaminen ja kotitalouksien palvelut kasvoivat edelleen reippaasti.

Vuoden 2004 kolmannella neljänneksellä Helsingin seudun tuotannon kasvu oli 5,4 prosenttia, kun se koko maassa oli 3,6 prosenttia. Vuositason kasvu oli koko Suomessa samaa tasoa, kun Helsingin seudulla se oli 4,1 prosenttia. Kasvun vahvistuminen perustui Helsingin seudulla ennen kaikkea teollisuustuotannon voimakkaaseen kasvuun vuoden jälkipuoliskolla. Rakentamisessa ja kotitalouksien palveluissa alkuvuoden reipas kasvu jatkui vuoden loppuun asti.

Vuoden 2005 alussa tuotannon kasvu Helsingin seudulla ei pysynyt edellisen vuoden jälkipuolen lupaavassa vauhdissa. Tuotannon kasvuvauhti oli ensimmäisellä neljänneksellä samaa suuruusluokkaa kuin koko maassa eli noin 2,5 prosenttia. Toisella neljänneksellä tuotannon kasvu palasi Helsingin seudulla kohtuulliselle kasvu-uralle alkuvuoden notkahduksen jälkeen. Paperiteollisuuden työselkkauksen vaikutus tuotannon lisäykseen jäi Helsingin seudulla vähäiseksi, kun sen sijaan koko maassa tuotannon kasvu jäi lakon vaikutuksesta toisella neljänneksellä yhden prosentin tasolle. Teollisuustuotannon volyymin lisäys oli edelleen vaatimatonta. Sen sijaan palvelualat olivat hyvässä kasvussa.

Kokonaisuudessaan Helsingin seudun tuotannon kasvuarvio vuodelle 2005 on noin 3,5 prosenttia, jota voidaan Euroopan mittakaavassa pitää voimakkaana kasvuna. Palvelut liike-elämälle sekä kauppa olivat viime vuoden lopulla nopeimmin kasvaneet toimialat. Myös kaikki muut palvelualat sekä rakentaminen ja teollisuus olivat selvässä nousussa, joten kasvu oli laajapohjaista.

Vuodesta 1996 vuoden 2001 ensimmäiseen neljännekseen asti Helsingin seudun tuotannon kasvu ylitti 12 Euromaan alueen tuotannon vuotuisen bruttokansantuotteen kasvun. Tämän jälkeen tilanne oli päinvastainen vuoden 2004 toiseen neljännekseen asti. Sen jälkeen Helsingin seudun tuotannon kasvuluvut ovat olleet Euro-aluetta korkeammat viime vuoden ensimmäistä neljännestä lukuun ottamatta.

Sivun 2 kuviossa on esitetty myös Euro-alueen markkinahintaisen bruttokansantuotteen vuotuinen kasvu. Tällä vuosituhannella tuotannon kasvu-ura seurailee yleistä Euro-alueen tuotannon uraa myös Helsingin seudulla.

Suhdannetilanne on tällä hetkellä hyvä

Tuotannon kasvu kiihtyi

Tuotannon kasvu kiihtyi Helsingin seudulla vuoden 2006 ensimmäisellä neljänneksellä. Ennakkoarvion mukaan tuotanto kasvoi yli 5 prosenttia edellisvuodesta, kun koko viime vuoden kasvu oli reilun 3,5 prosentin tasolla. Kasvu on viimeksi kuluneen vuoden ajan ollut Helsingin seudulla selvästi nopeampaa kuin koko maassa. Helsingin seudun kasvu on kuluvan vuoden alussa ollut erittäin laajalla pohjalla, sillä teollisuus, rakentaminen ja palvelut ovat kaikki vahvassa kasvussa.

Tuotannon volyymi

Muutos (%) edellisestä vuodesta

Lähde: Seppo Laakso ja Tilastokeskus

Teollisuus ja rakentaminen

Uudellamaalla teollisuuden ja rakentamisen suhdannetila oli kevään alussa hyvä ja saldoluku oli huhtikuussa +19 EK:n suhdannebarometrin mukaan. Suhdanteiden odotetaan paranevan myös alkukesän aikana. Tuotantomäärät ovat kasvaneet alkuvuoden aikana, ja lisäystä on tullut myös vuoden takaiseen verrattuna. Lähikuukausien tuotanto-odotukset ovat hyvät ja tuotannon ennakoidaan lisääntyvän yleisesti. Huhtikuussa tuotantokapasiteetti oli täyskäytössä 87 prosentilla vastaajista. Työvoimaa on hieman supistettu vuoden takaiseen verrattuna, mutta alkuvuoden aikana henkilökunta on lisääntynyt. Työvoimaa suunnitellaan palkattavan lisää myös lähikuukausina.

Koko maassa suhdannetilanne on tällä hetkellä tavanomaista parempi sekä teollisuudessa, rakentamisessa että palveluissa. Myös odotukset loppukeväälle ja kesälle ovat hyvät kaikilla kolmella päätoimialalla.

Teollisuusyritysten suhdannetilanne on talven aikana parantunut koko maassa. Uusia tilauksia on saatu selvästi aiempaa runsaammin. Tuotanto kasvoi aiempaa nopeammin ja pitkään jatkunut myyntihintojen lasku kääntyi nousuksi. Koko maassa teollisuusyritysten suhdannenäkymiä kuvaava saldoluku nousi huhtikuussa +16:een. Henkilöstökehityksessä on selviä eroja toimialojen välillä: heikoin tilanne on elintarvike-, TEVA-, ja metsäteollisuudessa, kun taas rakennustuote- ja teknologiateollisuudessa arviot ovat paremmat.

Rakennusyritystenkin suhdannetilanne on jatkunut vahvana koko maassa ja niillä on odotuksia hyvän tilanteen jatkumisesta tulevina kuukausina. Rakentamisen suhdannenäkymien saldoluku oli huhtikuussa +18. Rakennusyritysten henkilökunnan kasvu nopeutui alkuvuonna. Seuraavalla kolmen kuukauden jaksolla henkilöstön odotetaan edelleen kasvavan.

Teollisuuden odotukset suhdannenäkymistä

Lähde: Elinkeinoelämän keskusliitto, EK, Suhdannebarometri

Palveluyritykset

Uudellamaalla palvelualojen yritysten ajantasainen suhdannetilanne oli huhtikuussa tavanomaista parempi. Suhdannenäkymien saldoluku oli huhtikuussa +17. Myynnin ennakoidaan lisääntyvän seuraavan puolen vuoden ajan. Henkilökuntaa on palkattu lisää alkuvuoden kuluessa ja työvoiman määrä lisääntynee myös alkukesän aikana. Myyntihinnat ovat nousseet alkuvuoden aikana ja hintojen uskotaan kohoavan lähikuukausina.

Koko maassa palveluyritysten suhdannenäkymät paranivat ja suhdannenäkymien saldoluku oli +7. Myynti kasvoi alkuvuonna. Kasvua kertyi kaikilla aloilla tieto- ja viestintäpalveluja lukuun ottamatta, tosin niilläkin ennustetaan myynnin kääntyvän uudelleen kasvuun. Palvelualojen myynnin kasvuodotukset keväälle ja kesälle ovat kohtuullisen hyvät. Henkilökunnan määrä kasvoi alkuvuonna jonkin verran.

Kuluttajien luottamus hieman hiipunut alkuvuodesta

Kuluttajien luottamusindikaattorin arvo oli tämän vuoden maaliskuussa pääkaupunkiseudulla 15,7 ja koko maassa 12,6. Helmikuussa arvo oli pääkaupunkiseudulla 20,2 ja koko maassa 17. Laskun taustalla on kuluttajien toiveikkuuden lasku Suomen talouden kehityksen suhteen, sillä sitä kuvaava saldoluku oli maaliskuussa 0,95, kun vielä tammi– ja helmikuussa arvo oli noin 7. Myös työttömiä oletettiin olevan enemmän 12 kuukauden kuluttua. Kuluttajien luottamusta kuvaavan indikaattorin saldoluku saadaan yhdistämällä neljän kysymyksen tulokset. Haastateltavilta tiedustellaan näkemystä Suomen talouden, oman talouden, työttömyystilanteen sekä omien säästämismahdollisuuksien kehittymisestä seuraavan 12 kuukauden aikana.

Kuluttajien luottamusindikaattori

Lähde: Tilastokeskus, Kuluttajabarometri

Kuluttaja- ja suhdannebarometrien yhdensuuntaiset ennakoinnit

Alla olevassa kuviossa näkyvät sekä Tilastokeskuksen kuluttajabarometrin Suomen taloutta koskevat odotukset että Elinkeinoelämän keskusliiton laatiman teollisuusyritysten suhdannebarometrin ennakoinnit vuodesta 1996 lähtien. Kuten kuviosta ilmenee ne seuraavat suhdannevaiheittain yllättävänkin hyvin toisiaan.

Kotitalouksien ennuste Suomen talouskehityksestä seuraavan 12 kuukauden aikana ja teollisuuden suhdannenäkymät

Lähde: Tilastokeskus, Kuluttajabarometri ja EK, suhdannebarometri

Viime vuosikymmenen lopun voimakkaan talouskasvun aikana myös kuluttajien odotukset Suomen taloudellisen tilanteen suhteen olivat valoisat. Saldoluvut olivat vuoden 1996 joulukuusta vuoden 1998 kesäkuuhun asti arvoltaan yli +20. Muutenkin pääkaupunkiseudun kuluttajat ovat olleet näkemyksissään muuta maata toiveikkaampia aina vuoden 2001 maaliskuuhun asti. Tämän jälkeen tilanne ei ole ollut yhtä selkeä. Kyseisenä vuonna pääkaupunkiseudun kuluttajat muuttuivat näkemyksissään koko maata varovaisemmiksi, kun odotukset Suomen talouskehityksestä romahtivat.

Seuraavan kerran, vuonna 2003, pääkaupunkiseudun kuluttajat odottivat Suomen talouden kehityksen heikkenevän ja saldoluvut vaihtelivat –1 ja –8 välillä. Tämän jälkeen odotukset ovat olleet positiiviset viime vuoden kesäkuuta lukuun ottamatta, jolloin oletettavasti niihin vaikutti pitkään jatkunut paperialan työselkkaus. Kaiken kaikkiaan vuodesta 2003 lähtien odotukset ovat olleet maltillisia, eikä pääkaupunkiseudulla ole enää havaittavissa muuta maata positiivisempaa asennoitumista.

Elinkeinoelämän keskusliiton teollisuusyrityksille suorittama suhdannekysely osoittaa sekä Uudellamaalla että koko Suomessa siis samantyyppistä kehitystä kuin kuluttajien Suomen taloutta koskevat oletukset ovat olleet. Teollisuusyritysten odotukset olivat synkät vuoden 1998 lokakuussa, jolloin saldoluku oli –27 pääkaupunkiseudulla ja –41 koko maassa. Samoin odotuksia kuvaavat saldoluvut muuttuivat negatiivisiksi lokakuussa 2000. Ne laskivat jopa arvoihin –37 pääkaupunkiseudulla ja –25 koko maassa seuraavan vuoden kesällä. Myös vuoden 2003 aikana teollisuusyritysten suhdanneodotuksia kuvaava saldoluku oli alle nollan. Viime vuosina suhdanneodotukset ovat olleet vakaampia kuin 1990–luvun loppupuolella. Sama ilmiö on havaittavissa kuluttajien Suomen taloutta kuvaavissa odotuksissa ja myös tuotannon tason muutoksissa.

Suomalaiset kuluttajat toiveikkaita

Kuluttajien luottamus on ollut sekä pääkaupunkiseudulla että koko maassa huomattavasti Euroaluetta valoisampaa tällä vuosituhannella. Vuoden 2003 jälkeen odotukset ovat muuttuneet vähitellen entistä myönteisimmiksi. Alhaisimmalla tasolla luottamus oli sekä pääkaupunkiseudulla että koko maassa vuoden 2001 lopussa, mutta indikaattorin arvo säilyi positiivisena. Euro-alueen synkimmät tulevaisuudennäkymät kuluttajilla olivat vuoden 2003 maaliskuussa, jolloin indikaattorin arvo oli –19,3.

Kuluttajien luottamusindikaattori pääkaupunkiseudulla, koko maassa sekä Euro-alueella

Lähde: Tilastokeskus, Kuluttajabarometri ja Eurostat